AvainsanaElämän pienet ilot

Torstaina ajelin päivällä suunnilleen kolmenkymmenen asteen helteessä Alastarolle, jossa oli menossa toinen peräkkäinen ORGin ratapäivä. Iskä ja kulta olivat olleet paikan päällä aamusta asti, tämä oli viime syksynä A-kortin saaneen kultsin ensimmäinen kerta radalla. Innostunut mies mua olikin vastassa, ehkä ihan hyvä vaan että pääsi saman tien harjoittelemaan oikein kunnolla (ajoaika oli klo 10-18).

Oli hienoa huomata, miten olen jälleen kehittynyt valokuvaajana verrattuna viime kertaan. Paremmat kuvat johtuvat osittain varmastikin uudesta rungosta, D90 vain tekee kauniimpaa jälkeä kuin vanha D70s. Objektiivina mulla oli vanha tuttu 70-300mm ƒ/4-5.6D ED, joka tuli aikoinaan D70s:n kanssa yhteispaketissa ja jonka myymistä olen vakavasti harkinnut.

Kyseinen mötikkä on ollut koko kesän Envialla lainassa, kun en sitä oikein muualla ole tarvinnut kuin radalla kuvatessa – yleensä kerran vuodessa. Alastaron reissun tuotoksia katsellessa tosin alkoi mietityttää olisiko tuolla käyttöä mahdollisesti muussakin tilanteessa, onhan sen jälki kuitenkin suht nättiä. D90:n mukana tullut 18-105mm ƒ/3.5-5.6 VR on toki erittäin toimiva perusputki, mutta ei se kunnon zoomin roolista selviä.

Ruutuja radan varrella tuli napsittua suunnilleen 400, joista 70 lopulta päätyi julkaisuun Flickrin puolella. Tarkoitukseni oli tähän postaukseen laittaa ainoastaan muutama onnistunut otos, mutta en osannutkaan valita omaa silmää eniten miellyttävien kuvien joukosta vain muutamaa – joten kuvia on nyt sitten vähän enemmän. Kuvissa vilahtaa tietystikin oma rakas Cebarini kullan rataratsuna sekä iskän keväällä hankkima punainen VFR800 (yllä) iskän itsensä ohjastamana.

Ryhmiä oli kolme: nopea, keskinopea sekä hidas. Nopeassa ja keskinopeassa oli mukana vakavia harrastelijoita, joiden menoa oli hurjaa katsella mutta tottakai mahtavaa kuvata. Kurvit mentiin polvi maassa ja vauhtia riitti! Yllä olevat kuvat taitavat olla nopeiden ryhmästä.

Valitsin tällä kertaa hieman erilaisia kuvauspaikkoja kuin aikaisempina vuosina, mikäs sen parempaa hyötyliikuntaa kuin juoksennella paikasta toiseen kamera kourassa hellesäällä. :) Seuraavat kuvat syntyivät ex tempore, kun pysähdyin hetkeksi kuvaamaan ihan toisenlaisesta paikasta kuin olin ajatellut. Mutta ovatpa vaan kerrassaan hienoja kuvia, vaikka itse sanonkin!

Lämpöasteita tosiaan oli riittämiin, puuskittainen tuuli sentään viilensi kuumuutta vähäsen mutta teki tietysti ajamisen hankalammaksi. Joitakin kaatumisia päivän aikana kuulemma tuli, pari niistä sinä aikana kun mäkin olin messissä. Ei onneksi mitään vakavampaa kuitenkaan. Kuvailin vajaan puolitoista tuntia, sitten olikin jo aika huristella takaisin Turkuun ja alkaa valmistautua illan DBTL-tarjontaan. Palataan asiaan myöhemmin, kun ehdin laittaa nekin kuvat kuntoon.

