AvainsanaHelsinki

Viikonlopun Helsinki-reissun jälkimmäisenä aamuna aurinko paistoi sadesäätiedotuksista huolimatta kirkkaana heti aamusta, joten heitin vaatetta päälle ja lähdin kävelemään kohti Kaapelitehdasta. Lämmin ei toki ollut silloinkaan ja merituuli toi oman osansa viileyteen, hrrr. Mahtaakohan Ruoholahdessa koskaan olla tyyntä? Onneksi aamupäivän aurinko sentään lämmitti eikä ollut ihan niin vilu kuin edellisenä iltana.

Merikaapelihallista löytyi Kierrätystehdas-tapahtuma, jossa oli ohjelmaa jos jonkinlaista: oli työpajaa ja ilmaistoria ja kauppatoria ja niin edelleen. Viimeisenä mainittu kuvassa yllä, katsottavaa siis riitti! Näytteilleasettajien joukossa oli joitakin ennestään tuttuja toimijoita, mutta kivasti myös monta uutta tuttavuutta. Mielettömän inspiroivia juttuja myyntipisteillä olikin! Mieleen jäi mm. miesten kauluspaidoista tehdyt mekot, mahtavia oivalluksia miten miesten peruspaidasta saa taiottua naisellisen vaatekappaleen.

Kierrätysaihe saa väkisinkin aina miettimään niin omaa kuin muidenkin kulutuskäyttäytymistä. Eniten jaksaa suorastaan järkyttää se määrä mitä ihmiset heittävät ehjää tavaraa roskiin, kun ei jakseta viedä kierrätykseen! Puhumattakaan siitä miten vanhat huonekalut ym. vain dumpataan johonkin, on se sitten roskakatokseen tai jopa metsään – kaatopaikalle vieminen kun on ilmeisesti liian vaikeaa. Meidänkin taloyhtiön roskiksille ilmestyy aina välillä käyttökelpoista tavaraa, joka jätetään vain siihen kun ei mahdu roskikseen. Jokin aika sitten kirosin roskiksille jätettyjä ruokapöytää ja kahta pikkulipastoa, varsinkin kun koko päivän oli satanut. Joku sentään oli käynyt lipastot pelastamassa, kun seuraavan kerran menin ohi.

Pöydällinen Kiss kiss -taidesukkahousuja.

Värikkäät ukkelitekstiilit SOPIVAshopin osastolla.

Tiedän kyllä, etten itsekään ole mikään mallikuluttaja. Ostan vaatteeni pääasiassa uutena halpaketjuista ja osa huonekaluistamme on niin ikään uutena hankittu edulliseen hintaan. Tuntuu vain niin suurelta erolta ostaa esim. Ikean tv-taso alle 200e tai sitten vastaava Muuramelta n. 750e… Mutta on meillä paljon vanhaakin, mm. isovanhempieni vanha sänky ja lipasto sekä kullan kotoa löytynyt keittiön pöytä ja tuolit. Niin ja tulevaisuudessa tietysti itse kunnostetut nojatuolit! Lisäksi olen koko ikäni kierrättänyt jätteet enkä heitä mitään ehjää pois vaan pyrin löytämään sille uuden kodin.

Remake EkoDesignin eko-ompelimosta tullutta. Tykkään raitamekosta!

Vielä kun oppisi hyödyntämään paremmin kierrätysideaa myös vaatteiden osalta. Käyn hävettävän harvoin kirpparilla ja olen huono tuunaamaan vanhoja vaatteita, käsityöt kun ei ole vahvinta osaamistani kouluaikojen tekun tuntien jälkeen. Onneksi on äiti, joka on paitsi hamsteri myös taikuri ompelukoneen kanssa. Ehkä mäkin vielä joskus opin? Onnistuinhan tekemään haalareista mekon täysin omin pikku kätösin. Toivoa siis vielä on.

Kaapelitehtaalta lähdin lähes tyhjin käsin, lähes siksi että ilmaistorilta nappasin mukaan ihan loistavan tietokoneaiheisen lehden 90-luvun lopulta. Voi muistoja, Netscape Navigator ja värikkäät Macit ja muut! Hurjaa ajatella miten paljon tietokoneet ovat 15 vuoden aikana kehittyneet, kännyköistä nyt puhumattakaan. Pää täynnä mietteitä suuntasin askeleeni takaisin Kamppiin, vähän eri reittiä kuin tullessa.

