AvainsanaKynnet

No niin, vihdoinkin jonkun sortin matkakertomus viime viikonlopun reissusta Kymenlaaksoon. Perjantaina lähdettiin siis puolenpäivän jälkeen prätkillä kohti etelää. Ensin moottoritietä Muurlaan saakka, sieltä 110-tielle ja välttääksemme Helsingin kehäteiden perjantairuuhkat valittiin tie Porvooseen vähän kauempaa Hyvinkään ja Mäntsälän kautta.

Ei meillä muuta asiaa Porvooseen ollut kuin Brunbergin tehtaanmyymälä, jossa en ole vieraillut moneen vuoteen. Oi sitä onnea, kun sai pitkästä aikaa mussutettavaksi toffee- ja minttupaloja! Eikä riisisuklaakaan mitenkään huono vaihtoehto ollut. Suklaiden kuljettaminen takaboksissa +35°C kelissä tosin aiheutti sen, että parissa pussissa oli lopulta useamman pienen suklaapalan sijaan yksi iso yhteensulautunut köntsä… Mutta onneksi maku oli aivan yhtä herkullinen!

Perillä Kouvolassa oltiin joskus kuuden jälkeen illalla, äkkiä vaan kamat pois päältä ja suihkuun virkistäytymään – oli meinaan aika hiki. Illalla lähdettiin vielä kaupungilla käymään ja samalla kulta sai ensikertalaisena Kouvolan vierailijana pienimuotoisen esittelyn kaupungista. Istuskeltiin tovi myös Amarillon terassilla, kultsi otti miehekkäästi oluen ja me K-serkun kanssa valittiin mansikkamargaritat alkoholittomana versiona. Namia ja aivan ihanan raikasta.

Yksityiskohtia Kouvolan keskustasta, kylähullulla kirpparilla ei valitettavasti ehditty käymään.

Nahkaisen ajopuvun ja hikisennahkean ihon yhdistelmä sai mun polvet lähestulkoon verille, polvien yläpuolelle ilmestyi puvun pois ottamisen jälkeen aika komeat punaiset hankaumat. Ja tekivät muuten kipeää! Vähän niinkuin iho olisi palanut, polvia kuumotti ja hipaisukin sattui. Illan rasvailin läikkiä ahkerasti Bepanthenilla ja vähän koitin oloa viilentää pakastehernepussillakin, lauantaina sitten kävin apteekista hakemassa tujumpaa apua (= kortisonivoidetta). Pahoittelen syvästi, mikäli joku sai pysyviä traumoja polvikuvan nähtyään – mulla ei valitettavasti ole maailman kauneimmat polvet arpineen kaikkineen.

Lauantaina tosiaan käväistiin kaupungissa, apteekin lisäksi mun piti käydä jostain etsimässä nahkapuvun alle soveltuvat trikoot kotimatkaa varten. 3/4-lahkeellisia ei myyty enää missään (kuulemma koska on syksymallistot jo kaupoissa), joten ostin sitten ohuehkot perusharmaat leggarit H&M:ltä. Ennen lähtöä poikettiin vielä Caminito-jäätelöbaarissa maistamassa argentiinalaista jätskiä, mun valintani oli mangon ja purkan makuiset pallot. Hyvää oli!

Caminitossa oli mahtava terassi värikkäine tuoleineen. Käsikuvan idea on sininen lakka
kynsissä, lainasin sitä K:lta ja joku tuollainen sävy olisi itsellekin kyllä hankittava.

Yhden paikkeilla haettiin tavarat mukaan ja suunnattiin kohti Verlaa, jossa oli viikonlopun ajan viikinkiaiheinen Verlan aika -tapahtuma. Ehdittiin paikalle juuri sopivasti, hetken ympärille katseltuamme oli jo ensimmäisen ohjelmanumeron vuoro: viikingit hyökkäsivät laivalta maihin. Sen jälkeen oli kehässä taistelua viikinkien kesken, kummastakin tilanteesta muutama kuva alla. Niin ja kaikki kollaasit saa klikkaamalla hippasen suuremmaksi.

