AvainsanaMuistot

26.8.2010
22:46

Toisen käden denimiä

Tampereen reissulla sain Akkikilta erään vaatekappaleen vuosien takaa, niiltä aina muistossa säilyviltä Jyväskylän vuosilta. Se on kaunein farkkutakki, jonka olen koskaan nähnyt. Farkkutakkeja on toki vaikka mitä upeita ja cooleja, mutta tämä on ehdottomasti kaunein.

Muistan vieläkin, kun Akkiki sen osti – taisi olla Jim & Jillistä. Ihastelin sitä aina ystäväni yllä ja kävin salaa hiplailemassa kaupan rekissä vielä roikkuvia yksilöitä. En koskaan ostanut takkia, lähinnä siksi että sehän nyt olisi hönttiä jos meillä olisi tismalleen samanlaiset takit.

Vannotin Akkikia antamaan takin mulle, mikäli joskus päättää siitä luopua. Tänä syksynä takki muutti meidän eteiseen roikkumaan ja odottamaan ulkoilutusta. (Sovittiin kuitenkin, että tämä on vähän niin kuin laina. Ainakin näin aluksi.)

Denim

Se on mullekin ehkä hippasen knafti, mutta pyhä tarkoitukseni on tässä koittaa vähän pienentyä. On sen verran tullut tuota massaa (lue: puhdasta ihraa) kerättyä kroppaan, että puolet vaatekaappini sisällöstä on tällä hetkellä pois pelistä. Syytän loppumatonta karkinhimoani sekä leggingsejä ja muita mukavasti joustavia alaosia – ahterin leviämistä ei edes huomaa ennen kuin vetäisee pitkästä aikaa farkut jalkaan. No, kunhan vain saan ruokavaliota vähän viilattua ja itseni opetettua lenkkeilemään useammin, niin ollaan jo huomattavasti parempaan suuntaan menossa. Syksy on muutosten aikaa.

Tänään keskikaupungille suuntautuneella pikavisiitillä päällä siis: arskat Seppälä, korvikset ne Mielikuvituskirahvin, huivi Lindex, takki Only, takin alla pinkki toppi Marwin ja raitaneule Sonia Rykiel pour H&M, pöllösormus ja nahkapalaleggingsit H&M Divided, olkalaukku markkinoilta ostettu Rocktoo, kengät Vagabond. Parempi asukuva täällä.

Pariisin Kevät – Astronautti [2010]

24.8.2010
19:01

Kuinka monta päivää on syksyyn?

Säät alkavat jo olla syksyisiä, paahtava helle on enää muisto eivätkä sadepäivät ole mikään harvinaisuus. Mä ainakin olen täysin valmis syksyyn, itse asiassa odotan jo että saisi heittää enemmän vaatetta päälle eikä öisin olisi trooppisen kuuma. Tosin tässä kerrostalossa on järkyttävän kuuma ympäri vuoden – kiitos taloa pääasiassa asuttavien eläkeläisten, jotka tahtovat pitää peruslämmön reippaasti yli kahdessakympissä…

Että saisi alennusmyynneistä hankitun harmaan nahkatakin käyttöön, voisi kietoa huivin kaulaan sekä sujauttaa jalkaan solkinilkkurit tai pääkallomaiharit ja unohtaa täysin sandaalit ynnä muut kesäkengät. Että voisi illan pimennyttyä valaista kodin kynttilöin ja himmein pikkulampuin ja fiilistellä vuodenaikaa teekuppi kädessä maailman parhaalla sohvalla oman kullan vieressä.

Että haistaisi syksyn tuoksun.

Herukat

Syksy on ehkä kaunein vuodenaika valokuvauksen kannalta, vähän samalla tavalla kuin kevätkin. Joskus tekisi mieli kuvata alati muuttuva maisemaa joka päivä, koska jokaisena päivänä tulee esiin jotakin uutta ja kaunista. Keväällä maasta puskevat kasvit ja hennon vihreät silmut puissa saavat hymyn huulille kauppareissulla, syksyllä puiden väriloisto ja pimenevät illat ovat kauneinta sinä hetkenä.

Tässä muistikuvia mun elämän kuudesta edellisestä syksystä.


23.9.2004 Kun tultiin Paimiosta pappaa katsomasta, viimeisen kerran.


7.10.2004 Ensimmäinen syksy Jyväskylässä.


9.10.2004 Hyvästit mammalle ja pappalle.


12.10.2004 Päivävisiitti Lappeenrantaan.


13.9.2005 Toinen syksy Jyväskylässä, kiva kämppä ja vielä kivempi kämppis.


1.9.2006 Kolmas syksy Jyväskylässä alkamaisillaan.


3.10.2006 Sinä syksynä ahdisti usein.


7.10.2006 Onneksi oli ystävät ja perhe ja opiskelut.


23.10.2006 Viimeinen vuosi, jolloin iskä viljeli sokerijuurikasta.


12.10.2008 Armeija, aliupseerikurssi, lukemattomat (sateiset) leirit.
Järjettömästi kaikkea uutta, paljon mahtavia ihmisiä.


19.9.2009 Nightwishin konsertti Helsingissä.


11.10.2009 Siskon kanssa kahvilla/kaakaolla Cup & Pintissä.


20.10.2009 Ensimmäinen syksy kullan kanssa saman katon alla.


20.10.2009 Uusi objektiivi oli todellinen rakkauspakkaus.

(Syksyllä 2007 ja 2008 kuvasin todella vähän, siksi niistä ei myöskään löytynyt sopivaa kuvamateriaalia.) Mitä tuleva syksy tuo tullessaan, sitä en vielä tiedä. Tähän saakka jokainen syksy sitten lukiosta poispääsyn jälkeen on tiennyt jonkinlaista muutosta mun elämässä, mutta tänä vuonna sellaista ei ole tiedossa. Tavallaan se hieman ahdistaa: jumitanko paikallani? Suunnitelmia tulevaisuuden varalle on jo tehty, tai ehkä ne ovat vielä enemmänkin haaveita. Toivottavasti toteutuvat.

The xx – xx [2009]

10.7.2010
18:57

Pitkä kuuma kesä

Olen ihan huumassa kesästä! Vaikka on hiostavan kuumaa koko ajan ja koti on kuin huono sauna, tykkään ihan mielettömästi kaikesta juuri nyt. Tämä taitaa olla ainoa viikko sitten toukokuun puolivälin, kun en tee 6-7 työvuoroa – vihdoin mäkin olen ehtinyt vain olla ja nauttia tästä ihanasta vuodenajasta. Keskiviikosta torstaihin olin siskon kanssa kotikotona, mukana myös kamera ja sen kanssa vietinkin jonkun aikaa kierrellen ympäri tiluksia. Tämän postauksen kuvamateriaali on siltä reissulta, olen rakastumassa uudelleen ihanaiseen 35mm objektiiviini. ♥

Apila

Täydellinen kesäfiilis syntyy spontaaneista päätöksistä. Sitä ajattelee käyvänsä kavereiden kanssa parilla jokilaivassa, mutta lopulta päätyy jokirannan kautta Edisonin biljardipöydän ääreen ja sieltä edelleen Forteen – astumatta jalallaan yhteenkään jokilaivaan. Hyvä biisi toisensa perään kajahtaa ilmoille, paljon muistoja kesältä ’08 ennen inttiin lähtöä. Tanssitaan pilkkuun asti, jolloin lähdetään kävelemään kohti kotia. Aurinko on nousemassa, on jo suht valoisaa. Vaikka eipä näin kesäisin missään vaiheessa vuorokautta taida kovin pimeää ollakaan.

Nice bokeh

Kamerasta löytyy kuvia aamuyön kotimatkalta, asetukset ovat olleet ihan keturallaan mutta kuvista välittyy se tunnelma. Väsynyt, iloinen, onnellinen. Ilta oli täynnä naurua, kuulumisia, muistoja – ihania ihmisiä. Voi kunpa vielä joskus saisi kerättyä inttikaverit saman katon alle, voisi viettää edes yhden illan vanhalla tutulla porukalla.

Toukka

Parhautta on kävellä pitkin kaupungin katuja lämpimänä kesäyönä, jolloin ei tarvitse edes laukkuun varoiksi sujauttanutta pitkähihaista. Päällä alkukesästä Lindexin aletangolta mukaan lähtenyt erilaisista materiaalipaloista kasattu rakkausmekko, jalassa eilen kotiin saapuneet rakkauskengät ja kynsissä uusi rakkauslakka: täydellinen harmaa. Laitoin kerrankin huulipunaa, mikä paransi fiilistä entisestään. Rouge Passion toimii aina, pitäisi vain opetella käyttämään sitä useamminkin.

