AvainsanaLainasanat

Kun sala-avioitumisen jälkeen aloimme miettiä myöhemmin järjestettäviä kekkereitä, ajattelimme lähinnä säästösyistä (pienellä budjetilla ei luonnollisesti voi satsata kaikkeen) hoitaa musiikkipuolen ilman livebändiä. Kiitos työkaverini K:n, asia menikin aivan toisin ja meillä oli bändi ennen kuin edes tarkkaa juhlapäivää oli päätetty. Kaikki lähti siitä, kun kerroin töissä häistämme tulevan vähän silleen vasemmalla kädellä järkätyt ja K totesi siihen, että sitten mulla saattais olla teille bändi. :D Ja niin Von Clausewitz tuli osaksi meidän hääjuhlaamme.

Bändi ei ollut aiemmin soittanut häissä, muissa juhlissa kylläkin. Ehtoja esiintymiselle oli kaksi: he eivät soita ns. hääbändinä taustamusiikkia ja humppaa ei tule. Kuulosti siis oikein mainiolta! Biisilista oli rock-painotteinen ja sisälsi kunnon kasan sekä kotimaisia että ulkomaisia biisejä. Laitoimme jonkunmoisen listan mieluisista kappaleista, joista pojat sitten kasasivat sopivan setin. Ainoa humppa oli häävalssi, jonka bändi lupasi meitä varten opetella – tosin Viikate sopi hyvin mukaan näin valssimuodossakin. Kumpikaan meistä ei ole mikään parkettien partaveitsi, mutta äijeli onneksi suostui toteuttamaan haaveeni Mintun ja Vernerin häävalssista. ♥

Köynnökset tulevat kaukaa
kruunuksi yllesi käy
Hiusmeresi upean, väriltään ruskean
laineilla muita ei näy

Silmies vihreä huokaus
kutsuivat seikkailuun
Valssi on ikuinen, elämän pituinen
korkealta soitettu

Ja päällä tähkäin ja päiden luo kuutamo tuo valoaan
se soittaa kannelta kauneimman ja pois katoaa
Niin päällä kristallijäiden me tanssimme, tanssimme vaan
ja tanssimme kunnes valo valkein
meidät erottaa

Viikate: Mintun ja Vernerin häävalssi

Koska humppaa ei ollut ensimmäistä kappaletta enempää, olimme sopineet että lähimmät ihmiset liittyvät seuraamme valssaamaan kertosäkeen jälkeen. Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä pitänyt sanoa muutamalle muullekin, olisihan tanssilattialla ollut tilaa ja kun toista valssia ei tosiaan tullut. Häätanssi ei mennyt meidän osalta ihan niin hyvin kuin harjoituskerta aiemmin päivällä, mutta fiilis oli kuitenkin katossa. Biisi kuulosti aivan mielettömältä bändin vetämänä!

Itseäni vähän jännitti miten vieraat innostuvat tanssimaan, mutta keikka oli loistava ja lavan edessä taisi olla porukkaa suunnilleen koko ajan. Salissa alkoi siinä vaiheessa olla sen verran kuuma, että välillä piti käydä pihalla viilentymässä ja ikkunakin oli pakko avata – hassua sinänsä, kun kuitenkin oli ollut niitä lämmitysongelmia aikaisemmin. Von Clausewitz taisi lopulta vetää noin puolentoista tunnin keikan, toki välissä oli pieni tauko. Setti sisälsi kaikenlaisia biisejä, joista epäilemättä jokainen löysi jonkun suosikin. Sulhanen, joka ei yleensä oikein keikoista perusta, hehkutti bändiä koko loppuillan ja kemujen jälkeenkin vielä. Eikä bändi kuulemma saanut mitään traumoja hääkeikasta, joten tämä vaikutti olleen kaikin puolin varsin onnistunut kohdalle osuminen. :)

Keikan jälkeen musiikki soitettiin tietokoneelta. Olimme (edellisenä iltana…) kotona koonneet Spotify-listan, mikä tosin osoittautui hieman flopiksi sillä en tiennyt, että Spotify etsii kappaleita myös paikalliselta koneelta ja siitä syystä soittolista oli jokseenkin puutteellinen. Mulla on vissiin jotenkin outo musiikkimaku, kun ei biisejä löydy Spotifysta – tai ehkä sittenkin vanhanaikainen, kun listalta löytyi ties mitä ysärihittejä. Musiikki kuitenkin soi loppuillastakin, joten se lienee pääasia!

(Kuvat: JS Disain)

Jenni Vartiainen – Terra [2013]

Seuraavat arkistokuvat uunista ulos, joten tässäpä olisi meidän hääkutsut! Kuten aiemmin kerroin olen juuri se henkilö, joka ei saisi taatusti mitään aikaiseksi ennen viimeistä hetkeä. Hääkutsujen tekeminen ja matkaan saaminen ei ollut poikkeus. Alun perin ajatuksenani oli tehdä ja lähettää kutsut kesä-heinäkuun vaihteessa. Lapin reissulta kotiuduttuamme päätin, että ennen kesäloman loppua niiden on ihan oikeasti oltava valmiina. No niin justiinsa. Heinäkuun viimeisinä päivinä mä lopulta sain kutsut suunniteltua ja printattua, postin kuljetettavaksi taisivat lähteä aivan elokuun ekoina päivinä.

Ideoita olin kerännyt pitkin vuotta Pinterestin hääaiheiselle boardilleni ja kutsujen ulkomuoto ehtikin muuttua moneen otteeseen. Liikaa hienoja ideoita, sanon ma! Tuollaiset niistä sitten tuli, elementtejä vähän joka toisesta inspiraation lähteestä. Kutsu koostui viidestä noin 10×15-kokoisesta osasta, joista yksi oli todellisena hääpäivänä otettu valokuva meistä. Näitä kuvia oli kahta erilaista, kuitenkin siis yksi per kutsu. Tekstiosat väkersin InDesignissa ja tulostin valkoiselle 180 g kartongille. Johtavana teemana oli mustavalkoiset raidat sekä oranssi, fontteja käytin kolmea erilaista. Kansiosan lainaus oli Viikatteen Mintun ja Vernerin häävalssista:

Valssi on ikuinen elämän pituinen

Läjä sidottiin yhteen Tiimarin oranssilla sifonkinauhalla ja koko komeus sujautettiin raidalliseen paperipussiin, joita tilasin Happy Monday -nettikaupasta (100 kpl maksoi yhteensä 5 e). Pussi suljettiin joskus aikaa sitten muistaakseni Teippitarhasta tilatulla oranssilla washiteipillä. Osan kuorista toimitimme vastaanottajille suoraan, kustin poljettavaksi annettuihin kuoriin liimattiin toki valkoinen laatikko osoitetta varten.

En tiedä tuliko kutsuista lopulta sellaiset kuin aluksi ajattelin, mutta ihan tyytyväinen olen joka tapauksessa. Puolisko antoi mulle aika lailla vapaat kädet suunnitteluun ja ainakin väitti tykkäävänsä lopputuloksesta. Kuulemma oli meidän näköisemme kutsu ja sehän kai tärkeintä. Kommenttiboksi on avoin mielipiteille, olkaatten hyvät!

Ah, kevät on niiiiin parasta aikaa! Sitä mukaa kun päivä pitenee ja valo lisääntyy, tuntuu inspiraatio kasvavan samaa tahtia. Ideoita tupsahtaa päähän milloin mistäkin, ahmin tietoa kiinnostavista aiheista, saan hirvittävästi aikaan kun pääsen vauhtiin. Välillä ei malttaisi mennä illalla nukkumaan, kun on pää niin täynnä ajatuksia – ja hei, mä sentään rakastan nukkumista. Vielä kun osaisi syödä kunnolla niin energiataso olisi aivan huipussaan…

Päädyin eilen testaamaan kynsikikkailuja piparireunojen muodossa Ian videon opastuksella. Halusin testata tuota kaverilta lainassa olevaa sähkönsinistä kynsilakkaa (MNY sävy 661), alle valikoitui Lumenen helmenvalkea 2 Toiveikas sydän. Ihan kivalta näyttää joo, mutta Lumenen vaatimat kaksi kerrosta yhdistettynä paksuhkoon MNY-kärkiosaan oli yksinkertaisesti liikaa ja oikean käden kynsilakat rullautuivat melkein kaikki heti kun nostin hanurini pöydän äärestä. No, seuraavalla kerralla osaan ehkäpä valita kynsilakat hieman onnistuneemmin.

Lopuksi pari teevinkkiä! Teekaapissamme on kaksi vastakorkattua makua, jotka ovat selvästi tämän kevään teemaut meidän huushollissamme. Forsman Tean mustaa teetä kumpainenkin, Keisarin Malja paljastui joulupaketista ja Tuli Suudelman nappasin matkaan hypermarketin laajasta teevalikoimasta.

Keisarin Malja: Ruusukvittenin ja litsihedelmän makuinen Reilun kaupan musta lehtitee. Lisämakua antavat appelsiinin ja ananaksen palat sekä saflorin ja liljan terälehdet.

Tuli Suudelma: Intia-Ceylon tee maustettuna litsiöljyllä sekä jasmiinin ja pionin terälehdillä.

Keisarin Malja erityisesti on omaan makuuni mielettömän hyvää, juuri sopiva makujen sekoitus eikä liian tujua. Tuli Suudelma on maultaan “kevyempi”, sellainen mukavan reipas keväinen tee. Kannattaa maistaa tilaisuuden tullen – ja tuttavat, tervetuloa toki kupposelle! Remontin keskellä eletään edelleen, mutta teepannu on aina käden ulottuvilla.

On jälleen aika pohtia kulunutta vuotta, ai kamala miten nopeasti nämä vuodet nykyään hurahtavatkaan ohi! Tässä sitä porskutellaan kovaa vauhtia jo kohti kolmeakymppiä, vaikka tunnen edelleen itseni 22-vuotiaaksi… Onneksi ikä on vain numeroita ja pääasia se, miltä itsestä tuntuu. ;) Tässä postauksessa on edellisiltä vuosilta tuttu kyselypohja, jonka muutaman kohdan tajusin vihdoin vaihtaa kun niissä vastaukset eivät koskaan muutu.

40 kohtaa omasta kakstuhattakahdestatoistani tulee siis tässä, vassokuu.

Ei menny niinku Strömsössä ja vähän piti kikkailla, jotta saatiin mun joululahjakärry kasattua.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2012, jota et ole koskaan ennen tehnyt?
– Kiipeilin Flowparkissa, ostin puhelimeksi ei-Nokian, olin ensimmäistä kertaa YleX Popissa sekä Saaristo Openissa, vietin neljän viikon palkallisen kesäloman, sain vaatekaappiini Samujia, kävin asuntomessuilla, kihlauduin ja vaihdoin siviilisäätyä.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö uusia seuraavalle vuodelle?
– En tehnyt mitään lupauksia tälle vuodelle, mutta ensi vuodelle voisin luvata koittaa pitää itsestäni (ja äijelistäni) paremmin huolta. Niin ja toki myös omalta osaltani edesauttaa remontin valmistumista.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
– Ystäväpariskunnalle tulla tupsahti pieni porkkanapäinen poika.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
– Karvatassumme Miska katosi kesällä eikä sen kohtalosta ole vieläkään varmaa tietoa. :/

5. Missä maissa kävit?
– Kesälomalla piipahdettiin naisvoimin Virossa.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012?
– Kodin “pikku” pintaremontin vihdoin valmiiksi.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?
– 21.12.12.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
– Siviilisäädyn vaihto, 75 päivän karkkilakko ennen joulua.

9. Suurin epäonnistuminen?
– Omasta itsestä huolehtiminen. Ruokavalio on edelleen päin honkia, liikuntamäärät säälittäviä ja rasvan määrä senkun lisääntyy kropassa.

10. Kärsitkö vammoista?
– Polvi välillä vihoitteli jumpassa, samoin jalkapöydät, mutta ei mitään pahempaa onneksi.

Joulusauna lämpiää. Hippasen on maisema erilainen verrattuna viime jouluun.

11. Paras asia, jonka ostit?
– Nikon D7000, iPhone 5, uusi sohva.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
– Rakkaan puoliskoni. ♥

13. Kenen käyttäytyminen Mikä aiheutti ahdistusta?
– Keväällä ja kesällä työkuviot ahdistivat jokseenkin paljon, mutta syksyllä onneksi helpotti.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
– Asumiseen, ruokaan sekä remonttiin ja huonekalujen ym. hankintaan.

15. Mistä innostuit eniten?
– Valokuvauksesta ja kuvien käsittelystä, älypuhelimista ja Instagramista.

16. Mikä artisti muistuttaa sinua vuodesta 2012?
– The Sounds, Isoveli, Pariisin Kevät, Samuli Putro.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko:

I. Onnellisempi vai surullisempi?
– Onnellisempi.

II. Lihavampi vai laihempi?
– Lihavampi (talvirasvaa..?!).

III. Rikkaampi vai köyhempi?
– Rikkaampi (mutta edelleen pankin kanssa tiukasti naimisissa).

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
– Syönyt, liikkunut, remontoinut.

19. Entä vähemmän?
– Valittanut.

20. Miten vietit joulun?
– Kotikotona maalla rakkaiden keskellä.

Jäät vaan sivuun ja eikun pulahtamaan!

21. Suurin sisustuksellinen inspiraatio tai haave vuonna 2012?
– Oman kodin hyvin valitut seinämaalit, suomalainen design, Hayn mielenkiintoiset tekstiilit, 50- ja 60-luku, Iittalan Sarjaton-astiat.

22. Mikä oli paras lisäys garderobiin?
– COSin merinovillaneule, Firetrapin militanttitakki ja mekko lintuyksityiskohdilla (apua tämä jäi kokonaan esittelemättä silloin kesällä!), Marc O’Polon villakaulaliina, WeSCin kangassalkku, Vilan samettishortsit, Samujin mekko ja raitapaita ja pappahousut, Coston nahkahattu, Vagabondin metallilaattapopot, Ziperallin potkupuku (sorruin – se on niiiin mukava kotiasu!), sydänkuosinen häämekko (oma postauksensa tulossa piakkoin).

23. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
– The Big Bang Theory, Suomen Huippumalli haussa.

24. Suosikkilehtesi?
– Trendi ja Deko ovat pitkäaikaislemppareita, tänä vuonna joukkoon nousi myös Avotakka.

25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
– Tuija Lehtiseltä luin Rakasta minua -kokoelman kaksi ensimmäistä osaa.

26. Entä paras musiikillinen löytö?
– Samuli Putro, Isoveli.

27. Mitä halusit ja sait?
– Mua kosittiin ja ehdittiinpä vielä naimisiinkin tämän vuoden puolella.

28. Mitä halusit, muttet saanut?
– Remonttia valmiiksi, isompaa iMacia.

29. Mikä oli suosikkielokuvasi vuonna 2012?
– Iron Sky oli aika huikee.

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka paljon täytit?
– Täytin 28, päivällä olin töissä ja sieltä suuntasin suoraan firman kesäjuhliin.

Tällaisia siellä uima-altaassa kellui. Ulkolämpötila aattona oli kymmenisen astetta pakkasen puolella.

31. Mikä asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
– Se että remontti olisi valmistunut ja koti oikeasti asuttavassa kunnossa.

32. Miten kuvailisit vuoden 2012 tyyliäsi?
– Rennompaa, yksinkertaisempaa, laadukkaampia materiaaleja.

33. Mikä/kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
– Kumppani, perhe, läheiset ystävät.

34. Kenestä julkkiksesta/hahmosta pidit eniten?
– Pekka Haavisto oli aika kova sana presidentinvaalien aikaan.

35. Ketä kaipasit?
– Kaukana asuvia ystäviä.

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
– Työkaverini K, jonka kanssa muodostamme team kersantti Karoliinat, sekä lokakuussa maailmaan putkahtanut pikkumies.

37. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
– En tietääkseni.

38. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
– Ajaisin kesällä enemmän prätkällä.

39. Arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2012?
– Muulla ei niin väliä kunhan on rakkautta ympärillä.

40. Kuluneelle vuodelle sopiva lyriikka?
– 
”En vaihtais sekuntiakaan / 
En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja / En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
 / Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt

” – Samuli Putro: Olet puolisoni nyt

Runsas viikko takaperin aloitin viikonloppuni matkaamalla siskon ja tämän poikaystävän mukana Jyväskylään. Perjantai-illalla treffasin vanhan ystävän opiskeluvuosilta ja oi että, miten mahtavaa oli nähdä pitkästä aikaa! Ei olla muutamaan vuoteen osuttu yhtä aikaa samaan kaupunkiin, mutta tällä kertaa onneksi tapaaminen saatiin järkättyä. Vaikka vanheneminen yleisesti ottaen on ärsyttävää, jotenkin oli ihanaa huomata miten olimme kumpikin aikuistuneet mutta silti edelleen samoja ihmisiä kuin vuosia sitten.

Pääagenda pikaiselle Keski-Suomen visiitilleni ajoittui lauantaille, jolloin lähdimme iltapäivästä ajelemaan Savon suuntaan. Heinäkuussa kävin Tampereella kuvaamassa polttarit, nyt oli vuorossa varsinainen hääjuhla. Alun perin mun ei ollut tarkoitus kuvata muuta kuin polttarit, mutta kuullessani juhlista puuttuvan varsinaisen kuvaajan tarjouduin ilmestymään paikalle kuvausvehkeet mukanani. Kuvausintoni on viime aikoina ollut varsin kasvavaa sorttia, joten tällaisen tapahtuman ikuistaminen oli kerrassaan loistavaa harjoitusta.

Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen

Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en

Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään

En vaihtais sekuntiakaan

En nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja

En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja

Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt

Samuli Putro: Olet puolisoni nyt

Juuri ennen hääparin saapumista paikalle taivas repesi ikkunan takana.

Raahasin varmuudeksi paikalle kaiken mitä ajattelin ehkä tarvitsevani. Hyvä niin, sillä käytin kaikkia kolmea objektiivia. Yllätyksekseni rungossa oli kiinni suurimman osan ajasta aiemmin niin vieraalta tuntunut 70-300 mm f/4-5.6D ED, jolla kuvaaminen onnistui hieman kauempaakin. Valovoimaa kun olisi vielä hippasen enemmän..!

Herkkupöytä, kerrassaan loistava idea!

Parin tunnin kohdalla meinasi vähän ruveta ahdistamaan, kun kamera heitti jatkuvasti erroria eikä suostunut ottamaan kuvaa. Se on välillä tehnyt sitä ja Rajalasta neuvoja kysellessäni kehottivat päivittämään firmwaren. Sen olin tehnytkin ja kamera tuntui pelaavaan jälleen normaalisti, kunnes tilttasi häissä. Koitin sitten vaan putsata kontaktipintoja niin hyvin kuin kameralaukusta löytyneillä liinoilla pystyin ja kaikeksi onneksi se siitä lähti taas toimimaan eikä nikotellut sen koommin. Tällainen tilttaaminen tapahtuu useimmiten D90:n mukana tulleella 18-105 mm f/3.5-5.6 VR -linssillä, tiedä sitten johtuuko se muovisesta bajonetista vaiko mistä. Täytynee laittaa harkintaan jokin vähän vastaava – ja luonnollisesti laadukkaampi – objektiivi.

Kuvia räpsin illan aikana 1100 ja rapiat. Tuumailin että parempi olla ruutuja liikaa kuin liian vähän ja oikeassa olin, sillä lopulta roskistuomiolta säästyi vain vajaat 300 otosta. Alkuajan kuvasin tosiaan em. zoomilla, illan pimetessä 35 mm f/1.8 oli valovoimansa puolesta paras vaihtoehto. Kokeilin jotain uutta: kuvasin koko ajan valotus manuaalilla ja käänsin ISOn kaakkoon kohinasta viis. Muutama tilanne meni ohi tai kuva epäonnistui väärästä valotuksesta johtuen, mutta pääasiassa kaikki sujui hyvin. Kun valoa on edes jonkun verran, Nikon D90:n kohina on omaan silmääni vielä ISO 2500:lla siedettävää. Siitä hämärämmässä tummat osat suhraantuvat aika tavalla.

Tämän postauksen kuvien käsittelystä olen kiitoksen velkaa Heijastuspinnan Marialle, joka vinkkasi softasta nimeltä CameraBag 2. Latasin 30 päivän kokeiluversion hieman epäilevänä, mutta hetken testaamisen jälkeen olin melkoisen myyty. Kuvaa voi säätää sadoilla eri tavoilla: valita listasta valmiita tyylejä ja säätää niitä haluamansa suuntaan, lisätä kuvaan yksittäisiä filttereitä (tyyliin valotus, kontrasti, saturaatio, vinjetointi jne.) ja kehyksiäkin valikoimasta löytyy. Muokkaukset näkyvät kuvan alla laatikkorivinä, josta voi milloin tahansa poistaa jonkun tehdyn säädön.

Näissä kuvissa käytin Helga-nimistä oletustyyliä enkä tehnyt mitään muita säätöjä sen kummemmin. Helppoa kuin heinänteko siis! Olen aika surkea muokkaamaan kuvia Photoshopilla tai vastaavalla, joten tällainen sovellus on enemmän kuin tervetullut omalle työpöydälleni. Vähän kyllä tuntuu nyt huijatulta, kun on pienen ikuisuuden ihastellut kauniita sävyjä muiden kuvissa ja loppupeleissä se onkin näin iisiä… CameraBag 2:ssa on hintakin kohdallaan: AppStoressa näytti olevan 11,99e.

Loppuillasta vielä vähän iltapalaa. Näissä bileissä ei ainakaan tarvinnut nähdä nälkää! :)

Tällaisia tuntemuksia tällä kertaa. Antakaahan tulla mielipiteitä kuvista ja/tai käsittelystä tai muusta aiheeseen liittyvästä! Kommenttipuolella on viime aikoina ollut aika hiljaista, joten ei muuta kuin näppikset laulamaan – mä kaipaisin tähän ihan oikeasti jonkun sortin henkevää keskustelua.

Samuli Putro – Tavalliset hautajaiset [2012]