AvainsanaLainasanat

Kovin on ollut hiljaista blogissa viime aikoina… Vieläkö siellä ruudun toisella puolella on joku? Kommentteja ainakin jätetään niin harvakseltaan nykyään, että mietin välillä höpisenkö vaan itsekseni täällä. Toisaalta näin somen kultakaudella vuorovaikutus tuntuu keskittyvän tykkää-napin painallukseen, niin ei ehkä ihme kun mulla ei sellaista nappulaa ole täällä koodattuna enkä ole koko blogia edes Facebookiin vienyt. On se välillä käynyt mielessä, mutta äh, en mä kuitenkaan jaksaisi olla niin some-aktiivinen… Vaunuhulluhommat vievät ison osan mun someajasta, joten eiköhän siinä ole ihan riittävästi. :D

Hmm, mitäs tänne muuten. Omat töihinpaluukuvioni alkavat selkiintyä ja lapsen hoitopaikkahakemus pitäisi hiljalleen tehdä; kesän tyttö saa viettää isin kanssa kotona, mutta syksyllä olisi edessä uudenlainen arki. Ai kamala, miten nopeasti aika menee! Enkös mä just vasta ollut synnärillä..? Onneksi mulla on sentään vielä pari kuukautta kotiäitielämää jäljellä, täytyy koittaa nauttia niistä täysillä.

Olemme myös pähkäilleet tulevaisuuden asumisasioita, maalle tekisi kovasti mieli vaan mistä meille sopiva tönö… Kaikenlaisia vaihtoehtoja on pyöritelty, mihinkään toistaiseksi päätymättä. Sillä välin voin keskittyä nykyisen kodin raivaamiseen, turhaa tavaraa tuntuu tupsahtelevan koko ajan jostakin esiin. Vaate- ja muut kaapit tekisi mieli setviä jälleen kerran eikä vihdoin käsiini löytänyt KonMari todellakaan helpota sitä hinkua, mutta yritän nyt ensin saada luettua opuksen ennen kuin käyn kaappien kimppuun.

Somesta vielä sen verran, että mulla kävi kerrankin mäihä ja voitin Biodellyn Fb-arvonnassa mahtavan tuotepaketin Nafhan luonnonkosmetiikkaa! Käytössäni on parhaillaan merkin silmänympärysvoide, jonka voitin joskus blogiarvonnasta, ja olen kyllä tykännyt, mutta harvoin raaskin kosmetiikkaan laittaa sen enempää euroja vaan tyydyn edullisempiin vaihtoehtoihin. Tosi kiva siis päästä testaamaan itselle uusia tuotteita, ties vaikka joku jäisi pysyvästi peilikaappiin.

Kosteuttava ja rauhoittava kasvonaamio
Kosteuttava ja rauhoittava kasvonaamio on ainutlaatuinen sekoitus kosteuttavia, rauhoittavia ja kiinteyttäviä ainesosia sisältäviä vaikuttaviaaineita. Rautayrtistä ja appelsiininkukista saatavat kukkaisvedet parantavat ihon rakennetta, kiinteyttävät ihon tukirakennetta ja raikastavat ihoa.
Tuotetiedot »

Pehmeä kuorintavoide
Ghassoulsavi yhdistettynä tammenkuorihiukkasiin puhdistaa ihon epäpuhtauksia ja poistaa iholta ylimääräisen talin. Samalla arganöljy, aloe vera ja vihreä tee suojaavat ja kosteuttavat ihoa jättäen sen pehmeäksi ja samettiseksi.
Tuotetiedot »

Arganiaöljy
Luomuarganiaöljy on ravitseva ja elvyttävä. Nafha Arganiaöljyn tehokkuus perustuu ainutlaatuiseen puristimeen, jonka uuttoprosessi säilyttää kaikki öljyn tehokkaimmat ominaisuudet. Nafhan Arganiaöljy tunnistetaan sen erinomaisesta juoksevuudesta, imeytymisestä sekä kultaisesta väristä. Ainutlaatuisen kylmäpuristusmenetelmän ansiosta myös Nafha Arganiaöljyn tuoksu on erittäin mieto ja miellyttävä.
Tuotetiedot »

