AvainsanaTalvi

Ollaan nyt siis kissavahteilemassa mun kotikotona, karvakerät vaikuttavat olevan jo hieman sekaisin keväästä. Vajaan vuorokauden aikana on nähty niin hellyydenkipeyttä kuin totaalista hyperaktiivisuuttakin, välillä katit sentään malttavat nukahtaa muuallekin kuin jonkun syliin. Äsken tosin Miska kömpi nukkumapaikastaan – tällä kertaa äipän ompeluhuoneessa oleva kankaita täynnä oleva kaappi – ja mussutettuaan hieman raksuja tuli tähän kerjäämään pallutusta. Yritti käpertyä syliin, mutta läppäri haittasi sen verran että kissa hyppäsi pöydälle ja lösähti lehtipinon viereen kehräämään.

Eilen illalla kulta dataili porukoiden koneella, kun Miskalle iski jälleen hellyyskohtaus. Sylissä ei ilmeisesti ollut hyvä paikka, joten loikoilemaan siirryttiin tietokonepöydälle. Oli pakko kaivaa kamera esille, kerrankin sai samaan kuvaan kissan ja hiiren. :) En kyllä edes tahdo tietää, miten paljon karvoja tietokonepöydällä ja näppäimistön välissä on…

Dharma taas sai tänään päivällä jonkun ihmeen adhd-kohtauksen ja päätti purkaa sen muhun. Datailin sohvalla läppäri sylissä, kun Dharma tuli viereen pötköttämään. Ei aikaakaan, kun alkoi taistelu hiiren kanssa – ja hiiri lensi lattialle. Sen jälkeen napattiin tassuihin hiirimatto, joka läpsähti pari kertaa omaan päähänkin ennen kuin päätyi lattialle. Kun ei muuta retuuttamisen kohdetta ollut, oltiin hetki nätisti ja sitten käytiin mun käteen kiinni. Välillä tietysti kierittiin ja pyörittiin ja kynsittiin sohvan selkänojaa. Ei taida kissaneidillä olla ihan kaikki murot kulhossa… Omistajaansa tullut, I guess.

Kaivoin tänään esille sekä sukset että luistimet, vanhat mutta vielä ihan toimivat sellaiset. Iltapäivällä tein hiihtolenkin pellon ympäri, aurinkokin oli päättänyt tulla esiin ja pakkasta oli mukavat kymmenen astetta. Oi sitä ihanaa rauhaa, kun oli yksin keskellä peltoa eikä mistään kuulunut minkäänlaisia ääniä! Seuraavaksi olisi tarkoitus lähteä kultsin kanssa luistelemaan, josko vain entisellä ala-asteellani on hyvä jää. Myöhemmin illalla sitten sauna, texmex-pata sekä Alkon mukavan myyjän suosittelema argentiinalainen punaviini.

Mulla on parhaillaan pieni kriisi blogin suhteen, siksi päivittäminen on hieman jäänyt. Kovasti tekisi mieli uudistaa tätä jollakin tavalla – joitain ideoitakin olisi, mutta se lopullinen inspiraatio on pysytellyt piilossa. Valokuvausinto on myös laskenut talven pimeyden mukana, nyt tammikuussa on koko ajan ollut pilvistä ja harmaata eikä auringonvalosta tietoakaan. Onneks kohta alkaa helmikuu, luulisi auringonkin ryömivän esiin pilvien takaa.

Viimeviikkoinen flunssa olikin lopulta aika helppo nakki, kuumetta ei ollut missään vaiheessa ja ainoat sairastumisen merkit olivat kurkkukipu sekä vetämätön olo. Tiistaina kurkkukipukin oli kaikonnut, joten keskiviikoksi uskalsin ottaa iltavuoron Salossa. Matkalla sinne soitettiin ja kysyttiin torstaiaamuksi Turkuun varastohommiin, sen kummemmin miettimättä vastasin myöntävästi. Olin keskiviikkoillalla vasta yhdentoista jälkeen kotona enkä tietystikään päässyt heti nukkumaan, yöunet jäivät kovin lyhyiksi ja torstaina väsytti töissä ihan järjettömästi. Töistä tullessa otin päiväunet ja loppuilta menikin sellaisessa päikkäreiden jälkeisessä pöhnässä, tulipahan mentyä suht ajoissa nukkumaan. Tänään aamulla herätyksen soidessa tasan kello viisi ei edes ärsyttänyt herätä, hyvät yöunet takana siis.

