AvainsanaKynnet

Muhun on iskenyt pahemman laatuinen kuume, nimittäin kynsilakkakuume. Ei ole kyse siitä etteikö mulla olisi tarpeeksi kynsilakkoja ja valinnanvaraa (onhan mulla, osa 1 & osa 2), mutta silti suorastaan himoitsen uusia sävyjä kynsilleni. Onneksi olen “kalliiden” (yli 10e) lakkojen suhteen pihi ja halpojen suhteen epäileväinen – pysyy ehkä vielä jotenkuten homma hallinnassa.

Yksi pienenpieni tilaus mun oli kuitenkin tehtävä, koska tulin (kiitos internet!) tietoiseksi ehkä khuuleimmasta kynsilakasta evö. Kattokaa nyt hei:

Avaruuskynnet yhdellä ainoalla lakalla! Ja se avaruus on vieläpä turkoosisävyinen. Kyseinen ihanuus on Orlyn syksyn 2010 Cosmic FX -kokoelman sävy Halley’s Comet, ihan mahtava nimikin – ainakin hienompi kuin OPIn samansävyisellä Catch Me In Your Net -lakalla. En ole aiemmin Orlyn kynsilakkoja kokeillut yhtä varpaankynsikertaa enempää, mutta näin ensimmäisen testauksen perusteella ei ole pahaa sanottavaa. Kumisesta korkista on hyvä pitää kiinni, suti on okei, levittyvyys hyvä ja yksi kerros riittää kuvan tulokseen (joka on hippasen tummempi luonnossa).

Saatan himoita setistä paria muutakin avaruussävyä… Sininen Lunar Eclipse näyttää mielettömältä, samoin kuin violetti Out Of This World. Oi ja voi! Vielä kun löytäisi jostain yhtä helpon version tummapohjaisesta avaruussävystä selkeästi monivärisillä hileillä!

Komeetan kanssa nappasin samaan tilaukseen OPIn vahvistavan Nail Envy Originalin, vihdoin ja viimein. En ehkä olekaan kuin parisen vuotta pohtinut sen hankkimista… Nyt osui kohdalle passeli hinta, joten klik klik ja pakettia odottamaan. Näin alkuun kun en malta luopua värikkäistä kynsistä käytän Nail Envyä pohjalakkana, jossain kohtaa ajattelin kyllä testata vahvistustehoa ohjeiden mukaisesti kuuriluontoisena.

Hintapolitiikasta sananen: kotimaan kamaralla Nail Envyn hinta on jotain 27e kieppeillä ja Orlyn lakkojen kai jotain vajaa 20e. Mä maksoin tuosta parista 17e ja risat – postikuluineen! Kiitos rakas Suomi järjettömistä hinnoista, onneksi eBay on ystävällisempi. Paketti tuli jenkkilästä ja tupsahti postiluukusta alle viikossa. Aika jees.

Viimeinen tapaus ei ole ostos vaan lahjus taannoisesta Selected-illasta. Aiemmat kokemukseni Make Up Storen kynsilakoista eivät ole mitenkään imartelevia eikä hileinen pinkki Hilde muuttanut käsityksiäni. Lakka levittyy kyllä hyvin mutta kuivuminen kestää ja kestää, päällyslakasta huolimatta. Vaatii myös kaksi kerrosta ja korkki on jotenkin epäsopiva käteen. En ostaisi.

Pariisin Kevät – Kaikki on satua [2012]

Nyt olisi vuorossa muutaman loppukesän/alkusyksyn aikana tekemäni ostoksen esittely. Itse asiassa pari juttua jäi tästä pois (kuten esimerkiksi Hullari-arvoitus) joten lisää on tulossa lähiaikoina. Ja toivottavasti saisin pian aikaiseksi järkätä pienen blogikirppiksen tai vastaavan, sillä olisi tuota myytävääkin tavaraa aikamoinen läjä… Vaatteita ja kenkiä lähinnä, kun yritän (epätoivoisesti) rakentaa vaatekaapistani toimivaa kokonaisuutta.