Puhdistava kasvovesi
Kasvovesi sisältää toisiaan täydentäviä aktiivisia luonnollisia ainesosia. Sitruuna ja pomeranssi yhdessä kaktusviikunan kanssa ravitsevat ja pehmentävät herkkää ja ärtynyttä ihoa. Taikapähkinä ja sitruunaverbena auttavat parantamaan ihon rakennetta samalla, kun kaunokainen, hevoskastanja ja carob vähentävät ihon punoitusta.
Tuotetiedot »

Linkkien takaa löytyy tarkemmat tiedot, mä en klikkauksista hyödy millään tavalla. Biodellyä tosin voin suositella lämpimästi joka tapauksessa, se on meinaan ollut mun suosikkikauppa luonnonkosmetiikan suhteen jo pitkään. Kilpailukykyinen hintataso ja erinomainen valikoima, lisäplussana turkulaisuus. ;) Peruskosmetiikka mulla on lähes kokonaan luonnonkosmetiikkaa, meikkipuolta pitäisi vielä päivittää, mutta sillä ei kiirettä kun kotona ollessa tulee niin harvoin meikattua. Ehkä syksyllä sitten.

Raskausajan jälkeen en pahemmin ole itselleni mitään hankkinut, vaan keskittynyt enemmän lapseen ja kaikenkarvaisiin aiheeseen liittyviin tilpehööreihin. Lienee ihan yleistä äideille, varsinkin jos (omalla kohdallani kun…) kotona ollessaan useimmiten kuitenkin hengaa jossain sopivasti lötköissä kotivaatteissa. Vaatekaappiahdistus on muutenkin saanut pohtimaan entistä tarkempaan, mistä oikein tykkään ja millaisia juttuja mun oikeasti tulee käytettyä. Äitiysvuoden aikana garderobiini on muuttanut vain muutama uusi artikkeli, joista jokainen on jo ehtinyt a) tuoda monta kertaa iloa päiviini ja/tai b) pelastaa pukeutumiskriisiltä.

Ensimmäiseksi Papun jonkinlaiseksi hitiksi muodostunut rusettipipo, jonka ostin kesän lopulla Tampereelta. Mietin myös harmaata värivaihtoehtoa (liiankin pitkään mikäli siskolta kysyy), mutta päädyin kuitenkin turvalliseen mustaan. Aivan ihana pipo, joka päässä on aina hyvä mieli! Materiaali on kaksinkertaista trikoota, mutta hyvin tuolla tarkenee nollakelissäkin vielä. Rusetti ei tosin ole enää yhtään noin hieno – mukana kyllä tuli ohjeet miten rusetti kuuluu taitella, mutta mä en ole onnistunut saamaan siitä uudestaan noin nättiä. No, onneksi on edes tämä kuva muistoksi. Haaveilen joskus hommaavani tyttärelle samanlaisen pipon, tällainen kevyt samistelu voisi olla aika söpöä eikös?

Ylijäämäpaloista valmistetun Kärki-korumalliston bongasin suunnittelijan blogista ja ihastuin saman tien. Joulun alla suuntasin eräänä sunnuntaina joulumarkkinoille, jossa Ann-Christine oli tuotteitaan myymässä ja sain lunastettua itselleni omat minttuiset nappikorvikset. Korvakorut ovat omaan makuuni just sopivan näyttävät, mutta silti mukavan kevyet käyttää ihan arjessakin. Ja minttu, tuo lapsuuteni lempiväri, oi kuinka sitä ihastelen edelleen!

Uuden vuoden kolkutellessa ovella teimme pienen tyttöjen (= sisko, mukelo & minä) retken Tampereelle kaveriperhettä moikkaamaan ja menomatkalla poikkesimme pitkästä aikaa Ideaparkissa. Eräs lastenvaateliike houkutteli astumaan sisään “kaikki alessa” -kyltein ja löytyipä sieltä myös Papua aikuisten koossa. Vaatekaappini oli huudellut jo tovin laadukkaiden leggareiden perään ja kuin tilauksesta Ideaparkissa vastaan tuli oikeassa koossa juurikin ne Papu mökkipolulla -malliston pökät, joita olin netissä ihastellut. Papu kertoo fb-sivullaan kuosista näin:

Neulanen-kuosi on saanut innoituksensa metsästä löytyvistä aarteista: neulasista, oksista, muurahaisista, hiekasta. Kaikesta siitä, mitä me aikuiset usein kutsumme roskiksi. “Giggle my sweet if I ever call them just litter.”

Olen aivan rakastunut näihin(kin)! Kuosi on mukavan rempseä eikä kuitenkaan liian överi (joo musta on tullut vähän mummo), ja lisäksi se sopii about kaikkien mun (mustien) mekkojen kanssa. Laatuun olen ainakin toistaiseksi ollut tyytyväinen, kankaasta ja saumoista kyllä huomaa, ettei nyt ole mitään ketjuliikelaatua hyppysissä. Oikein onnistunut lisäys mun hyvän mielen vaatekaappiini siis.

Joulu käsiteltiin viime viikolla, joten nyt olisi vuorossa perinteinen lahjakatsaus. Muille ei ehkä maailman mielenkiintoisin postausaihe, anteeksi vain, mutta itselleni tämä on helppo tapa jättää joku muistikuva joulun muistamisista. Mun pääni tuskin tästä enää kirkastuu sen kummemmin, vaan on pikemminkin asteen lahompi joka vuosi…

Ekaksi keittiöön sijoittuvat lahjat. Tuleviin leipomishetkiin tyttären kanssa saimme puisen possuleikkuulaudan sekä pari piparimuottia ja minille sopivan pikkukaulimen. Toivelistallani olleita keittokirjoja en saanut, mutta äiti oli jostain bongannut vähän samaa sarjaa olevan Puputytön juhlakirjan, joka sisältää jokaiseen juhlaan sopivia vegaaniherkkuja. Kirjan kaverina oli spelttikierrepastaa, joka on paitsi maukasta myös lähituotantoa!

Teetä ja herkkuja tuli tänä jouluna aikamoinen määrä, mutta niiden tuhoamisessa meillä tuskin on ongelmaa (ja osa on toki jo tässä kohtaa tuhottukin). Valkosuklaata, Goodion chai-raakasuklaata ja pari piparminttutankoa, joista toinen puuttuu kuvasta jälkikasvun saatua sen käsiinsä… Ehdin sentään napata pois ennen kuin se päätyi beben suuhun. Teeosasto täydentyi muutamalla irtoteelaadulla:

Earl Grey Blueflower / théhuone
Kevyesti mausteinen musta lehtitee ruiskaunokin ja sinimalvan kukkasilla sekä aromikkaalla bergamottuutteella.

Iloisten Rouvien Rooibos / Forsman tea
Vihreän ja punaisen rooiboksen sekoitus. Maistuva rooibos teehetki Mma Ramotswen tapaan. Mausteena samppanjamaisen kirpeä mansikka ja auringonkukan terälehdet.

Mustikka Superior tee / Forsman tea
Intia-Ceylon tee maustettuna mustikkaöljyllä ja kuivatulla kotimaisella mustikalla. Tee sisältää 15 % kotimaista mustikkaa eli kuori- ja siemenrouhetta.

Lisäksi saimme pari pakettia pussiluomuteetä, toinen oli Clipper Mansikka & Raparperi yrttitee ja toinen Pukka Vanilja Chai. Mies tykästyi tuohon Clipperiin ja ollaankin nyt monena iltana juotu pussiteetä irtoteepannullisen sijaan. Eipähän pissata yöllä niin paljon, kun ei ole kiskaissut puolta litraa teetä ennen nukkumaanmenoa… :D

Sekalainen seurakunta muuta mukavaa. Talven viimoja torjumaan siskon kutoma harmaa panta alpakkalangasta sekä täysin toiselta suunnalta saadut violetinsävyiset lapaset, jotka ovat just mukavan paksut. Samasta osoitteesta saimme myös patalaput, jotka toisaalta olisivat ehkä kuuluneet ennemmin tuohon edelliseen kuvaan. No, meni jo. Mummiltani sain sinisen hiuspyyhkeen ja suihkusaippuan, huikea kissakirja taas oli osoitettu meille yhteisesti kummitädiltäni. Äiti oli sujauttanut lahjakassiini edellisen kuvan juttujen lisäksi sinivihreät sukkahousut ja possuteippiä, possufani kun olen. Lahjakorttejakin tuli muutama: S-ryhmän on yleispätevä monessa paikkaa, Rootsin kortilla saa parit perjantaiburgerit ja mielettömänä yllätyksenä iskä oli meille perheen naisille hankkinut jokaiselle lahjakortin johonkin Hoitola Izumin hemmotteluun.

