Avainsana3h + k

Päivällä pakattiin kissa ja tavarat autoon sekä hurautettiin maalle kotikotiin joulunviettoon. Jouluateria on nautittu, kohta juodaan kahvit ja herkutellaan vähän juustoilla ynnä muilla. Perinteinen karkkilakko, tänä vuonna 75 päivää, päättyi myös mutta olen ottanut aika iisisti sen suhteen. Kävin meinaan eilen neuvolassa ja painoa oli tullut viikossa kilo lisää ihan muutenkin, auts… On tosin “hivenen” turvotustakin vaivana. No, eiköhän tämä tässä menettele, sen verran vähän enää raskausviikkoja jäljellä.

Meillä kotona joulu ei pahemmin keittiöremontin keskellä näy, sain sentään pienen kuusen maljakkoon pöydälle. Ensi vuonna toivottavasti sitten pääsee ihan kunnolla fiilistelemään tätä pimeimmän vuodenajan juhlaa, kun on remontit valmiita ja jälkikasvun ensimmäinen joulu. Nyt siirryn takaisin ruokapöydän ääreen, ei muuta kuin ihanaa joulunaikaa kaikille!

Ensimmäinen viikko äitiysvapaasta humpsahti ohi kuin siivillä, vaikka suurimmaksi osaksi nökötin ihan vaan kotosalla. Vielä silloin ajattelin, että olisin hyvin voinut olla ainakin viikon normaalisti töissä, mutta nyt alkaa olla toinen ääni kellossa. Maha tuntuu kasvavan hurjaa vauhtia eikä yhtäkkiä elo etupallon kanssa ole niin kovin iisiä. Istuessa maha on ikävästi “rutussa”, vaikka miten koittaisi pitää selän ryhdikkäästi suorana. Sohvalla makoillessa ei hetken päästä löydä hyvää asentoa, liikkuminen ja muu puuhastelu saavat mahan supistelemaan turhankin innokkaasti. Nukkumisesta nyt puhumattakaan: kylkiasento takaa, että vähintään kerran yössä herää jomotukseen jalassa. Huokaus.

Tiedän kyllä olevani onnekas, sillä raskaus on ollut varsin helppo eikä nämä loppuraskauden “vaivat” oikeasti ole mitenkään sietämättömiä. Välillä vaan tuntuu pää räjähtävän eikä kotona vallitseva kaaos suoranaisesti helpota oloa… Perjantaina sekasotku kasvoi keittiökalusteiden verran ja tällä hetkellä on joka nurkka täynnä pahvipaketteja, joiden sisällöstä toivottavasti kohtapuolin rakentuu meidän uusi keittiö. Ehkä eniten ahdistaa oma kykenemättömyys viedä remonttia eteenpäin, mahan kanssa kun ei pahemmin kiipeillä jakkaroilla tai muutenkaan käpistellä sen enempää, ettei tule ennenaikaista lähtöä synnärille. Hitsi kun ei tajuttu aloittaa keittiöproggista jo kesällä! Mutta ei auta jälkiviisaus, tällä on nyt mentävä.

Jottei koko postaus olisi pelkkää vinkumista, otetaanpa hieman kepeämpää asiaa loppuun. Mennyt viikonloppu oli epäilemättä yksi parhaista mitä tulee joulumyyjäisiin, Turku Design Now! -joulumyyjäiset olivat avoinna kolmena päivänä keskustan liepeillä ja sunnuntaina oli Uuden Muotoilun Joulumarket Logomossa. Perjantaina kävin tuhlaamassa roposet Ketarantiellä, parin joululahjan lisäksi ostin itselleni kuvassa näkyvän Klo Designin muhkean neuleen. 100% villaa lämmittää taatusti talven viimassa! Sikäli mikäli mitään talvea edes tulee… Eilen piipahdin Logomossa villaan kietoutuneena, maha mahtui mukavasti alle eikä plussakelissä tarvinnut edes erillistä takkia. Joulumarketissa oli myynnissä kaikkea ihanaa, mutta lottovoittoa odotellessa hankin tässä kohtaa ainoastaan kuolaamani nahkaisen rannehihnan kameraan.

Asu oli kokonaisuudessaan niin sunnuntaiasu kuin vain voi olla: korvikset siskon kirppiskasasta, villatakki ja laukku Klo Design (jälkimmäinen joulumyyjäishankinta muutaman vuoden takaa), housut/leggingsit H&M mama ja kilisevät lempparimonot Vagabond. Housuvinkkauksesta iso kiitos Tuijjalle! Nuo kyseiset etupuolelta tekonahkaiset ja takaa paksua kangasta olevat pökät ovat olleet jalassani viime aikoina about joka kerta kun on tarvinnut pukeutua kotihousuja siistimmin. Mietin ensin onko mitään järkeä enää tässä vaiheessa hankkia uusia äitiysvermeitä, mutta onneksi päätin näin tehdä – ovat ihan korvaamattomat nyt, kun äitiysfarkut painavat jo ikävästi mahaa.

Viikate – Kuutamo, Kaiho ja Katkeruus [2011]

Joulukuu on pyörähtänyt käyntiin ja vuosittainen karkkilakkokin jo reippaasti voiton puolella, joten eiköhän ole viimeinen aika värkätä jonkun sortin toivelista aattoa ajatellen. Yksi jouluinen traditio tämäkin, toivekollaasia on meinaan väännetty lähes jokaisena jouluna blogin (myös edellisen) olemassaolon aikana: 2013, 2012, 2011, 2010 ja 2009. Hauska selata männä vuosien toiveita näin jälkikäteen ja huomata, miten monista jutuista tykkään edelleen. Monet toiveet ovat jääneet vain haaveen asteelle, mutta haitanneeko tuo – haaveilu ei maksa mitään ja on sitä paitsi ekologista. :)

Joulun 2014 suurin toive on epäilemättä se, että keittiöremontti tulisi valmiiksi ja saisimme korkattua suunnittelemamme Kvik-keittiön käyttöön. Keittiöön sopisi Muuton Silent-maljakko kauniin harmaana, koti kun kaipaa kipeästi piristystä leikkokukkien muodossa. Makuuhuoneeseen taas kelpuuttaisin mieluusti harmaat pellavalakanat, merkillä ei niin väliä. Henkilökohtainen garderobi tuntuu varmasti kuin uudelta mahapallon kadottua, raskauskilojen sulamista odotellessa voisin verhota itseni with love Sanna Hopiavuoren kivan epäsymmetriseen Dahlia-mekkoon, johon kuuluu myös kierrätysnahkavyö. Olalle kelpaisi heittää Marimekon klassikko-olkalaukku ruskeana nahkaversiona, se toimisi varmasti myös hoitolaukkuna tarpeen vaatiessa. Kameraan ottaisin innosta puhkuen hieman objektiivipäivitystä: M.ZUIKO DIGITAL ED 12‑40mm 1:2.8 olisi unelmien täyttymys, mutta käyttöä olisi taatusti myös huomattavasti edullisemmalle M.ZUIKO DIGITAL 45mm 1:1.8 -linssille. Ensi vuoden menot ja häppeningit tahtoisin kirjata Lahden Muotoiluinstituutin valokuvausopiskelijoiden tekemään Yhdessä 2015 -kalenteriin, joka näyttää tänä vuonna ihan älyttömän hyvältä.

Onko teillä lahjatoiveita ja jos niin minkälaisia?

(Kuvat: Kvik, Finnish Design Shop, H&M, with love Sanna Hopiavuori, Olympus, Yhdessä 2015.)

• Mies ahkeroi vapaa-aikansa keittiöremontin parissa. Alkukuusta käytiin ostamassa maalit ja viimeisellä viikolla laitettiin tilaukseen tiskiallas sekä hana (jotka postipoika itse asiassa kiikutti tänään aamulla jo meille). Päätöksiä, päätöksiä!
• Kävin äitin ja iskän kanssa siskoa moikkaamassa Jyväskylässä, jossa oli ihan kunnolla lunta. Tulihan sitä lunta sitten tänne lounaaseenkin, joskin se suli parissa päivässä pois.
• Muutimme toimistolla uuteen, remontoituun tilaan. Kyllä on tyylikästä ja pisteenä iin päällä ihania tuoleja siellä täällä, niin että melkein harmittaa jäädä töistä pois.

• Mulla oli miehen kanssa yhteinen arkivapaa. Kävimme lounaalla Sloppy Joessa ja illalla leffassa katsomassa Mielensäpahoittaja, välissä toki remppahommia.
• S:n kanssa otimme pariksi viikoksi loosin kirpparilta. Pidettiin hinnat alhaisina, joten kovin tuottoisaa se ei ollut, mutta pääasia että tavaraa katosi nurkista mukavasti.
• Hiukseni lyhentyivät reippaasti kampaajan käsittelyssä ja oi että, miten olenkaan tykännyt tästä kevyemmästä hiusmalliista!
• Pyörähdin firman pikkujouluissa J:n kanssa. En meinannut löytää vaatekaapista mitään päälle mahtuvaa juhlataminetta ja ruokakin oli pienoinen pettymys, mutta onneksi drinkkilipulla sai Pommacia lasipullossa.
• Osallistuttiin S:n kanssa Turun linnan Kidutus, kuolemaa ja kummituksia -kierrokselle kera geokollegoiden. Meille osui huikea opas, jonka juttuja kuunnellessa puolitoistatuntinen vierähti aivan huomamaatta.
• Neuvolakäynnillä (33+5) paljastui, että bebe istua kököttää mahassa kuin mikäkin buddha. Saa nähdä seuraako tyyppi äitinsä jalanjäljissä ja ottaa maailman vastaan takapuoli edellä… On toki hyvin mahdollista vielä, että se heittää itsensä ympäri parempaan asentoon.
• Jäin äitiysvapaalle. Asia, jota ei tahdo vielä oikein käsittää – yhtäkkiä mun ei vaan tarvitse herätä kukonlaulun aikaan lähteäkseni töihin. (Tiedostan kyllä, että tämänhetkinen letkeä työnkuvani muuttuu aika erilaiseksi kunhan bebe luopuu yksiöstään.)

Tällainen oli epätavallinen pikkujoululookini: housut helmojen sijaan ja värimaailma hyvinkin tummanpuhuvaa. Äitiyspaita ja -farkut H&M mama (kumpikin 2nd hand), trikoojakku Miss Selfridge (2nd handia sekin), pääkallolaukku Glitter ja korot Vagabond (saatu blogin kautta). Korvissa killuvat kamerakorvikset on löytö katumarkkinoilta Raumalta, kaulakoru gTIE, sormus Kalevalakoru ja ketjurannekoru H&M men. Marraskuun pimeydessä kuvanlaatu oli jotain niin hirveää, että oli pakko turvautua mustavalkoisuuteen. No, ei enää onneksi montaa viikkoa siihen, että päivä alkaa taas pidentyä – yay!

Antti Tuisku – Minun jouluni 2 [2011]

Syyskuun puolivälissä hurautin pääkaupunkiseudulle eräänä tiettynä viikonloppuna, nimittäin sopivasti Habitaren aikaan. Viime vuonna multa jäi tapahtuma kokonaan väliin häähässäköiden keskellä, joten tänä vuonna ajattelin jälleen lähteä katsastamaan messumeiningit ja houkuttelin K-serkun seurakseni messukeskuksen hulinaan.

Aloitimme kierroksen hallin takaosasta ahead!-alueelta. Yllä olevat kuvat ovat EcoDesign-näyttelystä, jonka teemana oli tänä syksynä tuotteen elinkaari. Betoniset valaisimet miellyttävät aika lujaa tällä hetkellä, ekassa kuvassa on Heli Ylivaaran & Annariina Alanderin aurinkoenergialla toimiva OutBox ja toisessa Jenni Inkeroisen symppis Vakaa. Samuli Helavuon suunnittelema Riippu-nimeä kantava säilytys- ja kasvatusjärjestelmä on idealtaan mahtava – ja niin nätti!

Trash Design -osastolla oli paljon mielenkiintoisia kierrätysajatuksella tehtyjä juttuja, kuten nimestäkin voi päätellä. Erityisesti pidin Jari Mirandan kierrätystaiteesta (ekat kaksi kuvaa), jossa oli luotu vanhoista elektroniikkalaitteiden osista vaikka mitä hienoa. Huikein oli ehdottomasti useamman metrin levyinen vanhoista emolevyistä tehty taideteos, olisi muuten aikamoisen osuva tällaiseen nörttiperheeseen. Käyttöesineiden puolella ihastelin mm. puisia tuikkukolmioita sekä ylijäämänahasta tehtyjä tyynyjä.

Habitaren tämän vuoden suunnittelukilpailu oli nimeltään MayDay, jonka puitteissa oli suunniteltu ja toteutettu erilaisia versioita kesäisestä piknikistä. Ylemmässä kuvassa on kisan voittaja, joka epäilemättä olisi aika mahtava piknik-miljöö lämpimässä kesätuulessa lepattavine kangaskattoineen. Alemman kuvan keinusysteemi vaikutti sekin oivalta idealta.

Dieselin teollisuushenkinen keittiö.

Marimekon ihana astiaseinä, tällainen meillekin keittiöön kiitos.

Pistorasia possufanin mieleen. Huomaa myös jättimäiset C-kasettivalaisimet vieressä.

Peroban toteuttama laatikkohyllykkö Kotilieden osastolla, aika kivat värit musta.

Uuden myymälätuttavuuden, Destinyn, tummanpuhuva osasto. Oi että!

Habitaressa ei ehkä ollut mitään superihmeellistä tai uutta, mutta kyllähän sieltä sai ammennettua paljon inspiraatiota omaan kotiin. Meillä on nyt ollut keittiöjutut erityisen tapetilla, sillä päätimme tässä ennen beben odotettua saapumista rykäistä kasaan vielä asunnon viimeisen puuttuvan palasen eli keittiöremontin. Ihastuin messuilla täysillä kotimaisen HELNOn keittiömallistoon – sinänsä ei mikään yllätys, kun muutenkin rakastan 50-70-lukulaista suunnittelua.

Kuva: HELNO

Kuvan HELNO Kallio olisi about täydellinen meidän momokotiin, mutta harmikseni mies ei oikein lämmennyt ja tuleva keittiömme on vähemmän retrohenkinen. Toisaalta remppa kuin remppa niin kompromisseja on tehtävä, ja aivan varmasti keittiöstä tulee mieleinen joka tapauksessa, kun sen on saanut itse suunnitella. Smegin jääkaapin, ehkä jopa tuollaisen mustan, kyllä tahdon vielä joskus…