Elokuisilla markkinoilla maalla törmäsin jälleen Mangomaan kojuun – enkä pystynyt tälläkään kertaa lähtemään tyhjin käsin. Viime vuonna ostamani sininen hippokippo sai kaverikseen punaisen pikkusiskon! Noita katsellessa ei oikeasti voi olla huonolla päällä, niin suloisen hassuja ne ovat. Jos niitä edelleen on ensi vuonna myynnissä (ja menen markkinoille), seuraavaksi voisin hankkia vaikka violetin tai vihreän.

Syyskuun lopun ASTin-reissulla näin eräällä pojalla (ehkä useammallakin?) punaisen Angry Birds -linnun haalarinlahkeessa, sitten onnekseni Siljan jostain shopista löytyi avaimenperä possun muotoisena. Possufani hihkaisi, vaihtoi possun muutamaan hassuun kolikkoon ja kiinnitti tyytyväisenä vihreän palleron haalarimekkoon roikkumaan.

Tunnustan: mä olen sortunut. Kahteenkin asiaan, to be honest.

Chanel onnistui syyssävyssään tänä vuonna niin hyvin, että jopa tällainen tavallinen pulliainen alkoi haaveilla ökykynsilakasta. Sävy 531 Péridot on tullut vastaan useassa blogissa ja joka kerta se miellytti silmääni enemmän. Kuparin ja vihreän upeista vivahteista mulle tulee väistämättä mieleen koppakuoriainen! Vajaata kolmekymppiä en kuitenkaan ollut edes näin mahtavasta kynsilakasta valmis maksamaan, mutta kun se tuli laivalla vastaan melkein kympin halvemmalla – noh, näkyyhän se miten kävi.

Sortuminen numero 2: graffitilakka. Sitäkin on blogeissa (ja about kaikkialla) näkynyt ainakin vuoden verran, mua se ei vakuuttanut. Nyt kun pahin hype on laantunut ja aito, alkuperäinen IsaDora Graffiti Nail Top sattui olemaan Hullari-tarjouksessa, päätin ostaa sävyn 801 Black Tag ihan puhtaasta kiinnostuksesta. Ihan hauska efekti tuo “särkyminen”, mutta en ehkä muita noista käyttäisi kuin tuota mustaa tai sitten valkoista.

Kolmas kynsilakkauutuus, turkoosi hilelakka (joka on myös graffitikynsissä pohjalla) on Sokoksen 3+1 -päiviltä muutamalla eurolla napattu Lumene Natural Coden minilakka. Sävy 9 Live it up näyttää pullossa kivan siniseltä, mutta kynsille saa laastia ainakin kaksi kerrosta että näkyy edes jotain. Ja poistaminen on tietysti yhtä ihanaa kuin hilelakoissa yleensäkin, eli ei kovin ihanaa. Tuota voisi joskus kokeilla esim. mustan tai harmaan lakan päälle?

Ai niin joo, ostettiin me myös asunto. :)

Tein tämän luonnoksen viime torstaina, kun muutama asia otti päähän. Joskus on pakko avautua.

1) En ehdi öisin nukkua tarpeeksi; vuorokaudessa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi tunteja! Olen kotona noin puoli viideltä kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen, pari tuntia olen aivan naatti ja kun vihdoin saan draivin päälle niin kohta pitääkin jo mennä nukkumaan. Treenipäivisin (2-3 krt/vko) ei ehdi sitäkään vähää, Elixia-reissussa kun menee helposti parikin tuntia.