Scandinavian Music Group – Onnelliset kohtaa [2002]

Ollaan tunnettu ystäväni Akkikin kanssa nyt hippasen vajaa kuusi vuotta ja suunnilleen yhtä pitkään on Akkikin ollut tarkoitus tulla käymään mun kotikotona maalla. Se päivä koitti vihdoinkin eilen! Eräs pitkäaikainen suunnitelma toteutui, kun Akkiki perheensä kanssa hurautti iltapäivällä pihaamme. Nyt seuraa turinointia sekä kuvaspämmi, kun en osannut päättää mitä kuvia laittaisin.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, kuten kesäsäällä on ollut tapana viime aikoina tarjoilla. Loppupäivä vietettiin siis enimmäkseen ulkosalla, jossa oli tietystikin puolitoistavuotiaan Onnin mielestä kaikenmoista jännää juttua. Traktoreita ja moottoripyöriä piti päästä moikkaamaan useaan otteeseen, pakettiautokin oli aika kova sana. Eräästä jännittävästä ulkorakennuksesta ei poika olisi tahtonut lähteä millään pois, mutta paikka unohtui lopulta uusien mielenkiintoisten asioiden tullessa vastaan.

Uima-altaalla tuli myös hengailtua laittoman paljon, aurinko lämmitti mukavasti ja tuuli osui sopivasti niin ettei ihan läkähtynyt. Vesipeto-Onnille riitti puuhasteltavaa, kun äiti kaivoi jostain kätköistään pari meidän lapsena rakastamaamme lelua ja omiakin leluja oli toki mukana. Traktori päätyi pari kertaa altaan pohjalle, mutta onneksi isä sukelsi lelun takaisin pojalleen – joka sitten vippasi sen takaisin altaaseen. :)

Illalla lämmitettiin sauna ja päästiin koko lössi saunomaan sekä uiskentelemaan. Vesi oli 22-asteista eli lämmintä mutta kuitenkin sopivan virkistävää vastineeksi saunan kuumuudelle. Hyvä tovi siinä polskittiin, kunnes kurnivat mahat pakottivat sisälle ruokapöydän ääreen. Pojat olivat grillanneet sekalaisen seurakunnan lihaa ja kasviksia – sekä omaa suosikkiani, halloumia. Grillattu kana, vihersalaatti ja halloumi muodostavat tämän kesän ehdottomasti lemppareimman ruokani, lisäksi ateriaa on täydentänyt vaihtelevasti grillattu maissi tai pekonisiivuun käärityt herkkusienet. Namnamnam!

Ruoka oli herkullista, seura mitä parhainta ja juttua riitti. Vielä kun olisi muistanut avata sen kuoharipullon… No, seuraavalla kerralla sitten. Puolenyön jälkeen alkoi haukotuttaa sen verran paljon, että kaikki vetäytyivät pikkuhiljaa yöpuulle. Nukuttiin kullan kanssa ekaa kertaa ulkona saunakamarissa, hippasen kuuma siellä oli alkuun mutta onneksi oven raottaminen toi raitista ilmaa sisään ja uni maistui.

Aamulla mua väsytti kunnon yöunista huolimatta, itse asiassa oli jotenkin tosi väsähtänyt olo koko päivän. Iltapäivällä syötiin vielä kevyt salaattilounas, minkä jälkeen tamperelaiset lähtivät ajelemaan kohti kotia. Pidempäänkin olisi mieluusti vieraat pidetty kylässä, mutta vapaapäivät tunnetusti tuntuvat lyhyiltä ja katoavat nopeasti johonkin. Loppukesästä toivottavasti vielä nähdään, meillä on suunnitelmissa lähteä jossain vaiheessa Tampereelle huvipuistoilemaan kuten viime vuonnakin.

Ihanaa Akkiki kun kävitte! ♥

Röyksopp – Junior [2009]

Päivälleen kaksikymmentäkuusi vuotta sitten putkahdin – tyylikkäästi takapuoli edellä – tähän maailmaan. Sen jälkeen olen ehtinyt kokea yhtä jos toista, mukaan on mahtunut paljon iloa mutta jonkin verran myös surua.

Tänään minut teki iloiseksi herääminen oman rakkaan vierestä, iltapäivän kahvihetki kanacaesarpatongin kera iskän seurassa Naantalin aurinkoisessa (jossa myös näin vanhan työkaverin!), liikuttava e-kortti äipältä, ihanat onnitteluviestit tärkeiltä ihmisiltä (esim. siskolta!) sekä pikavisiitti Ikeaan keittiövalikoima katsastamaan – näin muutaman mainitakseni.

Ylitse pyyhkäisi myös surun, tai ehkä ennemmin haikeuden ja ikävän, aalto aamupäivällä kun posti kolahti luukusta. Ensimmäinen syntymäpäivä, jolloin postinkantaja ei tuonut onnittelukorttia kummitädin siistillä käsialalla kirjoitettuna. Ehkä viesti kummitädiltä tuli tällä kertaa alitajuisesti, jostain tuolta ikuisuuden takaa.

Viime vuonna täyttäessäni 25 vuotta olin Niinisalossa, se oli loppusodan viimeinen päivä ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Kaksi vuotta takaperin täytin 24 ja vietin syntymäpäiväni Provinssirockin jälkimainingeissa, mm. ajoin prätkällä Seinäjoelta kotiin sadesäässä. Tänä vuonna aamu valkeni aurinkoisena, mutta iltapäivällä tuli lyhyitä sadekuuroja. Kuten juuri silloin kun tulimme kullan kanssa Ikeasta uuden perheenjäsenenen, bonsain (Carmona Macrophylla, kanssa kotiin. Onneksi suurimman osan päivästä paistoi aurinko.

Tehdäkseni spesiaalipäivästäni varmasti aurinkoisen pukeuduin keltaiseen. Leggingsien (Saturn Return) ja flamingo-kuosisen laukun (Pieces) lisäksi korvissani roikkui keltaiset muovirenkaat (Anttila), jotka kuvassa jäivät hiusten piiloon. Trikoomekko (Object Collectors Item) on pari vuotta sitten ostamani ikisuosikki, raitajakku (H&M Divided) on samoilta ajoilta ja edelleen suuri rakkaus. Hopeisen J-kaulakorun sain joskus lahjaksi, niittikuvioiset kolinarannekorut ovat tämän kesän Hooetämmää ja kiilakorot alkuvuodesta hankitut Vagabondin Thelmat. Olemukseeni mätsäävän keltaraidallisen seinän tarjosi Ikea.

Näissä tunnelmissa on hyvä aloittaa kahdeskymmeneskuudes vuosi elämässäni.

Pidin näköjään hieman suunnittelematonta lomaa blogista. Monta kertaa olin aikeissa päivittää, mutta aina tuli muuta eteen ja päivät vaan hävisivät johonkin. Pääasiassa olen tehnyt töitä, viime viikolla mulla oli työpäiviä kuusi huolimatta torstain pyhäpäivästä. Ei siis ehkä mikään ihme, etten oikeastaan muuta ole ehtinyt tehdä – en edes nauttia järjettömistä keväthelteistä. On muuten hassua, miten vain viikkoa aiemmin kaikkialla angstattiin tavanomaista kylmemmästä kevätsäästä, ja nyt lämpöaallon pukatessa päälle about jokainen blogi on yhtäkkiä pullollaan hellehehkutusta aurinkoisine kuvineen. :)

Keskiviikkoillalla sentään käytiin kullan kanssa kävelemässä. Raunistulan siiloilla on purku täydessä vauhdissa, ihan käsittämätöntä millaisiin paikkoihin graffitteja onkaan käyty maalailemassa. Paljastuvat ohikulkijan silmillekin nyt, kun osia rakennuksesta on jo purettu. Siiloilta jatkettiin jokirantaa pitkin ydinkeskusta kiertäen, paljon näkyi ihmisiä olevan jokirannassa loikoilemassa vielä seitsemän jälkeen illalla. Kunpa vain itsekin ehtisi joku päivä ulos nauttimaan auringosta ja lämmöstä!

Torstai-illan vietin tehokkaasti varastossa, mikäs siinä tuplapalkalla työskennellessä. Perjantaina sain duunit purkkiin sen verran ajoissa iltapäivällä, että päästiin lähtemään kullan kanssa kaupunkiin kenkäkaupan kautta (poika sai ensimmäiset Vagabondinsa) syömään. Paikkana oli Hansakorttelissa sijaitseva Red Hot Chilis ja ruokana kummallakin aurajuustohampurilainen, kun oli hyvä tarjous napsahtanut tekstiviestitse puhelimeen. Rakastan ravintolaburgereita, rakastan aurajuustoa, rakastan rapsakoita ranskiksia – sanat eivät riitä kuvaamaan miten herkullinen annos oli! Aurajuustokastiketta oli välissä sopivan paljon ja myös viherpuoli oli juuri sopivasti edustettuna, marinoiduilla punasipuleilla vieläpä. Kaksi kunnon pihviä takasivat sen, ettei todellakaan ollut nälkä pois lähtiessä.

Lounasaikaan Red Hot Chilis on suht edullinen ruokapaikka ja mun mielestä kaikin puolin parempi kuin entinen suosikkini Amarillo. Jyväskylä-aikoinani suorastaan palvoin Amarilloa ja erityisesti sen quesadilloja, mutta ruokalistan uusiuduttua ja hintojen noustua olen jo kahdesti joutunut karvaasti pettymään kyseiseen ravintolaan. En kovin usein käy ulkona syömässä, joten pettymyksillä on suuri vaikutus seuraavan kerran ruokapaikkaa valitessa. Red Hot Chilis on toiminut joka kerta, samaan ei näillä main pysty ehkä kuin Taco Bar Myllyssä. Ja nyt puhun siis oman kokemukseni perusteella enkä tosiaankaan ole kaikkia ravintoloita edes testannut.

Nyt nukkumaan, jotta jaksaa huomenna taas pakertaa töiden parissa. Toivottavasti ehdin jossain vaiheessa kirjoitella myös viikonlopusta, kerrankin oli jotain äksöniä ja pitkästä aikaa myös juhlimista ohjelmassa. Palataan asiaan.

* Otsikon teille tarjosi Feline.

Havahduin eilen aamulla unimaailmasta siihen, kun postimies yritti epätoivoisesti tunkea jotain postiluukusta. Tajusin sentään unenpöpperöisenä mitä siellä todennäköisesti on, joten nousin salamannopeana ylös, aamutakki niskaan ja ovelle. Tilasin jokin aika sitten eBaysta muutamat kynsilakat, tuleepahan vähän vaihtelua kesäkynsien väritykseen. Ja aivan ihania sävyjä paketissa olikin! Onnistuneet ostokset kaiken kaikkiaan siis.

OPIn suloista Alice in Wonderland -minilakkasettiä aloin metsästää heti siitä kuultuani, ja viimeistään Nanna Sofian hankittua eBaysta oman pakettinsa oli pakko laittaa tilaus menemään. Paketissa on siis kaksi hilelakkaa, sininen Absolutely Alice ja värikkäämpi Mad as a Hatter, sekä kaksi punaista normilakkaa, verenpunainen Thanks So Muchness! ja oranssiin vivahtava Off with her Red!. Sinisen hilelakan puteli oli valitettavasti hajonnut jossain vaiheessa ja korkkiosa oli kokonaan irti, mutta onneksi eBay-myyjä lupasi lähettää korvaavan pullon tulemaan postissa. Hintaa tällä neljän minilakan paketilla oli postikuluineen siinä 15 euron pintaan.

Selaillessani kyseisen myyjän valikoimaa päädyin klikkaamaan pakettiin mukaan vielä yhden China Glazen kynsilakan, sillä sen merkin lakat mulla on vielä testaamatta. Arvoin muutaman eri sävyn välillä ja lopulta valinta kohdistui jännän vihreään sävyyn Four Leaf Clover (joka todellisuudessa on hieman vihreämpää kuin kuvassa). Jos Essien Mint Candy Apple on minttujäätelö, niin Four Leaf Clover on ehdottomasti se kastike minttujätskin joukossa. Täytyy ehkä joskus testata lakkoja yhdessä jotenkin, tosin sitten saattaisi sormenpäistä tulla jo liian herkulliset. Normaalikokoinen CG:n lakka lisäsi paketin hintaa runsaalla 6 eurolla.

Uusista kynsilakoista uteliaana päätin sitten kokeilla kaikkia kerralla. Kun kerran uutuuslakkoja oli yhteensä viisi, niin kummankin käden jokainen sormi sai erivärisen lakkapinnan. Yllättävän kivalta näyttää, ainakin alkaa hymyilyttää kun katsoo käsiään. :) Nyt siirryn valmistautumaan iltaa varten, sillä tämän viikonlopun kruunaa ikilempparini Viikatteen keikka Klubilla. Toivottavasti soittavat monta suosikkibiisiä!

Viikate