AvainsanaItsepaljastuksia

7.11.2015
15:08

Bloggers’ Inspiration Day

Lauantai tänään on täällä Turussa varsin tavallinen, lisäksi normaaliin marraskuiseen tapaan harmaa ja sateinen. Viikko sitten tilanne oli aivan erilainen, sillä istuimme heti aamutuimaan siskon kanssa bussissa kohti Helsinkiä. Yllätyksekseni sain tänä syksynä kutsun Indiedaysin päivätapahtumaan ja järjestyi kivasti niin, että pääsin viettämään lapsivapaata aikaa pääkaupunkiin. En ole pahemmin mihinkään blogitapahtumiin osallistunut, joten oli mielenkiintoista nähdä millainen tämä Bloggers’ Inspiration Day oikein onkaan.

Vagabond (ja jonkun puputossut)
Kiiltonahkaa
Vagabondin photoshoot
Superpäheet monot

Henk. koht. odotin yhteistyökumppaneista ehkä eniten Vagabondin pistettä, onhan kyseessä kenkämerkkien ylivoimainen suosikkini vuosien ajalta. Studiokuvaan en sentään rohjennut Vagabond-lisäysten kera, mieluummin olen kameran takana. Kenkäihastelut eivät kuitenkaan rajoittuneet Vagabondin popoihin, vaan luonnollisesti tuli vilkuiltua myös kanssabloggaajien jalkoihin. Huikeita kenkiä osuikin silmään! Itsehän tallustelin mukavuudenhaluisena Converseissa…

Anna de Codorníu
Fetakolmiot
Chilijälkkäri
Fresita jouluasussa

Tarjolla oli tietysti pientä purtavaa sekä juomaa – ja kerrankin sai kuvata ruokia ilman, että kukaan ihmettelisi vieressä. Kuvissa näkyvät fetakolmiot oli tosi hyviä, samoin chilillä höystetty makea jälkiruoka. Juomapuolella Fresita tarjosi kiintoisan makuparin yhdistämällä kuoharia ja glögiä drinkiksi, kuulostaa jännältä mutta oli yllättävän jees.

Biozell I
Biozell II

Biozell ja vähän hiusjuttuja. Omaa kuontaloani (kiitos sisko kuvasta) kohennettiin suihkutettavalla tyvispraylla, joka oli vähän kuin sävyttävää kuivashampoota. Intensive red -sävyllä jopa mun tavisväriseen tukkaan sai lisättyä kivan punertavan vivahteen. Hippasen muuten tekisi mieli värjätä hiukset, mutta toisaalta ei jaksaisi sitä kierrettä…

Olympus I
Olympus II
Selfie-meininki

Olympuksen pisteellä ihmeteltiin kameroita ja objektiiveja. Sain hetkeksi kamerani nokalle valokuvauspäiväunieni kohteen, M.Zuiko 12-40mm f/2.8 ED -objektiivin, joka tuntui erittäin pätevältä lasilta. Tuo yllä oleva mustavalkoinen kuva on sillä otettu, testikuvaan osui näköjään Rimma ja pari muuta bloggaajaa.

Instrumentarium ja silmälasitestailua
Itsekin koklasin

Sisko kokeili innoissaan Instrumentariumin silmälasikehyksiä ja pitihän sitä sitten itsekin testata. Olisipa aika jännää, jos mulla yhtäkkiä olisi taas lasit! Vajaassa kuudessa vuodessa on ehtinyt tottua lasittomuuteen, mutta toki tiedostan että jossain kohtaa se on väistämättä edessä (one word: ikänäkö). Diggaan edelleen tuollaisista mustista kehyksistä ja vanhat lempparit ovatkin tallessa odottamassa tuota joskus koittavaa vaihetta.

Maxinen tiski

Maxine oli paikkana kiva, tykkäsin erityisesti isoista mustista valaisimista tiskin päällä. Viihdyimme tapahtumassa lähes koko kolmituntisen, vaikka kontaktit muiden kanssa jäivät omalta osaltani varsin vähäisiksi. Mikään ei siis ole muuttunut sitten blogiristeilyn back in 2010… En selkeästi ole tyyppi, joka menisi kovin helposti muiden juttusille, vaikka löpisen vaivatta mikäli joku tulee puhumaan mulle. Saa siis mieluusti tulla moikkaamaan, jos joskus jossain törmätään! :)

Pariisin Kevät – Musta laatikko [2015]

4.1.2015
14:46

Huomioita raskaudesta

Kynnet kasvavat niin vauhdilla, että niitä joutuu välillä lyhentämään.
Tämä on varsin ihmeellinen asia ihmiselle, jonka kynnet normaalisti liuskottuvat ja katkeavat heti kun valkoinen osa ylittää sormenpään. Raskausaikana mun on tarvinnut leikata kynsiä lyhyemmäksi useamman kertaa! Kiihtynyt kasvu liittyy myös karvaosastoon, esimerkiksi hiuksiin tulee pituutta varmaan lähemmäs pari senttiä kuukaudessa lisää. Olisi melkein pitänyt viimeksi pyytää kampaajaa leikkaamaan vähän liian lyhyeksi… No, oletettavasti synnytyksen jälkeen tämäkin “ongelma” poistuu ja tilalle tulee kunnon karvanlähtökausi.

Suonenvedot jaloissa ovat raskaana tuhat kertaa kamalampia.
Raskauden keskivaiheilla saatoin herätä monta kertaa yössä järkyttävään kipuun erityisesti jalkaterissä ja pohkeissa. Eikä se mennyt hetkessä ohi, vaan huusin ja sätkin usein niin että puolisko havahtui vieressä. Toki mulla on ollut suonenvetoja normaalistikin, mutta ne eivät ole mitään verrattuna raskausajan suonenvetoihin. Magnesiumin lisääminen onneksi auttoi ja nyt vaiva on vähentynyt.

Rv 35+2

Jopa tällainen mahakammoinen voi tykätä isosta etupallostaan.
En tykkää mahoista enkä varsinkaan mahaan koskemisesta, en omien enkä muiden. Ehkä suurin pelkoni ennen raskautta oli se miten pystyisin elämään kasvavan mahan kanssa, jota vieläpä neuvolaterkkarit ja lääkärit veivaisivat säännöllisesti. Ei se edelleenkään kivalta tunnu, mutta sen kestää kuitenkin kun vaan asennoituu asiaan. Harjoituksen tuloksena kykenen myös siihen, että mies koskee mahaani. Muiden käpälät ovat ehdoton nounou edelleen ja olen mm. kiljaissut auditoriossa, kun mahakammostani tietämätön työkaveri meni laskemaan käden mun mahalle… Yllättävää kyllä, nyt loppua kohden mahan spurtattua kasvussa pidän sitä oikeastaan aika nättinä! Napafobia kuitenkin elää vahvana ja olenkin HYVIN onnellinen, ettei mun napa ole pullahtanut ulos.

Mitä isommaksi maha kasvaa, sitä enemmän alkaa pudotella asioita lattialle.
Heti kun kumartelu alkoi tuntua ikävältä, KAIKKI tavarat rupesivat putoilemaan käsistä. Ja luonnollisesti asioita päätyy lokaatioihin, joihin mä en pääse edes käsiksi – mies on esimerkiksi poiminut jäisiä mustikoita tv-tason takaa… Tämä tosin selittyy osittain keittiöremontilla, eheh.

Mahaan kohdistuvat kommentit kasvavat eksponentiaalisesti loppua kohden.
Jossain siinä 33. raskausviikon jälkeen mahakommentteja alkoi sadella paitsi tutuilta, myös tuntemattomammilta ihmisiltä. Toimistolla monet tulivat ihailemaan mahaa ja kyselivät, milloin jään äitiyslomalle tai milloin on laskettu aika – ja usein myös muistelivat omaa tai jonkun tutun raskautta. Mahan koon kommentointi on niin ikään vakio, aina ja kaikkialla. Pääsääntöisesti on ihmetelty vatsani muka pientä kokoa, ihan kyllä keskikäyrällä SF-mitta on mennyt koko ajan. Ehkä se sitten hämää, kun mulla on persaus ja reidet levinneet samaa tahtia niin mittasuhteet näyttävät kasvavan kovin tasaisesti?

Kissa tahtoo entistä useammin nukkua mahan läheisyydessä.
Yhdeksi Barbin suosikkinukkumapaikaksi iltaisin on muodostunut mun vasen olkapää, kun istun koneen ääressä. Siis vähän kuin vauvaa pitäisi olalla. Painavahan Barbi ei ole, kolme kiloa ja rapiat, mutta ei ne pienet tassut vatsakummun päällä aina niin kovin mukavalta tunnu. Öisin Barbi parkkeeraa usein mahani viereen, ehkä se sitten hohkaa mukavasti lämpöä tai jotain.

Rv 36+2

Erään kerran päämäärättömästi surffaillessani bongasin jostain blogista tällaisen raskauden loppupuolella tehtävän testin, joka ilmeisesti on joku Vauva-lehden juttu. Otetaan nyt sekin tähän väliin, niin voi joskus myöhemmin hihitellä mitä onkaan mielessä liikkunut lasketun ajan lähestyessä. :)

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
Hah, no ei tasan! Iho-ongelmat eivät todellakaan ole kohottaneet itsetuntoa eikä alakroppaan kertynyt rasvakerros myöskään ole ollut kovin mieltä ylentävää. Toisaalta pinkeä maha on muodostunut aika nätiksi.

Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani.
Kuvia on jonkun verran muistona, mutta ei niin paljoa kuin alkuun suunnittelin. Juurikin se ihon huono kunto on saanut tuntemaan olon niin rumaksi, ettei kameran eteen ole pahemmin tehnyt mieli asettautua (vaikka kuvankäsittely pelastaa kyllä paljon).

Tiedämme lapsen sukupuolen.
Emme tiedä, sillä tuntuu turhalta asennoitua johonkin mikä ei välttämättä ole totta alkuunkaan. 100-prosenttinen varmuus sukupuolesta selviää kuitenkin vasta synnytyksessä. Meillä on mietittynä nimiehdotuksia kummallekin ja kaikki vaatteet, tarvikkeet ym. ovat molemmille sukupuolille passeleita – ja samalla linjalla jatketaan todennäköisesti myös vauvan synnyttyä. Jokaisella ultrakerralla (perätilan takia on ollut parikin ekstraa) olen sanonut etukäteen, että asia ei ole tiedossa ja toistaiseksi kukaan ei ole möläyttänyt mitään.

Olen nähnyt erikoisia unia.
Jossain vaiheessa näin melkein joka yö jonkun sortin action-unta, milloin olin hyvien puolella ja milloin taas pahiksena. Olen juossut poliisina roistojen perässä, roikkunut helikopterista, suunnitellut parkkihallin räjäyttämistä ja ties mitä muuta. :D Sinänsä varsin huvittavia tällaiset, koska en katso televisiota tai toimintaleffoja enkä edes ole ehtinyt lukea kirjoja.

Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
Esimiehelle sanoin heti nt-ultran jälkeen ja joskus vähän ennen puoltaväliä taisin kertoa asian ns. julkisesti. Jotkut työkavereista tiesivät jo aiemmin kuultuaan suoraan multa tai (oletettavasti) luettuaan täältä blogista.

Hyvä äiti on kotona pitkään.
Jaksava ja iloinen äiti on hyvä äiti, oli sitten kotona tai ei. Yhtä lailla isä voi olla kotona pitkään, jos sellainen järjestely tuntuu toimivan paremmin. Eikä se muksu mene rikki, vaikka menisi hoitoon pienenäkin – jokainen lapsi, perhe ja elämäntilanne on omanlaisensa. Itse en osaa tässä kohtaa sanoa mitä toivon tai odotan meidän lapsiarjelta, katsotaan miten ja millaiseksi se muotoutuu.

Mummot ohittavat minut suojatiellä.
Toisinaan saattaa näinkin käydä, jos oikein paljon supistaa. Yleisesti ottaen vauhtia on kyllä tarvinnut hidastaa ihan kunnolla, en malta odottaa että pääsen taas hiihtämään normaalia tahtia. Tai ottamaan juoksuaskelia!

Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
Koitan ottaa asiat rennosti ja turhia stressaamatta, mutta tottahan toki tulee hetkiä, jolloin kaikki tuntuu epätoivoiselta ja olen varma, että kaikki menee pieleen tavalla tai toisella. Onni on puoliso, joka herättää takaisin tähän maailmaan.

Tiedän miten haluan synnyttää.
Eniten toivon voivani synnyttää alateitse, vaikka kaveri on tosiaan sieltä tulossa peräpää edellä. Tilanne saattaa kuitenkin vaatia muuta ja sen mukaan tietysti mennään, että kaikki on hyvin sekä vauvalla että itselläni. En ole sen enempää tehnyt mitään synnytyssuunnitelmia, vaan koitan luottaa sairaalan henkilökunnan ammattitaitoon ohjata tapahtumaa parhain mahdollisin keinoin.

Rv 37+2

Painoni on noussut suunnilleen 15 kg, nyt lopussa on turvotusta ollut enemmän.
Nukun vuorokaudessa 6-9 h, joskin kerran yössä herään käymään vessassa.
Arvelen, että lapsi syntyy kolme päivää ennen laskettua aikaa (siis ihan kohta!).
Kutsumme lasta bebeksi tai Pikku-Lokiksi.

(Kuvista kiitos A ja J.)

13.12.2014
17:40

Kohti kolmihenkistä perhettä

Kai sitä voisi viimein kirjoittaa muutaman sanan tässä melkein jo loppusuoralla olevasta vatsankasvatusprojektista, alle kuukausi laskettuun aikaan nimittäin! Apua miten vauhdilla aika kulkeekin eteenpäin… Tavallaan tuntuu kuin siitä plussaa näyttävästä testistä olisi vain hetki, toisaalta en enää muista miltä tuntuu olla ei-raskaana.

Rv 11+3

Aloitetaan siitä, miten tähän tilanteeseen päädyttiin. Olen tainnut ennenkin mainita olleeni kaikkea muuta kuin lapsirakas, joten siinä mielessä ylipäänsä mahdollisuuden antaminen tällaiselle “projektille” oli iso päätös. Vielä vuosi sitten aloin täristä paniikissa pelkästä ajatuksesta, että mahassa kasvaisi jotain – tajusin vasta aikuisiällä, että olen aina kammonnut mahoja sekä inhonnut mahaan koskemista (niin omaan kuin muidenkin). Ilmeisesti lähipiirin lisääntymiset ovat kuitenkin pehmittäneet jopa tällaista lapsikammoista mahafoobikkoa niin, että ei koskaan -ajatus oli salakavalasti muuttunut no ehkä joskus -mietteeksi. Viime keväänä kun mulla tuntui elämän suunta olevan täysin kadoksissa, alkoi lapsikortin katsominen tuntua kiinnostavalta. Mies totesi erään kerran, että ei me koskaan olla tämän valmiimpia ja se on aivan totta se. Kukapa sellaiseen elämänmuutokseen olisi koskaan 100 % valmis?

Rv 15+2

En osannut yhdistää ensimmäisiä oireita (järjettömän arat tissit) raskauteen, vaikka toki tiesin sen olevan mahdollista. Vihje tuli yhtenä toukokuisena iltana, kun katsoimme leffaa ja puoliskon olutpullosta leijaillut haju teki mulle niin pahaa että oli pakko mennä istumaan kauemmas. :) Positiivisen testituloksen jälkeen fiilis oli kummallinen enkä oikein tiennyt miten suhtautua, jotenkin sitä odotti vastoinkäymisiä kun nykyään hankaluudet lasten saamisessa tuntuvat olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.

Ahvenanmaan reissun jälkeen päälle iski pahoinvointi, oksentamaan en joutunut mutta koko ajan oli etova olo ja piti napostella jotain. Kuitenkaan esim. karkit tai muu makea ei maistunut (yleensähän olen aikamoinen herkkuhamsteri), pähkinät ja hedelmät sentään menivät alas pieninä annoksina. Pahoinvointi oli pahimmillaan vain parisen viikkoa, joten kesäkuun hammaslääkärikäynnit sun muut menivät ongelmitta. Väsymys tosin oli aika infernaalista, iltaisin kaaduin sänkyyn viimeistään kympiltä ja usein piti vetää päikkärit töistä tultua.

Rv 20+0

Neuvolassa olin ekaa kertaa raskausviikolla 7+4, muistan miettineeni odotushuoneessa että mitä ihmettä teen siellä raskaana olevien keskellä. Vastailin terkkarin kysymyksiin sekä sain ajat verikokeisiin (10+0) ja niskaturvotusultraan (12+0). Ennen nt-ultraa ajatus vauvasta tuntui edelleen oudolta, toki kaikki viittasi siihen ettei tilanne ollut muuttunut mihinkään. Maha tuntui pömpöttävän jo kesäbileiden aikaan, joskin se oli ehkä enemmän sitä kun tiedosti asian. Lopulta koitti kesäkuun loppu ja ultra-aika: oli hurjaa nähdä se pieni papu ruudulla ja saada todiste, että kyllä siellä mahassa ihan oikeasti on joku. Tyyppi nukahti kesken kaiken ja mun piti välillä hyppiä tasajalkaa, jotta selkä saatiin irtoamaan kalvoista ja niskaturvotus pystyttiin mittaamaan. Kooltaan sikiö oli muutaman päivän viikkoja pienempi, mutta laskettua aikaa ei tarvinnut lähteä muuttamaan.

Ennen nt-ultraa raskaudesta tiesi mun perhe ja muutama muu, ultran jälkeen asiaa ei enää salailtu muttei myöskään huudeltu sen enempää. Kesäloma meni vatsaa kasvatellessa ja elokuun lopussa oli rakenneultra (rv 21+0). Sikiö osoittautui varsin liikkuvaiseksi tapaukseksi, peitteli kasvoja käsillään ja heilui niin ettei ultraaja meinannut saada tahtomiaan kuvia. Koko ei silläkään kertaa vastannut ihan viikkoja, mutta eipä tosiaan kumpikaan meistä vanhemmista ole ollut kovin isoja syntyessään (itse menin viikolla yli ja olin mitoiltani 3230 g 49 cm, mies tuli etuajassa 2540 g 47 cm). Sukupuolta emme ole halunneet tietää etukäteen, turha valmistaa itseään asiaan joka ei välttämättä ole totta – tiedän liian monta tarinaa, kun ultrassa on povattu tyttöä/poikaa eikä se olekaan pitänyt paikkaansa. Olen muutenkin sitä vastaan, että ihminen sukupuoliroolitetaan pienestä pitäen vaatteilla, leluilla ym. enkä halua tällaista maailmankuvaa toteuttaa oman lapseni kohdalla. Sen kouriin joutuu joka tapauksessa viimeistään, kun aloittaa päivähoidossa.

Rv 22+0

Neuvolakäyntejä on ollut yllättävän vähän, puolivälin jälkeen sentään kerran kuussa. Ei sillä että mitään varsinaisia ongelmia olisi ollut, kaikkiaan tämä on ollut kai aika helppo raskaus. Eniten vaivaa ovat aiheuttaneet järkyttävät suonenvedot keskiraskaudessa sekä 27. viikolla alkaneet harjoitussupistukset, joita tulee aina kun vähänkin rasittaa itseään liikunnalla tai vaikka siivoamisella. Työmatkapyöräilyn lopetin tosi aikaisin tänä vuonna (lokakuussa), kun ei vaan enää tuntunut hyvältä. Kävelylenkkejä olen tehnyt, mutta aika hidas tahti saa olla ettei mahaa rupea kivistämään liikaa (mummotkin kipittävät välillä ohi).

Marraskuun loppupuolen neuvolakäynnillä (33+5) tosiaan selvisi ihan sattumalta, että bebe istuu pyllyllään pää mun oikealla kyljellä. Seuraavan viikon tarkistuksessa asento oli sama, joten sain lähetteen TYKSin äitiyspolille synnytystapa-arvioon eikä tällä viikolla siellä käydessäni tilanne ollut muuttunut. Ulkokäännöstä en halunnut yrittää eikä suunniteltu sektio houkuttele, siispä keskustelimme lähinnä mahdollisuuksista perätilasynnytykseen alateitse. Lääkäri mittasi ultralla vauvan kokoa, sen verran siro tyyppi sieltä näyttäisi olevan tulossa ja on ns. täydellisessä perätilassa ettei siltä osin esteitä alatiesynnytykseen ole. Polilta suuntasin vielä magneettikuvaan, jonka avulla selvitetään lantion mittoja ja maanantaina mun pitäisi saada tieto, ovatko myös ne kunnossa. Jännät paikat siis!

Rv 27+4

Miten mahafoobikko sitten on pystynyt elämään kasvavan vatsan kanssa? Yllätyksekseni todella hyvin. En muista kertaakaan ahdistuneeni mahan kasvusta ja nyt loppuraskaudesta olen jopa aika kiintynyt pallomaiseen pötsiini. Ensimmäiset selkeät potkut tunsin rv 19+4 ja siitä saakka meno mahassa on ollut aikamoisen villiä. Tavallaan vilkasliikkeinen sikiö on tosi jees, tietää ainakin että siellä ollaan kunnossa ja täysissä voimissa. Perätilassa liikkeet ovat enemmänkin sellaista möngerrystä, tökitään päällä kylkiluihin tai polkaistaan kivasti virtsarakkoa alhaalla. :P Ainoa varsinainen raskausajan kroppa-ahdistus on ollut kasvojen iho, joka on vaihdellut lähinnä huonosta surkeaan. Kaksi ensimmäistä kolmannesta naama oli järkyttävässä kunnossa, finnejä ilmestyi sitä mukaa kun vanhat lähtivät eikä mikään tuntunut auttavan. Loppusyksystä aloin napsia E-vitamiinia purkista ja nyt tilanne on siedettävä, mutta kyllä mä edelleen epäilen raskauden hehkun olevan joku urbaani legenda.

(Kuvista kiitos A, M ja Feline.)

Raskasta Joulua [2013]

15.10.2013
18:53

Merkillistä

Blogimaailmassa on pyörinyt viime kuukausina haaste, jossa listataan omia suosikkimerkkejä. Lukulistaltani haasteen ovat tehneet ainakin homevialaura, No home without you sekä Pihkala. Tarpeeksi monta listaa luettuani jäin hetkeksi pohtimaan omia lemppareitani, jotka sitten ajattelin kirjata muistiin. Olisi mielenkiintoista palata tähän listaan vaikka kolmen vuoden kuluttua ja katsoa, miten lista on muuttunut! Katsotaan josko sattuisin muistamaan…

Omppupuu

Kengät: Vagabond
Tennarit: Converse
Farkut: Levi’s Skinny Roller
T-paita: Bändipaidat
Alusvaatteet: H&M, Lindex

Hiekkalaatikolla

Laukku: Lumi/Mhann
Lompakko: Klo Design
Aurinkolasit: D&G
Kello: Axcent
Korut: gTIE

Älä tule paha kakku

TV: Samsung
Kännykkä: iPhone
MP3: iPhone
Tietokone: iMac

Häissä

Meikit: Flow-kosmetiikka, Benecos, Lumene
Kasvovoide: Mádara
Deodorantti: Mádara
Hammastahna: Lavera
Shampoo/hoitoaine: Mádara/Sante
Saippua: Mádara
Tuoksu: Jimmy Choo EdT

Sydänolut

Mineraalivesi: Peruskuplavesi ilman mausteita
Viini: Kuohuva
Drinkki: Siskon värikkäistä turkinpippureista tekemä salmari
Leipä: Jälkiuunipalat
Ruoka: Pizza
Jäätelö: Mangomeloni
Karkit: Lakritsi

Hääkakku

Sänky: Peritty, puinen
Lakanat: Marimekko
Kampaaja: Lapsuudesta tuttu
Päivälehti: Turun Sanomat
Lehti: Deko, Trendi


Postauksen kuvamateriaali on random näppäisyjä syyskuulta. Ensimmäiset kolme kuvaa ovat eräältä lauantailta, jolloin olin Felinen kanssa pitämässä seuraa parivuotiaalle serkullemme. Kävimme porukassa etsimässä pari geokätköä, minkä jälkeen vuorossa oli liukumäkeä, keinua sekä hiekkakakkuja. Loput kolme kuvaa ovat mieheni lapsuudenystävän häistä, joita juhlittiin perjantaina 13. päivä Louhenlinnassa. Varsin upea miljöö, ja myös ulkona tapahtunut vihkiminen oli erittäin kaunis syyssään ollessa mitä parhain. On kyllä ollut niin ihana tämä syksy kelien puolesta, luonnon kauneus on jotain ihan käsittämätöntä. ♥

Milow – Milow [2009]

19.9.2013
22:01

Häät, Kamu ja pursuileva vaatekaappi

Hääkuplasta tervehdys! Päähäni ei tällä hetkellä mahdu paljonkaan muuta kuin tulevat häät: mitä vähemmän päiviä jäljellä, sitä innokkaammin teen hommia järjestelyiden suhteen. En todellakaan ole niitä morsiamia, jotka aloittavat juhlan suunnittelun vuosia ennen, vaan vitkuttelen kunnes alkaa olla jo kiire. Ärsyttää välillä kyllä itseänikin tällainen tapani toimia, mutta minkäs teet. Mä nyt vaan satun olemaan niitä tyyppejä, joilla ei tulisi koskaan valmista ennen sitä kuuluista viimeistä hetkeä… Nytkin on vielä sata asiaa tehtävänä, mutta luotan siihen että kaikki järjestyy ajallaan. Ja jos nyt joku koriste tai muu puuttuu, ei se ole niin vakavaa – kukaan muu ei siitä tiedä mitään. Pääasia juhlissa lienee, että ruokaa ja juomaa riittää, musiikki soi ja vierailla on kivaa!

Samuji: Kamu sweater

Häiden järkkäämisen ohella olen ehtinyt mm. haaveilla kuvissa esiintyvästä Samujin neuleesta, joka kolahti heti ensi näkemältä tullessaan vastaan internetin aalloilla. Kamu on mitä täydellisin neule syksyyn: leikkaus näyttää kivalta, harmaa väri on todella kaunis ja materiaaliltaan pusero on 55% villaa, 25% silkkiä, 10% kashmiria, 10% alpakkaa. Aikamoisen loistava kokonaisuus siis. Parin sadan euron hintalapunkin voisi jopa kestää, jos vain neuletta pääsisi sovittamaan jossain. Tuolla hinnalla kun ei osteta mitään ihan kivaa, vaan kaiken on natsattava just eikä melkein.

Samuji: Kamu sweater

Ehkäpä tyydyn siis jatkamaan haaveilua. Tuumasin muutenkin tänään, että mulla on (edelleen) aivan liikaa vaatteita. En käytä varmaan puoliakaan, kun koen osan niistä jotenkin “hankalaksi” yhdistellä tai käyttää. Olenkin viimeisen puolen vuoden aikana ostanut lähinnä mustia, harmaita tai mustavalkoisia vaatteita – niitä kun on niin helppo yhdistellä keskenään. Toisaalta vanhan väri-iloitteluminäni huomioon ottaen, mietin toisinaan onko yksinkertaisuus todella tyyliäni vai kuvittelenko vain sen olevan.

Näihin pohdintoihin liittyen on muuten ehdottomasti vinkattava aMinimalist-blogista, joka teki paluun blogimaailmaan jokin aika sitten. Emmikoo kyseenalaistaa nykyisen pikamuodin kuluttamisen loistavasti, ei syyllistäen vaan ennemminkin herättäen kysymyksiä. Kirjoitukset houkuttelevat huomaamatta lukijan tarkastelemaan omaa kulutuskäyttäytymistään ja miettimään vaatekaappinsa nykytilaa kuin myös tulevaisuutta. Toimiva garderobi on taatusti kenen tahansa unelma, miksemme siis kuuntele itseämme paremmin ja tee siitä toimivaa?

(Kuvat: Samuji)

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Hääpäiväkuva Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Nosh Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma