AvainsanaAhistaa

Furiahz ojensi blogilleni A blog with substance -tunnustuksen, kiitoksia vain tuhannesti! Läpyskää en tähän pistä (sen voi halutessaan käydä tuolta linkin takaa nappaamassa), mutta tunnustuksen saaneen tulee siis:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään ja vastata kysymyksiin.

Asia pihvi, siirrytään itse tehtävään. Keksinköhän mä vielä jotain mitä en olisi aiemmin kertonut..?

Kahdeksan satunnaista asiaa minusta

1. Ahdistun usein siitä, miten paha paikka maailma on. Uutiset ovat täynnä kuolemaa, luonnonkatastrofeja, hintojen nostamisia, känniörveltämisiä, suomalaisten brändien myymistä ylikansallisille merkeille… Milloin rahasta tuli ihmiselle se kaikista tärkein asia elämässä?
2. Haluaisin lopettaa lihansyönnin eettisistä syistä, mutta en pidä kasvisruuasta. Olisi paljon helpompaa, jos ei tarvitsisi syödä lainkaan.
3. Ahdistaa välillä myös se, miten about kaikki kaupassa myytävät elintarvikkeet ovat epäterveellisiä ja paholaisen keksintöjä. Onko ainoa keino syödä terveellisesti ja voida hyvin kasvattamalla kaikki safka itse?!
4. Muuttolaatikoita pakatessa kauhistuin (jälleen kerran) luokseni kerääntyneestä tavaran määrästä. Olen selvästikin äitini tytär ja myös minussa asuu pieni hamsteri, nimimerkillä Vein pahvinkeräykseen kaksi sylillistä kaapeista löytyneitä tyhjiä kameroiden ym. laatikoita.
5. Materialisti-minäni haaveilee kuitenkin Yrjö Kukkapuron Karuselli-tuolista.
6. Olen niin kyrsiintynyt uusimpaan Facebook-uudistukseen, että tekisi mieli poistaa koko profiili sieltä. Harmi vaan kun nykyään niin monet jutut menisi ohi ilman naamista.
7. Pidän nykyisestä työstäni, mutta välillä alanvaihdos pyörii mielessä. Niin kivaa kuin websuunnittelu onkin, jatkuva koneen ääressä kököttäminen on yllättävän rankkaa. Ei tietenkään verrattavissa oikeasti fyysisesti raskaaseen työhön, mutta kyllä omalla kohdallani näkyy jo puolen vuoden kokopäivätyö kropassa: niska-hartiaseutu on jatkuvasti jumissa, polvet kipeytyvät ja lonkankoukistajat ovat aivan jumissa. Ei hyvä.
8. Tunnustus: en ole vieläkään käynyt katsomassa Logomon näyttelyitä. En vaikka olen koko tämän kulttuuripääkaupunkivuoden asunut alle kilometrin päässä Logomosta. Ja koko vuoden on ollut tarkoitus mennä, kuinkas muutenkaan.

Vastauksia

Suosikkiväri: Harmaa viehättää tällä hetkellä ehkä eniten
Suosikkieläin: Kissa
Suosikkinumero: 9
Suosikki alkoholiton juoma: Maito
Facebook vs. Twitter: Facebook
Intohimoni: Valokuvaus, websuunnittelu, moottoripyöräily
Saada vai antaa lahja: Kumpikin on kivaa
Suosikkikuvio: Sydän
Suosikkiviikonpäivä: Lauantai
Suosikkikukka: Gerbera tai verenpisara

Heitän pallon seuraavaksi Felinelle, Desthealle, Soilalle, Tiinalle, Peetalle, Elinalle, Rokkirusetille sekä Encelle. Loistavia blogeja kaikki, suosittelen! Asianosaisille kiitos ja anteeksi – mutkun tällaisia on niiiiiin kiva lukea. :)

Tänään hajottaa duunikuviot enemmän kuin pitkään aikaan, kyllä välillä tekisi niiiiin mieli heittää macci alas parvekkeelta ja katsoa onnellisena sen murskautumista. Tosin sitten loppuisi myös vapaa-ajan datailut, joten yritän tsempata ja olla viskaamatta konetta mäkeen. Onneksi ensi yöksi pääsee varastohommiin, se on kuin lepoa aivoille – ei tarvitse ajatella sen enempää kuin että keräilee oikeita koodeja hyllystä. Ei puuduttaa takapuolta koneen ääressä, ei tapella epäloogisen ja vanhanaikaisen järjestelmän kanssa… Paitsi jos joutuu läimimään tarroja, toivottavasti vältyn siltä nakilta tänään.

Niin, oli mulla jotain oikeata asiaakin. Perjantai-illan keikkoihin siis.

Hoodiin saapuessamme (vai olikohan vähän myöhemmin) alakerran lavalla soitti ensimmäinen bändi, jyväskyläläinen Beyond The Dream. Aikamoista örinää tycker jag, joskin aivan keikan lopussa soitettu Bad Romancen örinäversio oli aika loistava!

Roudarina ruutupaitainen V for Vendetta.

Seuraavana vuorossa oli levyjulkkareitaan viettävä Deathrical. Tekniikan kanssa oli pikkasen ongelmia alkuun, mutta lopulta pojat pääsivät aloittamaan settinsä – mitä nyt intro otettiin kahdesti kun ensin ei tekniikka pelannut. Kello tosin oli siinä kohtaa jo sen verran paljon, että mä lähinnä haukottelin viiden minuutin välein… Ei vanhana aina enää jaksa.

Bändin olin tosiaan nähnyt (ja ylipäätään kuullut) ekaa kertaa viime talvena, joten tiesin mitä odottaa. Tykkään enemmän musiikista, jossa biisien sanoista saa kunnolla selvää, mutta kyllähän örinääkin yhden keikan verran kuuntelee. Toki Deathricalilla on erilaisia kappaleita, parista voisin jopa sanoa pitäneeni kun ne eivät olleet ihan niin “öriseviä”.

Kamera oli melkein koko keikan ajan siskon käsissä, minkä todellakin huomasi keikkaotosten määrästä. Jossain vaiheessa kävin nappaamassa sen jo pois, kun näytti ettei sisko malttanut lainkaan nauttia keikasta vaan oli linssi silmien edessä koko ajan. ;) Tiedän itse hyvin tunteen, ettei ole keikasta tavallaan nähnyt mitään, kun on vain kuvannut ja kuvannut vaikkei edes ole mikään ns. virallinen valokuvaaja.

Näistäkin kuvista suurin osa taitaa olla juuri siskon ottamia, BTD-kuvat tosin otin muistaakseni itse. Paljon sai ruutuja heittää roskakoriin, mutta oli siellä aika mahtaviakin otoksia mukana. Tykkään varsinkin noista pienen terävyysalueen kuvista, jotenkin se taustan sumentuminen miellyttää mun silmää. Ei toimi kaikkialla, mutta joissakin tilanteissa erinomaisesti.

(Kuvat © Feline ja Jose.)

Sally Shapiro – Disco Romance [2007]

Eilisilta ei sitten mennytkään ihan niin kuin olin ajatellut. Miestä väsytti niin ettei hän alkuillan torkkujen jälkeen jaksanut enää lähteä mihinkään, vaan painui mieluummin pehkuihin. Meillä tämän viikonlopun majaillut kaveri lähti joskus seiskalta Naantalissa käymään, mutta pääsi erinäisten kommellusten seurauksena takaisin Turkuun vasta joskus yöllä.

Olisin kovasti ollut lähdössä kaupunkiin, vaan ei yksin tullut lähdettyä mihinkään. Sen sijaan istuin koneella bilevaatteet päällä, tukka laitettuna ja meikit naamassa, juoden valkoviiniä mansikoilla höystettynä. Hyvää mutta yksinäistä.

Puoliltaöin luovutin ja siirryin minäkin unten maille. Mies oli tosin jossain vaiheessa herännyt nälkäisenä, syönyt ja jumahtanut koneelle. Tuli kuitenkin siinä samoihin aikoihin nukkumaan, ja vedettiinkin iloisesti melkein kellon ympäri unta palloon. Havahduin joskus aamuseitsemältä ja tajusin, ettei kaveri ole soittanut ja tullut nukkumaan. Oli kuulemma herännyt aamulla Kupittaanpuistosta tutun porukan seurasta, onneksi kesäyö oli lämmin.

Oli ehkä ihan hyvä, että jäin kotiin enkä lähtenyt illalla enää käymään missään. Jo vaatteita valitessani mieleen nousi ahdistuksenpoikanen, kun kaikki vaatteet näyttivät ihan kamalalta päällä. Olen tämän vuoden puolella lihonnut kolmisen kiloa, se todella näkyy ja tuntuu. Olo on jatkuvasti kuin porsaalla, vanhat lempivaatteet eivät mahdu päälle ja erityisesti näin helteillä shortsit jalassa pyrin välttelemään peilejä, jotten näkisi reisiäni joissa selluliitti mellastaa enemmän kuin koskaan.

Kaikesta tästä huolimatta en pysty kontrolloimaan syömisiäni, saatika sitten repimään itseäni liikkumaan. Tällä viikolla sentään sain vihdoin ostettua uudet juoksukengät, joten nyt mulla ei enää ole tekosyitä olla lähtemättä lenkille! Vanhojen kanssa ikävää oli se, kun jo muutaman kilometrin lenkki sai jalat niin perhanan kipeiksi – ei pahemmin tehnyt mieli lenkkeillä.

Tänään on aivan järjettömän kuuma, ulkona meinaa läkähtyä varjossakin. Sunnuntaifiilis on vahvempi kuin aikoihin, ehkä kun nyt on pitkästä aikaa ollut täysin vapaa viikonloppu töistä. Täytyy ehkä kehitellä jotain kivaa tekemistä, kunhan tämä postaus tästä valmistuu. Illaksi voisi lähteä kotikotiin uimaan ja toivottavasti myös saunomaan, näin kesäisin voisi saunoa vaikka joka päivä. Kultsilla alkoi kolmen viikon loma, mäkin toivon ehtiväni jossain välissä pitämään muutamia vapaapäiviä. Huomiselle ainakin on vielä hommia, saa nähdä miten loppuviikko jatkuu.

(Kuvituksena väsynyt Dharma alkuviikolta.)

Ähky. Jonkin sortin mediaähky, luulisin. Karkkiähkyn lisäksi siis. Taidan lopettaa karkinsyönnin taas, kunhan ensin olen saanut yhden pussillisen Fazerin uusia Ässä Hässäkkä -karkkeja. Vaikka suklaa kuulemma tekeekin hyvää mielelle, mun vartalo on eri mieltä. Onko hälyyttävää, etten näin joulun jälkimainingeissa enää kestä katsoa reisiäni?

Työt turkulaisessa varastossa päättyvät tämän viikon jälkeen, sitten olen jälleen Salon ja tekstiviestien ja pikapuheluiden armoilla. Firman nimissä tosin olisi myös toimintaa, ehkä keskityn siihen enemmän. Paljon olisi myös henk. koht. juttuja, joita pitäisi ja joita tahtoisin tehdä. Toiminimen kotisivun parasta ennen -päiväys meni aikaa sitten, ja portfoliokin olisi kiva saada vihdoin valmiiksi – olenhan sitä jo vuosikaupalla väkertänyt. Tämä blogi kaipaa uudistusta, joskaan en tiedä minkälaista.

Välillä (kuten tänään) tuntuu kuin en edes eläisi. Jotain pitäisi tehdä, jotta elämä lähtisi rullaamaan eteenpäin. Vaan mihin suuntaan toivoisin sen rullaavan, siinä vasta kysymys. Tänään olen pohdiskellut josko lähtisin taas koulunpenkille istumaan, opiskelemaan vähän lisää. Ei mitään toista korkeakoulututkintoa, vaan jotain sellaista joka täydentäisi jo olemassa olevaa koulutustani. Parin viikon sisällä on löydettävä vastaus, ainakin tähän yhteen paikkaan, jota vähän katselin sillä silmällä.

Haluaisin valokuvata paljon enemmän kuin mitä nyt kuvaan. Kaipaan inspiraatiota ja innostumista, mielekkäitä kuvauskohteita, valoja ja värejä! Tahtoisin tavata uusia ihmisiä, ehkä ystävystyäkin (tai edes kaverustua). Haluaisin löytää jälleen liikunnan ilon, käydä salilla ja/tai jumpissa tai ihan vain lenkkeillä. Maailma on kaunis, mutta silti nökötän illat sisätiloissa muiden nauttiessa raikkaasta talvisäästä.

Onneksi mulla on ihana avomies, joka pitää mut järjissäni no matter what.

Tiistaiterveisin Jose, joka jää pohtimaan siirtyäkö takaisin sohvalle
Sinkkuelämää-boksin pariin vai jäädäkö kikkailemaan blogin kanssa.

Mua on jo jonkin aikaa vaivannut pieni sisustusahdistus, joka sattuneesta syystä on nyt päässyt paisumaan kohtalaisen suureksi. Ja pakko myöntää, ettei lyhyt tilausjakso Divaania ole helpottanut tuskaani lainkaan – päinvastoin. Tähän saakka olen ollut pienituloinen ja usein muuttava opiskelija, joten sisustus on ollut sen mukaista. Olen suosinut kotoa ja sukulaisten nurkista löytyneitä huonekaluja, jotka sitten eivät tietystikään ole aina ihan täysin mätsänneet keskenään. Nyt siirryttyäni vihdoinkin pois opiskelija- ja varusmieskategorioista olen alkanut katsella huonekalujani uusin silmin. Jotain vaikutusta saattaa myös olla avopuolisollani, jonka mielestä sisustus tulisi olla mahdollisimman simppeliä…

Mä olen aina ollut hamsteri, se ominaisuus on varmistettu geeniperimässäni. Kuitenkin mitä enemmän ikää on kertynyt ja mitä useamman kerran olen muuttanut, hamsterimaisuus on alkanut hellittää enkä enää tuo kotiin jokaista ihanaa koriste-esinettä tai vastaavaa. Nykyään harkitsen kaikki sisustushankinnat huolella, toisinaan vähän liiankin – nimimerkillä käynyt Ikeassa katsomassa Expedit-hyllykön säilytyslaatikkovaihtoehtoja ainakin kolmesti… Itse hyllykköähän himoitsin vuosia ennen kuin tänä syksynä hankin vihdoin omani.

Viime aikoina olen ihastunut syvästi vaaleasävyiseen sisustukseen, jopa ennen kammoksumani valkeavoittoinen sisustus näyttää nykyään houkuttelevalta. Niinalla on aivan ihana vaalea huone, josta myös m!nt cornerissa taannoin inspiroiduttiin. Ja voi vain arvata minkälaisia huokauksia täällä päästeltiin, kun eräänä päivänä eksyin Char & the city -blogiin! Alussa mainitun Divaanin sisustusjutut kruunaavat huokailun, vaikka toki tiedostan että meillä tuskin on koskaan varaa tuhannen euron ruokapöydän tuoleihin.

Ötökkäongelma on saanut sisustusahdistukseni siihen pisteeseen, että kohta on pakko ruveta tekemään jotain – kun vain tietäisi mitä. Nykyinen tietokonepöytäni ainakin saa mennä vaihtoon, vuosikymmeniä sitten pappan tekemä pöytä lienee jo palvellut aikansa. Eikä se sitä paitsi meinaa enää pysyä kasassa, vaan säännöllisesti pitää kiristää ruuveja ja välillä lisätäkin niitä. Kodin Ykkösessä olen pariin otteeseen käynyt pohdiskelemassa ruskeasävyisen työpöydän ääressä, se sopisi kyllä sekä kooltaan että väriltään nykyiseen olohuoneeseemme. Myös Ikean Vika houkuttelee, sarjasta voisi koota mieluisensa pöydän helposti ja edullisesti. Toisaalta värivaihtoehdot musta ja valkoinen ovat ehkä kummatkin vähän huonoja tänne ruskeiden huonekalujen keskelle.

Uusi sänky ajaa kyllä kaikkien hankintojen edelle, viikko patjamajoitusta lattialla vanhan sängyn jouduttua lutikoiden uhriksi on ollut tarpeeksi ja olisin jo erittäin halukas hankkimaan paremman nukkumapaikan. Toisaalta tietysti pelottaa tuoda tänne mitään uutta sänkyä, ettei vaan öttiäiset tule takaisin ja valtaa seuraavaakin petiä. Kullalla tosin on jo ties mitä viritelmiä suunnitelmissa, jottei näin kävisi – tulevaisuudessa nukutaan varmaan sähkökentän tai vastaavan keskellä. ;) Joka tapauksessa seuraava sänky tulee todennäköisesti siskolta, joka vuoden vaihteeseen mennessä lyö hynttyyt yhteen poikkiksensa kanssa ja yksi sopivan leveä (tai kapea, 120 cm) runkopatja jää yli. Samasta osoitteesta pitäisi tänne tulla myös mustavalkoraidallinen sohva, joka muuntuu kätevästi varavuoteeksi. Nykyinen sohvamme on kullan kotikotoa varastosta napattu suhteellisen kulahtanut keltainen yksilö, joka ei mun mielestä oikein sovi tänne mitenkään päin.

Uusi kokovartalopeilikin pitäisi hankkia joskus tulevaisuudessa. Haaveilen kultakehyksisestä krumeluurista, mutta sellainen taitaisi sopia meille kuin neliön muotoinen palikka pyöreään aukkoon. Nykyinen peili on viety kotikotoa siskon vanhasta huoneesta, pikkasen siihen on jotain meikkiä tai muuta jämähtänyt, mutta kyllä siitä läpi näkee.

Ehdotuksia? Ideoita? Kommenttiboksissa on sana vapaa.

Random joululaulut shufflella