Hienosti toteutettua rekvisiittaa näkyi missä tahansa minne katseensa siirsi, ja “näyttelijät” olivat teeman mukaisissa asuissa kovasta helteesta huolimatta. Tuolla muuten vasta kuuma olikin, hiki valui pitkin naamaa vaikka olisi vain istunut paikallaan eikä tuntunut tuulenvirettäkään. Hassua miten erilaiselta samanlaiset säätilat tuntuvat sisämaassa, kun yleensä ne kokee rannikolla.

Jossain vaiheessa iltapäivää osallistuttiin museokierrokseen, joka sisältyi pääsylipun hintaan. Vajaan tunnin ajan kierreltiin ympäri vanhassa pahvitehtaassa oppaan kertoessa pääpiirteittäin pahvinvalmistuksen vaiheista ja työskentelytavoista. Aivan mieletön kyllä tuo tehdasmiljöö, kun rakennukset on säilytetty hyvin pitkälti entisenlaisena.

Kierroksen jälkeen haettiin museosta karannut kulta Väkkäräverstaan myyntipisteeltä ja haukattiin pientä välipalaa, kun K:n isäkin oli tullut paikalle. Sen jälkeen mentiin katsomaan lähempää jo jonkin aikaa käynnissä olleita turnajaisia, kuviakin tuli napattua kun eräs herrasmies teki tilaa edessään ja sain suht hyvän kuvauspaikan. Hienot asut sun muut siinäkin, mahtoi ratsastajilla olla järjetön hiki haarniska päällä auringon porottaessa kuumasti!

Turnajaisten jälkeen kierreltiin vielä jokunen hetki myynti- ym. kojuja sekä piipahdettiin paikallisen viinitilan puodissa, josta löytyi mm. Johanna-kuohuviiniä. Nyt ei viitsinyt ostaa prätkällä kotiin roudattavaksi, mutta joskus sitä on kyllä ehdottomasti maistettava. :) Kuvauksen mukaan kyseinen viini on kuivaa juhlakuohuviiniä valkoisista viinimarjoista.

Verlasta lähdimme ajamaan kohti Valkealaa ja mökkiä, jossa pari vuotta sitten vietin juhannusta. Pienoisen kiertoreitin jälkeen selvisimme vihdoin perille ja päästiinkin suoraan saunan lauteille “lämmittelemään”. Järvivesi oli hurjan lämmintä, +25°C! Tovin siinä jaksoi saunoa ja uida, kunnes väsymys ja nälkä pakottivat lopettamaan pulikoinnin ja istahtamaan sen sijaan ruokapöydän ääreen. Alkupalana oli rapuja, joita mä en kuitenkaan uskaltanut syödä kun se on jotenkin niin epäinhimillistä. :P En mä katkaravuistakaan tykkää, vaikka olen niitä maistanut – ne vain näyttävät niin kummalliselta.

Istuskeltiin aika pitkään lautapeliä pelaten ja viiniä maistellen, enimmäkseen ulkona terassin pöydän vieressä. Enpä muista kotimaassa aiemmin kokeneeni niin lämmintä mutta pimeää elokuun yötä. Joskus puoli kahdelta silmät lupsuivat niin paljon ettei auttanut muuta kuin lähteä unten maille.

Sunnuntaina lähdettiin puoliltapäivin takaisin Kouvolaan ja sieltä eteenpäin kohti kotia. Juuri ennen lähtöä rantaan ilmestyi sorsaemo (jo aika isoiksi kasvaneiden) poikastensa kanssa leipäpalojen toivossa, sellaisia ne sitten saivatkin. Kuulemma kyseinen lintuemo käy säännöllisesti ensin yksin tsekkaamassa liikeneekö mökiltä pientä purtavaa ja sitten vasta tuo populansa paikalle. Näin oli myös silloin meidän siellä ollessa, emo käväisi mökkipolulla tarkistamassa tilanteen jonkun aikaa aiemmin. Hassuja nuo eläimet joskus.

