AvainsanaTalvi

Taas alkaa olla yksi viikonloppu takanapäin, hujahtavat kyllä ohi aina sellaisella vauhdilla että huh huh. Lauantain vastaisen yön olin pitkästä aikaa töissä enkä malttanut koko lauantaita käyttää nukkumiseen, mikä “kostautui” viime yönä ja vetelin onnellisena unta palloon kevyet kaksitoista tuntia. Hullua kyllä, tälläkin hetkellä mua ihan oikeasti väsyttää. No, jospa tänään pääsisi ajoissa untenmaille ja saisi päivärytmiä edes vähän paremmaksi.

Eilen ajeltiin alkuillasta kullan kanssa kotikotiin maalle. Aurinko paistoi pitkästä aikaa, mutta lisäksi oli ihan mieletön sumu! Kasitiellä ajellessakin välillä tuntui kuin olisi ollut jossain toisessa ulottuvuudessa, kun ympärille ei nähnyt mihinkään suuntaan pariakymmentä metriä edemmäs. Jännä fiilis, sanoisinko. On kyllä aika ikävä aurinkoisia päiviä, jotenkin tänä vuonna tammikuu on ollut päivä toisensa jälkeen täynnä harmautta. Ehkä helmikuussa helpottaa jo?

Maalla ohjelmaani (kulta ei suostunut lähtemään mukaan…) kuului mm. hiihtämistä, sinivalkoiset Peltoset sain 11-vuotiaana ja hyvin palvelevat edelleen satunnaisilla hiihtolenkeillä lähipeltojen ympäri. Ehdin eilen vielä sivakoida parinkymmenen minuutin lenkin ennen kuin pimeä laskeutui, ja samalla sain testattua yhden tämän talven alennusmyyntien parhaista ostoksista, Boy-cotin mustaturkoosin toppapuvun.

Aivan loisto-ostos kyllä, ei voi muuta sanoa! Puku tuntuu kevyeltä mutta on todella lämmin, taskuja tarpeeksi (ja saa kunnolla kiinni), takissa korkea kaulus + huppu, housujen lahkeissa lumilukot – ja mikä parasta, hinta ei saanut pyörtymään kuten tuollaisten kunnon talvivaatteiden kohdalla yleensä (esim. Haltin kiva mintunvihreä takki oli 349e alennuksessa).

Illalla saunottiin, syötiin ja makoiltiin sohvalla. Miska änki hellyydenkipeänä syliin saman tien kun takapuoli kosketti sohvaa ja olisi tahtonut viettää siinä koko illan. Mennessämme nukkumaan oravanhäntä keikkui määrätietoisesti kohti sänkyä ja yöseura oli taattu. Muuten tuon karvapallon kanssa uinumisessa ei ole ongelmaa, mutta kun aamuyöstä on pakko aina tulla tunkemaan nenää jommankumman naamaan…

Neitikin oli paikalla, kuinkas muuten. Illan ja yön Dharma nukkui ylhäisessä yksinäisyydessään, mutta tänään piti saada seuraa. Dharma innostui kullan heiluttamasta laserista, jonka pistemäisen valon perässä kissa juoksi vartin verran ihan into piukassa. Leikin loputtua ihmetys oli suuri, ei vissiin neiti oikein hiffannut mihinkä se piste yhtäkkiä vain katosi – seurasi pari surkeaa maukaisua ja nurkkien koluamista josko “leikkikaveri” olisi vielä jostain löytynyt.

Serj Tankian – Elect The Dead [2007]

Palataan vielä toviksi viikon takaiseen sunnuntaihin. Oltiin tosiaan Pendulumin keikan yhteydessä yötä hotellissa, ja sunnuntaina huoneen luovutettuamme vietiin tavarat säilytykseen ja suunnattiin kaupungille hieman jouluostoksille. Helsingissä leijaili (lue: pyrytti) lunta taivaalta tasaisena virtana koko päivän, hurjasti tätä valkoista höttöä sinne olikin kertynyt.

Onkohan tässä pelkkä lumikasa vai onko tuolla alla oikeasti jonkun auto?!

Juostiin yhdessä jos toisessa kaupassa, mutta kovin oli hintelät lahjasaaliit. Mulla tuppaa olemaan aina kaikkia loistavia ideoita, joiden toteutus sitten on asia erikseen… Hippasen muuttuivat alkuperäiset lahjasuunnitelmat tänäkin jouluna. Itselle kyllä löytyisi vaikka mitä ihanaa, huoh. Jotain saattoi mukaan lähteäkin Helsingin tungoksista, osassa kaupoista kun oli jo alet alkaneet. Täytyykin muistaa jossain välissä esitellä muutamat lähiaikoina tehdyt hankinnat.

Nälän alkaessa kurnia vatsoissa päädyimme Chico’siin ruokapöydän ääreen. Tilaamani burgeri oli kyllä ihan ok, mutta ranskiksista en todellakaan voi sanoa samaa. Perunat oli ylikypsiä ja puolet niistä näytti tuolta kuin tuossa kuvassa, rouskuvia rasvakasoja. Ymmärrän toki ranskisten tulevan rasvakeittimestä ja olevan näin ollen rasvaisia, mutta tuo oli mielestäni hieman liikaa – eihän tuollaisia tee edes mieli suuhunsa laittaa! Jossain torigrilliannoksissa olisi ehkä jotenkin ymmärrettävissä, kunnon ravintolassa ei. Annoin kyllä ruuan jälkeen palautetta keittiöön ja asiaa pahoiteltiin mutta taidan silti jatkossa äänestää jaloillani: tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kertani kyseisessä ravintolassa.

Kotimatkalle lähtiessämme illansuussa lumentulo jatkui edelleen. Meillä oli auto Herttoniemessä ja ennen Turuntielle selviytymistä meillä oli jo kaksi läheltäpiti-tilannetta. Ei ole Peugeot 207 tehty sellaisia olosuhteita varten… Matka ehkä kesti normaalia pidempään motarin 80 km/h -rajoitusten takia, mutta päästiin kuin päästiinkin onnellisesti kotiin.

Pendulum – Immersion [2010]

Tänään on taas mukavan kirpakka talvipäivä, samanlaisia kuin viime viikollakin oli pari ennen kuin lauhtui. Vietin yhden tällaisen päivän kotikotona maalla ja hihittelin meidän jokatalvista kaavaa: ulkona kylmää -> kissat viihtyvät pihalla hetken ja ampaisevat takaisin sisälle heti kun ovi aukeaa. Pitkät sisälläoloajat tietysti saavat karvatassut välillä hepuloimaan täysin, Dharmakin kuulemma vetää joinakin iltoina sellaista rallia pitkin alakertaa että oksat pois.

Suurin osa sisälläoloajasta kuluu kuitenkin näissä merkeissä:

Miskalla taisi olla kylmä, kun piti oikein peittoihin hautautua. Siellä poika köllötteli onnellisena koko päivän, olisi tuhissut kissanuntaan varmaan pitempäänkin ellei mun olisi lähtiessäni tarvinnut siirtää sitä toiseen huoneeseen. Ihan käsittämätöntä muuten, että nuo meidän katit täyttävät ensi viikolla kymmenen! Nuorilta ne edelleen näyttävät ja useimmiten käyttäytyvätkin kuin pahaiset pennut. Kotikotona vallitsee selvästi joku ikuisen nuoruuden ilmapiiri – nimimerkillä 26-vuotias, jota aina luullaan monta vuotta nuoremmaksi. :)

Samalla visiitillä kaivoin esille myös muutaman kenkäparin vuosien takaa, esimerkiksi nuo yllä olevassa kuvassa näkyvät karvasaappaat. Tuollaisia käytettiin paljon joskus vuoden 2005 paikkeilla, muistaako joku vielä? Taisi olla suunnilleen samoihin aikoihin, kun lopullisesti hurahdin pillifarkkuihin. Mäkin tallustelin noilla töppösilläni Jyväskylän pakkasissa, menivät niin kivasti sekä kapeiden housujen että hameiden kanssa. Baarissakin taisin kylmimpinä aikoina käydä nuo jalassa, heh. Mutta ainakaan ei jalkoja palele, kun on tuollaiset monsterit jalassa!

Lumimyrskyistä, pimeydestä ja kylmästä autosta en tykkää, mutta muuten talvi on aika rakkautta. ♥ Tänä vuonna on kyllä ollut ihanaa, kun maa on ollut koko joulukuun valkoisena – toivottavasti jatkuu samaan malliin alkuvuodestakin. Kohtuus tietysti kaikessa ja niin myös lumen määrässä, toivottavasti ei enää kovin hurjia lumisateita osu kohdalle. Ei tämän Etelä-Suomen kuitenkaan ole mikään Lappi tarkoitus olla…

Ashlee Simpson – I Am Me [2005]

Olin ihan unohtanut, että mun piti tyrkätä tänne pari talvikuvaa! Löysin sentään nämä Flickrin photostreamistani nyt enkä kuukauden päästä… Sen siitä saa, kun lataa sinne kuvia eikä heti käy tallentamassa blogiin entryluonnosta kuvien kera.

Räpsäisin nämä edellisviikolla kotikotona käydessä, oli muistaakseni niitä ensimmäisiä kunnon lumipäiviä. Tai ainakin sillä viikolla lunta satoi, useampanakin päivänä. Mä olen sinänsä tykästynyt näihin pakkaskeleihin, jotenkin ihanaa kun talvi tuli kunnolla – ei niin että lumisade ja loskakeli vuorottelevat parin päivän välein. No okei olihan ne lähemmäs parinkymmenen pakkaset vähän turhan paljon marraskuulle, mutta sellaista -10°C voisi kyllä olla tästä eteenpäin.

Ja voi kunpa tänäkin vuonna olisi valkea joulu! Enkä nyt pahaksi pistäisi selkeää pakkasjaksoa myöskään tänä talvena, kunhan ei kovin paljon alle kahdenkympin mennä. Mikäs siinä tammikuussa ollessa, jos on lunta tulvillaan raikas ja kaunis talvisää. :)

Viikonloppu on jälleen vierähtänyt maaseudun rauhassa, mun kotikotona siis. Ei me muuten varmaan siellä joka ikinen viikonloppu ravattaisi, mutta arkiöiden patjalla nukkumisen jälkeen on niin mahtava päästä edes yhdeksi tai kahdeksi yöksi sänkyyn nukkumaan. Ei, ötökkäongelma ei edelleenkään ole ratkennut – itse asiassa nyt örkkejä on ruvennut mönkimään jostain raosta esiin vähän väliä. Naapureiden ovilla ollaan käyty eikä kukaan ainakaan tunnustanut kärsineensä samanlaisesta ongelmasta, ilmeisesti siis ovat pelkästään meidän vaivana. Ensi viikolla täytyy varmaan roudata nykyiset patjat ja peitot tuhottavaksi sekä irrottaa lattialistat ja pistorasiat – ja myrkyttää makuuhuone läpikotaisin. Nämä kuukaudet ovat kyllä olleet tuskaisia, tekisi vain mieli polttaa kaikki tavarat ja muuttaa pois. En tahdo edes arvailla, miten pitkään epäluuloisuus jatkuu örkkien lopulta kadottua…

Tänään kävin aamulla pihalla kuvailemassa, taivas oli harmaa mutta ihan mukavaa oli pomppia lumihangessa kameran kanssa. Mitään ihmeellistä kuvasaalista en saanut, vaikka räpsin kymmeniä ruutuja, mutta sellaista se toisinaan on. Odotan jo malttamattomana uuden kameran hankintaa, kun töitä vaan nyt olisi tarpeeksi että pystyisi tekemään tämän vähän suuremman hankinnan. Nikonin D90 vaikuttaa tällä hetkellä lupaavimmalta ehdokkaalta, mutta katsotaan nyt mitä kevät tuo tullessaan.

Kohta voisin ruveta tekemään lähtöä kotia kohti, auto tosin täytyy laittaa hetkeksi lämppäriin ennen. Iskä teki fetasalaattia, joten sen kimppuun seuraavaksi – nam! Namia oli myös eilen kaupasta ostamamme sydänmunkit, vaikka marsipaanisydän ei ihan ollut mun makuun. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä pulla, ja suhteellisen suloinen myös ulkoisesti:

Ihanaa ystävänpäivää kaikille! Yhtä upeitahan ne ystävät tosin ovat vuoden jokaisena päivänä, joten muistetaan kertoa se useamminkin kuin kerran vuodessa tänä tiettynä päivänä.