AvainsanaTöllössä

Äh, onnistuin vaihteeksi polttamaan kieleni glögiin. Mikä siinä oikein on, etten ikinä opi odottamaan kuuma juoman jäähtymistä vaan on pakko maistaa heti? Sen kupillisen jälkeen saakin juoda tsiljoona lasia jotain kylmää juotavaa, jotta polttava tunne kielessä hellittäisi edes vähän. Seuraavaksi menen hakemaan jäitä pakkasesta… Pah.

Päätin tänään vihdoin käyttää pakastimeen jostain hyvästä tarjouksesta hamstraamiani torttutaikinalevyjä, ja kauppareissulta nappasin luumuhillon kaveriksi pakastelataasta paketin valmispiparkakkutaikinaa. Joulutortut sain tehtyä ennen Huippiksen alkua, ohjelman alku meni pipareita väkertäessä siinä samalla. Ihan oikea tyttö sieltä muuten putosi tällä kertaa, parempi antaa mahdollisuus niille jotka oikeasti janoavat voittoa.

Tortut näyttivät hyviltä mennessään uuniin, mutta kypsyessään ne jotenkin lässähtivät ja hillot levisivät miten sattuu. Tiedä sitten johtuuko siitä, että “laimensin” valmista luumumarmeladia kotitekoisella omenahillolla, jolloin koostumus muuttui hieman löysemmäksi. Hyvältä maistuivat joka tapauksessa! Pipareitten suhteen kävi pieni kämmi ja viimeinen pellillinen oli valitettavasti syömäkelvotonta. Olin minuuttia aiemmin katsonut uuniin ja todennut, että hetken saavat olla vielä – kunnes sitten haistoin palaneen käryn. Mustiahan niistä tuli:

Saman pellillisen pari extratorttua olivat käyneet uunissa jo aiemmin, mutta nekin olivat ehtineet vähän ruskettua tämän viimeisen piparisatsin kanssa. Onneksi pellillä ei tainnut olla kuin viisi tai kuusi piparia, joten katastrofia ei syntynyt. Mitä nyt kämppä haisi suhteellisen voimakkaasti palaneelta… Onneksi on parveke, jonka ovea auki pitämällä ilma vaihtuu nopsaan.

Yritin tänään ruokaostosten yhteydessä etsiskellä tähtijouluvaloja, mutta ainakaan kyseinen Citymarket ei tarjonnut minkäänlaisia tähtivaloja. Myös Kodin Ykkönen oli yhtä tyhjän kanssa, kun viikonloppuna kävin asiaa tutkimassa. Euromarketissa oli yhdenlaisia tähtivaloja, mutta ne oli höntisti 2 x 10 valon sarjassa. Etsinnät jatkuvat siis edelleen.

Duffy – Rockferry [2008]

Aamupäivän vietin tulevassa kodissa, tyhjensin lähes kaikki keittiötavarat muuttolaatikoista. Laitettiin myös huopatassuja huonekalujen jalkoihin kullan kanssa, kun poika oli tullut ajotunniltaan kämpälle. Paljon on vielä tehtävää ennen kuin koti on asumiskunnossa (tai edes muuttokunnossa), mutta hiljalleen alkaa näyttää paremmalta.

Kuvassa ainoa Jyväskylän ostokseni, Dependin shokkipinkin kynsilakan mulle tarjosi Kicks vajaan kolmen euron hintaan. Testasin Dependin lakkaa ensimmäisen kerran heinäkuussa ja pakko oli todeta, että mulla ainakin toimii loistavasti. Helppo lakata, suti on ehkä vähän pieni mutta sillä saa joka tapauksessa kohtuu hyvää jälkeä aikaan. Lakka pysyy kynsissä useamman päivän eikä mene kamalaksi kuten esimerkiksi Mavalan lakat tuppaavat tehdä. Sivuhuomautuksena: mä en ole koskaan tajunnut miksi Mavalan lakkoja hehkutetaan kaikkialla? Mun kynnet ainakin vaativat kaksi kerrosta Mavalaa ja siltikin lakka alkaa lohkeilla alta aikayksikön. Ainoa toimiva testaamani Mavala on Super Base -aluslakka… Ja takaisin Dependiin. Dependillä on mahtava valikoima kynsilakkasävyjä, putelit ovat sopivan pieniä (5 ml) eikä niillä näin ollen ole niin suurta vaaraa jäädä vuosikausiksi laatikon pohjalle pyörimään. 2,90 euron hinta päälle on pelkkää plussaa.