Viimeisenä se epäilemättä eniten käyttöä saanut lahja eli uusi puhelin, jonka rakas äijelini mulle oli käynyt ostamassa. Luuri on Honor 7, eli taipaleeni omenaleirissä kesti tässä kohtaa kolmisen vuotta. Ei sillä ettenkö olisi iPhonesta tykännyt, en vain nähnyt järkeä pulittaa taas pitkää penniä tietystä logosta takakannessa… Kokeilen nyt elämää Androidin kanssa ja katson sitten joskus uudestaan, mikäli siltä tuntuu. Toistaiseksi uusi puhelin on toiminut mainiosti eikä mulla ole suurempia valittamisen aiheita, vaikka käyttötuntuma toki on erilainen iPhonen jälkeen.

Jälkikasvun ensimmäinen joulu näytti lahjojen osalta tältä: mukavasti vaatetta ja jonkun verran myös leluja. Olin itsekin kääräissyt edellisten joulujen papereihin bodyn sekä parit housut, ihan vaan jotta lapsella olisi jotain avattavaa, kun en tiennyt miten paljon paketteja muilta tulisi. Lahjavaatteet olivat kokoa 80-92 eli tämän vuoden juttuja; tai no voi olla, ettei tyttö ihan 92 kokoon asti kasva ennen ensi joulua. Ainakin olen ymmärtänyt, että koot 80-86 pysyvät yleensä varsin pitkään käytössä verrattuna vauvavuoden vaatekokojen vaihtumistahtiin.

Olin yllättynyt miten muksua kiinnosti lahjanarun ja paperien lisäksi pakettien sisällöt, esim. kummitädiltä saadut pinkkivalkoiset Moccis-tossut piti laittaa saman tien jalkaan. Lahjakasan huvettua bebe otti marakassit käteen ja kiipesi pulkkaan istumaan, siinä taisi olla joulun parhaat lahjat hänen mielestään. :) Kuvasta muuten puuttuu Legot kokonaan! Isänsä perintö-Duplojen lisäksi yhdestä kääreestä paljastui Duplo-juna, jonka iso Duplo-laatikko imaisi sisuksiinsa ennen kuin äiti ehti edes tajuta millainen kokonaisuus tämä uusi juna oli…

Lopuksi vielä muutamat randomit, osa edellisistä kuvista unohtuneita ja osa vasta joulun jälkeen saatuja. Tampereen kavereilta saimme pari pakettia: toisessa oli hauska täplätunika tytölle ja toisessa Lapuan Kankureiden keittiöliina sekä Taito Shopin Tampere-teetä. Lontoosta saapuneessa paketissa oli Minni-neuleen ja Mocciksien lisäksi Organic Babies -merkkinen peppurasva sekä Baby Stomach Tea, jollaisesta en ole ennen kuullutkaan! Tällaisen esittelyn löysin netistä merkin omilta sivuilta:

Our Baby Stomach Ease tea is a traditional blend of organic herbs. It has been tried-and-tested by independent parents and is recommended by midwives. Our blend tastes very pleasant so that it appeals to babies sensitive taste buds. It is of course sugar free and contains naturally no caffeine. All herbs are carefully selected and easy to digest.
Ingredients: Aniseed, fennel, camomile, caraway and thyme
– Neuner’s

Paljon siis kivoja ja ihania lahjoja, kiitos asianosaisille tätäkin kautta! Mitäs kaikille muille joulupaketeista tuli? Toivottua, justiinsa nappiosuma, ehkä jotain yllättävää? Saa mieluusti jakaa kommenttiboksin puolella, mä tykkään lukea muidenkin lahjoista – ja ties vaikka saisi ideoita tuleviin lahjoihin. :)

1. Mitä sellaista teit vuonna 2015, jota et ole koskaan ennen tehnyt?
– Koska vauva ei ollut ennestään mulle mitenkään tuttu juttu niin hyvin paljon kaikkea siihen liittyvää: mm. synnytin, imetin, nukuin yöuneni pätkissä kuukaudesta toiseen, opettelin (kesto)vaippaviidakkoa, järjestin ristiäiset, käytin Nenä-Friidaa sekä osallistuin vauvajumppiin. Vauvajuttujen lisäksi sain kummipojan, nukuin pehmeissä trikoolakanoissa, kävin Helsingissä Lapsimessuilla, näin Kuhankuonon rajakiven, olin aikuisbalettikurssilla, osallistuin ID:n blogitapahtumaan ja järjestin vaatekutsut.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö uusia seuraavalle vuodelle?
– Tavoitteena oli (keittiö)remontin valmistuminen, ei turhia paineita vanhemmuudesta sekä nauttiminen vanhempainvapaalla olemisesta. Keittiö saatiin käyttökuntoon jo heti alkuvuodesta, joskin pieniä viilauksia (mm. peitelevyt, listat, yhden seinän käsittely) on edelleen tekemättä. Mitä vanhemmuuteen tulee, olemme pyrkineet valitsemaan oman tiemme ja toimimaan kuten parhaaksi näemme. Kotona olemisesta olen kyllä nauttinut, mutta on myönnettävä että väsyneimpinä hetkinä sitä tahtoisi olla missä tahansa muualla… Seuraavan vuoden tärkeimpänä missiona voisi olla kärsivällisyyden kasvattaminen – välillä nimittäin tuntuu, että mun pinna on lyhyempi kuin ennen äidiksi tuloa, vaikka kuinka väitetään lasten kasvattavan kärsivällisyyttä.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
– Kesällä ystäväperheeseen tuli toinen lapsi ja lisäksi serkkuni synnytti sukuun uuden jäsenen (eli meidän tytön ekan pikkuserkun).

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
– Kaverin sisko ja geokollega, vuosien syöpätaistelun jälkeen. :'(

5. Missä maissa kävit?
– Tukholman satamassa laivaristeilyn aikana, eh heh.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2016 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2015?
– Omakotitalon maalla.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2015?
– 14.1. syntyi tyttäreni, esikoiseni. ♥ Ja puolisen vuotta myöhemmin 16.7. päivänvalon näki hänelle tulevaisuudessa toivottavasti läheinen tyttökaveri.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
– Synnytys ja äitiys, vaikken jälkimmäisessä ole aina loistanutkaan.

9. Suurin epäonnistuminen?
– Äitiyden synkeämmät hetket.

10. Kärsitkö vammoista?
– No imetys kyllä vaati veronsa (ja kipunsa).

11. Paras asia, jonka ostit?
– Uudet vaunut, kun ensimmäiset eivät tuntuneetkaan meidän käyttöön sopivilta.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
– Mieheni, jonka kanssa olemme yhdessä opetelleet uutta titteliä elämässä.

13. Mikä aiheutti ahdistusta?
– Se, kun vauva oli niin huono nukkuja.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
– Lainojen maksuun sekä lapseen suoraan tai välillisesti liittyviin juttuihin.

15. Mistä innostuit eniten?
– Vauvasta, kotielämästä ja vaunuista.

16. Mikä artisti muistuttaa sinua vuodesta 2015?
– Apulanta, Sanni.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko:

I. Onnellisempi vai surullisempi?
– Sinänsä onnellisempi, mutta tietyllä tavalla surullisempi.

II. Lihavampi vai laihempi?
– Laihempi, viime vuoden lopussa kun olin viimeisilläni raskaana.

III. Rikkaampi vai köyhempi?
– Köyhempi.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
– Ollut parempi kumppani, harrastanut liikuntaa.

19. Entä vähemmän?
– Menettänyt hermojani, kiukutellut, mäkättänyt turhasta.

20. Miten vietit joulun?
– Aattoon sisältyi tänä vuonna oksennustauti, jonka pirpana oli jostain onnistunut nappaamaan. Siitä huolimatta jouluaatto oli ihan mukava, ja tautikin oli onneksi vuorokaudessa selätetty. Loput joulunpyhät menivät sukuloidessa, niin että tuntui varsin helpottavalta kun joulu jäi taakse. Ensi vuonna voisi vaikka pysyä koko joulun kotona…

21. Suurin sisustuksellinen inspiraatio tai haave vuonna 2015?
– Toteutunut haave oli ehdottomasti uusi keittiö!

22. Mikä oli paras lisäys garderobiin?
– Musta mekko epäsymmetrisellä helmalla (with love Sanna Hopiavuori), kokomustat Converset, korallinväriset kuviolliset haaremipökät (Lindex), keltainen lätsä (Costo), mustat korkeavyötäröiset farkut (Levi’s).

23. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
– Telkkaria ei tänäkään vuonna tullut kovin usein katsottua, mutta loppuvuodesta piti tietty tsekata uudet Solsidan-jaksot.

24. Suosikkilehtesi?
– Deko, Avotakka.

25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
– Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi

26. Entä paras musiikillinen löytö?
– Apulannan uusin albumi oli aika kova.

27. Mitä halusit ja sait?
– Lapsen, uuden keittiön.

28. Mitä halusit, muttet saanut?
– Muuttaa maalle: omakotitalon ja oman pihan.

29. Mikä oli suosikkielokuvasi vuonna 2015?
– En tainnut katsoa yhtäkään, hupsis.

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka paljon täytit?
– Olin 5-kuukautisen vauvan kanssa kotosalla ja alkuillasta kävimme naisvoimin ihastelemassa alppiruusuja. Ensimmäinen vuosi kolmekymppisenä tuli päätökseen, oli kyllä kaikin puolin kelvollinen aloitus uudelle vuosikymmenelle.

31. Mikä asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
– Paremmin nukkuva lapsi -> vanhemmilla vähemmän univajetta -> parempi mieli kaikilla. Vaan aina ei mene nallekarkit tasan..

32. Miten kuvailisit vuoden 2015 tyyliäsi?
– Kotoinen rönttä. :D Toinen yleispätevä adjektiivi voisi olla ‘imetysmyönteinen’. Noin ylipäänsä siivosin vaatekaappiani aika rankalla kädellä, joten kotivaatteiden lisäksi garderobin pitäisi nykyään olla myös suhteellisen simppeli. Ainakin vaatemäärä on vähentynyt huimasti eikä uusia artikkeleita tullut vuoden aikana montaakaan.

33. Mikä/kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
– Tieto siitä, että jonain päivänä arki helpottaa.

34. Kenestä julkkiksesta/hahmosta/ilmiöstä pidit eniten?
– Kanssahulluista Facebookin Lastenvaunuhullut-ryhmässä. ;)

35. Ketä kaipasit?
– Mammaa ja pappaa, joiden olisin halunnut tapaavan lapsenlapsenlapsensa.

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
– Tyttäreni.

37. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
– Tuon parhaan ystäväni eli avioäijelin kanssa otimme kyllä yhteen mooooonta kertaa, mutta pysyvästi emme sentään ole riitaantuneet. Muistan lukeneeni jostain, että lapsen ekan vuoden aikana toiselle sanottuja asioita ei pidä ottaa todesta eikä muistella jälkikäteen. Allekirjoitan tämän kyllä täysin!

38. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
– Kävisin kesällä ajamassa prätkällä edes kerran.

39. Arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2015?
– Se on ‘vain vaihe’..!

40. Kuluneelle vuodelle sopiva lyriikka?
– “Yksi pieni elämä / Suuri valo sisällä / Katson hiljaa nukkuvaa / Katson lohdunkantajaa / Pidän aina lähellä / Kuljen matkan vierellä / Sillä saattajani on / Vasta syntynyt – Lohtu (Uusi Lastensairaala 2017)

Edellisten vuosien katsaukset: 2014, 2013, 2012, 2011 ja 2010.
Kuvat lokakuiselta pakkaspäivältä kotikotona.

Viime keväänä keittiöremontin jälkimainingeissa koin ahdistusta siitä tavaramäärästä, joka meillä on sullottu tähän 66 neliöön. Varsinkin kun suurin osa kamoista on mun, joko ikivanhoja tai uudempia, mutta joka tapauksessa mun hankkimia tai jostain saamia. Olen saanut tavarahamsterimallin kotoa ja usein roipetta jemmataan omissa kaapeissa ennemmin kuin laitetaan kiertoon, vaikka kuinka itsellä ei enää olisi tarvetta.

Erityisesti vaatekaappini on raskauden ja imetyksen myötä muuttunut isoksi kysymysmerkiksi: se tuntuu olevan täynnä vaatteita, jotka eivät sovi keskenään yhteen tai jotka eivät ole just nyt sopivia. Joidenkin vaatteiden kohdalla kyse on istuvuudesta (ne rask… eikun imetyskilot), mutta joidenkin ihan vaan siitä fiiliksestä. Keväällä sain käsiini Rinna Saramäen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi, jonka innoittamana kävin koko vaatekaappini läpi oikein ajatuksen kanssa. Otin käyttöön mallin, etteivät kaikki kelvolliset vaatteet ole kaapissa yhtä aikaa, vaan päivitän valikoimaa silloin tällöin esimerkiksi vuodenajan vaihtuessa.

Aiempaan verrattuna malli on ollut toimiva, mutta nyt tartuttuani kyseiseen kirjaan uudestaan sen jäätyä keväällä kesken tunnen kaipaavani jotain enemmän. Kaapissani on edelleen vaatteita tyyliin ihan kiva ja huomaan, että niitä tulee käytettyä kyllä varsin harvoin. Sen sijaan sieltä puuttuu joitakin perusjuttuja, joita kaipaan vähän väliä – esimerkiksi musta sekä harmaa ihan perus t-paita. Niiden kohdalla ongelmaksi muodostuukin, mistä sellaiset löytäisi! Sen olen oppinut, että ketjuliikkeiden tusinapaidat on parempi jättää väliin, kun ei niistä kiertävine saumoineen ja pikanukkaantumisineen tule kuin paha mieli. Tukisin mielelläni vaikkapa kotimaisia vaatemerkkejä, vaan toistaiseksi ei vastaan ole tullut ainuttakaan simppeleitä perusvaatteita tarjoavaa merkkiä. Toki kiinnostavat leikkaukset ym. ovat omiaan joissakin vaatekappaleissa, mutta esim. peruspaidalta en ihan oikeasti kaipaa yhtikäs mitään kikkailua.

Hankalaksi asian tekee myös se, etten oikeastaan tiedä millainen mun tyyli on. Olen pohtinut tätä ennenkin, mutta vastaus on edelleen löytymättä – ja luonnollisesti tämä totaalisen uusi elämäntilanne eli äitiys on muuttanut ajatusmaailmaa siinäkin asiassa. Esimerkkinä: ennen rakastamani minihameet tuntuvat nykyään aivan liian lyhyiltä. Tai matalavyötäröiset housut, ne eivät vain enää tunnu mukavilta päällä eivätkä todellakaan imartele vyötärölle kerääntynyttä rengasta. Toivon kroppani palautuvan edes jossain määrin imetyksen loputtua, mutta ehken mä halua sitä tarpeeksi kun en saa järjestettyä itseäni liikkumaan.

Tavoitteena ja toiveena siis on rakentaa vaatekaappi, josta voin napata päälleni mitä tahansa joutumatta sen kummemmin pähkäilemään asiaa. Ekaksi täytynee selvittää, millaisena näen itseni ja tyylini; sen jälkeen ehkä miettiä millaisena toivoisin näkeväni ne. Millaisista vaatteista tykkään, millaisista en niinkään? Mikä on oma arkiunivormuni? Missä tunnen oloni kotoisaksi? (Onneksi on ne kuva-arkistot.)

Eeva kirjoitti taannoin osuvasti:

“Lempivaate on sellainen, jonka voi pukea päälle ja sen jälkeen unohtaa.”

Projektista bloggaan varmasti lisääkin, kunhan tässä pääsen kunnolla liikkeelle. Samalla tulee mukavasti kerrattua alkuvuodesta kirjattuja ajatuksia tyyliasioiden suhteen. Eiköhän tämä tästä!