Tiistaina sain vihdoin joulun toivelistalla olleen työpöydän, alkuilta sujui rattoisasti kyseistä palapeliä kullan kanssa kootessa. Ihan mahtavaa kyllä datailla tässä uuden pöydän ääressä! Se tuoksuu vielä uudelta plus olohuone näyttää taas pikkasen kivemmalta ja yhtenäisemmältä. Vielä kun sohvan saisi vaihdettua siskolta tarpeettomaksi jääneeseen mustavoittoiseen vuodesohvaan… Tuholaistorjujaa odotellessa.

Viikonlopuksi olisi tarkoitus mennä kotikotiin kissavahdiksi, kun porukat lähtevät huomisaamuna Tampereelle ja tulevat vasta sunnuntaina takaisin. Matkalla voisi ehkä poiketa Myllyssä, paria alejuttua kaipaisin jos niitä vain löytyy vielä. Vanhatkin hankinnat ovat edelleen esittelemättä täällä, hups. Ehkä ensi viikolla.

Bat For Lashes – Fur And Gold [2006]

Ähky. Jonkin sortin mediaähky, luulisin. Karkkiähkyn lisäksi siis. Taidan lopettaa karkinsyönnin taas, kunhan ensin olen saanut yhden pussillisen Fazerin uusia Ässä Hässäkkä -karkkeja. Vaikka suklaa kuulemma tekeekin hyvää mielelle, mun vartalo on eri mieltä. Onko hälyyttävää, etten näin joulun jälkimainingeissa enää kestä katsoa reisiäni?

Työt turkulaisessa varastossa päättyvät tämän viikon jälkeen, sitten olen jälleen Salon ja tekstiviestien ja pikapuheluiden armoilla. Firman nimissä tosin olisi myös toimintaa, ehkä keskityn siihen enemmän. Paljon olisi myös henk. koht. juttuja, joita pitäisi ja joita tahtoisin tehdä. Toiminimen kotisivun parasta ennen -päiväys meni aikaa sitten, ja portfoliokin olisi kiva saada vihdoin valmiiksi – olenhan sitä jo vuosikaupalla väkertänyt. Tämä blogi kaipaa uudistusta, joskaan en tiedä minkälaista.

Välillä (kuten tänään) tuntuu kuin en edes eläisi. Jotain pitäisi tehdä, jotta elämä lähtisi rullaamaan eteenpäin. Vaan mihin suuntaan toivoisin sen rullaavan, siinä vasta kysymys. Tänään olen pohdiskellut josko lähtisin taas koulunpenkille istumaan, opiskelemaan vähän lisää. Ei mitään toista korkeakoulututkintoa, vaan jotain sellaista joka täydentäisi jo olemassa olevaa koulutustani. Parin viikon sisällä on löydettävä vastaus, ainakin tähän yhteen paikkaan, jota vähän katselin sillä silmällä.

Haluaisin valokuvata paljon enemmän kuin mitä nyt kuvaan. Kaipaan inspiraatiota ja innostumista, mielekkäitä kuvauskohteita, valoja ja värejä! Tahtoisin tavata uusia ihmisiä, ehkä ystävystyäkin (tai edes kaverustua). Haluaisin löytää jälleen liikunnan ilon, käydä salilla ja/tai jumpissa tai ihan vain lenkkeillä. Maailma on kaunis, mutta silti nökötän illat sisätiloissa muiden nauttiessa raikkaasta talvisäästä.

Onneksi mulla on ihana avomies, joka pitää mut järjissäni no matter what.

Tiistaiterveisin Jose, joka jää pohtimaan siirtyäkö takaisin sohvalle
Sinkkuelämää-boksin pariin vai jäädäkö kikkailemaan blogin kanssa.

Neljän päivän vapaat tuli käytettyä tehokkaasti – rentoutuen. Tai no kyllähän sitä pikkasen tuli viiletettyä paikasta toiseen, mutta mukavasti sai levättyäkin. Lauantaina kyläilin kaverini M:n luona Laitilassa, kamera oli jälleen mukana ja kissat saivat toimia malleina tälläkin kertaa. Kuvamateriaalia mahdollisesti joskus myöhemmin, ei muistikortilta kyllä mitään todella hyvää otosta löytynyt.

Sunnuntaina oltiin kullan kanssa 3-vuotissyntymäpäivillä, joissa oli mahtava Puuha Pete -kakku. Synttärisankarista en valitettavasti saanut napattua mitään julkaisukelpoista kuvaa, lapset viilettivät minkä ehtivät huoneesta toiseen. Lapsikuvaus ei kuulu mun bravuureihin, pitäisi sitäkin joskus ehkä vähän opiskella… Kotiin lähtiessä oli pakko pysähtyä matkalla parkkipaikalle, kun jollain oli ihanasti pusikossa jouluvalot:

Ihan järjettömän paljon lunta jopa täällä Turussa, en edes muista milloin olisi viimeksi ollut yhtä paljon. Ja aivan käsittämättömän kaunista kaikkialla! On se talvi vaan nätti vuodenaika pimeydestään huolimatta. Hyvä syy polttaa iltaisin kynttilöitä ja valaista pimeää talvi-iltaa jouluvaloin. Huomattavasti parempi näin kuin epämääräistä loskakeliä viikosta toiseen.

Viime perjantaina kotiin päästyäni eteisen lattialla odotti pakettikortti, jota vastaan sain haettua postista joulunpyhinä tekemäni pienen StrawberryNETin tilauksen. Laitoin tilauksen menemään pari päivää ennen joulua, eli pyhäpäivistä huolimatta paketin matkassa ei mennyt kuin about viikon päivät.

Ensimmäisen kerran kokeilin Mansikkalaa viime keväänä, jolloin olin oikein tyytyväinen puljun toimivuuteen – niin myös tällä kertaa. Laatikon päällä oli jälleen söpö violetti nauha ja sisältö oli pakattu moitteettomasti, tuotepaketin päällä oli jopa lahjapaperia. Tuohon edelliseen tilaukseeni, johon yllä viittasin, voisin muuten kommentoida sen verran, että niin Clinique Liquid Facial Soap kuin Tigi Bed Head Girl Toys Shine Serum ovat osoittautuneet hintansa arvoisiksi. Kumpaakin voin siis suosittella lämpimästi.

Palataanpa tähän hetkeen; mitä paketin kätköissä lopulta oli? Viime keväänä olin siskon ja sen parin kaverin kanssa Goomilla ja risteilyn aikana kävin muutamaankin otteeseen tuoksuttelemassa hajuvesiä. Ihastuin Escadan Moon Sparkle -tuoksuun, mutta jostain syystä jätin sen kuitenkin ostamatta ja ostin sen sijaan toista hieman samantyyppistä (ja halvempaa) hajuvettä. AUK-risteilyllä satuin nuuhkaisemaan Moon Sparklea uudemman kerran, tällä kertaa taisin rakastua. ♥ Europalla oli silloin hyllyssä pelkkä testeri enkä mitään ruvennut sen enempää kyselemään, tuumasin pyytäväni äitiä tuomaan sitä risteillessään viikkoa myöhemmin Tallinnan suuntaan. Sielläkään ei kyseistä tuoksua ollut ja äiti kertoi kauhu-uutisen: Moon Sparkle olikin pelkkä kesätuoksu eikä sitä saisi todennäköisesti enää oikein mistään. Kiertelin muutamat kauppojen hajuvesiosastot tuloksetta, kunnes äkkäsin tsekata StrawberryNETin – ja siellähän sitä oli eikä hintakaan (kaiken kaikkiaan n. 45e) kaatanut budjettiani. Jes!

On se vaan niin herkullinen tuoksu!

Tänään aamupäivä meni vaunukurssin oppitunneilla ja iltapäivällä oltiin tutkailemassa pasin sisuskaluja, mm. polttoaine- sekä voitelujärjestelmiä. En ole koskaan ollut sen enempää autojen kanssa tekemisissä muuta kuin ratin takana, opinkohan mä ikinä niitä teknisiä juttuja?! Vielä kaksi päivää pitäisi jaksaa ennen kuin pääsee taas lomille, onneksi kulta tulee tänään mua sotkuun moikkaamaan. Kamala ikävä jo onkin, vaikka eihän tässä ole ollut kuin pari päivää, kun ei olla nähty…

P.S. Viime viikonloppuna oli huisin kylmä, mutta pakkanen saa aikaiseksi aina kaikkea kivaa kuvattavaa. Pyörin sunnuntaina kotikotona kameran kanssa ympäri pihaa, tuloksena mm. tällaisia otoksia:

P.P.S. Joulun karkuteillä ollut Miska muuten on palannut kotiin! Sunnuntaipäivällä se yhtäkkiä vain käveli tietä pitkin kohti kotia, nälkäisenä ja hellyydenkipeänä. Tuitui.