Seuraavaksi suuntaan tietokoneen ääreltä sohvalle ja napsautan telkkarin päälle, Gossip Girlin loputtua America’s Next Top Model on ainoa sarja viikossa, joka ei saa jäädä näkemättä. Multa jäi armeijan takia edellinen tuotantokausi näkemättä ja nyt pyörivää kautta katsellessa pelottaa koko ajan, että sieltä paljastuu edellisen kauden voittaja. ;) Pitäisi kyllä hoitaa tuo(kin) “epäkohta” joku päivä pois alta. Loppuun vielä erään viime viikon päivän piristys, joka tupsahti sähköpostiini kiitos teetä juovan tätini.

Hengen heikkoudesta kärsivien reppanoiden keskuudessa on yleistynyt raivostuttava taipumus teen juontiin. Siinä missä reipas ja kovaa tulostatekevä sankari nappaa vauhdista mukillisen kahvia, hintelät ja vähäveriset teenjuojat pilkkivät sen helvetin liptoninsa kanssa harras ilme kasvoillaan ja tuijottavat mukissa lilluvan haalean nesteen värinvaihtoa kuin mykkä pillua. Väistäisivät edes, mutta ei kun sitä on sitten ihan pakkojäädä pipertämään siihen automaatille kehityksen jarruksi. Ja sitten se arpominen erilaisten teelaatujen välillä, voi että kun ottaisko nyt tänään tota mustaherukka-vadelmaa vai kenties ruusunmarja-neilikkaa, tai josko heittäytyisi oikein hurjaksi ja joisi kupillisen raparperimansikkaa. “Ihan mustaa liptonia mä en saa millään alas,” Irma kertoo vaikka kukaan ei kysynyt.

Ju-ma-lau-ta ahrgh.

Ja sitten on vielä näitä kaikkein vastenmielisimpiä elitistejä, haudutetun teen kanssa läträäjiä, jotka katsovat nenänvarttaan pitkin rahvasta, joka juo pussiteetä. Pussiteehän on siis ihan hirveetä, koska siinä teenlehdet ovat suodatinpaperin sisällä, eivätkä sellaisessa elegantissa siivilässä vai mikä verkko se nyt sitten on. Kerrassaan barbaarista.

Teenjuoja on muuten suurella todennäköisyydellä myös se sama saatanan hermosaha, jota varten pitää aina firman saunailtoihin varata neljä päärynä-ananas-kirsikka-siideriä, koska sille ei kalja kelpaa ja joka tilaa jonkun perkeleen sinisen enkelin tai muun mytologisen hahmon mukaan nimetyn paukun, jossa on sateenvarjo, sitrushedelmäviipale ja tähtisadetikku, kun kaikki muut ottavat yhden ison.

EDIT 22.13: Lukiessani tuota teejuttua ääneen mieleen tuli ihan Eniten vituttaa kaikki, mutta blogin arkistoista juttua ei ainakaan löytynyt. Pasa & Atpo tosin kirjoittavat City-lehteen ja pari kirjaakin ovat julkaisseet, ehkäpä tuo on jostain niistä peräisin? Jos siis edes on kyseisten herrojen ajatuksista lähtöisin.

Hurja väsy taas vaihteeksi, tämän postauksen julkaistuani siirryn kyllä ihan suosiolla peiton alle. Päivä tuntui pitkältä, varmaankin syystä että olin menossa aamusta iltaan. Lähdin aamulla puoli kymmeneltä kotoa ja tulin takaisin seitsemältä illalla – välissä kävin pikaisesti hakemassa tavaroita.

Päivä alkoi sillä, että heitin kullan katsastuskonttorille prätkätunnille (kesän lopussa ollaan toivottavasti kumpikin A-kortillisia!) ja sen jälkeen käänsin pyörän kohti Naantalia. Tehtyäni lenkin Naantalin vanhassa kaupungissa päätin jatkaa vielä eteenpäin, kohti Rymättylää siis. En muistanutkaan miten ihanaa on Särkänsalmen siltaa pitkin! Rymättylän keskustassa laitoin pyörän parkkiin ja kävin hakemassa kaupasta jätskin. Tarkoitus oli ottaa ihan perus-Twister, mutta en sitten malttanut olla kokeilematta tuollaista suklaavaniljaversiota. Ei hullumpaa, vaikkakin se normaali on mun mielestä parempi.

Aamupäivän ajolenkin jälkeen hain kullan ja heitin sen mun luokse. Ehdin olla kotona sen verran, että haukkasin nopeasti jotain pientä, otin uimaromppeet mukaan ja lähdin taas prätkälle. Nyt suuntana oli Salo, jonka keskustaan onnistuin siskon ohjeistuksesta huolimatta ikään kuin eksymään – mutta jotenkin kummasti päädyin lopulta oikeaan osoitteeseen ilman, että mun täytyi soittaa lisäohjeita. Hypättiin melkein heti mun saavuttua autoon siskon & H:n kanssa ja ajettiin parinkymmenen kilometrin päähän H:n porukoiden mökille.

Jalkakuva on rannasta saunaan menevillä rappusilla otettu, jalassa kesän jumitusvaate nro 1 eli Zaran farkkushortsit sekä ihkut Vagabondin sandaalit. Yläosana taisi olla Desthealta mun omistukseen siirtynyt värikäs toppi. Polvien punaisuus on peräisin nahkapuvusta, jostain syystä sisäkangas hiertää polvia ihan hulluna. Täytynee vaihtaa ajoasun alle jotkut pitkät pökät tähän asti käyttämieni pyöräilyhousujen tilalle, jotta säästyisi polvien iho ärsytykseltä. Ihan off topicina muuten, mä en edelleenkään kykene sulattamaan pyöräilyhousuja muuta kuin 90-luvun kammotuksina – riippumatta miten siedettävältä ne Marian päällä näyttääkin.

Mukavan lämmin päivä kun oli niin uimaan oli tottakai mentävä. Saunassa sai hyvät löylyt ja rannan uimapaikan tarjosi Hirsijärvi, jonka vesi oli suht pinnassa olevan mittarin mukaan 23-asteista. Rannan hiekkapohjassa oli ihan mielettömästi näkinkenkiä, ei varmasti tarvitse erikseen mainita pitikö niillä leikkiä? :)

Ja laiturin nokasta hypittiin ties minkälaisia loikkia! Ihana kerrankin päästä kunnolla hyppelemään, tuossa kun oli vettä jo sen verran ettei edes hypätessä osunut pohjaan – tai ainakaan mulle ei niin tapahtunut. Uinti- ja saunarupeaman jälkeen istuskeltiin vielä tovi H:n isovanhempien kanssa kahvipöydässä, minkä jälkeen ajeltiin takaisin Saloon. Sisko meni kuudeksi töihin, joten lähdin samaa matkaa kotiin. Jonkun matkaa ajettuani oli pakko pysähtyä ottamaan kuva:

Cebarissa tuli 100 000 km täyteen! Matkamittari pyörähti ympäri ja nyt näyttää melkein kuin olisi uusi pyörä alla, kun on muka niin vähän ajettu. ;) Kotona olin siis seitsemän pintaan, sitten ruuanlaittoon ja kahdeksalta telkkarista Huippis, jonka ensimmäisen jakson viime viikolla missasin. Missasin viime syksynä esitetyn 7. kauden, mutta sitä aikaisempiin verrattuna tässä 8. kaudessa kilpailijat vaikuttavat ainakin näin alkuun ihan onnettomilta tapauksilta. Kiljunta ja kaiken ihkutus on kyllä noussut ihan uusiin sfääreihin, vai kuvittelenko mä vaan? Ehkä aika kultaa muistot…

Sunrise Avenue – Popgasm [2009]