Että sellainen viikonlopun mittainen kesäreissu meillä. Kuvia tuli nyt aikamoinen läjä, kun en vain osannut enää karsia enempää. Ei varmaan mikään yllätys, kuvia kertyi reissulta kuitenkin 350 – ja siitä on siis huonot ym. kuvat otettu jo pois. On tämä digiaika vaan niin helppoa…

Ankkarock 2010 -playlist

Sain viikonloppuna vihdoin kuvattua alelöytöjä, joita olen nyt viime aikoina tehnyt. Toisinaan aleista ei tunnut löytyvän yhtikäs mitään mielenkiintoista, joskus taas kaappi täydentyy vaikka millä ihanalla jutulla. Ja uusien artikkeleiden hankkiminen tietää luonnollisesti sitä, että vanhemmat ja vähemmälle käytölle jääneet on aika viedä kirpputorille – kunhan vain osaisin luopua niistä… On käsittämättömän vaikeaa laittaa eteenpäin sellaisia vaatteita, jotka joskus ovat olleet niin kovin rakkaita mutta joita ei enää tule syystä tai toisesta käytettyä. Eikä asiasta tee yhtään helpompaa edes ajatus, että joku toinen saattaisi käyttää niitä ihan yhtä suurella rakkaudella kuin itse silloin joskus.

Pyrin edelleen päivittämään vaatekaappiani sellaisilla artikkeleilla, joita voi helposti yhdistellä eri tilanteiden vaatimalla tavalla jo omistamiini vaatekappaleisiin. Oikeanlaiset materiaalivalinnat, sopiva koko ja yhdisteltävyys ovat ne määreet, joilla vaatteeni nykyään valitsen – moni ihana vaate on jäänyt kauppaan huonon materiaalin taikka vaikean yhdisteltävyyden takia. Kerrataanpa nyt mitä kriteerit täyttäviä juttuja tämän kesän aleista on löytynyt.

Beiget perushousut (tai opettajahousut, kuten kulta niitä kutsuu) tarttuivat mukaan Myllyn Lindexiltä, -70% alelapulla varustettuna maksoivat noin 12e. Malli pikkasen leventää mun jo valmiiksi kurvikasta perää, mutta ainakin pökät ovat ihan unelmat jalassa. Mitään tällaisia housuja mulla ei ennestään ole, joten hankinta mietitytti hieman, mutta tuumailin että jos ei pitkinä versioina tule käyttöä niin sitten pätkäistään shortseiksi (shortsit = ♥!). Turhaan ehkä pelkäsin, ovat meinaan päätyneet useasti jo jalkaan viileämpinä hetkinä.

H&M:ltä kaappiini päätyivät mustat normaalihintaiset shortsit (hurjat 10e maksoivat) sekä alerekiltä vitosella Dividedin siniset polvimittaiset lököhousut, jotka malliltaan ovat ehkäpä haaremihousujen serkut. Jälkimmäiset pääsivät lähinnä kesäkotihousuiksi, kun helteiden alkuvaiheessa tuskailin pitkien fleece- ym. kotihousujen kanssa ja shortsit taas ovat liian lyhyet tietokoneella ollessa (tuoli raapii paljasta ihoa ikävästi).

Paitaosastoa kasvatin parilla raitapaidalla. Skanssin Vilasta löytyneessä Objectin paidassa (n. 10e) on hauskasti erilaisia raitoja eri osissa paitaa sekä lisäksi jännät hihat ja takana pieni rypytys. Hansan Onlysta taas nappasin about kuudella eurolla peruspaidan, jossa on yksityiskohtina pieni tasku edessä ja nappirivi selkäpuolen alareunassa.

Asustepuoli täydentyi lähinnä Lindexin valikoimasta. Isohko organic cotton -pääkallokassi kustansi kolmisen euroa ja oli normaalihintainen, solmuvärjätty huivi -70% alennuksella 4,50e ja niittirusetti taisi olla suunnilleen 1,50e. Olen joskus siskolta lainannut tuollaista hiusrusettia ja se oli niin kiva, että nyt oli ostettava itsellekin. Niittimäinen muovirannekoru on Seppälästä (2e), myöhemmin tosin alkoi epäilyttää olikohan tuo nyt ihan tarpeellinen hankinta… Päätyy lähiaikoina toteutettavaan kirppisreissuun mukaan, mikäli emme löydä yhteistä säveltä.

