AvainsanaElämän pienet ilot

Viime viikolla kuulemani huhu piti kuin pitikin paikkansa: mut todella oli ylennetty juhannusaattona kersantiksi. Kyllähän sitä alkuun elätteli toivoa asiasta, mutta kevään mittaan ylenemismahdollisuus alkoi tuntua koko ajan pienemmältä. Loppusodassa viimeistään oli sellainen fiilis, että taitaa jäädä kolmas kulmarauta saamatta – mutta toisin lopulta kävi. Oli hullua, kun eilen lomilta tullessa joka toinen onnitteli, vaikken itse edes osannut pitää asiaa totena. Aamulla sitten mulle lykättiin käteen kersanttiversio passikuvista ja vielä kun kävin yksikköupseerin juttusilla, niin pakkohan se oli uskoa. :)

Tänään palautettiin ensimmäinen säkillinen varusteita, mm. taisteluvyölle ja sirpaleliiville sai sanoa hyvästit. Huomenna on toinen varuspalautus (sisältää mm. palveluspuvun) ja ehkä kaikista paras osa: tväl-materiaalin (mm. ase!) palautus. Rynkyn kanssa on välillä eletty niin tiivistä elämää, että pariin otteeseen olisi tehnyt mieli heivata kyseinen kapistus pitkälle metsään…

Nyt suihkuun ja sen jälkeen vielä katsomaan Gossip Girl ennen nukkumaan menoa. Täytyy myöntää, että nyt alkaa aamuja olla todella vähän! Huomisiltana on TJ2-ilta sotkussa, seuraava ilta onkin sitten jo viimeinen. Outoa ja ehkä vähän pelottavaakin, mutta ihan pirun hienoa.

Vilkaisin eilen illalla blogin nykyistä ulkoasua omastani hieman poikkeavalla näytöllä ja havaitsin joitakin korjausta vaativia seikkoja. Linkkien väri muun muassa oli sekä tekstissä että sivupalkin listoissa aivan liian haaleaa, minkä seurauksena linkkejä oli hankala ylipäänsä nähdä. Asia on nyt korjattu, samoin kuin pari muutakin pikku bugia. Tutkimukset kuitenkin jatkuvat vielä, ja mahdollisista puutteista/ongelmista on toivottavaa kertoa vaikkapa kommenttiosiossa.

Tänään on ollut aika pitkä päivä. Aamulla herätys oli jo ennen neljää, koska olin siskoa auttelemassa tämän töissä. Aamupäivä hurahti töiden merkeissä, ja puolenpäivän maissa mentiin mummin & vaarin luokse. Mummi oli kovasti meitä kaipaillut käymään, mukava olikin käydä taas pitkästä aikaa. Mummi oli toukokuun loppupuolella reissaamassa Italiassa, josta sain tuliaisiksi herkullisen rannekorun, ihanan sitruunaisen keittiöpyyhkeen sekä sitruunasaippuan.

Tuoksuu muuten älyttömän hyvältä saippuaksi tuo, sellainen kivan raikas sitruunainen tuoksu. Ja rannekoruun liittyen: mä olen huomannut alkavani pikkuhiljaa taas sietää vaaleanpunaista väriä, pelottavaa(ko?). Joskus teininä tuli ylitykättyä vaaleanpunainen, mutta nyt olen alkanut himoita mm. niitä jumalaisia H&M:n kenkiä, joita ainakin Nelliina on hehkuttanut. Enkä edes mustina vaan nimenomaan värissä ‘vaalea roosa‘.

Iltapäivällä lähdin siskon mukana Saloon, jonne sisko meni loppuviikoksi poikaystävänsä luokse. Käytiin muutamalla kirpparilla, muuta en löytänyt kuin leveät kirkkaankeltaiset kengännauhat (vain 20snt!) sekä yhden söpön kirjasen (joka todennäköisesti päätyy lahjaksi). Ennen kuin hyppäsin Turkuun menevään bussiin käytiin taltuttamassa nälkäiset mahamme Fes-nimisessä mestassa, jonka possun ulkofile -annos oli iso, monipuolinen ja ennen kaikkea maittava.

Perunoina H:lla oli ranskalaiset, siskolla aurajuustoperunat ja mulla ristikkoperunat.

Tällä viikolla on kyllä ollut aivan ihana ilma joka päivä! Täydellinen viikko kuluttaa viimeiset armeijan lomapäivät siis. Huomenna voisin ehkä mennä jonnekin puistoon tms. loikoilemaan, jos vaikka ottaisi kirjan messiin. Postissakin pitäisi käydä, sillä mun postiluukusta oli yritetty tunkea jotain isoa kirjekuorta, joka ei ollut mahtunut ja täytyy nyt hakea postista.

Siskon poikaystävä H osti jokin aika sitten asunnon, jota mäkin pääsin tänään katsomaan – ja jonka pihassa oli puskallinen sydämiä (ks. kuva yllä). :) Pientä remonttia siellä tehdään ennen muuttoa, ihan kivalta kämpältä vaikutti kaiken kaikkiaan. Oijoi, kun itsekin saisi hankittua ihka oman kodin! Tämä mun asunto alkaa 39 neliönsä kanssa tuntua turhan pieneltä, kun sen jakaa toisen kanssa – eikä kullan tavaroita edes ole täällä vielä… No, kaikki varmasti aikanaan.

Bat For Lashes – Fur And Gold [2006]

The Ting Tings – We Started Nothing [2008]

Piti kirjoittaa vaikka mistä, mutta näköjään kadotin taas yhden viikonlopun. Mihin se aika oikein juoksee niin hurjaa vauhtia?! Toisaalta, kyllähän mä ehdin tänäkin viikonloppuna tehdä yhtä sun toista – mutta en nököttää koneella. No, ehkä se on vain tervettä. Osoitus siitä, että mulla on muutakin elämää kuin nörtteily… Tai sitten ei.

Eilen sentään ehdittiin käydä mun kotikotona, saunottiin ja lisäksi pesin pari koneellista pyykkiä. Iltapäivällä satoi ja ukkosti, mutta onneksi keli muuttui paremmaksi ja illalla aurinko paistoi mukavasti. Kirsikkapuut ovat puhjenneet kukkaan, ovat ne kyllä niin kauniita! Omenapuut ovat vielä nupullaan, ehkä ensi lomilla pääsen kuvaamaan niitäkin? Kevät on ihanaa aikaa. ♥

Lykke Li – Youth Novels [2008]

Tänään oli jälleen mitä mukavin lomapäivä. Aamulla tuli nukuttua pitkään, mutta kompensoin unten mailla kuluneet tunnit parin tunnin siivoussessiolla – kyllä nyt on kiiltävän puhdas koti. “Täällähän tuoksuukin ihan puhtaalta”, kommentoi kulta laitettuani siivousvälineet takaisin piiloonsa. Urakan jälkeen lähdettiin kullan kanssa sunnuntaikahville, tällä kertaa valintamme oli lähikorttelin Robert’s Coffee. Mulle kaakaota kermavaahdolle ja kullalle Robert’s Mocha sekä herkullinen ciabatta (josta mäkin verotin pienen osan).

Olin aiemmin päivällä hakenut polkupyöräni varastosta ulos pihalle, ja kahvilatuokion jälkeen hyppäsin pyörän selkään ja polkaisin muutamaksi tunniksi ystäväni Sansun luokse. Tuli taas pölistyä miljoona asiaa samalla kun seurasi parivuotiaan lapsen ja vilkkaan pikkukoiran touhuja. On se vaan niin mahtavaa kun on elämässä ihmisiä, joiden kanssa voi puhua tuntitolkulla yhdestä jos toisestakin aiheesta. Kahdeksan maissa kotiin fillaroidessa oli jo hieman viileää, mutta hyvin tarkeni hupparitakilla ja kevyellä huivilla. Ihana kevät! ♥

Loppuilta on mennyt kotona lööbaillessa, kulta hakkaa edelleen jotain peliä mun läppärillä tuossa sohvan puolella ja itse datailen omalla pöytäkoneellani. Äsken keitettiin iltateet ja kohta voisin kaivaa pakastelokerosta loput eilen ostetusta jäätelökakusta (oli pakko ostaa, kun maksoi vain euron). Sen jälkeen melkein taitaakin olla nukkumaan menon aika, sillä huomisaamuna pitäisi olla ajoissa valmiina ratsaamaan Skanssi ensimmäistä kertaa.

Scars On Broadway – Scars On Broadway [2008]

Ulkona on mitä mahtavin kevätpäivä ja täällä mä vaan jumitan koneen ääressä. Tarkoituksena oli kullan kanssa mennä iltapäiväkävelylle Aurajoen rantaan, mutta kulta lähtikin “piipahtamaan” kotona ja jumiutui sinne pariksi tunniksi. Nyt odottelen, että herra saisi roudattua persiinsä takaisin tänne, jotta voidaan lähteä ulkoilemaan.

On unohtunut kokonaan hehkuttaa pitkään hankintalistalla ollutta asiaa, jonka sain vihdoin hommattua! Siskon onnistuttua jotenkin kosauttamaan vanhan Canonin pokkarini mulle ei jäänyt yhtään digiä, jossa olisi kaukolaukaisin (PowerShot G5:ssa sellainen tuli mukana paketissa), tuo säännöllisesti tarvittava pieni lisäkilke. Ei jäänyt siis muuta vaihtoehtoa kuin kaukolaukaisimen hankkiminen digijärkkäriin, Pentaxin pokkariin kun sellaista ei tietääkseni ole edes mahdollista saada. Kauppaan mun ei kuitenkaan tarvinnut lähteä, sillä ostin Fotomikiltä pois ylimääräisen laukaisimen ja torstaina lomille tullessani pikkuruinen Nikon ML-L3 odotti mua kuplamuovipedissä eteisen matolla. 2nd handia parhaimmillaan!

Eilen tehtiin kullan kanssa iltapalaksi ehkä maailman yksinkertaisinta sapuskaa, joka myös maistui hyvältä. Idea on peräisin ystäväni Akkikin kokkimieheltä, jollain mun Tampereen reissulla herkuteltiin nachomätöllä ja jopa mä totesin kykeneväni onnistumaan sen teossa. Aloitetaan paistamalla jauheliha, jonka voi toki korvata muullakin lihalla tai vaikka kasviksilla. Vuokaan laitetaan pohjalle kerros maissilastuja, joiden päälle levitellään purkillinen salsaa (tulisuusaste oman maun mukaan) sekä purkillinen juustokastiketta/-dippiä (vai mitä se nyt on). Sitten jauhelihat ja lopuksi vielä ohuelti lisää nachoja. Noin kymmeneksi minuutiksi uuniin (200°C) ja siinä se:

Äh nyt tuli nälkä, täytyy varmaan tämän kirjoituksen julkaisemisen jälkeen käydä lämmittämässä vähän eilistä mättöä. Toimii muuten myös lämmitettynä, vaikka parhaimmillaan maku on toki uunituoreena. Ja varsinkin baarireissulta kotiutumisen yhteydessä maistuu erinomaiselta. :)

En ole tainnut muistaa mainita, että tämä blogi mainittiin maaliskuun lopulla ilmestyneessä Ruotuväessä? Verkkoversiossa juttua ei pääse lukemaan, mutta paperipainoksessa juttu oli lehden loppupuolella. Artikkelin nimeä en nyt kuollaksenikaan muista ja meidän tuvan lehdestä nappaamani palakin on edelleen mun kaapissa kasarmilla, inttileskiin se taisi ainakin liittyä. Joka tapauksessa. Trafiikki blogissa ei ole jutun jälkeen kasvanut juuri yhtään, mutta inttikaverit ovat kuulemma käyneet täällä lueskelemassa. Terkkuja vaan pojille! Loppuun vielä kissakuva tämän viikonlopun visiitiltä kotikotiin, omistettu kahdelle viime harjoituksen AS13:n alikersantille, jotka niiiin tykkäävät mun kissakuvista. ;)

No nyt se yks tuli vihdoinkin takaisin, seuraavaksi syömään…