AvainsanaAhistaa

8.4.2014
21:31

Jossain on (ehkä) tie ulos

Kiirettä pukkaa; olen yhtäkkiä onnistunut haalimaan itselleni tekemistä ja ohjelmaa turhan paljon vuorokauden tunteihin nähden. Iso osa päivästä menee koneen ääressä, mikä taas ei ole kropalle kovinkaan hyvä vaihtoehto ja sen kyllä tuntee. Elämä tuntuu muutenkin olevan jollain tapaa muutoksen silmässä, muutaman kuukauden takainen fiilis ei ole kadonnut – ehkä ennemminkin voimistunut. Nyt varsinkin, kun ensi viikolla töissä jää jälleen eräs tärkeä työpiste tyhjäksi. Seuraavat kuukaudet tulevat epäilemättä olemaan vaikeita, muutoksiin tottuessa.

Meow!

Päivän kuvassa ystävien Minni-kissa, jossa oli viime viikonloppuna huomattavissa melkein jopa linssiludemaisia eleitä. Luurilla onnistuin ikuistamaan leidin haukotuksen juuri oikealla hetkellä, kerrankin. Kissat ♥

Pariisin Kevät – Jossain on tie ulos [2013]

2.12.2013
20:14

Väärässä paikassa

Maanantai, joulukuun ensimmäinen sellainen. Turussa ei ole lunta eikä todellakaan tunnu siltä, että jouluun olisi enää vain muutama hassu viikko. Pitäisiköhän kirjoittaa joulupukille? En tosin tiedä mitä toivoisin, tavaraa on jo vähän liiaksikin. Remontin valmistumista, naurun täyteisiä hetkiä rakkaiden kanssa, uusia elämyksiä ja kokemuksia. Kaikkea sellaista mikä ei täytä nurkkia lisää.

Kuvioita I

Mieleni on ollut viime aikoina jokseenkin myllerryksessä. Suurin piirtein siitä hetkestä asti, jolloin huipuista huipuin esimieheni töissä kertoi lähtevänsä. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun tuo työpöytä nökötti paikallaan yksinäisenä, vailla istujaa sen äärellä. Muutos sai myös mut miettimään elämääni, erityisesti työ- sellaista. Se on loppujen lopuksi todella iso osa arkea, kun toimistossa kuitenkin istuu monen monta tuntia joka ikinen viikko.

Kuvioita II

Olen jämähtänyt nykytilanteeseen, vaikka pestini oli tarkoitus kestää vain joitakin kuukausia. Pidin työstäni ja olin tottakai iloinen saadessani vakipaikan. Nykyään tuntuu enemmänkin siltä, että vuosien varrella hankittu osaaminen valuu hukkaan. Tiedän, että osaisin niin paljon enemmän sen sijaan, että nyt käyn ikään kuin puoliteholla. Aika on ehkä oikea, mutta paikka auttamattoman väärä mulle. Kaipaan työhöni haastetta, sitä että aivonystyrät on pakko laittaa liikkeelle. Ikävöin koodaamista, ongelmien ratkaisemista, onnistumisen tunnetta.

Kuvioita III

Pyörä on jo pyörähtänyt käyntiin, nyt vain odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.


Postauksen kuvat ovat iPhone-räpsyjä viime lauantailta Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopiston avointen ovien päivästä. Aika inspiroivia tuollaiset kankaanpainannan suojakankaat! Tuollaisen kun saisi kehystettynä seinälle, oijoi. Loppuun vielä menovinkki: kyseisen opinahjon vaatetusartesaanien Runway to Wonderland -pukunäytöksen pääsee näkemään myös Turussa tulevana torstaina. Tsekkaa lisätiedot ja mene ihastumaan, ehdottomasti yksi upeimmista muotinäytöksistä mitä olen nähnyt!

The Sounds – Weekend [2013]

8.9.2012
21:40

Syyskuun alun kuvatulva maalta

Olin viime viikonloppuna pitkästä aikaa kotikotona käymässä, sain jopa houkuteltua puoliskon mukaani myös. Oli ihanaa saunoa ulkosaunassa pimenevässä syysillassa! Uima-altaassakin kävin kastautumassa, mutta kunnolla en kyennyt pulahtamaan. Dharma oli hellyydenkipeä ja seurasi mua välillä jopa vessaan, voi toista. Ehkä kissaneidillä on tylsää yksikseen, kun Miska on ollut vaelluksillaan juhannuksesta saakka… Voi Miska, tulisitpa jo kotiin! (Eikä sitten tarvitse aukoa päätään tyyliin mitäs päästätte kissoja vapaana pihalle, oma vika – kukaan ei jaksaisi kuunnella sitä huutamista mikä noista pääsisi, jos ne yli 10 vuoden jälkeen lukittaisiin pysyvästi sisätiloihin.)

