AvainsanaTestissä

Noin vuosi sitten päätin ottaa blogiin mukaan uuden osion asioille, joita en oman kokemukseni perusteella niinkään menisi kenellekään suosittelemaan. Useimmat kauneudenhoitotuotteet ovat mulle sellaisia yhden kerran juttuja, ne hankitaan ja käytetään loppuun mutta ovat kuitenkin sen verran peruskauraa etteivät pysy elämässäni sen pidempään. Jotkut tuotteet taas ovat selkeästi keskivertoa huonompia (tai muuten vaan ärsyttäviä), että niistä viitsii kirjoitella tänne rivin tai pari – jos se vaikka sattuisi olemaan avuksi jollekin satunnaiselle tuotegooglaajalle.

Asiaan.

1. MSCHIC SkunkBrush
   Himoitsin tätä puuteri-/poskipunasivellintä ties miten pitkään, kunnes lopulta kiikutin sen kassalle ja onnekseni suti sattui olemaan vieläpä pienessä alessa. Alkuun suti oli ihan jees – ainakin parempi kuin ikivanhat halpissiveltimeni – mutta tutustuttuani TBS:n superpehmoisiin siveltimiin SkunkBrush alkoi tuntua tosi karhealta iholla. En edes tiedä, mitä karvaa tuo on kun ei muoveissa lukenut tai mistään netistäkään ole löytynyt infoa asiasta, karkeahkoa ja kutittavaa karvaa se joka tapauksessa on. Lisäksi sudista lähtee karvoja irti ihan liikaa, naamassa on lähes poikkeuksetta pinkkipäinen karva taikka pari jos on tuota käyttänyt. Ei kiva.
2. Lumene Natural Code Zero Fault Makeup
   Ajattelin tämän olevan meikkipuuteri, mutta todellisuudessa kyseessä on ennemminkin kiinteähkö meikkivoide. Mulla ainakaan tuote ei levity kunnolla, vaan esim. suun ympärille ja kulmakarvoihin jää voidetta ihan typerästi – ja mikä pahinta, sen korjaaminen on todella hankalaa. Tämän käytän loppuun, mutta uudestaan en kyllä osta.
3. Tigi Bed Head Cosmetics Eyes Love It!
   Waterproof my ass! Ripsari on silmän ympärille sotkeutuneena saman tien kun silmät saavat kosteutta, oli se sitten kyynelnestettä tai sadetta. On märkää mutta levittyy silti klimppimäisesti ja ripsiä saa sutia aika kikkaillen, jotta lopputulos olisi siedettävä. Never again.
4. Fudge Dry Shampoo
   Tämä Fudgen kuivashampoo ei ole aivan totaalinen dislike. Miinuksena hinta (Suomessa putelista saa pulittaa 17e, netissä ei muistaakseni paljoakaan halvempi + useimmat nettikaupat eivät toimita aerosoleja oman maan ulkopuolelle) ja se, että valkoinen jauhemaisuus ei tahdo millään lähteä hiuksista. Nyt mulla on sen verran vaalea kuontalo että homma toimii, mutta vähänkään tummempana hiuksiin jäi selkeät valkoiset alueet. Aprikoosin tuoksu on kiikunkaakun +-0, voimakas se on mutta kyllä sen kanssa pystyy elämään eikä se hiukseen sentään jää kiinni. Plussaa hyvästä pullokoosta ja suuttimesta sekä siitä, ettei pullon sisällä ole sitä superärsyttävää kuulaa helisemässä. Koska mä en siedä sellaista kuulallista putelia, kuivashampoovalikoima on suht pieni: se on joko Fudge tai Tigin Rockaholic. Jälkimmäinen toimii tuotteena, mutta siinä taas pullo on sitä ah niin mukavaa itsekseen tyhjenevää mallia.

Mielipiteitä? Ehdotuksia korvaavista tuotteista? Sivellinasia mulla on jo hoidossa, mutta esimerkiksi hyvästä meikkipuuterista (= sellainen joka ihan oikeasti on kuin meikkivoide ja puuteri yhdessä) otetaan mieluusti vinkkejä vastaan. Ripsiväririntamalta olisi kehujakin jaeltavana, ja lisäksi jonossa on pari kovaa ehdokasta uudeksi suosikiksi – vanha suosikki kun tietysti on jo poistunut markkinoilta. Palataan astialle piakkoin.

Olisi taas tuhat ja yksi aihetta joista kirjoittaa, mutta päivät senkun katoavat johonkin enkä ehdi päivittää tänne sitä mukaa kun pää täyttyy ideoista. Kevätauringon ihana vaikutus! Aloitetaan juttusuman purkaminen kosmetiikka-aiheella.

Päädyin viime viikon lopulla ex-tempore naputtelemaan tilauksen ELF Cosmeticsille, jonka sivuja olin tutkaillut aiemminkin joidenkin blogikirjoitusten johdattelemina. Lopullisen niitin merkin houkutuksille antoi jostain silmään sattuneet kehut puljun bambusiveltimistä, joten uskaltauduin kokeilemaan tilausta. Toimitusnopeus ainakin saa täyden kympin, torstain ja perjantain välisenä yönä puolenyön jälkeen lähti tilaus menemään ja tiistaiaamulla oli paketti jo matkannut Briteistä tänne! Maksaminen onnistuu useimmilla luottokorteilla (FAQ-listan mukaan myös Electronilla), itse maksoin PayPalilla kuten lähes kaikkien nettiostosteni yhteydessä.

Tilasin noin euroissa parinkympin arvoisen paketin, joista toimituskulujen osuus oli vitosen luokkaa. Setti sisälsi sekä halpispuolen tuotteita että pari “kalliimpaa” juttua minerals-osastolta, kallis siksi lainausmerkeissä että tosi edullisiahan nuo kaikki ovat Suomen hintatasoon verrattuna.

• Mineral Blush, sävy Joy (mauve lilac), £3.50
  Aivan ihana, sekä koostumukseltaan että sävyltään! Purkki on sopivan pieni (eikä toivottavasti kestä vuosikausia) ja poskipunaa levittyy nätisti.
• Bamboo All Over Eyeshadow Brush, £5.50
  Täydellinen suti, ei voi muuta sanoa! Synteettinen karva tuntuu pehmeältä iholla ja suti on kivan muhkea. Itse käytän luomivärin häivyttämiseen ja siihen sopii erinomaisesti.
• Liquid Eyeliner, sävy Pearl, £1.50
  Nätti sävy, mutta valitettavasti ei levity nätisti. Suti on tönkkö ja valkoiseen rajaukseen jää keskelle ihmeellisiä rantuja eikä lopputulos ole kovinkaan kaunis.
• Luscious Liquid Lipstick, sävy Rasberry, £1.50
  Sävy on tosi kiva, mutta onnistuin jo hajottamaan tuon putkilon… Vähän meni huulikiiltoa hukkaan, mutta sain sentään tungettua levityspehmusteen takaisin.
• Mango Madness -sävyinen kynsilakka, £1.50
  En ole vielä testannut kunnolla, mutta vaikuttaisi ainakin ihan peittävältä.

Samana päivänä postipoika toi toisenkin paketin, tai no iso kirjekuori se oikeasti oli. Ihmettelin ensin että mitä oikein saan A-lehdiltä, mutta sitten osasin liittää sen verkkojulkaisu Lilyyn. Liityin palveluun melkein heti sen auettua, tosin omalle palstalleni en ole vielä mitään sisältöä kehitellyt. Katsotaan mitä sinne lopulta keksin (vai keksinkö mitään).

Lily-kassi on tehty kierrätysmateriaalista: “Once we were 12 plastic bottles and we were sadly about ready for the garbage, but one day a friend picked us up and, with a magic, turned us into this soft bag“, kertoo lappu kassin sisäpuolella. Ei hullumpi ajatus lainkaan.

Viikate – Yönseutu (ja monet muut sekalaiset rallit)

Sunnuntain kaupunkireissun päätteeksi käytiin kullan kanssa tosiaan sitten tutustumassa paljon kehuttuun Bossaliinaan (Maariankatu 1). Ulkona kadulla olevassa ständissä mainostettiin sunnuntaibrunssia, hippasen harmittaa ettei oltu aiemmin liikenteessä. Joku viikonloppu on kyllä ihan pakko mennä kokeilemaan tuo brunssi, sen verran herkulliselta vaikutti ständin kuvauksen perusteella.

Kahvila on pieni (pöytiä taisi olla viisi tai kuusi), mutta kotikutoisuudessaan oikein kodikas – vähän niinkuin kaverin olohuoneessa istuskelisi. Sisustus oli aikamoinen sekamelska erilaisine objekteineen, mikä tietysti on olennainen ero verrattuna vaikkapa Hansan peruskahviloihin. Vaikka omassa kodissa tykkään suht yhtenevästä linjasta sisustuksessa, muualla aivan toisenlainen sisustus voi ihastuttaa. Kuten Bossaliinassa esimerkiksi.

