Avainsana3h + k

Tämän vuoden ensimmäiset tulppaanit löysivät tiensä kauppakoriin runsas viikko takaperin. Eivät valitettavasti kestäneet kauaa, tiedä sitten mistä syystä. Oransseilla ei mennyt montaakaan päivää, kun terälehdet alkoivat putoilla ja eilen myös valkoiset päätyivät roskikseen. Onneksi tulppaaniaika on vasta aluillaan ja pöydälle eksyy epäilemättä vielä kimppu jos toinenkin.

Pöydästä puheen ollen: siinä se tönöttää, meidän ruokapöytä tuoleineen! Asunnon isoimman ikkunan ääressä, olohuoneen nurkassa. Päädyimme kokeilemaan tällaista ratkaisua, kun keittiö tuntui pöydän kanssa jotenkin niin ahtaalta. Setti on erään tehtaan ns. jäämistöä, 70-lukulainen pöytä löytyi toimiston puolelta ja tuolit ovat olleet ruokalan istuimina. Muovituoleja oli kahdenlaisia, simppeleitä oransseja ja sitten valkoisia limenvihreällä kangasistuimella. Toimme testiksi kotiin kaksi kumpaakin, mutta on vieläkin vähän epävarmaa mitkä lopulta pöydän ympärille jäävät. Mies on pelkkien valkoisten kannalla, itse tykkään ehkä eniten tuosta kombosta. Oranssien verhojen kanssa tosin meinaa vähän tulla oranssiöverit, kun lähistöllä sattuu vielä olemaan myös pari vuotta sitten verhoilemani nojatuoli. Kätevintä olisi ehkä olla 4 + 4 tuolia, joista käytössä olisi neljä fiilikseen mukaan ja loput jemmassa varastossa. Saisi sitten istumapaikkojakin lisää, mikäli sellaiselle joskus on tarve.

Se on huomenna perjantai taas, ihanaa. Viikonlopulle ei ole pitkästä aikaa oikeastaan mitään sen kummoisempaa ohjelmaa, joten ajattelin ihan vaan ottaa rennosti. Varmaan koitetaan saada remppaviimeistelyjä eteenpäin, jotta täällä joskus tulisi ihan oikeasti valmista. Ulko-oven voisi vihdoin maalata, kun tällä viikolla hankittiin kaikki tarpeisto siihen hommaan. Ei siis muuta kuin mainiota viikonloppua kaikille!

Huomenna on jälleen perjantai, huikeeta! Tätä hurjaa vauhtia kun viikot jatkavat menemistään, niin kohtahan se on taas kesä. Tai no toivottavasti ei nyt kuitenkaan, just vasta saatiin talvi tänne Turkuunkin. Tällä viikolla on paistanut aurinko monena päivänä ja se vasta on mahtia se. Toivotaan, että viikonloppuna sama meno jatkuu – olisi meinaan suhteellisen suunnitelmaton viikonloppu edessä ja mieli halajaa pitkästä aikaa painua kameran kanssa ulkosalle. Ehkä jopa jonnekin hieman kotinurkkia kauemmas? Saas nähdä. Tosin remontti- ja sisustusprojekteja olisi myös hyvä saada eteenpäin, vielä pitäisi mm. maalata ulko-ovi sekä väkertää ikkunalaudat. Ruokapöytä tuoleineen olisi sekin ihan toivottu lisä tähän huusholliin, tarviis vaan saada haettua maalta.

Viime viikonlopun vietin Helsingissä, tällä kertaa K-serkun hoteissa. Lauantaina ihan vaan vähän käväisimme kaupungilla, toisin sanoen siis pyörimme siellä lähes kauppojen sulkemisaikaan saakka. Pääkaupungissa on niin paljon kaikkia ihania sisustusliikkeitä, kuten vaikka ekan kuvan Peroba. Muutenkin on viime aikoina ollut hurja inspiraatio sisustusjuttujen suhteen, kun koti alkaa vihdoin näyttää asuttavalta! Jospa tässä ehtisi vähän avata aihetta blogissakin, ennen kuin kaikki ideat ja pohdinnat unohtuvat uusien tieltä. Ai miten niin muutan mieltäni vähän väliä..?