Peiton alla
Vadelmia
Violetti
Ötökät pihlajassa
Tallissa
Muistoja menneisyydestä

Maalla tulee toisinaan sellainen olo, että voi kunpa voisi itsekin muuttaa pois kaupungin hälinästä. Takaisin niihin maisemiin, joissa olen kasvanut tällaiseksi kuin nyt olen. Mutta ei sen aika ole vielä, ehkei koskaan. Maalla ei ole työpaikkoja enkä jaksaisi sitä rumbaa, että pitäisi joka aamu ja iltapäivä nököttää autolla kaupungin ruuhkissa ja vielä lisäksi huristella kymmeniä kilometrejä ennen kuin on kotona. Busseja kulkee huonosti ja ne maksavat maltaita, kuka siinä nyt jaksaa joukkoliikennettä suosia kun työmatka kestää tuplasti pidempään eikä hintaerokaan päätä huimaa.

Olen tainnut syntyä väärälle vuosikymmenelle, kun mua ahdistaa nykymaailma niin paljon. Yritysten (ja ihmistenkin) loputon rahanahneus, ympäristön tuhoaminen hitaasti mutta varmasti, ihmisten välinpitämättömyys, elämän hektisyys – kaikki ne tekevät maailmasta koko ajan vain huonomman paikan elää. Miksei enää olla onnellisia siitä mitä on? Miksi elämän pitäisi olla jotenkin niin ihmeellistä ja erikoista? Miksei mikään riitä?

Ei onnellisuuteen tarvita rahaa tai materiaa, vaikka ne toki mieltä usein piristävätkin. Onnellisuus koostuu pienistä asioista, niistä jotka ovat kaikista tärkeimpiä: läheiset ihmiset, terveys, ystävät, katto pään päällä. Kaikilla ei näitä ole, syystä tai toisesta, mutta mielestäni se on hyvin pitkälti ihmisestä itsestä kiinni mikä tekee onnelliseksi tai salliiko itsensä olla onnellinen “virheistä” huolimatta. Meillä on vain tämä yksi elämä, miksei siis tehdä siitä niin hyvää kuin vain on mahdollista?!

</lauantai-illan random ajatusvirta>

Kuvauskalusto: Nikon D7000 + AF-S DX NIKKOR 35 mm f/1.8

Aqua – Aquarius [2000]

26.3.2012
22:25

Burnout, here I come

Mä alan olla ihan loppu. Olen koko ajan niin hullun väsynyt, että päivät menevät sellaisessa ihme sumussa. Menen aamuisin töihin tuntia aiemmin ja lähden kotiin usein vähintään puoli tuntia työajan virallista päättymisaikaa myöhemmin. Silti työmäärä ei tunnu vähenevän mihinkään, inboxi paukkuu viestejä joista useimmat on luokiteltu Kesken tai Ei käsitelty. Väkisinkin miettii, olenko vain tolkuttoman hidas saamaan mitään valmiiksi. Liian tunnollinen, perfektionisti.

Ruokavalio on viime viikkoina ollut sellaista, että ihan itkettää kun sitä edes ajattelee. Liikunta on Supertreenit pois lukien jäänyt minimiin, tiedän että esim. jooga tai pilates helpottaisivat jumeja mutta en yksinkertaisesti jaksa raahautua tunneille. Perse leviää, suonikohjut värittävät sääret, selluliitti valtaa reidet ja naamakin puskee näppylää. Yäkh.

Keltaista

Milloinkohan mä opin, ettei työt tekemällä lopu? Aivan samalla tavalla kun ei ilmainen viina juomalla lopu. Normiduunin lisäksi mulla on nyt ollut pientä projektia kotonakin, en vain osaa sanoa ei. Saa nähdä miten paskainen loppu tällä ahneella on, totaaliväsymys vaiko mitä. Siinä kohtaa tuskin ne tilille ropisevat eurot nostavat elämänlaatua paljonkaan.

Onneksi keltainen tulppaanikimppu ja kukkaa pukkaava orkidea ilahduttavat aina kun katse osuu niihin. Niin ja vaikka remontti on edelleen vaiheessa, tämä alkaa hiljalleen tuntua kodilta. Näyttää meiltä. Lopputulosta odotellessa.

14.11.2011
23:11

Viikon aloitus – failed

Maanantai.

Milloin se alkoikaan muistuttaa lähestulkoon kirosanaa? Yksinäisenä sinkkuopiskelijana ehdoton inhokkipäiväni oli sunnuntai. Välttelin kotoa poistumista aina sunnuntaisin, koska silloin vastaan tuli ainoastaan pariskuntia. Ihastuneita, rakastuneita, onnellisia (tai ainakin sen näköisiä). Nykyään melkeinpä pidän sunnuntaista ja jossain määrin myös sunnuntaifiiliksestä. Mutta se maanantai, voi maanantai.

Aamulla puolisko meinasi nukkua pommiin (ehti kuitenkin töihin vain minuutin myöhässä). Vähän miehen lähdön jälkeen postiluukku kolahti Turun Sanomien joulukalenterin verran. Ei paljoa, mutta kuitenkin niin että hätkähdin puoliunestani. (Voitte varmasti kuvitella, miten mukavasti postiluukun kolahdus kaikuu puolityhjässä asunnossa kun ei ole väliovea.) Enkä saanut enää unta. Töissä väsytti, työjono ammotti tyhjyyttään, pää oli sitäkin tyhjempi. Yritin tehdä vähän jotain, sekin meni pieleen kun onnistuin poistamaan vääriä komponentteja. Kengänpohjaan oli takertunut purukumi. Lounaaksi hain subin, jonka täytevalinnassa menin metsään. Ehkä aurajuusto olisi pelastanut?

Kotiin tullessa väsytti, ahdisti ja itketti. Puolisko hakkasi jotain typerää tietokonepeliään ja pälisi kuulokkeet korvilla kaverinsa kanssa. Vedin oven kiinni ja otin torkut. Helpotti vähän. Pakastimesta löytyneet kaverit Ben ja Jerry helpottivat vähän enemmän. Aloin miettiä, onko muhun iskenyt syysmasennus tai vastaava. Rakastan jokaista vuodenaikaa ja niiden vaihteluita, mutta tänä syksynä loputon harmaus ja pimeys tuntuu normaalia vaikeammalta. Tai ehkä se on tämä keskeneräinen koti, joka stressaa ja ahdistaa.

Ei tämä oikeastaan tunnu edes kodilta, ei vielä. Mun kodissa tavarat on suunnilleen järjestyksessä eikä lattialla ole roskia. Kylpyhuoneen lavuaari ei näytä töhkäiseltä eikä tiskipöydällä ole likaisia astioita, ainakaan montaa. (toim huom. Mua ei häiritse em. asiat muiden kodeissa, mutta oman huushollini suhteen olen tarkka.) Viikonloppuna lähti eteisestä kaikki kaapit, alkuperäisen kaapiston poiston jälkeen tuli uusia ideoita ja suunnitelmat muuttuivat aika radikaalistikin. Nyt eteinen ja olohuone muodostavat jättimäisen tilan, jossa on kaikki mahdollisuudet.

Onhan täällä ollut totuttelemista. Astianpesukoneen sähköliitäntä on edelleen kadoksissa, keittiön kasaaja on ilmeisesti jättänyt sen jonnekin levyjen taakse. Jääkaappipakastin hurisee siihen malliin, että se a) hajoo kohta käsiin ja b) syö sähköä kaikkea muuta kuin energiaystävällisesti. Keittiö näyttää kivalta, mutta allastaso on ärsyttävän epäkäytännöllinen. Kylppärin loisteputki sirittää. Laminaatti on kaunista, mutta tuntuu todella kylmältä jalkojen alla.

Mutta! Täällä on ihanan viileää verrattuna edelliseen asuntoon. Täällä pystyy nukkumaan, hurraa! Ja sänky, ihana 160 cm leveä sänky uudella mahtavalla patjasetillä. Patjat muotoutuvat vartalon lämmön mukaan ja tukevat kroppaa juuri niistä kohdista kuin pitääkin. Herääminen pimeään aamuun ei edes ketuta, kun niska ei ole jumissa tai selkään satu. Taidankin tästä siirtyä suosiolla sängyn lempeään syleilyyn…

Huomenna parempi päivä ehkä?

(Pointsit sille kuka jaksoi tämän lukea kokonaan. Ei punaista lankaa, ei varsinaista asiaa, vain ajatuksia peräjälkeen ja lause kerrallaan. Joskus se menee näin.)

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Hääpäiväkuva Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Nosh Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma