AvainsanaMuistot

Tämä viikko vetelee viimeisiään, onpahan taas kerran ollut viikonloppu täynnä säpinää. Taidan tässä kohtaa keskittyä pelkästään hyviin asioihin ja unohtaa ne vähemmän iloiset asiat toistaiseksi. Palataan niihin joskus toiste, jos palataan.

Perjantai-illalla nappasin siskon kyytiin rautatieasemalta ja ajettiin kotikotiin saunomaan sekä paijaamaan kissoja. Lauantaina heräsin kerrankin ihmisten aikoihin, toisin sanoen ennen puoltapäivää siis. Yövuoroviikko oli jälleen sekoittanut aika tehokkaasti vuorokausirytmin, ylläri… Päivällä oltiin meidän perheen naisten kesken paikallisilla joulumarkkinoilla, ei mikään kovin laaja tapahtuma. Parikin kivaa juttua tuli vastaan, mutta lopulta mukaani lähti ainoastaan huovutettu sydänrintakoru, josta kuvaa joskus myöhemmin ehkä.

Markkinoiden jälkeen hurautettiin siskon kanssa takaisin Turkuun ja lähdettiin kaupungilla käymään. Ihan käsittämättömästi oli ihmisiä liikenteessä! Hansakorttelin Cafe Braheen oli hurja jono, mutta onneksi Yliopistonkadun vastaavassa oli väljempää ja tiskissä oli kaksi aurajuustocroissanttiakin juuri sopivasti. Pikkusisko tarjosi veronpalautustensa kunniaksi croissantin ja kaakaon mätkyjä maksaneelle isosiskolleen, ihana. ♥ Kahvilta suunnattiin takaisin Hansaan ja jouluostosten pariin, sain mä tällä kertaa sentään pari lahjaa ostettua. Ja jotain tarttui siinä sivussa mukaan itsellekin, niistä(kin) lisää joku toinen kerta.

Illalla otettiin miehemme mukaan ja mentiin koko konkkaronkka Raisioon iltaa viettämään. Kyseessä oli tädin ja tämän tulevan miehen tuparit, kahvitteluversio sukulaisten kesken pidettiin jo viime viikolla. Kuisma oli jälleen menossa mukana, saapuessamme paikalle kissaherra kehräsi onnellisena sohvalla vieraiden pölistessä ympärillä. Meidän katit olisivat kyllä juosseet johonkin piiloon heti hälinän alettua… Ilta oli ihan mukava, vaikka en yhtä siideriä enempää juonutkaan. Kulta lähti kavereidensa kanssa baariin ja tupsahti kotiin vasta joskus kolmelta jonkun ihme puheripulin saaneena, hyvä ettei tarvinnut ruveta jesarilla tukkimaan pälättävää suuta. :)

Tämä päivä katosi ihan huomaamatta, en tainnut edes pihalla käydä muuten kuin parvekkeella pikaisesti. Siivosin koko kämpän, moppasin oikein lattiatkin. Puhdasta ainakin pitäisi nyt olla! Huomenna täytyykin sitten herätä ajoissa ja tehdä vähän töitä kotona, varsinaisiin töihin en huomenna ole menossa. Sytytin kaksi kynttilää mummilta saamaamme adventtikynttiläjuttuun, kynttilän numero kaksi vaihdoin tämän päivän merkkipäivästä johtuen sinivalkoiseen kynttilään. Se oli niin 92-vuotiaan maamme itsenäisyyden kunniaksi kuin myös edesmenneiden isovanhempiemme – kumpikin sotaveteraaneja – muistoksi.

Reino & The Rhinos – Tähän tyyliin [2008]

Viime viikonloppuna oli puhetta, että pyörin muutaman tunnin erään yrityksen 60-vuotisjuhlissa valokuvaajan ominaisuudessa. Oli mukavaa heilua kameran kanssa joka paikassa, varsinkin kun siitä vielä sai hieman palkkaa. En ole kovinkaan monilla kekkereillä ollut ns. virallisena kuvaajana, joten kehitettävää toiminnasta löytyy edelleen. Ylioppilas- ja rippikuvia sen sijaan on tullut jonkin verran napsittua, yleensä ihan kiitettävällä menestyksellä. Toisin sanoen: ei verrattavissa ammattilaisen jälkeen, mutta kelpaa niin itselle kuin kuvattavalle.

Opiskelin lukuvuonna 2003-2004 Västra Nylands folkhögskolassa Fotoprint-linjalla, mikä sai mut innostumaan valokuvauksesta oikein kunnolla. Ennen opiskelun aloittamista olin kuvannut jonkin verran, mutta tekniikka ja erityisesti luovuus olivat vielä täysin lapsenkengissä. Vuoden aikana opin paljon niin perinteisestä filmikuvauksesta ja erilaisista filmiprosesseista kuin myös digitaalisesta kuvauksesta ja kuvankäsittelystä. Alkuun katsoin linssin läpi vain yhdellä tavalla, kunnes pikku hiljaa opin ymmärtämään mahdollisuudet joita kuvauksessa voi käyttää mm. erilaisten kuvakulmien muodossa. Suurin kiitos tästä kuuluu epäilemättä silloiselle luokkatoverilleni, jonka opastuksella aloin nähdä maailman täysin uudella tavalla.

Vaikka Karjaan vuosi muutti suunnan mun elämässä ihan täysin, tajusin jo silloin ettei musta koskaan tulisi ammattilaista valokuvauksen saralla – mulla ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi sellaista luovuutta, jota valokuvaajan ammatissa ehdottomasti tarvitaan. Hain kuitenkin sinä keväänä opiskelemaan myös valokuvausta, odotusteni mukaan en päässyt edes pääsykokeisiin. Kesällä pääsin työharjoitteluun valokuvausliikkeeseen ja mietin kyllä studiokuvaajan työtäkin, mutta lopulta päädyin syksyn alkaessa Jyväskylään opiskelemaan mediatekniikkaa. Jyväskylään lähteminen oli ehkä parasta, mitä mulle olisi voinut tapahtua.

Edelleen valokuvaus on yksi rakkaimmista harrastuksistani ja on hienoa, kun tutut arvostavat mua kuvaajana niin että kyselevät mua tasaisin väliajoin kuvaamaan ammattikuvaajan sijasta. Olen tottakai halvempi vaihtoehto, mutta uskon ettei kyse ole pelkästään siitä. Itse en koe olevani kovinkaan kummoinen valokuvaaja, ennemminkin voisin sanoa pystyväni aina silloin tällöin saamaan onnistuneen otoksen kamerasta ulos. Tosin sellaisen eteen saa räpsiä aina kymmeniä ellei satoja ruutuja… Joka tapauksessa aion jatkaa kamera kädessä kulkemista niin kauan kun nautin siitä, väkisin hommasta ei mun tapauksessa tule mitään.

Astrid Swan – Poverina [2005]

Tuplagines on vihdoin takana, nyt nautiskelen neljästä vapaapäivästä. Flunssainen tosin olen edelleen, keskiviikon ja torstain välisenä yönä oli aivan järkyttävä olo ja torstaiaamulla oli vähän kuumettakin. Eilisen yritin ottaa mahdollisimman iisisti ja tänään lämpöä ei onneksi enää ollut. Kurkku on edelleen kipeä ja yskiminen sattuu, mutta eiköhän se tästä lähde paranemaan.

Menin eilen illalla siskon luokse pesemään pyykkiä (mulla ei siis ole pesukonetta eikä tässä taloyhtiössä ole edes yleistä pyykkitupaa…) ja olin siellä sitten yötä. Sisko lähti aamulla ennen seitsemää töihin, tulin siinä samalla kyydillä kotiin tarkoituksenani mennä vielä pariksi tunniksi nukkumaan, mutta jostain syystä ei enää väsyttänyt ja aamupäivä on mennyt tietokoneen ääressä teekuppi toisessa kädessä. Mulla on pitkään ollut ajatuksissa vanhojen digikuvien siivoaminen, nyt sain sen vihdoin toteutettua. Siinä kuvakansioita selaillessa iski pienoinen Jyväskylä-ikävä, viime visiitistäkin alkaa kohta olla jo vuoden päivät. Aamun muisteloiden seurauksena loppupostaus on omistettu rakkaalle opiskelukaupungilleni.

Mitä kaipaan Jyväskylän vuosiin liittyen?

1) Maailman parasta kämppistä
Asuttiin Akkikin kanssa ensimmäisen opiskeluvuoden syksystä toisen vuoden loppuun kämppiksinä, yhteensä kahdessa eri asunnossa. Oltiin tavoiltamme hyvin samanlaisia, mikä teki yhteiselon suhteellisen helpoksi. Yllä oleva kuva on ensimmäiseltä syksyltä, kun pidettiin pienimuotoiset pikkujoulut luokkakavereille. Leivottiin pipareita, jotka Akkiki koristeli – jokaiselle oli oma nimikkopipari, joskaan kaikki eivät edes ilmestyneet paikalle.

2) Yhteisiä kouluprojekteja
Vaikka kouluprojektit välillä hajottivat päätä ja mieltä oikein kunnolla, olivat ne kuitenkin yksi mukavimmista opiskelumuodoista. Kuvassa työstetään ekan kouluvuoden multimediaprojektia, josta syntyi lopulta Mikä ihmeen mediatekniikka? -niminen mediatekniikan esittelysovellus.

3) Valokuvausretkiä Akkikin kanssa
Yksin on kiva pyöriä siellä sun täällä kuvailemassa kaikkea mitä mieleen tulee, mutta vielä kivempaa se on ystävän kanssa. Akkikin innostuttua kuvauksesta (ja hankittua oman digikameran) toisena opiskeluvuotena teimme silloin tällöin kuvausretkiä ympäri Jyväskylää, mikä oli mukava tapa viettää pitempää taukoa oppituntien välissä tai keväistä sunnuntai-iltapäivää.

4) Jyväskylän blogimiittejä
Ensimmäinen Jkl-blogimiitti järjestettiin lokakuussa 2006. Mua jännitti kamalasti mennessäni paikalle, mutta jännitys onneksi helpotti tutustuessani mahtaviin kanssabloggaajiin. Toisen kerran olin miittailemassa keväällä 2007, silläkin kertaa enimmäkseen tuttujen mutta myös muutamien uusien naamojen kanssa istuskeltiin iltaa Sohwissa. On muuten aika ikävä Sohwin ihania ruokia!

5) Mediatekniikkaristeilyjä
Risteilyt Helsinki-Tukholma-Helsinki välillä olivat kerrassaan hulvattomia reissuja, joiden fiilistä kaipaan kovasti. Mikäs sen hauskempaa kuin tulevat legoinsinöörit laivalla hillumassa? Tukholmassa ei olo aina ollut mitä parhain, mutta hengissä selvittiin. :) Kuva on kolmannen vuoden risteilyltä keväältä 2007, ikävöin myös noita mun hiuksia.

6) Järviä
Yksi Jyväskylässä asumisen parhaita puolia oli ehdottomasti järvet, neljän vuoden aikana opin rakastamaan syvästi järvimaisemaa. Paras lenkkireitti kulki Jyväsjärven ympärillä, sitä reittiä tuli kyllä tallottua ties miten monta kertaa – useimmiten parhaan lenkkiseuran eli ystäväni T:n seurassa. Viimeisenä (ja itse asiassa ainoana, yleensä vietin kesät kotikonnuilla töiden takia) Jyväskylän kesänäni asuin Vaajakoskella ja nautin suunnattomasti pyöräillessäni Jyväsjärven rantaa kohti keskustaa auringon lämmittäessä ihanasti. Joltain sellaiselta reissulta tuo kuvakin on, ajankohtana heinäkuu 2007.

7) Opiskelukavereita
Intin aikana ei ole pahemmin tullut pidettyä yhteyttä ihmisiin, mutta kaikki ovat ajatuksissani säännöllisesti. Porukalla pidettiin mahtavia pirskeitä ja selvittiin tylsimmistäkin koulutehtävistä, niistä edellä mainituista laivaristeilyistä puhumattakaan. Kiva olisi taas lähteä Jyväskylään poikia moikkaamaan, saa nähdä jos vaikka kesällä ehtisi.