Mutta nyt suunta yöpuulle, öitä!

Tiedetään: joulu meni jo ja kaikilla tursuaa joulujutut korvista ulos. Vaan minäpä lämäytän eetteriin pari postausta aiheesta edelleen, kun onnistun ylipäänsä aika harvoin bloggaamaan edes jotenkin reaaliajassa. Ei sitten painu unholaan koko juhla, kun on vähän jotain kuvia ja tekstin tynkää arkistoissa. Muistaisin nykyään tuskin mitään sen tarkemmin, ellen voisi aika ajoin selata blogin arkistoa muistin virkistämiseksi…

Joulu ei ollut täällä Lounais-Suomessa kovinkaan talvinen ja sama tilanne taisi olla vähän kaikkialla aivan pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Aattoa edeltävällä viikolla sentään yritti olla pakkasen puolella, mutta nyt jouluviikolla mentiin selkeästi plusasteissa. Onneksi on glögi, piparit (Aura-juustolla!) sekä joulutortut, jotka auttavat omalta osaltaan tunnelman luomisessa. Onnistuin tänä vuonna maistamaan sekä Blossaa että Loimua jo ennen joulua, kumpikin oli oikein mainiota normiglögiin blandattuna. Blossa tosin oli niin jännän väristä, ettei oikein ollut selvää kumpaan sitä sekottaisi, tummaan vai vaaleaan. Vaalealla mentiin ja hyvää oli.

Edeltävän viikonlopun olimme Tampereella, kun totesimme ettei remontti ehdi valmistua täksikään jouluksi. Tai no, viimeistelyähän meillä oikeastaan enää on – listojen kiinnittämistä, kaappien ym. kasaamista ja sen sellaista. Tavaraa on edelleen nurkat täys ja kaikki vähän hakee paikkaansa, mutta voiton puolella ollaan selvästi. Jouluna emme jaksaneet asiasta stressata, joten Tampereen reissulla oli hyvä nollata mieli sen suhteen. Sen sijaan autoimme kuusen koristelussa, leikimme O:n kanssa, ihastelimme kummitytön hymyjä sekä tietysti söimme. Ja voi jumpe, mitä kaikkea herkkua taas saimmekaan!

Perjantai-iltana saapuessamme pöytään oli katettu lohta ja naudanpihviä, chilimaustevoita ja chililimekastiketta, uunijuureksia, salaattia vadelmavinaigretella sekä marinoitua punasipulia (tsek kuva) – oli aivan jär-jet-tö-män hyvää. Jälkkäriksi uunissa tehtyä karpalojuustokakkua, naminaiskis. Lauantaina lautaselle koottiin edellisen illan jämiä (taivaallista edelleen) sekä vastaleivottuja karjalanpiirakoita. Oi että oli hyvää settiä sekin. Jos joku niin tämä perhe taitaa ruuanlaiton jalon taidon! Kiitos vielä rakkaat ystävät, pidätte meitä aina ihan liian hyvänä. :) ♥

Joulun alla ehdimme myös viettää ensimmäistä hääpäiväämme. Kyllä, siitä tosiaan on jo vuosi aikaa! Uusi sukunimi tulee suht luontevasti ja hääjuhlankin saimme pidettyä, joten mikäpä tässä on rouvana olla. Paperihääpäivää juhlistimme siis Tampereella ihanien tyyppien ympäröimänä, päivällä söimme em. juustokakkua ja illalla kilistimme kuohuvalasillisilla. Kakku pääsi asianosaisena myös kuvaan, jonka Akkiki nappasi meistä – päätin nimittäin viime vuonna, että hoidamme jollain keinolla meistä yhteiskuvan jokaisena tulevana hääpäivänä. Niitä on sitten kiva joskus kiikkustuolissa selata. Tältä näytimme tänä vuonna, vuoden takaisen kuvan voi tsekata tuosta ekasta linkistä.

Laiska bloggaaja tässä hei. Joulukuu on mennyt ihan hujauksessa ohi, hyvin pitkälti töiden parissa. Sen ajan mitä en ole viettänyt toimistolla olen koittanut pysytellä kaukana tietokoneista ja hyvin näyttää onnistuneen. En tosin osaa kuvailla mitä oikeastaan olen tehnyt, nukkunut varmaan. Tai siltä ainakin tuntuu.

Tämä kuukausi on sisältänyt paitsi hulluna töitä ja kasvanutta unentarvetta, myös mm. joululahjojen metsästämistä, väliseinän rakentamista sekä välilevyn pullistumaa. Arvata saattaa, että remppahommat ovat vähän jäissä nyt. Tällä viikolla katsotaan josko mä osaisin puoliskon opastuksella kiinnittää kipsilevyt seinään, jotta tammikuussa ehkä jopa päästäisiin muuttamaan tavarat takaisin makuu- ja työhuoneisiin.

Vuoden tärkein neljäminuuttinen koettiin maailmanlopun perjantaina 21.12.12, kun sanoimme äijelin kanssa toisillemme tahdon. Emme osanneet kuvitella itseämme monikymmenpäisen yleisön eteen nököttämään, joten pakollinen osuus hoidettiin simppelisti maistraatissa kaveripariskunnan todistaessa. Vielä(kään) ei tunnu mitenkään erikoiselta, ehkä sen tajuaa vasta pyhien jälkeen koittavassa nimenvaihtorumbassa. Vaan onhan se hienoa saada sellainen nimiyhdistelmä, jota ei ole kellään muulla! Aikaisemmin mulla oli kaimoja tässä maassa kymmenkunta, osa jopa ihan tässä Turun seudulla.

Tällainen joulu meillä, saa nähdä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Aatto vietetään mun kotikotona maalla, pyhinä sitten on tiedossa sukulaisvierailuja siellä sun täällä. Ihanaa, rentouttavaa ja glögintuoksuista joulua kaikille!

(Kuvaajana toimimisesta iso kiitos Mialle!)

Ostin viikko sitten kimpun pirteän purppuroita Reilun kaupan neilikoita piristämään sotkukeittiön ilmettä. Tänään tein niin kunnon siivouksen kuin tässä tilanteessa voi tehdä, imuroin ja pyyhin pölyjä ja vaihdoin puhtaat lakanatkin “sänkyyn” (= vuodesohvalle, koska sänky mahtuu asuntoon tällä hetkellä vain osiin purettuna). Hetken taas pystyy nauttimaan siisteydestä ennen kuin pöly tunkee remontin alla olevista huoneista olohuoneen ja keittiön puolelle.

Voisin joku päivä kirjoitella vähän meidän pienestä pintarempasta, mitä on jo valmiina ja mitä vielä suunnitelmissa. Mua alkaa ihan tosissaan jo nyppiä tämä remontin keskellä eläminen, onhan tässä jo yli 10 kk sitä kestettykin!

Sen ainakin olen oppinut, ettei meidän ikinäkoskaanmilloinkaan pidä ryhtyä rakentamaan taloa – se talo ei nimittäin olisi valmis vielä silloinkaan kun me olemme jo harmaahapsiset eläkeläiset. Normaalit ihmiset olisivat suoriutuneet tästä meidän meneillään olevasta rempasta about kuukaudessa, maksimissaan kahdessa; me vaan ei saada aikaiseksi viedä projektia eteenpäin muuten kuin etanavauhtia.

Noh, hiljaa hyvä tulee kuten on tapana sanoa. Ehkä mekin joskus vielä saamme remontin onnellisesti loppuun, juuri sellaisella lopputuloksella kuin toivomme. Onpahan ainakin omin pikku kätösin tehtyä! Ja lyhenee se asuntolaina tässäkin joka kuukausi, rahaa omaan (ja pankin) pussiin sen sijaan että katoaisivat kuin tuhka tuuleen.

Sunrise Avenue – Out Of Style [2011]