The Body Shopista olisin voinut kahmia vaikka mitä ihania voiteita sun muita, mutta pidin järjen mukana ja ostin ainoastaan papaija-huulivoin vitosella. On muuten mahtava tuote! Ja tuoksuu aivan taivaalliselta. Kynsilakat ovat kummatkin Sokokselta, Lumenen Kevätkepponen 3,90e ja Mavalan New York 3,50e. Olen ihan rakastunut noihin sävyihin, tälläkin hetkellä mulla on ensin mainittua varpaissa ja jälkimmäistä sormissa.

Myös kenkäuutuudet – Vagabondin, kuinkas muutenkaan – ovat täyttä rakkautta! Ruskeasävyiset Elise-kangaskengät ostin Skanssin K-kengästä, olivat -15% eli kolmekymppiä ja rapiat jäi maksettavaksi. Ramona-solkinilkkureita olin kuolannut useamman kuukauden jo merkin nettikaupassa odotellen niitä aleosastolle, mutta kun alehinnat julkaistiin ja Ramonat katosivat kaupasta pariksi päiväksi kokonaan, päätin että tilaisin ne joka tapauksessa jos ne vielä jossain tulevat vastaan. Ilmestyiväthän ne sinne sitten takaisin, joten tilaus lähti menemään vaikka yli satasen hinta pikkasen kirpaisikin. Lohduttauduin ajatuksella, että parempi yhdet arvokkaammat mutta hyvät kengät kuin useammat edullisemmat ja jalat hajottavat popot.

Kenkäpakettia odottaessani hieman huolestutti, jos olinkin kuvitellut nilkkureiden upeuden ja joutuisin pettymään saatuani sellaiset vihdoin jalkaani. Toisin kuitenkin kävi ja rakastuin kenkiin saman tien, kun sain ensimmäisen kaivettua ulos laatikosta. Jalassa t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-t, tuoksuvat huumaavasti nahalta ja kilisevät ihanasti kävellessä – mitä muuta voisi edes toivoa?! Havaitsin kenkien passaavan hyvin myös kesään, ainakin perjantaisella baarireissulla toimivat loistavasti eivätkä jalat väsyneet yhtään. Vähän tietysti pelotti tanssilattialla, että joku hyppäisi kengille tai ne kolhiintuisivat muuten mutta onneksi mitään ei käynyt.

Vielä hieman lähempää kuvaa solkiyksityiskohdista. Ovat ne vaan niin ihanat, huokailuttaa ihan kun näitä kuvia katselee! Tässähän melkein alkaa jo odottaa loppukesää ja alkusyksyä, jolloin kelit viilenevät ja Ramonat pääsevät paremmin käyttöön. Mun syyskenkävalikoima on aika täydellinen: Ramonat, Muscatit, Thelmat ja Dr. Martensit.

Nyt kuitenkin on vielä kesä ja helteet – ja Vagabondin Saphiret, nuo täydelliset kesäsandaalit. Seuraavaksi siirryn ulkosalle ja unohdan tietokoneiden olemassaolon, adios!

Eräänä päivänä tuli jostain mieleen, että voisinpa kuvata kaikki kynsilakkani blogiin ja ehkäpä kirjoittaakin niistä vähän jotain. Itse tykkään lukea kaikkia tällaisia esittelypostauksia, joten ainakin omasta mielestä on kiva joskus myöhemmin muistella mitä kaikkea kaapeissa onkaan majaillut. Mun perfektionistisella järjestelmällisyydellä tämän esittelyt tekeminen oli erittäin mukavaa, kun sai järjestellä lakkoja ryhmiin yms. :) Mistäköhän aiheesta sitä kirjoittaisi seuraavaksi tällaisen..? Kuvat saa klikkaamalla hieman isommaksi.

Värikkäät minilakat

• Depend sävyt nro 83, 160 ja 196.
• Mavala sävyt 62 Milano, 210 Red Diamond, 203 Night Club ja 131 Flashy Violet.