2) Alkukesästä kadotetut pari kiloa ovat tulleet takaisin. Syön taas aivan liikaa karkkia, vaikka ne nykyään maistuvat ihan puulta. Logiikka? Ei ole. o_O

3) Miksi niin monet neuleet ovat 100% akryylia?! H&M esimerkiksi tarjoaa syysneuleissaan ihania malleja ja herkullisia värejä, mutta materiaalin takia on sanottava ei kiitos. Halvalla ei saa hyvää, tiedän, mutta ketjuliikkeiden tarjontaa voisi laajentaa hieman paremmilla materiaaleilla ja vähän suuremmalla hintalapulla – akryyliversiot kun maksavat parikymppiä eikä se ole iso hinta neuleesta. Kalliimpien merkkien neuleet saattaisivat toki olla laadukkaampia, mutta en ole vielä täysin vakuuttunut että ne 150e tuotteet olisivat täysin hintansa väärtejä.

4) Pukeutumisahdistus. Vaatekaapin hyllyillä on kyllä yhtä jos toista kivaa vaatetta, mutta yhdistelyssä on viime aikoina ollut vaikeuksia. Ja se hyvien neuleiden puute on ongelma näin helteilläkin, vilukissan kun on pakko pitää hyvin ilmastoidussa toimistossa neuletakkia ellei tahdo palella. Kaapistani puuttuu niitä paljon puhuttuja perusvaatteita vielä monta – mustan, valkoisen ja harmaan t-paidan sentään jo olen hankkinut.

5) Koska tänä kesänä vapaapäivät ovat olleet kortilla, päätin etten enää loppukesästä suunnittele viikonlopuiksi mitään ohjelmaa. Täksi viikonlopuksi oli vähän jotain suunnitelmaa ja elokuussa mennään perinteiselle Särkänniemi-reissulle, mutta muuten olen täysin vapaa. Harmi vaan, että kaikilla kavereilla on suunnilleen jokainen viikonloppu täyteen buukattu – vaan ei mun kanssa. Höh.

Onneksi torstaina oli mun nimipäivä ja porukat päättivät illalla pistäytyä Turussa. Äiti toi nimpparilahjaksi turkoosin urheilutopin, jonka nyt on jo ehditty testata toimivaksi. Mieltä kohotti myös uusi ihana kynsilakka (Mavala 171 Blue Curaçao) ja viikonloppuna JC:stä parilla eurolla ostettu seeprasormus Karjaan sormuksen kaverina. Vallitseva säätila oli helteinen, illemmalla raitajakku oli juuri sopiva lisä.

Kävin Äxässä hakemassa erään levytilauksen ja siinä lähistöllä olevassa kuppilassa oli oivallinen kyltti. Kulttuuria se on juomakulttuurikin.

En malta odottaa syksyä ja Turun seudun kolmannen Elixian avautumista! Vaikka Länkkäri pysyy todennäköisesti meidän vakitreenipaikkana jatkossakin, on silti mielenkiintoista nähdä minkälainen muistaakseni syyskuussa avautuva Centrum on. Muutenkin odotan syksyä siinä mielessä, että uusien aikataulujen mukaan luvassa on paljon mielenkiintoisia tunteja ja treenejä. (Kyllä, tykkään kesästä, mutta joskus sen on myös aika päättyä ja vaihtua syksyyn. Ei kuitenkaan ihan vielä, onneksi.)

Päädyttiin myöhäiselle lounaalle Ricoon, porukat kun tykkäävät suosia noita TOKin paikkoja. En ollut aiemmin käynyt kyseisessä ravintolassa, ruokalista vaikutti kuitenkin ihan kiinnostavalta. Broilerin filee serranokinkulla, aurajuustokastikkeella ja mustaherukkahyytelöllä oli maukas, joskaan ei mielestäni aivan listahinnan arvoinen (meillä oli joku alekuponki).

