AvainsanaiAsiat

Osallistuin viime kesänä photo a day -haasteeseen, ajatuksenani silloin lähteä mukaan joskus uudemmankin kerran. Melkein vuosi siinä näköjään ehti vierähtää, kunnes nyt keksin jälleen tarttua toimeen. Saattaa tuolla vallitsevan valon määrän eksponentiaalisella lisääntymisellä olla jotain tekemistä asian kanssa, heh. Kyseessä on tälläkin kertaa fat mum slimin kuvahaaste, huhtikuun aiheet ovat tänä vuonna tällaiset:

Samaan tyyliin vedän kuin viimeksikin: kuvat otan puhelimella ja julkaisen Instagramissa, lisäksi tuuppaan linkin Twitteriin (jonka nykyinen Instagram-tuettomuus on tosin ihan hanurista). Viime kertaan verrattuna suurin ero taitaa olla siinä, että luurina mulla on iPhone 5. Joojoo, vaikka niin aina vannoin etten aio koskaan Applen puhelimiin sortua. ;) Aiemmin käytössä ollut HTC Sensation odottaa huoltoa (miten ne tärkät kuitit aina katoavatkin jonnekin?!), keväällä hankittu luuri alkoi bugittaa jo muutamassa kuukaudessa. Marraskuussa paloi käpy lopullisesti ja marssin hakemaan oman iPuhelimeni, 16 gigaa tallennustilaa ja värinä valkoinen. Pelaa vallan mainiosti, on ihanan kevyt verrattuna vanhempaan 4S-malliin ja isompi näyttökin on tosi jees. Olen siis ollut erittäin tyytyväinen! Eikä mulla ole ollut ongelmia herätyksen kanssa kuten puoliskolla, torkuttamisen kanssa sen sijaan on ehkä pientä ongelmaa: koska sitä EI ole rajoitettu, saatan joskus torkuttaa ihan kevyesti puolitoista tuntia… Ärsyttävä tapa, pitäisi oppia eroon.

Viikate – Petäjäveräjät [2012]

Tein tuossa taannoin päätöksen, että 15 vuotta Nokian seurassa riittää. Pääjehun vaihdoksen jälkeen suunta on ollut alaspäin ja vauhdilla eikä tässä enää oikein kotimaisuuteenkaan voi vedota, kun tuotanto kaikkoaa hiljalleen Suomesta kokonaan. Ja kun nyt sitten about kaikki luurit väkerretään aasialaisissa hikipajoissa, niin periaatteessa taitaa olla se ja sama minkä valmistajan nimi päällä lukee. o_O

Sainpa sitten kaverilta testattavaksi Samsungin lippulaivan mallia Galaxy S II, joskin vähän sen jälkeen ehdittiin julkistaa jo tuon seuraaja Galaxy S III. Alkutaival Galaxyn kanssa ei ollut kovin ruusuinen, kun moni asia on niin eri tavalla toteutettu tällaisen Symbianiin tottuneen silmin. Nyt kun puhelinta on käyttänyt muutaman viikon, homma alkaa sujua eikä enää tee mieli heittää kapistusta ulos ikkunasta. Ainakaan kovin usein.

Ehdoton lempparini Androidissa on tietysti kuvasovellus Instagram, joka on siis tavallaan Twitterin kuvaversio. Nokialaisiin kyseistä sovellusta ei saa, joten mm. siksi ehdokkaina seuraavaksi puhelimekseni ovat jokin Android-luuri tai sitten iPhone. Jälkimmäiseen en usko kallistuvani vaikka tietokoneessani omppulogo onkin, jotenkin iLuuri-hypetys vaan ärsyttää suunnattomasti. Olen jonkun verran miehen iPhonea käyttänyt ja tullut siihen tulokseen, että se on ihan kelpo laite mikäli ei tarvitse PUHELIMEN perusominaisuuksia kuten soittamista. Ja onhan siinä nyt ihan oikeasti hinnassa älyttömästi ilmaa vain ja ainoastaan siksi, että kyseessä on Applen tuote. (Niin no on maceissakin joo, mutta OS X:ssa sentään on paljon loistavia ominaisuuksia mitä esim. Windowsista puuttuu; iPhone on musta hyvin samanlainen kuin kaikki muutkin älypuhelimet.)

Yksi varteenotettava valmistaja on HTC, joka käyttää Android-malleissaan kehittämäänsä HTC Sense -käyttistä. Olen kokeillut pikaisesti sekä Android 2.3 että uusimman 4.0 version Senseä ja se vaikuttaa ehkä hivenen loogisemmalta kuin Samsungin käyttis. Pitäisikin joku päivä tässä mennä testailemaan vielä vähän lisää, One S on jo ollut hipelöintini kohteena mutta haluan tutustua myös edullisempaan One V -malliin ennen kuin teen mitään päätöksiä. En kuitenkaan ehkä viitsi ostaa mitään 500e maksavaa luuria, kun tykkään kyllästyä kännyköihin vähän turhan nopeasti… Tai ehkä nyt en kyllästyisi, kun olisi Instagram?

Pari juttua kaikissa nykyisissä älypuhelimissa ärsyttää. Missä on ääniprofiilit? Ei se nykymalli “äänet päällä/äänet poissa” ole mikään vaihtoehto! Kaipaan sitä, että voin määrittää useampia erilaisia profiileita kuten “yleinen”, “piippaus”, “hirveä mölinä”, “uni” jne. ILMAN että joka kerta pitää korvata edelliset äänivalinnat. Ja miten vaikeaa voi olla pystyä valitsemaan oma soittoääni ja oma tekstiviestiääni? Ei siihen pitäisi mitään lisäappseja tms. tarvita, ihan peruskauraa kuten aina ennenkin. Entäs sitten torkun rajoittaminen? Joku (= minä) ehkä haluaa torkuttaa pitempään kuin vaivaisen tunnin, enkä todellakaan halua puhelimen määräävän sitä kuinka pitkään painan torkkua.

(Tämän postauksen kuvat otettu kombolla Galaxy S II + Instagram, klikkaamalla saa isomman version ja kuvatekstin. Mut löytää Instagramista niinkin yllättävällä nimimerkillä kuin ajastaika.)

Kaksi yhden hinnalla -blogin Jenna oli tehnyt aivan loistavan listauksen: TOP5 asiat, joita et missään tilanteessa ostaisi vaikka käytettävissäsi olisi kaikki maailman rahat. Tämä ajatusleikki tuntui niin hauskalta, että siihen oli itsekin tartuttava.

Mitä viittä esinettä et ostaisi, vaikka sinulla olisi rajaton määrä rahaa käytössäsi?

1. Mikä tahansa kuosillinen merkkivaate tai -asuste. Jennankin inhokkilistalla ollut Louis Vuitton -kuosi on pahimmasta päästä.
2. iPhone. Kun tahdon puhelimen, tahdon sellaisen puhelimen jolla voi soittaa ja jota voi käyttää herätyskellona. Miehen iPhone-elämää vierestä seuranneena en ikimaailmassa ottaisi puhelinta, joka tietyllä tavalla korvalla pitäessä saa äänen kuulumaan mössönä toisessa päässä tai jonka herätystoiminto pelaa miten sattuu. Nokia 4-ever!
3. Mitään minkä miellän ylihintaiseksi. On kyse sitten vaatteesta, kengistä, tietokoneesta, lemmikkieläimestä – jos se on mielestäni ylihinnoiteltu laatuunsa nähden, en tahdo rahojani sellaisen tukemiseksi käyttää. En vaikka rahaa olisi kuin roskaa.
4. Hummer on ehkä maailmankaikkeuden rumin auto, siksi. Ja kun puhutaan moottoripyöristä, sama pätee Harley Davidsoniin sekä muihin nojatuoleihin.
5. Aito turkis missään muodossa. Ei kuolleita eläimiä mun harteille, ei vaikka olisi second handia tai vintagea tai ihan mitä vaan. (Kotikotona taitaa itse asiassa olla isoäidin vanha kettupuuhka ja hyi että se on pelottava!)

Oman listansa (tai linkin kyseisen listan sisältävään blogipostaukseensa) ja/tai heränneitä ajatuksia saa oikein mielellään jakaa kommenttiboksin puolella. Lueskelen mieluusti muidenkin mielipiteitä aiheesta!

Vastaani tuli jossain tällainen kysely, jonka muistan täyttäneeni joskus kolmisen vuotta sitten. Piti ihan kaivaa se esiin ja lukea millaisia juttuja olin silloin kirjoittanut, toisinaan tekee hyvää muistella menneitä. Tämän blogin puolella en tätä ole tehnyt, joten täältä pesee.

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2000:

1. Olin 16-vuotias, keväällä päässyt yläasteelta ja kesällä saanut prätkäkortin (+ kevarin).
2. Vietin kesän lopulla kaksi ja puoli viikkoa Rotarien leirillä etelä-Turkissa.
3. Aloitin lukion koulussa, josta en tuntenut ennestään ketään.

Viisi vuotta sitten, 2005:

1. Opiskelin Jyväskylässä toista vuotta ja asuin Akkikin kanssa kivassa kämpässä.
2. Kirjoitin ekaa vuotta ensimmäistä ns. kunnollista blogiani, Aamun kuiskausta.
3. Rakastuin Nightwishiin ja näin sen kahdesti kesän festareilla sekä vielä syksyllä Hartwallilla juuri ennen Tarja Turusen potkuja bändistä.

Kolme vuotta sitten, 2007:

1. Asuin Jyväskylän maalaiskunnassa avoliitossa ja ikävöin Turkua.
2. Kirjoitin opinnäytetyötä, joka eteni yhtä nopeasti kuin mummo lumihangessa.
3. Löysin liikunnan ilon, kun alkusyksystä liityin Elixiaan.

Vuosi sitten, 2009:

1. Kotiuduin armeijasta ja olin pari kuukautta täysin ilman töitä.
2. Aloitin osa-aikaiset hommat varastolla ja yllätyin, miten paljon siitä pidin.
3. Muutin rakkaani kanssa samaan osoitteeseen. ♥

Tähän asti tänä vuonna olen:

1. Tehnyt periaatteessa neljää eri työtä.
2. Vaihtanut tietokoneeni Maciin ekän vieläkään osaa sanoa oliko se hyvä veto vai ei.
3. Innostunut sisustamisesta ja haaveillut ekaa kertaa elämässäni omistusasunnosta.

Eilen:

1. En tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin töitä.
2. Luin uusimman Trendin kannesta kanteen.
3. Mietin miten onnellinen olen, kun en enää tarvitse silmälaseja.

Tänään:

1. Nukuin pitkälle iltapäivään, sillä olin yön töissä.
2. Tein perusteellisen viikkosiivouksen.
3. Ajattelin vielä hakea iltapalaksi subit – onnea on Subway lähes naapurissa!

Huomenna:

1. Käyn tsekkaamassa Veikon Koneen kantispäivät ja hankin ehkä ulkoisen kiintolevyn.
2. Teen töitä kotosalla, ei vaan jaksanut mennä enää seuraavaksi yöksi varastolle.
3. Menen illalla synttärihippaloihin ja pukeuduin todennäköisesti perhospääkallomekkoon.

Ensi vuonna, 2011:

1. Löydetään toivottavasti kumpikin kullan kanssa vakituinen työpaikka.
2. Hankitaan ehkä se ensimmäinen oma koti.
3. Olen oppinut jälleen harrastamaan liikuntaa säännöllisesti.

Nyt nostan kyllä äässini tästä koneelta, kaappaan tuon yhden ihanan mukaani ja tallustelen sinne Subiin. Mitähän patonkia sitä tänään ottaisi, hmmmmm.

Ja sitten päästään vihdoin faktalistan viimeiseen osaan! Alkuun tuntui, etten tätä enää saa niin helposti täytettyä, mutta kun vauhtiin pääsi niin kohtia olisi keksinyt vielä lisääkin. Jaksoiko joku lukea kaikki kolme? Elävästä elämästä tutuille: opitteko jotain uutta musta vai oliko kaikki tuttua kauraa? Näihin on taatusti hauska palata myöhemmin, vuodessakin jotkut asiat ehtivät muuttua aika tavalla. Kuvamateriaali on tällä kertaa luontoaiheista, kävin alkuillasta kävelemässä ja mukana oli D90 ensimmäistä kertaa 35mm objektiivilla varustettuna. Siinä vasta sellainen kombo, että huh huh. Kyllä tuo valovoimainen pikku-Nikkor toimi erinomaisesti vanhan D70s:n kanssakin, mutta uudemman rungon kanssa jälki on jotain aivan mieletöntä. Ainakin mun semiamatöörisilmään ja sehän mulle on se tärkein mittari. ;)

71. Haaveilen rivitalokolmion ostamisesta kullan kanssa. Ärsyttää kun ne ovat niin paljon kalliimpia kuin kerrostaloasunnot.
72. Olen viime kuukaudet ollut aika sisustuskuumeinen ja pohdiskelen vähän väliä erilaisia sisustuksellisia kysymyksiä. Juurikin siihen unelmissa pyörivään rivarikämppään.
73. Tahtoisin paljon vaaleaa pintaa herkullisilla yksityiskohdilla sekä mustan keittiön. Myös kiiltävä musta lautalattia on haaveissa, mutta sen en usko ainakaan vielä seuravassa asunnossa toteutuvan.
74. En pidä ajatuksesta, että asun isossa betonimöhkäleessä kymmenien mulle täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Oman kerroksen naapurit ovat naamatuttuja kyllä, mutta esimerkiksi meidän alapuolella asuva nuoripari ei ole koskaan vaivautunut avaamaan ovea käydessämme pimpottamassa ovikelloa (ötökkäasioista oli silloin kyse siis).
75. Yläkerrassa asuu herra, jolla on sama sukunimi kuin mulla, ja useampi ihminen on meille tullessaan ajattelematta soittanut alaovella hänen ovisummeriaan. Emme kuitenkaan ole mitään sukua.
76. Toivoisin sukunimeni olevan harvinaisempi. Se voi toteutua kahdella tapaa, joko menemällä naimisiin kullan kanssa tai ottamalla itselleni sukumme alkuperäisen nimen. Ensin mainittu on todennäköisempi vaihtoehto.
77. Etunimeni vasta onkin yleinen, olihan se suosituimpien 80-luvulla kastettujen nimien joukossa. Nuorempana en tykännyt nimestäni, mutta nykyään se sopii mielestäni oikein hyvin mulle.
78. Vanhempani olivat kuulemma päättäneet nimeni jo kun olin vasta pilke silmäkulmassa. Poikien nimiä ei edes harkittu, olivat niin varma että tyttö sieltä tulee.

79. En ole koskaan koskenut kastematoon, muistaakseni ekaluokalla tehdessämme onget ja mennessämme kalastamaan heitin koukun ilman mitään syöttiä veteen. Madothan näyttääkin jo ällön limaisilta!
80. Kuten myös sammakonkutu, jollaista tosin olen ala-asteella pitänyt kädessä. Kerran.
81. Etanat sen sijaan ovat aika söpöjä, vaikka en mä kyllä sellaiseenkaan koskea haluaisi.
82. Inhoan kaikenmoisia ötököitä ja kiljahdan useimmiten kohdatessani hämähäkin sisätiloissa. Kaikista pahimpia örkeistä ovat kuitenkin luteet, sattuneesta syystä. Ihan uskomatonta miten pieni hyönteinen on niin sitkeä ja lisääntyy niin vauhdilla.
83. Myrkytys onneksi näyttää tehonneen eikä lutikoita ole moneen viikkoon näkynyt. Nukutaan silti edelleen patjalla lattialla ja vaatekaapin sisältö on pitkin poikin kämppää, kun vielä pitäisi yksi varmistusmyrkytys tehdä.
84. En enää edes muista millaista on elää, kun voi yöt nukkua sängyssä ja vaatteet valitaan aamuisin kaapista.
84. Telkkariakin katsomme nykyään lattialla istuen, onneksi sieltä harvoin tulee mitään katsomisen arvoista. Pelkään ettei me koskaan ehditä ostaa erästä tyylikästä harmaata ja nahkaista vuodesohvaa, jota olen pariin otteeseen käynyt Vepsäläisellä ihastelemassa.

86. En voi sietää kesäkurpitsaa tai punajuurta, kumpaakin olen maistanut mutten koskaan tykännyt.
87. Lempiruokani jouluna on äitin tekemä perunalaatikko.
88. En ymmärrä miten päivän aikana ehtisi juomaan sen 2 l vettä, jota päivittäin suositellaan muiden nesteiden ohella juomaan. Eihän sitten ehtisi muuta tehdäkään kuin olla vesilasi/-pullo kourassa?
89. Olen hyvin kiintynyt iMaciini, joskaan en näiden puolentoista kuukauden jälkeen vieläkään osaa käyttää tätä sujuvasti.
90. Magic Mouse on ehkä suurin kompastuskiveni, jotenkin sen käyttö vain on niin hankalaa. Hipaisurullaus saa yleensä aikaan sen, että rullailen dokumentteja tai selaimen välilehtiä miten sattuu. Jossain hipaisut toimii erinomaisesti, toisissa ohjelmissa taas ruudulla sinkoilee tavaraa edestakaisin kun vähänkään hiireen koskee.
91. Ainoa ohjelma, jota Windowsista kaipaan on Winamp. Applen oma iTunes ei vaan ole yhtään niin mukava käyttää, ihan harmittaa kun ei Winampia saa muille alustoille.
92. Onneksi mulla on edelleen kannettava, en ihan täysin pääse erakoitumaan Windows-maailmasta. Läppärissä oleva Vista tosin on hanurista, Win7 olisi paljon parempi vaihtoehto.

93. Rakastan lakritsia, voisin mussuttaa sitä vaikka joka päivä. Uusin ihastukseni on Pandan valkosuklaiset omenalakupalat.
94. Ruuan kanssa juon mieluiten rasvatonta maitoa, Valion kiitos.
95. Olen aika tarkka sen suhteen, missä ostamani ruoka on valmistettu. Suosin lähes poikkeuksetta kotimaista, kun se on mahdollista.
96. Tarkastan joka kuukauden tiliotteesta kaikki pankkikortilla maksettujen ostosten kuitit.
97. Tykkään myös papereiden mapittamisesta ja aakkostamisesta sekä käytän Excel-taulukoita kaikkeen mahdolliseen tilastointiin.
98. Inhoan pölyä ja epäjärjestystä, minkä takia siivoankin kotona vähintään kerran viikossa.
99. En todellakaan ole saanut siisteysintoilijan geenejä perimässäni, sillä muut meidän perheessä ovat enemmän tai vähemmän sotkevia tapauksia.
100. Rakastan perheeni jäseniä ja perhe on mulle tärkeintä maailmassa. Kultsi on alusta saakka tullut hyvin toimeen perheeni kanssa ja lukeutuu nykyään jo vakiokalustoon.

Näyttää siltä, että ihan pian lehdet puhkeavat esiin! Kevät on aina yhtä ihana vuodenaika. ♥

Sally Shapiro – Disco Romance [2007]