AvainsanaHelsinki

Vietin tosiaan toissaviikonlopun Helsingissä, kuten taisin ohimennen mainita. Perjantaina ajeltiin Felinen kanssa K-serkun luokse, lauantaina huinittiin kaupungilla ainakin miljoonan askeleen verran ja suununtaina harrastettiin kylttyyriä sekä pyörittiin vielä muutamassa kaupassa. Siinä sivussa syötiin mahat täyteen useampaan otteeseen eikä tarvinnut kyllä joutua pettymään minkään safkojen kanssa.

Helsinki oli kyseisenä viikonloppuna pullollaan mielenkiintoisia tapahtumia – kerrankin olin oikeassa kaupungissa oikeaan aikaan! Lauantain kaupunkikierros aloitettiin Skannosta, joka oli Ellen tapahtumien pääpaikka. Elle Caféa emme testanneet, mutta paljon kaikkea muuta ihanaa Skannosta löytyi: ihastuin mm. aivan mielettömiin ruokapöydän tuoleihin. Lottovoittoa tai tuntuvaa palkankorotusta odotellessa, maksoivat meinaan parikymppiä vajaa 800e kipale… Ei sillä että olisi edes koti, johon 6+ hengen ruokapöytä mahtuisi – mutta ehkä sitten joskus.

Skannosta suunnattiin vanhalle YO-talolle, joka oli täynnä pinkkejä ilmapalloja sekä muotikansaa. Fashion Stock Sales siis kyseessä, piti nyt käväistä tsekkaamassa vaikka vastaavassa Turun tapahtumassa aiemmin keväällä kävinkin (ja tuhlasin sijoitin Lumin myyntipisteellä täydelliseen laukkuun). Selkeästi suurempi tapahtuma tuo Helsingin, enemmän myyjiä ja rutkasti enemmän vierailijoita.

Vähänkö banaanihuivi olis ihana! ♥

Nälän kasvettua sietämättömäksi paineltiin Rossoon, kaikkia taisi houkutella kunnon pizzat. En edes muista milloin viimeksi olin syönyt kyseisen puljun pizzaa, ai että oli hyvää! Varsinkin kun sain vihdoin ja viimein aikaiseksi testata ruispohjan, joka oli suhteellisen loistava valinta enkä taida jatkossa enää tavallisella pohjalla pizzaa ottaakaan.

Otettiin jokainen fantasiapizza, itse valitsin rukiisen pohjan päälle ilmakuivattua kinkkua, sinihomejuustoa, rucolaa sekä basilikaa. Koskaan en ole mitään vastaavaa pizzaa syönyt, mutta aivan taatusti syön uudestaankin! Ihan mielettömän hyvää, ei voi muuta sanoa. Maistoin myös Felineltä niinkin erikoista täytevalintaa kuin bearnaisekastiketta, oli yllättävän hyvää. Jopa niin hyvää että taidan itse seuraavalla kerralla valita pizzani päälle sitä. :)

Ostettiin ennustetun maailmanlopun kunniaksi pari pulloa kuohuvaa, jotka lipitettiin vaikkei loppua sitten tullutkaan. Illalla lähdettiin vielä käymään Bar Bäkkärissä, joskaan ei siellä lopulta kovin pitkään viihdytty. No, tulipahan paikka ainakin nähtyä. Reissasin mahdollisimman vähin varustein, joten illan asu koostui aika samoista elementeistä kuin päivälläkin mutta jalkaani heitin vähän leopardia. K:n kaapista löytyi lainaan kimalteleva paljetticlutch leokuosilla, nauroin yhdistelmälle niin että se oli ikuistettava myös blogia varten.

Sunnuntaina nukuttiin hieman pidempään ja puoliltapäivin lähdettiin Felinen kanssa kävelemään kohti Designmuseota. Matkan varrella oli hieno kirkko ja kiva leikkipuisto, onneksi ei ollut kiire niin ehti hetken keinua. Aurinko paistoi ihanasti mutta tuuli teki ilmasta kylmemmän kuin olisi toivonut, takki ja huivi olivat siis todellakin tarpeen. Tuntui kyllä aika hurjalta, kun kaupungilla näkyi porukkaa t-paidassa, shortseissa ja sandaaleissa! Varjossa ainakin oli sen verran viileä, että mieluummin meni aurinkoiselle puolelle katua kävelemään.

Designmuseossa kierrettiin Marimekon 60-vuotisjuhlanäyttely, joka oli ihan okei mutta jotenkin jätti vähän kylmäksi. Näyttelyssä oli ehkä enemmän alkuajan Marimekkoa kuin uudempaa, esim. H&M-yhteistyö oli jätetty kokonaan pois ja Maija Louekaria oli vaivaisen yhden printin verran, vaikka hänen käsistään on lähtöisin mielestäni parhaat Marimekon nykykuosit.

Kaupunkiin päästyämme seuraan liittyi ensin K-serkku ja hetken kuluttua inttikaverini S. Tällä porukalla otettiin sitten suunnaksi Ysibaari, jonka salaatit K kehui maasta taivaisiin. Kieltämättä seuralaisteni caesar-salaatit näyttivät todella herkullisilta ja sellaisen otan ehdottomasti seuraavalla kerralla. Näin ensivisiitilläni olin jo edellisenä iltana päättänyt vetää pastaähkyt Pollo Limonellon muodossa eikä tarvinnut katua valintaa, sitruunainen kanapasta jogurttikastikkeella ja basilikalla oli kerrassaan loistava yhdistelmä. Annos muuten näytti alkuun hämäävän pieneltä, mutta tuntui syödessä siltä ettei vähene lautaselta lainkaan…

Ja rykäistäänpä tähän loppuun saman tien vielä ostoksetkin.

Kaksi Helsinki-ostoslistallani ollutta ostosta tein heti alkuunsa: Sagaformin kaunis valkoinen yrttiruukku ihanasta sisustuskaupasta nimeltä Pino sekä Lushin teepuu- ja sitruunadeodoranttipala. Dödöpala on ollut käytössä nyt runsaan viikon ja omalla kohdallani toimii erinomaisesti. Pala tosin halkesi kahtia heti ensimmäisellä käyttökerralla, mutta toisaalta pienempää palaa on helpompi hieroa kainaloon. Tuoksu on raikas sitruuna ja sen haistaa vielä työpäivän jälkeenkin, ei huono. Olen tosin suht vähän hikoileva, tehokkaamman tuosta saisi hankkimalla pohjadödön laitettavaksi tuon alle.

Raitapaidat lähtivät mukaan Monkista, jossa sai 1-vuotissynttäreiden kunniaksi -20% kaikista tuotteista. Nuo maksoivat yhteensä muistaakseni vähän päälle parikymppiä. Mustavalkoraidallinen toppi pääsikin heti sunnuntaina päälle, kesällä tulee taatusti käytettyä enemmänkin.

Sunnuntain ostokset rajoittuivat Henkkamaukkaan. Ensin Home-osastolla silmäni nauliintuivat oransseihin tyynynpäällisiin, samettimainen materiaali ja väritys muistuttivat niin paljon verhoilemaani nojatuolia että nappasin tyynyliinoja kaksin kappalein. Lisäksi ostin violetin kylppärinmaton, joka makoilee jo paikoillaan eikä joutanut kameran eteen. Asustepuolelta nappasin matkaani Xena-henkiset rannekorut, joita olin aiemmin ihaillut Heijastuspinnassa. Töissä en voi kyllä käyttää kuin yhtä kerrallaan, ei meinaan ole hiiren käyttö kovin ergonomista tuollaisen kilkuttimen kanssa.

Oranssi väri sopii kyllä mahtavasti harmaan sohvan kanssa! Halpistyynyt hain nyt männä viikonloppuna toisesta ruotsalaisesta ketjusta, katsotaan josko myöhemmin sitten panostan laadukkaampiin tyynyihin. Nuo ovat nyt ikäänkuin testissä tuleeko sohvatyynyjä käytettyä ylipäänsä, koristeena ainakin näyttävät hyvältä – joskin tyynyliinoille voisi näyttää vähän silitysrautaa…

Tuossa vielä K-serkun ostos Pinosta, onko hippasen ihana seinätarra! Naamiolinnun löydettyä paikkansa seinällä innostuin jo tutkailemaan eBayn tarjontaa seinätarroista, seuraavaan asuntoon on kyllä ehdottomasti saatava jotain tarraa seinälle. Ehkä joku puuaihe, ehkä kukkia, linnutkin kävis… Katsotaan mitä keksitään, kunhan nyt se seuraava kotikin joskus tästä löytyisi.

(Kameran takana joko minä itse taikka Feline.)

Stalingrad Cowgirls – Kiss Your Heart Goodbye [2010]

Palataan vielä toviksi viikon takaiseen sunnuntaihin. Oltiin tosiaan Pendulumin keikan yhteydessä yötä hotellissa, ja sunnuntaina huoneen luovutettuamme vietiin tavarat säilytykseen ja suunnattiin kaupungille hieman jouluostoksille. Helsingissä leijaili (lue: pyrytti) lunta taivaalta tasaisena virtana koko päivän, hurjasti tätä valkoista höttöä sinne olikin kertynyt.

Onkohan tässä pelkkä lumikasa vai onko tuolla alla oikeasti jonkun auto?!

Juostiin yhdessä jos toisessa kaupassa, mutta kovin oli hintelät lahjasaaliit. Mulla tuppaa olemaan aina kaikkia loistavia ideoita, joiden toteutus sitten on asia erikseen… Hippasen muuttuivat alkuperäiset lahjasuunnitelmat tänäkin jouluna. Itselle kyllä löytyisi vaikka mitä ihanaa, huoh. Jotain saattoi mukaan lähteäkin Helsingin tungoksista, osassa kaupoista kun oli jo alet alkaneet. Täytyykin muistaa jossain välissä esitellä muutamat lähiaikoina tehdyt hankinnat.

Nälän alkaessa kurnia vatsoissa päädyimme Chico’siin ruokapöydän ääreen. Tilaamani burgeri oli kyllä ihan ok, mutta ranskiksista en todellakaan voi sanoa samaa. Perunat oli ylikypsiä ja puolet niistä näytti tuolta kuin tuossa kuvassa, rouskuvia rasvakasoja. Ymmärrän toki ranskisten tulevan rasvakeittimestä ja olevan näin ollen rasvaisia, mutta tuo oli mielestäni hieman liikaa – eihän tuollaisia tee edes mieli suuhunsa laittaa! Jossain torigrilliannoksissa olisi ehkä jotenkin ymmärrettävissä, kunnon ravintolassa ei. Annoin kyllä ruuan jälkeen palautetta keittiöön ja asiaa pahoiteltiin mutta taidan silti jatkossa äänestää jaloillani: tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kertani kyseisessä ravintolassa.

Kotimatkalle lähtiessämme illansuussa lumentulo jatkui edelleen. Meillä oli auto Herttoniemessä ja ennen Turuntielle selviytymistä meillä oli jo kaksi läheltäpiti-tilannetta. Ei ole Peugeot 207 tehty sellaisia olosuhteita varten… Matka ehkä kesti normaalia pidempään motarin 80 km/h -rajoitusten takia, mutta päästiin kuin päästiinkin onnellisesti kotiin.

Pendulum – Immersion [2010]

Seuraavasta viikonlopusta tulee taatusti rauhallinen kiitos joulunpyhien, mutta viime viikonloppuna oli aktiviteettia senkin edestä. Perjantai-illalla nappasin risteilemässä olleen Felinen satamasta mukaani ja karautettiin Saloon, jossa illan ohjelmassa oli Moderndayhippien synttäripirskeet. Tultiin tosin paikalle sen verran myöhässä, että ehdittiin olla jopa tunti ennen kuin jo painuttiin baariin, ennen yhtätoista kun pääsi ilmaiseksi sisään. Mä päätin pitäytyä kuskin roolissa ja koko muun seurueen ottaessa tequilat…

…mä nautiskelin alkoholittoman glögin kera piparin. Hyvä veto muuten Tivolilta, kun autonavaimia ja kyytiläisiä vastaan saa pyydettäessä kuskirannekkeen, joka oikeuttaa ilmaisiin limppareihin ja mehuihin koko illan. Yllättävän hyvin viihdyin selvinpäin tuollaisessa paikassa, vaikka ympärillä oli pilvin pimein kännääviä teinejä. Tanssilattialle en sentään siskon mukana lähtenyt, sitäkin on toki tullut alkoholittomana joskus tehtyä mutta nyt ei vaan ollut sellainen fiilis (ja soitetut biisitkin sitä paitsi oli aika blaah).

Lauantaina koko meidän porukka (= kulta, Feline, S sekä allekirjoittanut) selviytyi mutkien kautta – esimerkiksi S oli vielä lauantaiaamupäivällä jumissa Pariisin lentokentällä – lopulta Helsinkiin ja majapaikkaamme, jossa vietettiin tovi illan häppeningiin valmistautuessa. Ihan suunnitellussa aikataulussa ei pysytty, mutta löydettiin itsemme Kaapelitehtaalta kuitenkin ennen keikan alkua, joka sekin oli onneksi puolisen tuntia ainakin myöhässä.

Tapahtuman oli alun perin tarkoitus olla aamuneljään kestävät Suomen suurimmat reivit, mutta jostain syystä se oli supistettu käsittämään pelkästään Pendulumin keikka. Vaikka eipä sillä mulle ollut niin väliä, Pendulumiahan me sinne mentiin katsomaan ja se me myös nähtiin. Oma keikkahabitukseni koostui mustan, violetin ja punaisen yhdistelmästä: pohjavärinä musta, violetteja yksityiskohtia irtoripsien, sukkisten ja karvasäärystimien muodossa sekä ripaus punaista paidan kuviossa ja käsilaukussa.

Selkeämmän kuvan koko asusta näkee tästä. Violettien sukkahousujen päällä oli siis vielä mustat kuviosukkikset, piti vähän yrittää hämätä kun pökät olivat eri sävyä säärystimien kanssa. Eipä muuten näkynyt muita karva-asuja, vaikka tuollaisessa tapahtumassa sitä ehkä olisi odottanut – keikan jälkeen tuli kaveriltakin kommentti “illan ekat kiksukarvat“. No, olinpahan ainakin erilainen nuori karvajalkoineni. Ja olivat muuten mukavan lämpöiset ulkona tuiskussa tarpoessa!

Itse keikastakin voisin ehkä satuilla muutaman sanan. Pendulumia olen kuunnellut jonkun verran, vanhempaa tuotantoa enemmän ja uutta vähemmän. Tarantula oli mahtava kuulla livevetona eikä kyllä viimeisenä hallin täyttänyt Watercolours jäänyt paljonkaan huonommaksi.

Pendulum oli ehdottomasti tanssikeikka, toisin sanoen about koko setti meni jammatessa. Sakkia Kaapelitehtaalla oli paljon eikä tilaa tietystikään ollut paljoa, vaikka mekin oltiin vain muutama metri anniskelualueen aidasta lavalle päin eli suht kaukana lavasta siis. Tanssahtelu kyllä onnistui, niin ahdasta ei sentään ollut – harmi vain, kun kaikki eivät tajunneet sitä ettei itselleen voi ottaa tilaa kaksi metriä joka suuntaan. Koko ajan lähistöllä oli joku, joka hyppi ja pomppi ihan hulluna ja törmäili muihin eikä välittänyt lainkaan muusta kuin omasta fiiliksestään. Näinpä keikan loppupuolella tilanteen, että eräs juurikin tällainen “riehuva” tyttö hyppäsi vieressä seisovan likan jalan päälle. Riehuja ei edes huomannut mitään, mutta tämä toinen tyttö seisoi loppuajan pitäen jalkaansa ilmassa. Mahtoi sattua!

Aikomuksemme hypätä ratikkaan/bussiin kariutui siihen, että ulos kadulle selvittyämme nähtiin sen verta iso lauma ihmisiä bussia odottamassa, että aika nopeasti lähdettiin talsimaan kohti Kamppia. Matkalla poikettiin K-serkun luona lämmittelemässä, ja puoli kahden aikaan yöllä lähtiessämme ei sitten suunnattukaan enää mihinkään keskustan juottolaan vaan suoraan hotelliin unten maille. Eikä ollut yhtään hullumpi vaihtoehto, sillä itse olin jo ihan kuukahtamassa huonojen yöunien ja koko päivän sinne tänne haahuilun jälkeen… Ainakin jaksoi huomattavasti paremmin sunnuntaina.

(Keikkakuvat, tequila ja ripsikuva © minä, glögikuvan otti Feline ja keikkalippukuvan kulta.)

Viikate – Vuoden synkin juhla [2001]

No niin, nyt vihdoin selostus Viikatteen keikasta pyhäinpäivänä Tavastialla. Matkassa oli mun lisäksi sisko sekä kaksi salolaista häiskää – jutut olivat aika levottomalla tasolla siis jo heti alkumetreiltä asti. :) Koska oli pyhäpäivä ja kaikki kaupat ym. kiinni, lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä vasta joskus seitsemän pintaan.

Keikka oli sekä mun että Felinen ensimmäinen visiitti Tavastialla, vähän ennen keikkaa jänskätti minkälainen tämä legendaarinen paikka oikein onkaan. Oltiin paikalla lämppärin jo lopetellessa settiään, eipä sillä tosin niin väliä kun ei tämä Kaihoro ollut mitenkään entuudestaan tuttu orkesteri. Tutkailtiin siinä hetki bändituotepöytää, kunnes siirryttiin salin puolelle odottamaan Viikatteen herroja lavalle.

Yllättävän hyvät paikat saatiin, vaikka oltiin sinänsä myöhään liikkeellä. Lavan edessä oli vielä hyvin tilaa ja parkkeerattiinkin sitten itsemme vähän lavan oikeaan reunaan mutta suht keskelle kuitenkin, edessä ei ollut kuin yhden rivin verran ihmisiä. Montaa minuuttia ei tarvinnut odottaa luvatun alkamisajan yli, kun Haaskalinnut saalistaa pärähti tuttuun tapaan ilmoille. Ja niillä oli kravatit! Ei täysin vuosien ’05 ja ’06 tapaan mutta oli kuitenkin.

Jos kesän keikoilla kuultiin hyvin samanlaisia settejä, niin tämä pyhäinpäivän setti oli piristävän erilainen. Uusimmalta levyltä soitettiin vähemmän kappaleita ja tilalla oli vanhoja suosikkeja kuten Tie, Ei enkeleitä sekä Leimu. Myös uusimman levyn Aaveissa vainko olet mun kuultiin pitkästä aikaa, edellinen kerta taisi olla ennen kuin Kuu Kaakon yllä -levy oli edes julkaistu.

Keikka tuntui kestävän pienen ikuisuuden, mikä ei tietenkään ollut yhtään huonompi homma. Pari sellaista biisiä tuli, jotka olivat mulle vähemmän tuttuja – esimerkiksi Tanssi, mä kun en vieläkään ole saanut aikaiseksi hankkia Kesävainaja-ep:tä… Siinä olisi mulle hyvä joululahja, vink vink vaan tutut lukijat jotka ehkä haluatte muistaa mua jouluna jotenkin. ;)

G11:n asetuksilla oli pakko vähän leikkiä, tulipahan testattua silläkin sekä mustavalkoiset että seepiat otokset. Loistava keikkakamera tuo kyllä on, varmaan olen aiemminkin hehkuttanut. Kääntyvä näyttö ja siedettävä jälki toimii pimeillä klubeilla paremmin kuin hyvin.

Keikka päättyi tuttuihin uusimman levyn säveliin: ensin Viina, terva ja hauta ja siihen perään täydellinen lopetuskappale, levyn nimikkoraita Kuu Kaakon yllä. Kaiken kaikkiaan mahtava keikka, joskin äänenlaadusta on annettava miinus. Musiikki kyllä kuului hyvin, mutta laulusta ei välillä saanut mitään selvää, kun se ikään kuin hukkui musiikin sekaan. Yleensähän tällaista ongelmaa on tyyliin festareilla, joten siinä mielessä Tavastian heikkous (ainakin tällä kertaa) oli yllätys. Jotenkin olisin ajatellut, että sellaisessa paikassa äänentoisto pelaa moitteettomasti.

Keikan jälkeen valuttiin muun yleisön mukana baarin puolelle, palattiin tosin vielä lavan reunalle ottamaan kuva mun illan asusta. Oli muuten tuolloin ensimmäinen kunnon käyttökerta uusille maihareille, hyvin toimivat niin kävelessä kuin keikalla seisoskellessakin. Kuvan ottamisen jälkeen kävin ostamassa Marraskuun lauluja II -albumin muistoja herättävän c-kasetin muodossa, sen jälkeen lähdettiin autolle ja ajamaan takaisin Saloon.

Loppuun vielä bonuskuva illalta:

“Around the corner, James.“

Pojat löysivät auton läheisyydestä tyhjät ostoskärryt, joilla oli tietysti pakko kärräillä pitkin öistä katua. Me istuttiin siskon kanssa autossa ja pohdittiin mitä tehdä miehenkokoisille lapsille… Onneksi malttoivat jättää kärryt lopulta rauhaan, eivät sentään alkaneet mahduttaa niitä auton takaluukkuun. :D

P.S. Kannattaa muuten tsekata tämä kuvasetti tuolta samaiselta keikalta. Järjettömän hienoja otoksia, värit ja sävyt ja kaikki. Me likes.

(Kuvat © minä tai joku seurueestamme, ostoskärrykuvateksti by Feline.)

Viikate – Kaajärven rannat [2002]

Vuorossa viime viikonlopun Helsingin reissun ostokset, vähäiset mutta sitäkin onnistuneemmat. Aloitetaan vaikkapa siitä eilen mainitusta eli mitä lähtikään kotimatkan koukkaukselta mukaani. Osasiko joku ehkä jopa aavistaa? :)

Tietystikin maailman parhaat kengät, maiharit. Eikä mitkä tahansa maiharit, vaan armeijan laskuvarjojoukkojen hyppykengät – suunnilleen samanlaiset kuin ne, joilla tallustin (vajaat) 362 päivää Puolustusvoimien palveluksessa. MP-myymälässä kokeilin kenkien uudempaa mallia, mutta ne olivat jotenkin erilaiset kuin nuo vanhanmalliset Jalaksen valmistamat. Olin aiemmin jo metsästänyt kyseisiä kenkiä pitkin nettiä, joten tiesin ettei vanhaa mallia oikein muualta enää saanut kuin Varustelekasta. Ostin sitten Suomen toiseksi viimeisen parin kenkää koossa 39.

LJK-maiharia ei vissiin enää valmisteta. Ostimme viimeiset Jalaksen valmistamat kengät pois ja pistimme eteenpäin. Nyt olis vielä saatavilla, lisää ei ole tulossa.

Tämä on oikein kiva, perinteisen näköinen nahkainen solakka varsikenkä. Malli on ollut alunperin laskuvarjojoukkojen käytössä, mutta näitä jaettiin ilmeisesti kysyttäessä myös tytöille, joilla usein oli vähän joka suunnassa pienemmät jalat. Olisi ollut tasa-arvovaltuutetulle töitä, onhan se vähän epistä että kauniimpi sukupuoli pääsi nauttimaan näistä, mutta pojista vaan ne lentokoneesta hyppivät yksilöt pääsivät tämmöisillä tallaamaan!

Itse kenkä on perinteisellä nauhoituksella varustettu, kokonahkainen ja kumipohjainen, painoltaan tosi kevyt kunnon varsikenkä. Iskunvaimennus on näissä aika hyvä, lentokoneesta hyppimiseen kun ovat tarkoitetut. Lesti on, vaikkakin vähän kapeampi kuin esim. M05-maihareissa, silti aika leveä ja sopii suomalaiseen räpylään hyvin. Nämä vaativat jonkun verran sisäänajoa, mutta tämän iloisen vaiheen jälkeen istuvatkin jalkaan kuin nyrkki pers-, öh, silmään. Niin joo, ja mukana tulevat pohjalliset ovat myös huippukamaa!
(varusteleka.fi)

Vähän isothan nuo ovat, intissäkin käytin kokoa pienempiä, mutta kolmekasia ei enää ollut jäljellä. Toisaalta halusin nuo nimenomaan talvikengiksi, joten villasukkavara on erittäin positiivinen asia. Tuntuvat muuten jalassa ehkä jopa intin maihareita paremmalta, ne kun olivat alkuun niin jäykät ettei nilkka taipunut mihinkään. Nuo ovat suoraan täydelliset jalkaan, ei purista, kiristä tai paina yhtikäs mistään. Että tervetuloa vaan talvi, olen valmis!

Pohjan made in Finland ei ole mitenkään huono juttu, kuten ei myöskään laadukas ja pehmeä nahka. Hyvin hoidettuna pitäisi kestää vesikelitkin, ei muuta kuin kenkälankkia pintaan siis. Sitä on vielä pari tuubia jäljellä ihan aitoa laatua SA-int. Parempia kenkiä mulla ei ole tainnut koskaan olla eikä varmaan tule olemaankaan, toivottavasti uudet tulokkaat palvelevat pitkään.

Kaupunkikiertelyn ainoa ostos tasapainottaa mahdollista äijäfiilistä:

Ihana minttujäätelöstä muistuttava toppi löytyi Monkista ja maksoi vaivaiset kuusi euroa. Juuri sopivan löysästi laskeutuva, sellaisia kuin vaatekaappini huutaa lisää. Vielä kun löytäisi jotain samantapaista (hihattomana tai hihoilla, ei väliä) esimerkiksi tummahkon harmaana tai laivastonsinisenä… Joku vaaleakin väri olisi tervetullut.

P.S. Onko tällainen perusvaatteiden kaipuu ikääntymisen ja/tai aikuistumisen ensimerkkejä?! Silmänympärysvoidetta olen ehtinyt käyttää jo vuosia, seuraavaksi varmaan alan haaveilla vakityöpaikasta, omakotitalosta ja omasta autosta. ;)

The Sounds – Crossing The Rubicon [2009]