Annos oli kooltaan passeli, mun ruokahalulla tosin viimeiset suupalat otin jo ähkyn partaalla. Rapsakoiden ranskisten ystävänä perunat tuntuivat vähän kypsymättömiltä, mutta eivät niin paljoa että olisi tarvinnut asiasta valittaa. Ruokailun jälkeen maha oli kyllä täynnä, mutta olo muuten jotenkin tyhjä. Seuraavalla kerralla joku toinen ruokapaikka, uskoisin. Ja pitäisi ehdottomasti kokeilla useammin myös ketjuravintoloihin kuulumattomia paikkoja, vaan kun ei tiedä hinta-laatu-suhteeltaan hyviä ravintoloita Turussa. Vielä.

Rammsteinin keikkaliput helmikuiselle Hartwallille jäivät tänään saamatta, muuten päivä oli oikeastaan aika jees. Oltiin hoidettu hommat hyvin ja päästiin töistä jo kahdelta, oi että minkälaista luksusta oli kun päivä tuntui niin pitkältä! Kävin kotona ainoastaan kääntymässä ja vähentämässä vaatetusta – aamulla sää tuntui jotenkin tosi viileältä ja mulla oli sitten iltapäivän helteessä mustat farkut ja pitkähihainen paita… Ei sillä, toimisto pysyy vähän turhankin viileänä ja pitkät housut ovat vilukissalle aika must.

Feline ja R mua jo odottelivatkin alaovella tullessani kotiin, lähdettiin siitä sitten kaupunkiin. Mun piti saada viimekuisia lounasseteleitä käytettyä (olis tämän kuun setelitkin vielä kaikki 10 kpl käyttämättä!) ja R:lla oli joku lahjakortti, joten mentiin myöhäiselle lounaalle Rossoon. Olin haaveillut pizzasta bearnaisekastikkeella siitä asti, kun keväällä Helsingin reissulla sellaista Felinen lautaselta maistoin. Valinta ei siis tänään ollut vaikea, muita täytteitä tosin jouduin hetkisen pohtimaan ja bearnaisen kaveriksi pizzan päälle päätyi kanaa, rucolaa sekä tuoreita herkkusieniä. Ja oli kyllä hyvä setti!

Mahat piukassa suunnattiin Hansaan, tytöt siitä pian lähtivätkin kohti Ruissaloa. Mun piti käydä työasioiden puitteissa Studio25:ssa ja tulipa sitten vilkaistua alerekkien suuntaankin. Vähän Tiger of Swedeniä muutti mun kaappiin loistavien alehintojen kera, niistä lisää mahdollisesti myöhemmin. Tuollainen Firetrapin Deadly the Gnome -maskotti olisi ihan mahtava saada kotia koristamaan, varsinkin kun niitä on ties missä väreissä. Eivät vaan taida olla tavallisen tallaajan ostettavissa, ainakaan Studiosta (en tosin ole kysynyt).

Alejuttujen lisäksi kuikuilin myös normaalihintaisia tuotteita, joista ainakin tämä Dieselin lompakko on aivan mieletön! Toisaalta olen eBayssa kytännyt yhtä Iron Fistin vähän vastaavanlaista lompakkoa (tai pientä kirjekuorilaukkua, hursomhelst) useamman kuukauden, mutta kyllä Dieselistä ehkä kilpakumppanin saisi. Hintaeroa niillä on jonkin verran, ei mahdottomasti kuitenkaan. Ja voi olla, etten lopulta hanki kumpaakaan kun huomaan että pärjään vanhoillakin. ;)

Lopuksi vielä pari kynsilakkauutuutta Mavalalta, haaleanvihreä Khaki Vintage tarttui Sokokselta matkaan viime viikolla ja mustahileinen Black Oyster tänään. Olin sopivasti eilen illalla ottanut vanhat lakat pois kynsistä, niin pääsin heti kokeilemaan tuota vähän tummempaa versiota avaruuskynsilakasta. Hyvältä näyttää, tycker jag! Sokoksella on muuten parhaillaan S-etukorttitarjouksessa Mavalan lakat 3,50 e / kpl, mikäli joku sattuu kaipailemaan esimerkiksi kivaa kesäväriä kynsiin.