Aurinkoinen Ruoholahti oli armottomasta tuulesta huolimatta erittäin kaunis. Eri tavalla kuin vaikkapa Kamppi, mutta kaunis kuitenkin. Jos mun joskus olisi pakko muuttaa Helsinkiin, tahtoisin ehkä muuttaa Ruoholahteen. Tai sitten johonkin ihanaan vanhaan kerrostaloon, jossa olisi korkeat huoneet ja leveät ikkunalaudat. Onneksi mitään muuttopakkoa ei ole, tykkään liikaa Turusta ja muista “pikkukaupungeista” että voisin tuntea oloni kotoisaksi Helsingin kokoisessa paikassa.

Oho, tulipa tästä avautuminen. Tai siis, olen viime aikoina kirjoittanut lähinnä liibalaabaa ja nyt pitkästä aikaa pysähtyi miettimään vähän syvemmälle. Etiäpäin, sanoi mummo lumihangessa – siksipä lupaan itselleni jatkossa pohtia joka ainoaa ostostani entistä tarkemmin. Tähtään hyviin materiaaleihin, enemmän toisen käden hankintoihin enkä haali mitään turhaa nurkkiin pyörimään. Ja uudelleenorganisoin jo olemassa olevan omaisuuden.

Röyksopp – The Understanding [2005]

Terveisiä Helsingistä! Varasin junaliput Tku-Hki-Tku oikeastaan ihan vain siksi kun ne olivat VR:n kevätkamppiksen yhteydessä aivan käsittämättömän edullisia, määrätyissä junavuoroissa vain 9e/suunta. Siis oikeasti, tuolla hinnalla ei normaalisti pääse edes 50 km päähän Saloon! Onneksi kampanja tuli puheeksi pääsiäisenä niin saatiin saman tien sovittua K-serkun kanssa kummankin aikatauluun sopiva viikonloppu.

Olin jo aiemmin bongannut jostain lehdestä vinkin Fonttikävelystä, jonka kartat tulivat saataville huhtikuun lopussa. Käväisin heti perjantaina alkuillasta Napa Galleriassa hakemassa omani, ettei vain jäisi syystä tai toisesta saamatta. Fonttikävelyllä siis tehdään Camilla Pentin piirtämän kartan mukainen kierros Kampin kaduilla ja koitetaan bongata karttaan merkityt 31 kohdetta. Ajatuksena on myös herättää fonttikävelijä havainnoimaan ympäristöään tarkemmin.

Lähdin kierrokselle lauantai-illalla, kun oltiin K:n kanssa palaamassa kaupungilta. K huoli mun ylimääräiset romppeet mukaansa ja lähti edeltä kotiin sulattelemaan ruokaa, itse kaivoin kartan esiin ja suuntasin ruuansulatuskävelylle fonttien maailmaan. Alkuun bongailu oli yllättävänkin vaikeaa, kävelin useampaan otteeseen kohteen ohi ja sain sitten palata puoli korttelia takaisin. Varmaan se oli sitä, kun ei osannut katsoa oikeisiin kohtiin ja vähän saatoin mennä katujenkin kanssa sekaisin.

Bongailin vähän muutakin, mm. herkullisen minttujätskifillarin näyteikkunassa.

Arvioitu 45 minuuttia venähti pienen Filmtown-harhailuni takia noin tuntiin ja varttiin, mutta täyden kierroksen köpöttelin ja irtokarkkejakin sain ostettua illaksi. Ei muuten ollut mikään lämmin keli! Karkkipussin valkkaaminen tuli aika sopivaan saumaan noin kävelyn puolivälissä, oli ihanaa päästä hetkeksi lämmittämään kohmeisia sormia (pulsusormikkaat ei selkeästi riittäneet). Kahdesti kysyttiin tarvitsenko apua, mahtoivatko edes osata yhdistää kun kieltäydyin ja sanoin etsiväni fontteja. ;) Näytin toki hyvin turistilta pyöriessäni kadulla kartta kädessä.

Tällainen ovi tuli irtokarkinmetsästyskoukkauksella vastaan. Upea!

Oli jännä huomata miten paljon hienoja yksityiskohtia jää huomaamatta, kun vain porhaltaa normaalia vauhtia pitkin katuja. Elämänrytmi on aivan liian kiireistä nykyään! Omalla kohdalla ainakin tuntuu, että aina on kiire johonkin eikä koskaan ehdi kävellä rauhassa ja katsella ympärilleen. Sen takia olo varmaan onkin koko ajan väsynyt ja ahdistunut. :/ Olen jonkun verran onnistunut vähentämään työmäärää maaliskuulta, mutta vielä on matkaa.

Onneksi on hetkiä, jolloin voin karata hetkeksi omaan maailmaani – kuten tämä fonttikävely esimerkiksi, lauantai-iltana kun muut valmistautuvat lähtemään ulos viettämään iltaa. Yksi kohta kartalta jäi löytämättä, tosin nyt kun katsoin karttaa niin tajusin että olin etsinyt väärältä puolelta katua… Taisin olla lopussa jo niin jäässä, etten osannut enää lukea karttaa oikein.

Designpääkaupunkivuoden ohjelmaan kuuluva Fonttikävely on kerrassaan hurmaava idea, samanlaista karttaa toivoisin myös tänne Turkuun! Tai ehkä alan tietoisesti rauhoittaa elämääni ja iltaistumiset koneen äärellä vaihtuvat kävelyihin Turun kaduilla, vastaavia bongattavia löytyy varmasti täältäkin. Mikäli joku sattuu sopivasti Helsingin suunnalla liikkumaan, suosittelen lämpimästi kartan noutamista ja visuaalista retkeä Kamppiin!

Perjantaina hilpaisin töistä tuntia aiemmin ja otin päiväunet junassa matkalla Helsinkiin. Ehdin olla perillä noin vartin verran, kun pankkikortti oli vingahtanut runsaan satasen edestä – hups. puolustuksekseni on tosin sanottava, että sillä rahalla sain the villakangastakin, jollaista olen kaivannut suunnilleen siitä asti kun täytin kaksikymmentä.

Uusi takki onnellisesti paperikassissa heiluen suunnistin Baker’siin, jossa olin sopinut tapaavani viikonloppuseurani eli K-serkun. Parituntinen hujahtikin mukavasti puolentoista euron skumpat käsissä jutustellen, ei edes ollut mitenkään huonoa kuohujuomaa. Olisikohan Turussakin jossain tällaista halpojen skumppien parituntista..?

K:lla oli söpö minipullo Givenchyn Ange ou Demon Le Secretia – aivan ihana tuoksu!

Kampin JC:ssä oli hassu naulakko.

Skumpilta käveltiin kaupan kautta K:n luokse kokkailemaan, muuta ei sitten jaksettu perjantaina tehdäkään. Työviikko vaati veronsa, mutta kunnon yöunien jälkeen lauantaiaamuna olo oli virkeä ja levännyt. Puoliltapäivin lähdettiin kaupungille pyörimään, kokeilin mm. läjän farkkuja ja opin, että Weekdayn Tuesday on mulle ihan jees malli mutta Cheap Mondayn pöksyihin mun ahteri ei tahdo mahtua. Farkut jäivät kuitenkin kauppaan, kun ei löytynyt sopivaa pesua, mutta sen sijaan otin jälleen askeleen kohti toimivampaa pyyhevarastoa parilla H&M Homen pyyhkeellä.

Mahat täytettiin Memphiksessä (hmm vaiko Memphisissä?), mun vaan oli saatava Holy Halloumi -leipäannos kuten viime kerrallakin. Ihan mielettömän hyvvää oli jälleen! Mempparista köpsöteltiinkin pikaisesti kotiin, korkattiin viinipullo ja ehostauduttiin hieman. Sitten suunnaksi Kaapelitehdas, joka oli mukavasti vartin kävelymatkan päässä.

Aikataulu meni sen verran jämptiksi, ettei ehditty kuin sisälle ja vessajonoon kun The Sounds jo kajautti ensimmäisen biisin ilmoille. Nopeasti rakko tyhjäksi ja väkijoukkoon – meillä ei ollut alunperinkään aikomus tunkea mihinkään lavan edustalle, joten passeli paikka löytyi äkkiä.

Maja Ivarsson oli oma kaunis itsensä, siltä kun näyttäisi itsekin! Asuvalinta ei yllättäen ollut niin raflaava kuin yleensä, toppi ja nahkashortsit olivat vaihtuneet simppeliin mustaan mekkoon. Tupakka kyllä kärysi kädessä useampaan otteeseen keikan aikana ja kaljapullokin tuli jossain vaiheessa mukaan kuvioihin, siltä osin tuttua Ivarssonia siis.

Oltiin keskivaiheilla “miksauskopin” lähistöllä ja loppupuolella keikkaa kävin nappaamassa kuvan biisilistasta, kun sellainen sattui osumaan silmään. Ensimmäisen keikanhan poppoo oli vetänyt jo perjantaina ja ennakkoilmoituksen mukaan kumpanakin iltana kuultiin hieman erilaiset setit. Lauantain kattaus kuulosti tältä:

1. It’s So Easy
2. Dance With The Devil
3. Queen Of Apology
4. No One Sleeps When I’m Awake
5. The No No Song
6. Diana
7. Hurt You
8. Something To Die For
9. Song With A Mission
10. Better Off Dead
11. Night After Night
12. Wish You Were Here
13. Midnight Sun
14. Painted By Numbers
15. Living In America
16. Yeah Yeah Yeah
17. Rock ‘n’ Roll
18. 4 Songs & A Fight
19. Dorchester Hotel
20. Tony The Beat
21. Hope You’re Happy Now

Viimeisen biisin aikana Maja alkoi kiskoa yleisöä lavalle ja lopulta siellä olikin varmaan pari-kolmekymmentä tyyppiä mukana laulamassa viimeisiä säkeitä. Tytöt halailivat Majaa ja antoivat poskisuukkoja, joku siellä näytti hilluvan pelkissä rintsikoissakin. Aika mielenkiintoinen lopetus melkein parituntiselle keikalle!

Kymmenen minuuttia myöhemmin halli oli jo tyhjentynyt.

Keikkaseurani slow-salaman näkökulmasta.

Mahtava keikka oli, toivottavasti ruotsalaiset tulevat ilahduttamaan itänaapuriaan pian uudestaan! Tämä oli neljäs The Sounds -keikkani ja aiemmat kerrat ovat aina olleet festareilla, ensimmäisen kerran näin bändin Ruisrockissa ’06. Klubikeikka oli siis uusi kokemus eikä tosiaankaan mikään huono sellainen, varsinkin kun soittivat ihkaekan suosikkibiisini Rock ‘n’ Roll sieltä 2000-luvun alkupuolelta. ♥

+ tietysti kiitokset K-serkulle keikkaseurasta!

iTunesin soittolistalla The Sounds ja Pariisin Kevät shufflella

Mennyt viikonloppu vierähti pääosin pääkaupunkiseudulla, edellisestä kerrasta olikin jo monta kuukautta aikaa. Kersanttitoverini intistä majoitti mut luonaan Espoossa, sieltä sitten käytiin lauantaina ensin Sellon Elixiassa vähän kuntoilemassa ja myöhemmin päivällä lähdettiin katsastamaan Helsingin keskustan sisustusliikkeitä. Pidempäänkin olisin reissussa viihtynyt mutta ei auta, viikonloppu on aina liian lyhyt.

Pääsin matkustamaan junalla, jei! Rakastan junia ja tunnelmaa junassa, vaikka opiskeluvuosina tuli VR:n penkkejä kulutettua turhankin usein. Nykyään vaan junamatkustaminen tuntuu älyttömän kalliilta, kun ei saa enää mitään opiskelija- tms. alennuksia. Pelkkä pari tuntia suuntaansa Tku-Hki-Tku verottaa tiliä jo reippaasti yli 50e!

Sisustuskierroksella kävimme mm. Pinossa, Formverkissa ja Perobassa. Formverk oli itselleni uusi tuttavuus ja voi elämä, miten ihana liike! Jos joskus voitan lotossa niin se on se paikka, johon menen taatusti ostoksille. Yllä oleva kuva taas on Design Forum Shopista, tuttua turkulaista KLO Designia sekä Studio Jaffen supersuloisia vauvantossuja. Mulle yhdet tuollaiset aikuisten koossa, kiitos!

Design Forum Shopista myös tämä, samaan ruutuun osunut muutama henk. koht. suosikkini: Muuton Unfold– ja E27-valaisimet sekä Restore-säilytyskorit. Eikä tuo Woodnotesin K-tuoli sekään mikään kamala kapistus ole, ei ollenkaan. Mulla on nykyään käsittämätön himo keltaiseen, oi voi kun saisi esimerkiksi jomman kumman noista keltaisista valaisimista oman kodin kattoon! Se olisi niin täydellinen pari harmaalle seinälle…

Stockan sisustusosasto piti tottakai myös koluta läpi, S ostikin sieltä ihanan raikasta limenvihreää Marimekon verhokangasta. Itse saatoin melkein seota Kartellin osastolla, ks. kuva yllä. Kaikkea ihanaa muovista, nam! Olen alkanut salaa haaveilla läpinäkyvästä Take-valaisimesta, sen luoma valo on niin kaunista.

Kauppojen suljettua ovensa aloimme pähkäillä mihin mennä taltuttamaan kurnivat vatsamme. Pari vaihtoehtoa katsastettuamme päädyimme lopulta Memphikseen, mikä ei loppujen lopuksi ollut yhtään hullumpi valinta. Mukava tunnelma, kiva sisustus ja herkullinen ruoka pelastivat suuremmalta nälkäkiukulta. Tuo kuvassa näkyvä lehtitelineseinä on aika hauska idea!

Tilasin eteeni Holy Halloumi -luomuleipäannoksen, jossa oli mukana normiranskisten tilalla rapsakat dipping strips -perunat. Itse leipä sisälsi peruslisukkeiden ohella pariloitua halloumijuustoa, paprikaa, pinaattia ja harissaöljyä. Ah kuola valuu, kun vain ajatteleekin tuota annosta!

Seuraan liittyi myös K-serkku ja istuskeltiinkin hyvä tovi kuulumisia ja muita juttuja (mm. Australian matka -sellaisia, voi kateus!) kertoillen. Pääruokaa hetken sulateltuani päädyin vielä ottamaan jäätelöä jälkkäriksi, Sweetest Ice Cream Story kuulosti aivan liian herkulliselta skipattavaksi. Appelsiinijuustokakkujäätelöä, suklaabrowniejäätelöä ja mojitosorbettia, mansikka-passionkastiketta, mascarponevaahtoa, viinirypäleitä, appelsiinipippuria ja granaattiomenansiemeniä – oli kyllä niin mahtava setti ettei paremmasta väliä. Siihen hetkeen sopi kuin nenä päähän; joskus tekee mieli pientä suklaakakkupalaa, joskus taas on saatava kunnon jätskiannos.

Jotenkin kummasti päästyämme takaisin Espooseen joskus kymmenen jälkeen illalla vatsassa oli taas sopivasti tilaa viinille ja juustoille. Lauantai-illan juomaksi valikoitui uusiseelantilainen kuohuviini Saint Clair Vicar’s Choice, joka oli sopivan kirpakka ja kivasti karviaismainen. Voin suositella lämpimästi, aion ehdottomasti toistekin ostaa tuota.

Juustolautasella oli perushomejuustot Valion aurajuustoa sekä Castellon valkohomejuustoa sekä vähän erikoisempaa savusulatejuustoa juustotiskiltä. Erinomaisia olivat kaikki ja maistuivat hyvältä myös kuivan kuohuviinin kanssa.

Pakko muuten fanittaa tuota isompaa Lokki-valaisinta, aivan ihana valo! Sopisikohan meidänkin keittiöön..? Vinkkinä muuten jos joku on kyseistä valaisinta kattoonsa kaavaillut, kumpikin koko on helmikuussa Anttilan ja Kodin1:n tarjouksessa Plussa-kortilla isompi 280e (norm. 450e) ja pienempi 200e (norm. 350e).

Sunnuntaina aamupäivällä olikin sitten mun aika lähteä kohti kotia. Tammikuun aurinko pisti parastaan, kun suuntasimme lähijunalla Espoon keskukseen. Kymmenen asteen pakkanen oli virkistävää muttei yhtään liian kylmä. Samanlaista oli onneksi Turussakin, niin ei tarvinnut kaunista säätä ihailla vain junan ikkunasta.

Lopuksi vielä ostokseni, esittelijänä tällä kertaa Nafnaf. Sininen hattu Monkista 20e ja setti nappikorviksia H&M:stä 3e; voin siis vihdoin heivata mäkeen vanhat überkuluneet napit, jotka aikoinaan ostin jostai alekorista eurolla. Nyt on hyväksi todettua nappikorvista useammassa värissä, niin ehkeivät kulahda ihan niin nopeasti. 100% villaa oleva hattu on mustan hattuni serkku, hieman isommalta tosin tuntuu vaikka on kokoa XS/S. Loistava vaihtoehto joka tapauksessa mustalle versiolle.

Tyylikkäästi kaksi viikkoa myöhässä, mutta sellaistahan tämä mun bloggaaminen on viime kuukausina ollut. Ei musta taitaisi olla raportoimaan reaaliajassa mistään, kun jotenkin tapahtumat aina kasaantuvat ja sitten näpyttelen viikon-pari myöhässä kaikki putkeen tänne blogin puolelle. Tylsät jutut jää toki ulkopuolelle, mutta kun monista asioista oikeasti tahdon kertoa. Niin kuin tällä kertaa esimerkiksi Habitaresta.

Habitare on tähän asti ollut mulle tuntematon tapahtuma, lähinnä varmaan siksi että sisustusasiat ovat alkaneet kiinnostaa vasta parin viime vuoden aikana. Tänä vuonna kaikki osui kohdalleen ja Habitaren lisäksi tuohon kyseiseen viikonloppuun sisältyi muutakin Helsinki-hengailua serkkuni K:n kanssa. Habitare-päiväksi valikoitui lauantai, taidettiin joskus yhdentoista aikaan olla perillä messukeskuksessa ja seuraavat viisi tuntia vierähtikin kierrellessä ihan melkein huomaamatta.

IndoorGardenin Herb-yrttipuutarhan tai vastaavan aion kyllä taatusti hankkia vielä joskus! Toivottavasti suht pian, olisi meinaan aika mahtavaa kun basilikat ja muut yrtit pysyisivät hyvänä myös talviaikaan.

Olen pitkään halunnut kokeilla suihkugeelin sijaan saippuapalaa ja Habitaresta löysin täydellisen palan Soap and Moren pöydästä. Ekalla kierroksella ostin itselleni Ocean-palan ja toisen kerran ohi mennessäni nappasin vielä äiskälle tuliaisiksi greippisaippuan. Ihania tuoksuja!

K-serkku osti tuollaisen sipsintekosysteemin, jolla saa kätevästi tehtyä kotona lastuja pieneen sipsinälkään. Se on siis muovi”ritilä”, johon ladotaan perunaa (tai bataattia tai mitä nyt vaan keksii) ohueksi viipaloituna ja tyrkätään hetkeksi mikroon. Mikrossa neste katoaa ja lastuista tulee rapsakoita, kun antaa niiden hetken olla pöydällä ennen maistamista. Kotitekoiset sipsit voi sitten laittaa vaikkapa PussPuss Companyn hauskaan tekstikulhoon.

Porvoon pajalla oli vaikka mitä kivoja palapelijuttuja, kuten nuo keskenään yhteensopivat pikkukulhot. Sellaisia en kuitenkaan ostanut, mutta eräs toinen palapeliasia mukaani kyllä lähti – palataan siihen tuonnempana.

Avaruuslipasto! ♥

Ah tuo ylempi olisi täydellinen kaluste olohuoneeseen, hieno muotoilu ja ihana puunsävy.

Valaisinosastolta voisin ottaa suunnilleen kaiken omaan kotiini! Oranssijalkainen valaisin olisi aivan loistava tulevaan olohuoneeseemme, jonka teemavärinä on oranssi. Tuosta tulee jotenkin mieleen lintu, valkoiset höyhenet ja oranssia nokassa sekä räpylöissä. Vai kuvittelenko vaan..?

Angry Birds on päässyt jo kankaisiinkin. Ois muuten päheet tyynyt!

Vallilan uutuuskokoelman Karkkipäivän Jaffa-kuosi on myös hauska.

Tällainen keittiönpöytä meille, kiitos. Nuo tuolit, oijoi!

Iittalaa kelpuuttaisin myös meille vanhojen kaveriksi. Kartio-kaadin ja 40 cl laseja meiltä löytyy jo, lasit tosin ovat sitä vanhempaa ja paksumpaa mallia – en ole aivan vakuuttunut, että nuo uudet superohuet lasit oikeasti kestäisivät käytössä yhtä hyvin. Vitriini-rasiaa en ole vieläkään saanut, täytynee esittää toive joulutontuille josko sellainen voisi vaikka joulupaketista paljastua.

Selviydyttyämme takaisin kaupunkiin kierreltiin jalat väsyneenä muutamat kaupat, kunnes mentiin sitten vatsat kuopalla Virgin Oiliin. K:n suosituksesta päädyin pizzaan ja pähkäilyn jälkeen valintani oli Albone: tomaattikastiketta, mozzarellaa, salamia, herkkusieniä, rucolaa. En muuten ole hetkeen syönyt yhtä hyvää pizzaa! Ja oli myös juuri täydellisen kokoinen, että jaksoi kokonaan syödä. No okei, vähän oli ähky olo seuraavan tunnin mutta kuitenkin. Suosittelen!