Ei ihan halpikset

• Make Up Store sävy Cha-cha.
• Essie sävy Mint Candy Apple.
• Gosh sävy Pink Lady (voitettu joskus blogiarvonnassa).
• OPI Alice in Wonderland -minilakat Mad as a Hatter, Thanks So Muchness! ja Off with her Red! sekä normaalikokoinen Teal the Cows Come Home.
• China Glaze sävy Four Leaf Clover.

Lumene

• Lumene Quick & Chic sävyt 52 Pimeän taa ja 22 Palava sydän.
• Lumene Long-lasting sävyt 545 Pinnan alla ja 527 Seuraan sinua (jälkimmäinen on vähän niinkuin ikuisuuslainassa äipältä).
• Lumene Natural Code sävy 25 Little miss.
• Anytime sävyt 16 Soitto ja 8 Auringonkukka.

Sekalaiset

• Oriflame Pop Glam sävy Energetic Peach.
• Rimmel Lasting finish sävyt 236 Green Grass ja 014 Jazzed Up.
• Maybelline Colorama, kummastakin sävyn numerot ja nimet jotenkin kuluneet pois.
• Maybelline Water Shine sävy 11 Plum Temptation (tämä saattaa olla vanhin kaikista!).
• H&M sävyt Silver ja Fashionista.
• La Femme Beauty sävyt 129 Ultra Green ja 29 Ebony.

Muut kuin värilliset

• Essien Fill the gap! -aluslakka.
• Yves Rocherin kovettava hoitolakka sekä läpinäkyvä monivitamiinilakka.
• Mavalan Scientifique liuskottumista vähentävä kynnenkovettaja.
• Dependin Powerflex Nail Strengthener toimii myös aluslakkana.

Tässä oli siis kaikki kynsilakkani yhtä tällä viikolla tehtyä aleostosta lukuun ottamatta, mutta siitä todennäköisesti kerron myöhemmin. Onhan noita vuosien varrella “muutama” kerääntynyt kaappiin, mutta onneksi tykkään vaihdella kynsien väriä kerran-pari viikossa. Joitakin vanhoja lakkoja on ollut pakko heittää pois, kun eivät ole enää tahtoneet tulla purkista ulos. Muistattehan muuten, että kynsilakkaputelit kuuluvat ongelmajätteeseen eivätkä tavalliseen roskikseen!

Viime viikonloppuna maalla paikallisessa Vapaa Valinnassa käydessäni silmäni rekisteröivät pienehkön mutta sitäkin houkuttelevamman Mavala-ständin. Eikä mikään ihme, sillä kyseessä oli tämän kevään ja kesän värit, Swinging Colours. Hohtavaa keltaista Acid Yellow -sävyä ihastelin jo laivalla, kun mentiin Ruotsiin silloin pari viikkoa sitten, mutta sen enempää en jäänyt valikoimaa tutkimaan.

Olisin voinut ottaa vaikka kaikkia kuutta väriä yhden putelin! Mulla ei tosin ole kovinkaan positiivisia kokemuksia Mavalan kynsilakoista, Super Base oli kyllä toimiva aluslakka mutta värilakat ovat aina olleet aika surkeita. Ensimmäiset Mavalani olivat kirkkaanpunainen (taisi olla Paris, tai ehkä London) ja luumunvioletti (Milano), kumpikaan ei pysynyt nättinä kynnessä päivää kauempaa ja lisäksi ne sotkivat about kaikki käsieni kautta liikutellut paperit punaisin/violetein viivoin.

Viime vuonna joulun alla ostin punaisen glitterlakan Red Diamond, jonka kahdella kerroksella sain kyllä ihan kivat joulukynnet mutta tämä lakka taas ei tahtonut lähteä millään ilveellä pois kynsistä. Näistä kokemuksista huolimatta päätin ostaa pinkin Night Club -sävyn, johon alkukeväästä ihastuin täysillä – ja jota kävin varmaan viidesti kaupassa pyörittelemässä käsissäni ennen ostopäätöstä.

(Mavalan lakka 3,90e / Vapaa Valinta; sormukset Glitter ja Kalevala Koru.)

Vapaa Valinnasta kassalle asti päätyi tummahko Flashy Violet, joka taittaa valon mukaan mielestäni joko violettiin tai siniseen – myös pulloa pyöritellessä. Sähkönsinisen kynsilakkani muutettua semipysyvästi siskon luokse olen toisinaan kaivannut jotain yhtä näyttävää tummempaa lakkaa, mutta selkeät sinisen tai violetin sävyt eivät ole miellyttäneet. Siihen kaipuuseen Flashy Violet on kyllä sävyltään täydellinen! Mulla on ollut sitä kynsissä nyt pari päivää ja välillä täytyy vilkaista käsiä ihan vaan siksi, että kynnet näyttävät niin kivoilta.

Kokemukseni tästä Mavalan kynsilakasta on muutenkin ollut selvästi edelliskertoja positiivisempi. Mihinkään papereihin ei jää violetteja jälkiä, ei vaikka hinkkasin kynsiäni valkoista A4:sta vasten. Lakkaus on edelleen moitteettomassa kunnossa, vaikka siitä on jo pari päivää aikaa kun sen laitoin. Ainoa miinus tuli heti alussa: lakkaa on hankala saada levittymään tasaisesti, kun sudilla jo lakatun kohdan yli pyyhkäisy teki vaaleampia kohtia lakkaukseen. Toinen lakkakerros onneksi tasoitti ja syvensi värin juuri oikeanlaiseksi.

Tämän postauksen myötä aloitetaan vastapainoksi Dislike-asioille uusi tunniste Thumbs up.

U2 – The Best Of 1990-2000 [2002]

Viikonloppuna tykkäsin kerrankin kynsieni ulkoasusta sen verran lujaa, että piti ihan ottaa kuva ja tyrkätä tännekin. Alla Lumenen tummanharmaa Quick & Chick -lakka Pimeän taa, jonka kruunasi päälle OPI:n minipullosta sudittu Mad as a Hatter. Vähän jotain avaruusmaista fiilistä, eikö olekin? Yllättävän hyvin muuten pysyi tuo yhdistelmä kynsissä, vaikka olin vuoron verran varastoduunissa ja hilluin yhden illan tuparoimassa.

Kävin toukokuun alkupuolella pitkästä aikaa sekä kasvo- että jalkahoidossa, jossa varpaankynteni saivat suloisen pinkin lakkakerroksen. Aivan täysin tuo ei mätsää ensi viikon lopulla tarvitsemaani juhlamekkoon, mutta lakan vaihto on harkinnassa. Muistaakseni kosmetologin kynsilakka oli Orlyn, tarkasta sävystä ei mitään aavistusta. Mulla ei omakohtaista kokemusta kyseisestä merkistä ole, mutta näin käytössä on vaikuttanut ihan kelvolliselta. Lakkakerros on tasainen eikä ole pahemmin lohkeillut pois, vaikka varpaissa tietysti pysyykin aina lakat sormien kynsiä paremmin.

Viime kesänä Zarasta ostamani täydelliset farkkushortsit ovat päässeet taas aktiiviseen käyttöön, mistä olen aivan onnessani. Mä kun en oikein osaa farkkushortseja käyttää sukkisten kanssa niin nyt on ihan parasta, kun tarkenee (ja hyvin tarkeneekin!) kulkea paljain säärin ulkona. En onneksi ole koskaan kärsinyt mistään paljaiden jalkojen komplekseista, vaikka on ties millaista appelsiini-ihoa ja selluliittia ja vähän suonikohjujakin. Eihän mun koivet mitkään kauniit ole ja edustavat taatusti aivan toista ääripäätä kuin jonkun Giselen gasellijalat, mutta näillä mennään mitä on. Mun jalat eivät kauniimmiksi muutu, vaikka verhoaisin ne läpi elämän sukkahousuhin ja leggingseihin – olo sen sijaan olisi kesähelteillä sietämättömän tukala.

P.S. Rakastan myös syvästi Gina Tricotin alerekiltä vitosella löytämääni mustaharmaaraidallista löysähköä paitaa, joka sopii täydellisesti kesäillan viileneviin tunteihin. Toimii tarpeen vaatiessa myös lämpimällä mutta tuulisella säällä.