Takana kolme päivää reissaamista ja vajaa 650 kilometriä Cebarin selässä. Perjantaina päräytin Akkikin luokse Tampereelle, suurimman osan matkasta jouduin ajamaan sateessa, mutta onneksi illalla ilma siitä selkeni. Syötiin herkullista rasvakeitinruokaa (mm. tulisia kanansiipiä) ja korkattiin kuohuviini erinomaisen päivän kunniaksi. Perjantai 13. ei aina – onneksi! – ole epäonnen päivä.
Lauantaina aamupäivällä matka jatkui kohti Seinäjokea ja Provinssirockia, matkalla treffasin pakettiautolla liikenteessä olevan siskon ja tämän poikaystävän. Yöpymispaikan etsimiseen meni tovi, mutta lopulta sopiva löytyi ja päästiin itse asiaan eli rokkaamiseen.
Siskosten rokkiasut, kuvan otti siskon poikaystävä (klik klik!).
Ensimmäiseksi kävin kuuntelemassa muutaman biisin verran Stellaa, joka ehtikin sinä aikana soittaa kaksi suosikkbiisiäni. Muutenkin keikalla oli aivan ihana tunnelma, pakko joskus päästä kuuntelemaan kyseistä bändiä kokonaisen keikan ajaksi, kun se ei tällä kertaa onnistunut. Stellan jälkeen oli vuorossa Apulanta, joka veti tuttuun tapaan upean keikan. Aurinkokin paistoi siinä vaiheessa lämpimästi, joten mieli oli korkealla.
Mun oli tarkoitus käydä illalla katsomassa pariakin keikkaa, mutta loppujen lopuksi ne jäivät näkemättä. Illan kruunasi Serj Tankian, jota kuuntelin alkuun ihan eturivin tuntumassa. Luovutin muutaman biisin jälkeen suosiolla, kun ihmismassa puristi mut keskelleen eikä keikkanautinnosta ollut tietoakaan. Hyvältä Serj joka tapauksessa näytti ja kuulosti taaempaakin tarkasteltuna.
Stella, festari-Jose sekä Serj (viimeisen kuvan nappasi sisko).
Ennen alueelta lähtöä ehdin vielä jutustella hetken Jyväskylän opiskelukaverini kanssa, kivaa. Nukkumaan päästiin joskus kolmen jälkeen yöllä, ulkona oli jo aika viileää. Yö pakun takaosassa meni hyvin, vaikka pari kertaa havahduinkin unistani ihan ymmällä missä oikein olin. Aamulla sade ropisi iloisesti (tai sitten ei…) auton kattoa vasten, onneksi se loppui ennen kuin piti lähteä ajamaan kotia kohti. Ennen lähtöä mut yllätettiin synttäri”kakulla”:
(Kameran takana sisko tai sen poikaystävä, en muista kumpi.)
Kyseessä siis suklaapatukka, johon oli tökätty kynttilä pystyyn. :) Tänään ei kyllä yhtään ollut synttäriolo, varmaankin siksi kun viime vuonna oli niin erilaista. Silloin olin onnellisempi kuin koskaan, silloin mulla oli tärkeä ihminen vieressä. Onhan mulla edelleen useita tärkeitä ihmisiä ympärillä, mutta se on kuitenkin aivan eri asia kuin se sellainen “yksi ylitse muiden” -tärkeä ihminen.
Tänään oli ehkä vähän ikävä, mutta jospa mä joskus vielä löytäisin vierelleni uuden tärkeän ihmisen. Sellaisen, joka ei siitä katoa mihinkään. Eikä myöskään anna mun kadota.
