AvainsanaFestarointi

Tästä alkoi meidän ilta eilen: vaihdettiin DBTL-liput söpöihin neonkeltaisiin rannekkeisiin. Sitten suunta Fosters-teltalle, jossa olusten lomassa kuultiin Maj Karman viimeiset soinnut. Puolisen tuntia odoteltiin, kunnes lavalle nousi Viikate – siinä vaiheessa oltiin jo siskon kanssa melkein eturivissä. Keikka oli – jälleen kerran – aivan mahtava, vaikkakin suosikkikipaleet Ei enkeleitä sekä Kaakko jäivät kuulematta. Mielenkiintoisin taisi olla syksyllä julkaistavan levyn ensimmäinen singlelohkaisu Viina, terva & hauta, uutta levyä odotellessa siis.

Eturivistä lähti heti ekojen biisien jälkeen pari pidempää kaveria, joten aloin jopa nähdä lavalle ja kuvaaminenkin onnistui mainiosti. Keikan aikana tulikin räpsittyä lähemmäs 300 ruutua, joista tosin roskakoriin päätyi yli puolet. Digiajan positiivinen puoli, räps räps vaan ja kotona huonot pois. Yllättävän hyviäkin otoksia joukossa oli, mikä on epäilemättä kameran ansiota, sillä teltassa ei valaistus ollut tietystikään mikään paras mahdollinen tärähtämättömiä kuvia ajatellen.

About tunnin setin jälkeen korvat soi jonkin aikaa – ei sitten tullut mieleen ottaa korvatulppia mukaan… No, ehkä ensi vuonna muistetaan varata niitäkin messiin. Jokirannasta käppäiltiin Hansaan syömään, poikien mahat murisi kuulemma liikaa. Mässäilyn jälkeen istuskeltiin tovi rantsussa, mistä paineltiin Edisonin lämpöön – täytyyhän sitä hyvään iltaan mahduttaa erä tai pari biljardia. Edisonista porukka hajaantui eri suuntiin, sisko lähti poikkiksensa kanssa jo kotiin ja muut pojat tahtoivat baariin. Mä sain houkuteltua kullan vielä mukaan teltalle, jossa puoliltaöin aloitti keikkansa Dingo. Kyseisestä bändistä en välitä sen kummemmin, mutta samaisella keikalla esiintyi Dingon lisäksi Nordman! Ihana 90-lukulainen Vandraren toimi mainiosti myös pimenevässä kesäillassa vuonna 2009.

Eilinen oli hauskin ilta pitkään aikaan, kelin puolesta kelpasi (no, ihan loppuillasta vähän sataa tihutti) ja seura oli mitä parhainta. Ainoa miinus ehkä kenkävalinnasta, oli meinaan jalat hellinä kotiin tullessa kun oli koko illan kipsutellut korkeilla kengillä! Seuraava viikko taitaa mennä tennareilla ja muilla matalilla popoilla… Päivän (tai illan, hur som helst) asuakin on nähtävillä tuossa väliajan kuvakollaasissa, asun osien tarkemmat tiedot ovat nekin saatavilla kyllä. Idea syntyi tosiaankin Viikatteen parin vuoden takaisesta keikkatyylistä: mustaa valkoisella krakalla höystettynä. Mun kravatin teki äippä vanhasta lakanasta, ei ehkä kaunein mahdollinen yksilö mutta ajoi hyvin asiansa. :) Siskolla oli upeat irtoripset (em. kollaasissa), joista toinen tosin irtosi ruokailun alussa ja toinenkin sai sitten lähteä. Hitsi kun en itse osaa yhtään pitää irtoripsiä, ne näyttää aina niiin hienolta!

Darren Hayes – The Tension And The Spark [2004]

Kuvia viime keskiviikolta, joka oli kaikin puolin oikein tekemisen täyteinen päivä. Aamulla käytiin siskon kanssa Elixiassa, jossa siirrettiin siskon loppujäsenyys mulle. Sisko kun muuttaa Saloon eikä pysty hyödyntämään jäsenyyttään elokuussa lainkaan, joten saatiin se kätevästi siirrettyä mulle. Kävinkin jo torstaiaamulla VoimaTotalStepissä, minkä seurauksena mulla on edelleen lihakset hellinä… Huomaa, ettei ole hetkeen treenannut. Siitä kieli selkeästi myös se, etten meinannut millään pysyä askelsarjoissa mukana – jäin useamman kerran ihmettelemään monttu auki mitenkäs noi jalat nyt oikein pitäisikään mennä.

Elixiasta suunnattiin Skanssiin, jossa käytiin muutamassa vaate- sun muussa liikkeessä sekä aurajuustocroissanteilla Cafe Brahessa. Sain mm. ostettua uuden kalenterin, liityttyä Kicks Clubiin ja lisäksi toin mukanani kotiin jotain aivan ihanaa, johon palaan myöhemmin. Kokeilin Lindexillä pitsileggingsejä (kuvassa), mutta M-koko oli sen verran väljä, etten vitosen hinnasta huolimatta napannut pöksyjä mukaani.

Päästessäni takaisin kaupunkiin soitin ystävälleni Sansulle, joka tuli mun luona käymään jäätelökakulla (oli niin hyvä tarjous Citymarketissa että oli pakko ostaa). Päivä oli aurinkoinen, joten suunnattiin jätskien jälkeen kaupungille yksille. En ollut pitkään aikaan käynyt Kukassa, joten mentiin Kukan mahtavalle “terassille” nauttimaan siiderit. Oli kyllä niin kiva höpötellä kaikesta mahdollisesta, kunpa vain saisi aikaiseksi nähdä ihania ihmisiä useammin. Kukassa on muuten ehkä siistein vessa ikinä:

Illalla tosiaan oltiin kullan kanssa katsomassa Ice Age: Dawn of the Dinosaurs, joka ainakin mun mielestä oli edellisten osien tapaan aivan mahtava. 3D-kokemus oli oikein positiivinen, oli älyttömän hienoa kun hahmot tuntuivat hyppivän ihan nenän edessä. Niille 3D-laseille en tosin antaisi kovin hyvää arvosanaa, sillä ne tahtoivat pudota mun päästä koko ajan. Sitten vasta pysyivät paremmin, kun tajusin laittaa sangat sojottamaan yläviistoon sen sijaan, että ne olisivat olleet normaalisti korvien takana.

Nyt on aika nostaa takapuoli tästä koneen äärestä, sillä täksi illaksi on suunnitteilla jotain supermukavaa: Down By The Laituri! Maj Karma on jo aloittanut, joten lähdetään tästä saman tien jokirantaan, jotta kuullaan edes muutama biisi. Seitsemällä lavan ottaa haltuun pitkäaikainen suosikkini Viikate, jota olen ollut joka vuosi laiturilla katsomassa vuodesta 2005 saakka. Ulkomuodoltani olen tänään tyttö-Viikate, eli asuni mukailee Viikatteen häiskien tyyliä parin vuoden takaa. Kuvaa toivottavasti myöhemmin. Hauskaa lauantaita kaikille, erityisesti DBTL-rokkaajille!

No niin, nyt vihdoin pienimuotoinen katsaus Ruisrockiin mun osalta. Tarkoitus oli lauantaina lähteä ajoissa Ruissalon suuntaan, mutta edellisen TJ0-illan Klubi-reissun seurauksena oli sen verran heikko olo, että lähtö vähän venähti. Stella valitettavasti missattiin, täytyy mennä katsomaan sitä jonnekin muualle joku kerta siis. Festarivaatetusta koristi tietysti Ohi on -tarrat, mun pikkutarra tosin putosi jo alkumetreillä.

Ennen lähtöä ei pahemmin ehditty mitään syödä, joten matkalla käytiin kaupan kautta hakemassa evästä. Patonki ja kebakot katosivat sitten parempiin suihin Reginan keikkaa kuunnellessa. Lähtiessä vielä keli oli semilämmin, mutta iltapäivällä aurinko joutui väistymään sadepilvien tieltä ja ilma viileni turhan paljon. Enkä mä tietystikään ollut tajunnut ottaa mukaan jotain ihan oikeasti lämmintä vaatetta, nimimerkillä vietin koko illan sukkahousuissa… Shortsien kanssa toki, mutta eivät ne kamalasti lämmitä.

Eppu Normaalia kuunneltiin jonkin aikaa, vaikkei kulta enkä mäkään kyseisestä poppoosta sen kummemmin välitä. Samaan aikaan ei kuitenkaan ollut mitään mielekkäämpää tekemistä, joten nurmikolla rötvääminen sai kelvata. Le Corps Mince de Françoisen ja Egotripin jälkeen jäätiin Rantalavan tienoille, jossa mun mielestä esiintyi lauantain parhaat bändit. Kulta kyllästyi sateiseen meininkiin jo ennen kahdeksaa ja lähti toisen meidän porukan pojan kanssa kotiin, joten Tehosekoittimen keikka jammailtiin naiskersanttien kesken. Ehkä noin puoliväliin keikkaa tuli vettä taivaalta, mutta sitten aurinko yhtäkkiä tuli esiin – ja fiilis senkun nousi.

Maa alkoi rannassa muuttua suhteellisen mutaiseksi, mutta sekös olisi menoa haitannut. Tehosekoitin katsottiin kokonaan, minkä jälkeen käytiin kuuntelemassa In Flamesia muutaman biisin verran. Sen jälkeen jälleen Rantalavan maisemiin, kun esiintymisvuoroon tuli yksi pitkäaikaisista suosikeistani eli The Sounds. Kuuntelin keikasta sekä alkua että loppua, välissä kävin pitämässä kaveria kädestä kiinni nännilävistysoperaation verran. ;) Loppuillasta tuli kuunneltua vielä vähän Kotiteollisuutta ja vähän Mewiä, ennen kuin lähdettiin kävelemään pois Ruissalosta.

Rouvat kersantit Tehiksen keikalla vastaostetut, ihkut niittirannekkeet käsissä.

Sunnuntaiaamulla olo oli huomattavasti parempi kuin edellisenä aamuna, onneksi. Väsymys kuitenkin oli hurja, vaikka nukuttiin puolillepäivin saakka. Iltapäivällä olin Turun kesäteatterissa katsomassa Kolme muskettisoturia, mukana oli meidän perhe siskon poikkiksen kera. Ihan hauska näytelmä oli, kannattaa mennä katsomaan mikäli Turun suunnalla sattuu liikuskelemaan.

Eilen illalla ajettiin kullan kanssa mun kotikotiin, jossa päästiin saunaan ja uimaan. Uima-altaan 19-asteinen vesi tuntui juuri sopivan vilpoiselta väsähtäneeseen oloon. Tänään ei tehty mitään kummempia, kunhan lojuttiin ja vähän auteltiin äitin puutarhahommissa. Huomenna aloitan kiivaan työnhakurumban: alkuun hakemukset kaikkiin mahdollisiin rekryfirmoihin ja muihin mahdollisiin, ehkä myös mahdottomiin. Ja sitten pitämään peukkuja, että jotain duunia löytyisi.

Róisín Murphy – Ruby Blue [2005]

Kolmen päivän pidennetty viikonloppu katosi kuin tuhka tuuleen, lähinnä kotona loikoillen kulta seurana. Sunnuntai-illalla lähdettiin inttikavereiden houkuttelemana SuFoon, etkoilla viihdyttiin lopulta niin hyvin että päästiin baarin suuntaan vasta puolenyön jälkeen. Uudistettu Forte oli viikonpäivästä huolimatta (tai ehkä juuri siksi?) houkutellut monen muunkin lähtemään ulos ja tunnelma oli suht tiivis mm. tanssilattialla. Tuli jopa tanssittuakin, ensimmäistä kertaa intti-ihmisten kanssa. Ilta oli ainakin omasta mielestäni hauska, mikä tosin saattaa johtua naurun määrästä: jossain vaiheessa iltaa/yötä kulta vaikutti yhtäkkiä kuin jonkin piristysruiskeen saaneelta ja oli ihan hyperaktiivinen. ;)

Maanantai-illalla odotti paluu armeijan arkeen, yli viikon loman jälkeen se tuntui alkuun aika masentavalta mutta nyt on taas ehtinyt tottua. Ollaan saatu vähän tietoa tulevasta, tammikuussa tulleiden p-kausi nimittäin loppuu ensi viikon jälkeen ja sitten on edessä uudet – tai ainakin vähän erilaiset – jutut. Omalle kohdalle osuu todennäköisesti viestiryhmän johtaja eli loppupalvelusaika vietetään puolen vuoden viestimiehien kanssa. Erikoiskoulutuskauden alkuun meillä on heti tuplakinkku, kolme viikkoa putkeen kassulla kauhistuttaa ja ärsyttää jo valmiiksi. Mulla tosin niitä gineksiä ei ole joulun jälkeen ollutkaan yhtään, kiitos pasikurssin.

Huomisillan ohjelmassa on sotkun järjestämä viihdeilta, jossa esiintyy ihana Indica. Olen bändin nähnyt kerran Ruisrockissa muistaakseni kesällä 2005 ja silloin kyllä tykkäsin tyttöjen esiintymisestä. Niin ja onhan niitä levyjäkin tullut pari hankittua. Ruissista puheen ollen, tekisi kovasti mieli festaroimaan kesällä! En vain oikein tiedä mihinkä sitä suuntaisi, toistaiseksi ei missään ole mitään must-see esiintyjää. Ruissi olisi kyllä sopivaan aikaan, saman tien kotiutumisen jälkeen. :) No, saa nähdä mitä keksitään.

Stella – Löytäjä saa pitää [2008]

Huh huh, onpa riittänyt säpinää koko viikonlopun! Ja oikeastaan viikonkin, sillä meillä oli suhteellisen raskas ja vapaa-ajaton viikko. Tiistaina oltiin aamusta myöhään iltapäivään tetsaamassa, vasempaan käsivarteen on viime viikon mustelmien kaveriksi ilmaantunut läjä uusia mustelmia ja myös reidet ovat osittain sinipunaiset. Mä en tajua miksi mustelmoidun (hah mikä sana) niin älyttömän helposti, muilla on mustelmia tuskin lainkaan. Nytkin näytän lähinnä siltä, että mua on mukiloitu oikein kunnolla… Ihana pitää lyhythihaisia paitoja lomilla. o_O

Keskiviikkoaamulla lähdettiin ampumaradalle, jossa ammuttiin sarjoja kääntyviin tauluihin ja lisäksi oli rastikoulutusta mm. kevyeen kertasinkoon sekä telamiinaan liittyen. Alkuillasta pyöräiltiin leiripaikkaan, jossa meillä oli yön yli kestävä majoittumisharjoitus. Mun kanssa samaan telttaan osui pelkästään poikia, mikä oli omalla tavallaan rentouttavaa tavanomaisen tyttöjen kikatuksen sijaan. Yö meni ihan mukavasti, vaikka välillä heräsikin järkyttävään kuumuuteen. Oma kipinävuoroni oli heti puolenyön jälkeen, joten sain yöllä jopa nukuttua muutaman tunnin.

Torstaina aamulla laitettiin teltta kasaan ja poljettiin takaisin kasarmille, sen jälkeen päästiinkin sitten vaihtamaan varusteita. Kerrassaan mahtavaa saada hikisten paitojen ja maastopukujen tilalle puhtaita vaatteita! Iltapäivällä oli ensimmäinen kunnon marssi, joku 9 km taisteluvarustuksessa. Lämpötila oli jälleen varmasti lähempänä +30°C, joten hiki valui ja vettä sai juoda vähän väliä. Marssi tuntui lähinnä hartioissa ja jaloissa, illalla koko kroppa tuntui olevan täysin jumissa. Nyt onneksi parin lepopäivän jälkeen lihakset alkaa olla kunnossa taas ja niskakin huomattavasti parempi.

Perjantaina oltiin taas ampumaradalla, tällä kertaa harjoittelemassa polviasennosta ampumista. Toisen puoliskon ampuessa toisella oli suojeluharjoitus, ts. vedettiin tst-varustuksen lisäksi niskaan sadevaatteet ja päähän kaasunaamari (aka nasse). Jos joku saa pään hikoamaan niin se on kyllä nasse! Aivan järjetön fiilis sen jälkeen, kun oltiin heitetty pieni lenkki suojeluvarustus päällä ja sai ottaa nassen pois naamalta.

Lomille lähtö oli aika hulinaa kuten aina, onneksi sentään ehti käydä pikaisesti suihkussa. Turkuun saavuttuani kävin kotona kääntymässä ja suuntasin jokirantaan, jossa treffasin siskon ja törmättiinpä sattumalta Jyväskylän kaveriini E:hen. Loppujen lopuksi mun DBTL jäi yhteen keikkaan, tosin en mä muita oikeastaan kaivannutkaan. Viikate veti jälleen kerran hienon keikan – vaikkakin joko Tie tai Pohjoista viljaa olisi ollut mukava lisä settiin. Eniten yllätti Kaakko, joka kuulosti todella hyvältä muttei yhtään tutulta, mä kun olen enimmäkseen kuunnellut bändin tuotantoa Unholan uruista eteenpäin. Täytyykin nyt ottaa kuunteluun myös vanhemmat albumit ja EP:t.

Kannattaa muuten tsekata Viikate.fi-sivuston Samin – jonka bongasin lavan edustalta ja ehdin vaihtaa pari sanaa juuri ennen keikan alkua – DBTL 2008 -galleria. Tyylikkäiden keikkakuvien läjästä löytyy muutama foto myös Viikatteen keikalta.

Perjantai-illalla käytiin pariin otteeseen Lynissä, välissä piti piipahtaa pikaisesti kotona vaihtamassa kengät sekä heittämässä vähän ruokaa nassuun. Käväisin myös Kukassa yhdellä tädin ja sen poikaystävän kanssa ennen kuin suuntasin unten maille. Lauantaina olin siskon kanssa siskon ex-poikaystävän ja sen nykyisen tyttöystävän (sisko on siis edelleen hyvä ystävä eksänsä kanssa) tupareissa, saunottiin ja grillattiin – oli niin hyvä tarjoilu, että kaupunkiin lähtiessä olin lähes räjähtämispisteessä. Päädyin taas Lyniin, jossa istuin tunnin-pari muutaman tupakaverin seurassa, kun olivat tulleet Turkuun asti bilettämään.

Tänään olen lähinnä lojunut, väsyttää ihan julmetusti. Seuraavana viikonloppuna nukun kyllä enemmän, ei tällaisesta valvomisesta tule muuta kuin äkäiseksi. Tunnin päästä onkin sitten suunnattava askeleet kohti linja-autoasemaa, muutama tunti eteenpäin ja olen taas tutussa punkassa.