Muistaako joku kun viime kesänä esittelin kaikki kynsilakkani (enkä edes kysy kiinnostaako ketään)? Päätin ihan mielenkiinnosta tehdä tällaisen tilannekatsauksen, jotta näen miten monta uutta kynsilakkaputelia onkaan vuoden aikana tullut hankittua. Olen toki myös siivonnut kokoelmani, ts. kynnelle paakkuuntuvat vanhan lakat päätyivät askartelulaatikkoon – vielä kun ehtisi taas pitkästä aikaa askarrella jotain…

Anyhow, tällaiset tapaukset olen vuoden aikana haalinut vanhojen kynsilakkojen jatkoksi!

• H&M kynsilakan sävyssä Red hommasin, kun tarvitsin uuden punaisen lakan. Levittyy tasaisesti ja pysyy yllättävän hyvin, joskin isokokoista sutia on vähän hankala käyttää.
• Max Factor Nail Finity minilakka sävy 549 Red Passion tuli kylkiäisenä ostaessani sarjan huulipunan ja huultenrajauskynän. Ovat todellakin oikein räväkänpunaisia kaikki kolme! Kynsilakan pysyvyys on kyllä aika surkea, tuppaa murenemaan kärjistä ennen kuin ehtii kissaa sanoa.
• Mavalasta olen alkanut tykätä enemmän, varsinkin harmaa 217 New York on ihan mahtava sävy (samoin siskolta toisinaan lainattu hieman tummempi Minsk). 269 Deep Blue ja Baby Blue tulivat samassa paketissa, kolmantena siinä oli muistaakseni päällyslakka mutta sen annoin siskolle.
• Lumene Quick & Chic sävy 64 Kevätkepponen on viime loppukesän alehankinta ja edelleen yksi ehdoton suosikkini. Toimii sekä kesällä että talvella!
• Brittilästä tilatut e.l.f sävyt Mango Maddness ja White ovat ihan ok, jälkimmäisen sain tilauslahjaksi silloin kuninkaallisten häiden aikaan.
• Beauty Line Cosmetics sävy nro 512 on tuliainen Kreikasta ja mätsää meidän autoon.
• Rimmel Lasting finish on tuoksuva kynsilakka, vaaleankeltainen 058 Lemon Drop tuoksuu sitruunalta. Tuoksu säilyy kynsissä suunnilleen yhtä kauan kuin lakkaus nättinä.
• Isadora Wonder nail on kynsilakkamerkeistä ehkä suosikkini, leveä mutta jämäkkä suti sopii mun käteen erinomaisesti ja lakka pysyy kynsissä hyvin. Ensin hankin vihreän sävyn 648 Go Green ja myöhemmin sävy 652 Gold Sparkles lopetti vihdoin täydellisen kultalakan etsinnän.

Hauska muuten, että uusia kynsilakkoja on tasan 12 kappaletta eli keskimäärin yksi per kuukausi. Tällä hetkellä kokoelmani on oikeastaan aika kattava, löytyy juuri niitä sävyjä joita useimmiten kaipaan. Ehkä jonkun kesälakan vielä voisi hankkia, mutta vain jos bongaan sellaisen värin joka houkuttelee jotenkin erityisesti. Joku kiva sininen voisi esimerkiksi sellainen tai mahdollisesti jokin helmiäissävy, mikäli koen sellaisen yhtään omanlaisekseni. Noh, tulee vastaan jos on tullakseen.

Nyt unohdan koneen pariksi päiväksi ja suuntaan kirkkaanvihreää Isadoraa kynsissäni maalle juhannuksen viettoon. Huomenna saadaan loistoseuraa Tampereelta, en malta odottaa että näen ihanan Akkikin perheineen – pääsiäisestä tuntuu olevan jo pieni ikuisuus. Rentouttavaa juhannusta kaikille!

Stella – Pelkääjän paikalla [2006]