Pöydistä jokainen oli omanlaisensa kokonaisuus. Yhdessä oli lyhyet vihreät pirttipenkit, toisessa kaikki neljä tuolia olivat keskenään erilaisia, yhdessä toisen puolen istumapaikkojen virkaa toimitti jostain vanhasta ammeesta tai vastaavasta tehty sohva. Tilan perällä sijaitseva tiskinurkkaus oli kerrassaan ihana seinäkirjoituksineen ja sinisine perhostapetteineen:

Loppumaisillaan olevan brunssin seurauksena varsinaista kahvilatarjontaa oli aika niukasti, mutta löydettiin kumpikin lautaselle mieluinen iltapäiväjuoman kaveri. Kultsi otti ison palan mustikkapiirakkaa, mä valitsin pienen ja hyvin suklaantäyteisen brownien.

Jokaisessa pöydässä oli kannullinen vettä sekä laseja, käytännöllistä ettei tarvitse mahdollista vesilasillista roudata tiskiltä saakka. Servettitelineet olivat myös pöydittäin erilaisia, tuollaisen puisen vesimelonitelineen tahtoisin kyllä itsellenikin!

Bossaliinan teevalikoima lämmitti tällaisen teenlipittäjän sydäntä, varsinkin kun teelaadut olivat vielä ihanasti esillä läpinäkyvissä purkeissa. Ja noita useamman purnukan hyllyjä oli siis useampi! Menin ensin hieman sanattomaksi, mutta heti ensimmäiseksi kysymäni La dolce vita kuulosti niin hyvältä, että sitä oli otettava. Nuuhkaistakin sai purkista, mikä viimeistään sinetöi päätökseni valkosuklaan ja vadelman hyväksi.

Plussaa myös siitä, että teekuppi oli reilunkokoinen eikä mikään muutaman hörpyn onneton minikuppi. Eikä muuten ollut kahvimukikaan kovin pieni, vaan sellainen ihan kunnon mukin kokoinen. Mitä katselin ympärilleni niin monet kahvimukit olivat pallokuosisia, niitä oli ainakin limenvihreänä ja punaisena. Tuli väistämättä mieleen erään kerran Desthealta saamani pallolliset mukit, joskin ne taitavat olla himpun verran pienemmät.

Suosittelen ehdottomasti piipahtamaan Bossaliinassa, jos osuu matkan varrelle sopivasti (eikä reitiltä poikkeaminenkaan ole hullumpi ajatus). Hinnat ovat normaalia kahvilatasoa, meillä esimerkiksi kahvi, tee, brownie ja mustikkapiirakka maksoivat runsaan kympin. Arkisin saa myös lounasta mukavaan hintaan, täytynee joskus käydä testaamassa paikan ruokapuolikin.

Kannattaa muuten tsekata kuppilan nettisivut, ovat selkeät ja kivasti tehty kahvilan tyyliin. Ja blogiakin tytöt kirjoittavat. Huom! Kauniiden kuvien selaaminen saattaa aiheuttaa mahan murinaa ja/tai kuolan valumisen näppäimistölle – sekä pakottavan tarpeen lähteä kaupunkiin kahville. Älkää sanoko, etten varoittanut.

Stam1na – Viimeinen Atlantis [2010]

Viikonloppuna tykkäsin kerrankin kynsieni ulkoasusta sen verran lujaa, että piti ihan ottaa kuva ja tyrkätä tännekin. Alla Lumenen tummanharmaa Quick & Chick -lakka Pimeän taa, jonka kruunasi päälle OPI:n minipullosta sudittu Mad as a Hatter. Vähän jotain avaruusmaista fiilistä, eikö olekin? Yllättävän hyvin muuten pysyi tuo yhdistelmä kynsissä, vaikka olin vuoron verran varastoduunissa ja hilluin yhden illan tuparoimassa.

Kävin toukokuun alkupuolella pitkästä aikaa sekä kasvo- että jalkahoidossa, jossa varpaankynteni saivat suloisen pinkin lakkakerroksen. Aivan täysin tuo ei mätsää ensi viikon lopulla tarvitsemaani juhlamekkoon, mutta lakan vaihto on harkinnassa. Muistaakseni kosmetologin kynsilakka oli Orlyn, tarkasta sävystä ei mitään aavistusta. Mulla ei omakohtaista kokemusta kyseisestä merkistä ole, mutta näin käytössä on vaikuttanut ihan kelvolliselta. Lakkakerros on tasainen eikä ole pahemmin lohkeillut pois, vaikka varpaissa tietysti pysyykin aina lakat sormien kynsiä paremmin.

Viime kesänä Zarasta ostamani täydelliset farkkushortsit ovat päässeet taas aktiiviseen käyttöön, mistä olen aivan onnessani. Mä kun en oikein osaa farkkushortseja käyttää sukkisten kanssa niin nyt on ihan parasta, kun tarkenee (ja hyvin tarkeneekin!) kulkea paljain säärin ulkona. En onneksi ole koskaan kärsinyt mistään paljaiden jalkojen komplekseista, vaikka on ties millaista appelsiini-ihoa ja selluliittia ja vähän suonikohjujakin. Eihän mun koivet mitkään kauniit ole ja edustavat taatusti aivan toista ääripäätä kuin jonkun Giselen gasellijalat, mutta näillä mennään mitä on. Mun jalat eivät kauniimmiksi muutu, vaikka verhoaisin ne läpi elämän sukkahousuhin ja leggingseihin – olo sen sijaan olisi kesähelteillä sietämättömän tukala.

P.S. Rakastan myös syvästi Gina Tricotin alerekiltä vitosella löytämääni mustaharmaaraidallista löysähköä paitaa, joka sopii täydellisesti kesäillan viileneviin tunteihin. Toimii tarpeen vaatiessa myös lämpimällä mutta tuulisella säällä.

Jes, eilen sen vihdoin sain – nimittäin eBaysta ostamani Essien kynsilakan! Mint candy apple on ehkä herkullisin väri ikinä, tekisi melkein mieli puraista sormenpäistä kun mintunvihreä väri kynsissä näyttää niin namilta.

Huusin jenkkiläiseltä myyjältä helmikuun alkupuolella yhteensä kolme Essien lakkaa muutamaa senttiä vajaan 18 euron hintaan, tämä postikuluineen siis. Pikkupaketti tuli perille viikossa, mutta kirjekuoreen kurkkaaminen tuottikin yllätyksen: Mint candy apple puuttui kokonaan! Kuoressa oli ainoastaan kaksi lakkaa, vaikka olin tilannut ja maksanut kolme. Ei muuta kuin viestiä myyjälle, joka laittoi mukisematta puuttuvan putelin tulemaan saman tien. Helpotuksen huokaus.

Tänään postiluukusta kolahtanut Deko sointui täydellisesti uusiin kynsiin!

Ensimmäisen paketin sisältöä en katsonut tarpeelliseksi kuvata, kun ei siinä ollut mitään jänniä värilakkoja mukana. Itselleni hankin Fill the gap! -aluslakan vanhan Mavalan version korvaajaksi (viimeiset rippeet jämähtivät pullon pohjalle…) ja toinen puteli oli kaikkialla hehkutettu Matte about you, joka ei kuitenkaan ollut mulle vaan siskolle. Essien aluslakka on muutaman käyttökerran jälkeen tuntunut paremmalta kuin edellinen Super Base, levittyy paremmin ja tekee kynsille suht matan pohjan.

Nämä olivat ensimmäiset Essiet kynsilakkakokoelmassani, harvoin tulee hankittua mitään muutamaa euroa kalliimpaa kynsilakkaa. Viime vuonna joulun alla hankin ensimmäisen OPIn kynsilakan, 6e hinta eBayssa (postikuluineen) oli oikein mukava verrattuna esim. Sokoksen 15,50 euroon. Essien hintasoksi löysin pikaetsinnällä Suomessa n. 15e, joten esim. minttulakan (halvin tilauksen lakoista) hinta n. 5,30e ei todellakaan ole paha.

Loppuun pieni vertailu, jossa mukana kuvan kynsilakat eli OPIn turkoosi Teal the Cows Come Home ja Essien nami Mint candy apple. OPIn isompi suti on ehdottomasti parempi, jotenkin Essien kapoisella sudilla lakkaa ei saa kunnolla levitettyä. Essien peittävyys on ihan mahtava jo yhdellä lakkakerroksella, kun taas OPIa tarvitaan kaksi kerrosta ennen kuin sävystä tulee hyvä. Kestävyydestä en vielä osaa sanoa mitään Essien osalta, mutta OPI on pysynyt kynsissä paremmin kuin halpislakat yleensä. Jos jomman kumman kynsilakkaa hankkisin lisää, valintani olisi todennäköisesti OPI – sen verran paljon sivellintuntuma vaikuttaa. Seuraavaksi ehkä jotain oranssihtavaa Stellan inspiroimana?

Bat For Lashes – Two Suns [2009]