Juhannuksesta tuntuu olevan pieni ikuisuus, mutta todellisuudessa sehän oli vasta viime viikolla! Hui miten pitkältä kulunut viikko tuntuikaan, kun olin suurimman osan ajasta sairaslomalla – ja ainakin TYKSissä aika tuntui pysähtyneen, kun odottelin tuntitolkulla labratuloksia. Nyt alan olla taas elävien kirjoissa vatsakipujeni kanssa, viimeisin lääkärireissu selvensi ettei ongelmana ollutkaan se mikä aiemmin oli diagnosoitu ja jos labrakokeita on uskominen, kaiken pitäisi olla kunnossa. Erään nettisurffailuhetken päätteeksi sitten totesin, että kipulääkkeiden napsiminen ja lääkärissä ravaaminen loppui tähän – syyllinen kipuun olen todennäköisesti minä itse ja omat valintani ruokatottumusten suhteen. Ensimmäisenä testissä sokerin minimointi ruokavaliossa ja säännöllistä liikuntaa vaikka väkisin. Ja kas kummaa, kivut ovat vähentyneet huomattavasti. No, nyt mulla ainakin on paras syy olla mussuttamatta herkkuja jatkuvasti.
Niin se juhannus. Päätimme miehen kanssa viettää kerrankin juhannuksen kaupungissa, kun ei sellaistakaan ollut koskaan tullut testattua. Aattona saimme seuraksi Mian ja Aleksin, joita ei myöskään houkutellut mökkimaisemat taikka maaseudun rauha. Cityjuhannus korkattiin kuohuvalla, vieraiden valitsema Valdivieso Sparkling Rosé Sec sopi tilanteeseen täydellisesti eikä viinissä ollut moitteen sijaa. Olen selkeästi pääsemässä vihdoin eroon teini-iän traumoista roséviinejä kohtaan. ;)
Juhannusaaton sää oli mitä mahtavin, joten alkuillasta hengailtiin läheisellä nurmialueella mölkyn kera. Voitin ensimmäisen kierroksen viimeisellä mahdollisella heittokerralla täydellisellä tuuriheitolla! Kulta ei meinannut uskoa silmiään, kun oli jo niin varma voitostaan.
Seuraavaksi vuorossa oli murkinaa kurniville mahoille. M&A olivat tuoneet mukanaan söpön pienen limenvihreän pallogrillin, jonka ääreen talon nurkalle miesväki istahti grillaamaan. Itse odotin kuola valuen halloumia, parsaa sekä folion sisällä pehmennyttä valkosipulia. Namnam!
Just ja just riitti keittiön pöydällämme tila, kun kaikki oli valmista nautittavaksi. Suut kävivät ja mahat täyttyivät, ruoka oli herkullista ja sitä oli todellakin tarpeeksi. Syömisen jälkeen oli pakko ottaa hetki iisisti, kunnes nappasimme uuden pullon kuohuvaa mukaan ja suuntasimme vielä toviksi ulkoilmaan. Tosin tuo “tovi” muuttui tosin pariksi tunniksi, kun päädyimme junaraiteille vaeltelemaan – tulipahan taas yksi suunta lähihoodeista selvitettyä.
Illalla yritimme vielä pelata krokettiakin, mutta nurmialueet oli lähipäivinä jätetty ajamatta ja ruoho oli armotta liian pitkää. Höh. Turun kaupunki ei taida kovin innokkaasti puistojaan hoitaa, kun lyhyttä nurmea ei tunnu näkyvän oikein missään?! Hursomhelst, cityjuhannus ei ollut lainkaan huono vaihtoehto – ainoastaan saunaa jäin hieman kaipaamaan. (Juhannuspäivänä olisin tosin voinut saunoa kotikotona siellä käydessäni, mutta silloin taas oli vatsakivut sitä luokkaa että otinkin päikkärit sohvalla.) Tällainen juhannus jatkoi vappuaaton linjaa, ehkä me lopulta päädytään viettämään joulukin kaupungissa…
Kaksio – Lähikuvia [2004]