Pellon laidalla

Tänään iltapäivällä oli tarkoitus mennä jonnekin ulos istuskelemaan, mutta päädyttiin sittenkin kiertelemään ruuhkattomaan Skanssiin. Illan ohjelmasta ei vielä ole tietoa, mutta seuraavaksi ainakin menen suihkuun virkistäytymään ja sitten vaihdan päälle jotain kotivaatekertaa kivempaa. Varmaan jonnekin kaupungille suunnataan – minne ja millä porukalla, se on toistaiseksi arvoitus. Toivottavasti tulee yhtä hyvä, ellei parempikin, reissu kuin eilen.

Maalaismaisema

Mitäköhän kehittelisin tänään asukseni? Luottomekon statuksen ansainnut palamekko jouti eilisen seurauksena pyykkikoriin, se on siis poissa laskuista. Ehkä tuolta kaapista jotain kelvollista löytyy, ainakin niin voisi kuvitella siellä majailevan vaatemäärän huomioon ottaen.

Chisu – Vapaa ja yksin [2009]

2.7.2010
23:44

Aika kultaa muistot

Tasan vuosi sitten vietin viimeistä iltaa Säkylässä, tutussa kolmannessa kasarmirakennuksessa pääportilta laskettuna. Varusmiespalvelusta oli takana kolmesataakuusikymmentäyksi päivää ja edessä yksi. Olo oli yhtä aikaa sekä innostunut ja helpottunut että surullinen ja haikea.

Olin ollut edeltävät pari kuukautta sitä mieltä, että onhan tämä touhu nyt jo nähty – kotiin kiitos. Kuitenkin sen TJ0-päivän lähestyessä aloin aavistaa, että niitä 362 päivää tulee vielä ikävä. Ja erityisesti niitä ihmisiä, joiden kanssa se koko vuosi oli vietetty. Yhdessä oli koettu niin järjettömän hienoja kuin myös totaalisen hajottavia hetkiä.

Yksityiskohtia

Ensimmäiset viikot kotiutumisen jälkeen olivat hämmentäviä, kuin ei olisi tajunnut ettei ihan oikeasti tarvitse enää yhtenäkään sunnuntai-iltana mennä takaisin Säkylään. Ja olin niin onnellinen, kun ei tarvinnut! Jossain kohtaa ajatukseen tottui, ylipäänsä normaaliin eläämään tottui, ja päällimmäisenä mielessä oli mm. kullan kanssa yhteen muuttaminen sekä työn etsintä. Elämän muututtua arkisemmaksi tuli ensimmäiset ikävöivät muistot, voisihan sitä mennä takaisin hetkeksi jos se olisi mahdollista. Kovin paljoa en kuitenkaan näille mietteille uhrannut, tulihan meille muutakin ajatuksen aihetta esimerkiksi ötököiden muodossa.

Kevättalvella lukiessani aina välillä jostain jonkun pähkäilemistä vapaaehtoishakemuksen ja valintatilaisuuden ja ties minkä suhteen olin ehkä hieman surullinen. Mä en voi enää hakea varusmiespalvelukseen: en täyttää hakupapereita, en jännittää valintatilaisuutta, en odottaa palvelukseenastumismääräystä, en elää uudestaan ensimmäistä päivää kurkkusalaateissa. En vaikka kuinka tahtoisin. Nyt vain odotellaan kertauskutsua, tiedä miten monta vuotta siihenkin vielä menee. Eikä se kuitenkaan ole sama asia kuin varsinainen varusmiesaika, koska siellä ei enää ole niitä samoja tuttuja naamoja.

Viimeinen ilta varusmiehenä

Mä en tainnut koskaan kirjoittaa minkäänlaista yhteenvetoa palveluksestani, vaikka tarkoitus kyllä oli. Näin vuoden jälkeen osaan jo listata joitakin intin käymisen selkeitä plussia. (1) Pystyn toimimaan periaatteessa minkälaisten ihmisten kanssa tahansa, mikään ei vedä vertoja sille erilaisten persoonien kirjolle joka armeijassa oli. Ja koska inttiaikana tutustui niin moneen ihmiseen, (2) mulla on nykyään tuttuja vähän joka kaupungissa. On kyseessä melkein mikä paikka tai asiayhteys tai ihminen tahansa, se liittyy hyvin usein tavalla tai toisella johonkin armeijakaveriin.

(3) Luottamus omaan itseensä ja kykenemiseensä on parempi. Hankalien asioiden edessä saatan ensin epäröidä ja hetken päästä tuumata että whatthehell, jos olen armeijavuodesta selvinnyt niin selviän kyllä mistä vaan. Olen nykyään myös ehkä aiempaa avoimempi, ja (4) intti on loistava keskustelunaihe oikeastaan kenen tahansa kanssa. En siis kälätä enää (onneksi!) koko aikaa inttijuttuja tai mitenkään muutenkaan mainosta armeijan käymistäni, mutta joissain tilanteissa se tulee sivulauseessa ilmi – minkä jälkeen keskustelu yleensä käännetään siihen ja saan vastata läjään mitämiksimilloinmissä-kysymyksiä.

Vaikutuksesta (5) työelämään en oikein osaa sanoa, mutta asiaa on sivuttu jokaisessa käymässäni työhaastattelussa enkä ole kokenut sen ainakaan huonontaneen mahdollisuuksiani paikan saamisessa. Eräässä haastattelussa mulle tuumattiin, että “susta huomaa et oot armeijan käynyt, kun oot tollanen määrätietoinen ja topakka“.

Punkkakirjoituksia

Ihmisten lisäksi ikävöin muutamia Puolustusvoimien hienoja välineitä kuten esimerkiksi paseja (ajatella että sanon näin!), villakauluria, m05-talvitakkia, smurffipuvun housuja, pannuhaalaria sekä kenttälakkia. Niin ja palvelusmaihareitani! Voi ne kun saisin takaisin niin olisin ikionnellinen. Taidan ruveta metsästämään vastaavia jostain armeijavaruste- sun muista sellaisista mestoista.

Vertailuksi linkki vuoden takaisiin fiiliksiin aiheesta. Se vielä on pakko sanoa, että päivääkään en ole katunut palvelukseen hakeutumistani. Elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten eräs entinen mäkikotka taisi joskus lausua.

(Kuvat ovat joko omastani tai jonkun inttikaverin kamerasta, musiikki omistettu alik Salolle.)

Cheek – Kuka sä oot [2008]

11.2.2010
11:29

Levi’s ja laser

Silloin blogiristeilyllä viimeisen illan päätteeksi järjestettiin arvonta, jossa palkintona oli mm. Adobe Photshop Elements -ohjelmia sekä Tigin tuotepaketti. Mun arpaonnessa ei yleensä ole kauheasti hurrattavaa, joten yllätyin täysin kun nimeni yhtäkkiä sanottiin. Voitin Levi’s-farkkupaidan, josta sai jopa valita mieleisensä koon, ja eilen hain paketin lähipostista kotiin. Tällaisesta vaatekappaleesta on siis kyse:

Farkkupaita

Mä en oikein ole lämmennyt farkkupaitatrendille – muistelen vieläkin kauhulla ala-asteen 5. ja 6. luokkaa, jolloin kuljin jatkuvasti jättiteepparissa (mitä suurempi sen parempi!) ja siinä päällä farkku-/flanellipaita. Niiden koosta kertoo hyvin se, että mun kyllästyttyä farkkupaidan otti käyttöönsa äiti, joka kuitenkin on useamman koon mua isompi… On kuulemma vieläkin äipällä kyseinen paita vaatehuoneessaan. Voittamani farkkupaita muistuttaa jossain määrin ala-asteaikaista paitaani, mm. nepparit ovat hyvin samanlaiset, mutta malli ja koko ovat sentään erilaiset. Nähtäväksi jää, päätyykö Leviksen versio mulla käyttöön asti vai onko sillä kenties muunlainen tulevaisuus.

Paketissa oli yllättäen muutakin kuin pelkkä farkkupaita. Punaisella Check-teemalla varustetun henkarin (paitakuvassa), silitysnesteen ja tekstiilisaippuan lisäksi laatikosta löytyi Cat Powerin levy, jonka kansigrafiikka ainakin näyttää houkuttelevalta. Kyseinen artisti ei ole mulle ennestään tuttu, joten mielenkiinnolla odotan hetkeä kun ehdin tutustua nyt hyllystäni löytyvään Jukebox-albumiin.

Checkcheckcheck

Tämän postauksen otsikon jälkimmäinen osa viittaa mun elämässä tänään tapahtuvaan muutokseen, silmien laser-leikkaukseen. Runsaan puolen tunnin päästä mun pitäisi olla paikalla (meiltä on siis n. 10 minuutin kävelymatka), ja yhdeltä mun silmät olisi tarkoitus operoida. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että pian voin unohtaa silmälasit vuosiksi! Vähän tässä jo jännittää, mutta eiköhän se ole ihan normaalia.

YleX Tänään

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Hääpäiväkuva Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Nosh Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma