AvainsanaIkävä

Ja helle senkun jatkuu, en enää edes muista millaista on elää lämpötilan ollessa alle +25°C. Öisin ulkona viilenee noin kahteenkymmeneen, mutta meillä kämpässä lämpötila pysyy useaa astetta lämpimämpänä läpi yön huolimatta siitä, miten monta räppänää täällä on auki. Päivällä sentään tilanne kääntyy toisin päin eikä sisällä usein yli kolmeakymmentä ole, onneksi. Avoimesta parvekkeenovesta puhaltava tuulenhenkäys saa tämän luukun pysymään sellaisena semi-viileähkönä, paitsi iltapäivästä ja alkuillasta kun aurinko on tällä puolella taloa.

Niin paljon kuin kesästä pidänkin, kaipaisin kyllä sellaista raikastavaa sadetta ja ehkä joitakin asteita matalamman lämpötilan. Noh, näitä hellepäiviä on hyvä muistella sitten syksyllä päivien lyhentyessä ja sateen ropistessa ikkunoihin. Jollain kierolla tavalla alan hiljalleen jo kaivata kirpeitä syyskelejä…

Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen edellispäivänä, tarkoitus oli jaaritella postaus valmiiksi samana iltana mutta enpä ole pahemmin koneella ehtinyt istua. Oman alan hommista olen tällä hetkellä vähän niin kuin lomalla, joten on hyvää aikaa – ei lomailla vaan tehdä enemmän vuoroja varastolla. Nyt loppuviikosta tein pari vuoroa ja voi että, miten jalat huutavat hoosiannaa siitä kahdeksan tunnin kävelystä! Taidankin illalla laittaa taas jalkapöytiin jotain viilentävää tököttiä, jospa vaikka olisivat huomenna paremmat. Vuorot ovat myös olleet aika hikisiä, varastossa kun on lämpötila keikkunut yli +28 asteessa ja hikikarpalot putoilleet poskille jo pelkästä paikallaan seisomisesta.

Eilen jäin iltavuoron jälkeen Saloon, kävin vain nopeasti siskon luona suihkussa sekä laittamassa itseni kuntoon ja suuntasin tyttöjen kanssa viihteelle. Tiemme vei Apinaan, jossa puolenyön jälkeen lauteille nousi Chorale (ja joku Dcx, josta en niinkään innostunut). Palaan keikkafiiliksiin kuvien kera tuonnempana.

Huomiseksi ei ole mitään suunnitelmia, kerrankin näin. Vähän houkuttaisi hilpaista kotikotiin, äiti on lomalla ja voisi auttaa mua muutamassa ompeluprojektissa. Sitä paitsi siellä pääsee uimaan, mikä on näin kesällä pelkkää plussaa.

Kuvituksena tällä(kin) kertaa perheemme karvaisempi naukuva jäsen männä viikolta. Eräänä helteisenä kesäiltana Miska oli nukahtanut pihalla olevien kottikärryjen alle, ilmeisesti se oli sopivan varjoisa paikka alkuillan unihetkeen. Ja voi millaisia haukotuksia sekä venytyksiä tulikaan, kun hiivin lähistölle kameran kanssa ja kissa heräsi siihen. Ylemmässä kuvassa on selvästi kotikulmien kunkku, pelottava leijona!

Viikate – Kuu Kaakon Yllä [2009]

Päivälleen kaksikymmentäkuusi vuotta sitten putkahdin – tyylikkäästi takapuoli edellä – tähän maailmaan. Sen jälkeen olen ehtinyt kokea yhtä jos toista, mukaan on mahtunut paljon iloa mutta jonkin verran myös surua.

Tänään minut teki iloiseksi herääminen oman rakkaan vierestä, iltapäivän kahvihetki kanacaesarpatongin kera iskän seurassa Naantalin aurinkoisessa (jossa myös näin vanhan työkaverin!), liikuttava e-kortti äipältä, ihanat onnitteluviestit tärkeiltä ihmisiltä (esim. siskolta!) sekä pikavisiitti Ikeaan keittiövalikoima katsastamaan – näin muutaman mainitakseni.

Ylitse pyyhkäisi myös surun, tai ehkä ennemmin haikeuden ja ikävän, aalto aamupäivällä kun posti kolahti luukusta. Ensimmäinen syntymäpäivä, jolloin postinkantaja ei tuonut onnittelukorttia kummitädin siistillä käsialalla kirjoitettuna. Ehkä viesti kummitädiltä tuli tällä kertaa alitajuisesti, jostain tuolta ikuisuuden takaa.

Viime vuonna täyttäessäni 25 vuotta olin Niinisalossa, se oli loppusodan viimeinen päivä ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Kaksi vuotta takaperin täytin 24 ja vietin syntymäpäiväni Provinssirockin jälkimainingeissa, mm. ajoin prätkällä Seinäjoelta kotiin sadesäässä. Tänä vuonna aamu valkeni aurinkoisena, mutta iltapäivällä tuli lyhyitä sadekuuroja. Kuten juuri silloin kun tulimme kullan kanssa Ikeasta uuden perheenjäsenenen, bonsain (Carmona Macrophylla, kanssa kotiin. Onneksi suurimman osan päivästä paistoi aurinko.

Tehdäkseni spesiaalipäivästäni varmasti aurinkoisen pukeuduin keltaiseen. Leggingsien (Saturn Return) ja flamingo-kuosisen laukun (Pieces) lisäksi korvissani roikkui keltaiset muovirenkaat (Anttila), jotka kuvassa jäivät hiusten piiloon. Trikoomekko (Object Collectors Item) on pari vuotta sitten ostamani ikisuosikki, raitajakku (H&M Divided) on samoilta ajoilta ja edelleen suuri rakkaus. Hopeisen J-kaulakorun sain joskus lahjaksi, niittikuvioiset kolinarannekorut ovat tämän kesän Hooetämmää ja kiilakorot alkuvuodesta hankitut Vagabondin Thelmat. Olemukseeni mätsäävän keltaraidallisen seinän tarjosi Ikea.

Näissä tunnelmissa on hyvä aloittaa kahdeskymmeneskuudes vuosi elämässäni.

Kahteen suuntaan kulkee tie,
jostain pois ja jotain kohti vie.

Lepää rauhassa kummitäti. ♥

Ei olla vieläkään päästy lähtemään täältä maalta, jospa sitä kohta puolin saisi aikaiseksi. Täytyy kyllä skarpata bloggaamisen suhteen, nytkin on tulossa sellainen kuvapläjäys että oksat pois. Ihan mukavasti kuvien tuominen blogiin näyttäisi sujuvan Flickrin kauttakin, jossain määrin ehkä jopa helpompaa kuin aiempi siirtäminen palvelimelle FTP:n avulla.

Ensimmäinen kuvasarja on sunnuntailta, jolloin sain houkuteltua kullan mukaan iltakävelylle mun kanssa. Poika tosin välillä meinasi hermostua mun kuvaamiseen, kun mukamas pysähdyin liian usein tai liian pitkäksi aikaa zoomailemaan maisemaa. ;) Käveltiin ensiksi Raunistulaan ja sieltä jokirantaa pitkin Tuomiokirkkosillalle saakka. Siiloille menevältä tieltä löydettiin ihan tuhottomasti etanoita! Niitä ei tosiaan ollut muutamaa hassua vaan oikeasti kasoittain, ja tuollaisia kuvassakin näkyviä kasoja oli useampia about sadan metrin matkalla. Lisäksi etanoita oli ruohikossa, kasvien lehdillä, tiellä mönkimässä… Niin ja liiskautuneena, märkiä läikkiä oli pitkin tietä. Yäh.

Seuraavaksi siirrytään tiistai-iltaan, jolloin vietettiin pienimuotoisia läksiäisiä. Siskon kaveri R muuttaa Jyväskylään opiskelemaan, joten kokoonnuttiin yhdenlaisella vanhalla porukalla iltaa istumaan. Aloitettiin siskon luota, jossa syötiin hyvällä ruokahalulla siskon tekemää kanasalaattia (ylin kuva). Sieltä siirryttiin Edisonin biljardipöytien ääreen, muutama erä tuli pelattua erilaisilla kokoonpanoilla. Sisko joutui lähtemään yöksi Saloon töihin, mä jäin vielä joksikin aikaa poikien kanssa istuskelemaan. Toisinaan ikävöin kovasti menneitä aikoja, kun tuollakin porukalla pyörittiin ties missä. Kai se vain on hyväksyttävä, että ajat muuttuvat – olosuhteet muuttuvat. Syntyy parisuhteita, tulee eroja, ihmiset muuttavat ja muuttuvat. Joka tapauksessa, hauska ilta oli ja toivottavasti otetaan joskus uusiksi!

Dharma nukkui useamman tunnin jo sohvalla, mutta jokin aika sitten vaati taas päästä mun syliin uinumaan. Jalat alkavat olla hellinä ja aika lämpöisinäkin, nukkuva kissa toimii hyvin myös lämpöpatterina. Nyt on kyllä pakko nostaa Dharmis pois, tai ainakin hilata itseni pois ja laittaa Dharma lämpimään työtuoliin jatkamaan unia.

Olavi Uusivirta – Me ei kuolla koskaan [2005]

Apulanta – Kuutio (kuinka aurinko voitettiin) [2008]

Niinhän se maanantai sitten vain katosi enkä mä mitään ehtinyt enää kirjoitella ennen Säkylään lähtöä. SuFo jäi kullan ja mun osalta aika lyhyeksi, oltiin baarissa ehkä tunti kunnes kullalle iski yhtäkkiä niin huono olo että piti lähteä kotiin. Kummallista sinänsä, ettei sille yleensä tule maha kipeäksi oikein millään ilveellä – tiedä sitten mikä kivun silloin aiheutti.

Maanantai-illalla tosiaan palattiin kasarmille. Bussissa mulla oli taas pikkasen kipeämpi olo, mutta kassulla jo parempi ja pakkailin siinä sitten leirivarustuksen ennen nukkumaan menoa. Joskus aamuyöstä heräsin vessaan ja ihmettelin unenpöpperöisenä, miten koko kroppa tuntui niin oudolta. Aamulla olo jatkui, joten ei muuta kuin kuumemittari kainaloon: 38.0 oli lukema piippausten jälkeen. Pakko siis jättää ryhmänjohtajan tehtävät muille ja painua veksiin, jossa sai odotella about sata tuntia (siltä ainakin tuntui). Kymmenen jälkeen lääkärille, joka kertoi mulla olevan joku virustauti ja löi mukaan 600 mg Buranaa, yskänlääkettä sekä vapautuksia 3 x VP ja 1 x VMTL. Mun osalta komppaniaharjoitus1 meni siis yksikössä maatessa, kuumeen laskiessa olo oli yllättävän hyvä mutta sitten lämpö taas lähti nousuun ja olo huononi. Torstai-iltapäivällä vasta aloin tokeentua sen verran, että pysyin tolpillani useamman tunnin putkeen ja eilen ei kuume enää noussut uudestaan. Yskää on edelleen, mutta pahimmasta on nyt selvitty.

Seuraavaksi suuntaan linja-autoasemalle ja kohti kotikotia. Kulta on tämän viikonlopun kiinni enkä jaksa täällä yksin lojua (plus tahdon saunomaan), joten painun illaksi porukoiden luokse. Veroilmoituskin pitää täyttää ja siinä tarvitsen kyllä äipän apua… Lisäksi ikävöin pikkupokkariani, joka oli porukoilla reissulla lainassa. Toivottavasti ovat ottaneet paljon kuvia!