AvainsanaMuistot

Tänään juhlittiin Miron 4-vuotissyntymäpäivää. Oikeasti nuori herra on syntynyt 24. joulukuuta, mutta silloin on aina toisenlaista aktiviteettia – heh heh – joten synttäreitä on aina juhlistettu vasta uuden vuoden puolella. Lahjaksi veimme puoliskon kanssa Uppo-Nallen kootut runot, joka oli omassa lapsuudessani yksi ehdottomia suosikkejani. Sain kirjan 2-vuotislahjaksi ja sitä luettiin monen monta vuotta! Sen on kyllä näköinenkin, kirjan kulmat ovat ihan kärsineet ja pikku-Jose on nerokkaasti piirrellyt kuulakärkikynällä vähän lisätaidetta sivuille…

Synttärisankari oli selvästi odottanut kekkereitään. Heti ovesta astuessamme ensimmäiseksi tuli toiveikas utelu oliko meillä jotain lahjaa mukana, ja hetken kuluttua pohdiskeltiin jo milloin oikein saa leikata kakkua. :) Neljä kynttilää sammuivat helposti puhalluksella, kakun aloittaminenkin sujui mallikkaasti äidin avustuksella. Ja oli muuten herkullista täyskäriä!

Lastenkekkerit kun olivat, paikalla oli toki myös näitä nuoremman sukupolven vieraita. Välillä leikittiin paketeista paljastuneilla uutuusleluilla, välillä taas eteinen sai pikkutuoleista kasattuine laitureineen(?) toimia uimapaikkana. Tavallaan aika käsittämätöntä mistä kaikesta lapset ideoita leikkeihinsä oikein keksii! Sellainen mielikuvitus kun jäisi myöhemmällekin iälle käytettäväksi.

Kuvailin ensimmäistä kertaa myös tällaista suloista (eikä tarvitse kenenkään tutun turhaan pyörtyä tässä kohtaa, että mä käytin jostain lapsesta adjektiivia suloinen… :P) poikaa:

Miron serkku Eino (viittä vaille 9 kk) vähän hämmästeli Nikonin tarkennuksen apuvaloa ja tykkäsi kääntää katseensa pois aina juuri sillä hetkellä kun suljin räpsähti. Yleisesti ottaen Eino vaikuttaa niin rauhalliselta, että sellaisen kanssa ehkä jopa minä voisin tulla toimeen. Harmi kun lapsia hankkiessa ei voi tehdä tilausta minkälaisen yksilön sieltä ottaa vastaan. ;) Lisäksi mitä tuohon asiaan ylipäänsä tulee, voisin itse tahtoa skipata myös raskaanaolon, synnyttämisen, imettämisen, vaipanvaihdon… Ja niin edelleen ja niin edelleen. (Juu ei ole vauva-/lapsijutut mua varten ei.)

Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa.
Elämä kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia.
Onneen ei tarvita edes pankkia.
Elina Karjalainen: Uppo-Nallen kootut runot

Chisu – Vapaa ja yksin [2009]

Tänään on taas mukavan kirpakka talvipäivä, samanlaisia kuin viime viikollakin oli pari ennen kuin lauhtui. Vietin yhden tällaisen päivän kotikotona maalla ja hihittelin meidän jokatalvista kaavaa: ulkona kylmää -> kissat viihtyvät pihalla hetken ja ampaisevat takaisin sisälle heti kun ovi aukeaa. Pitkät sisälläoloajat tietysti saavat karvatassut välillä hepuloimaan täysin, Dharmakin kuulemma vetää joinakin iltoina sellaista rallia pitkin alakertaa että oksat pois.

Suurin osa sisälläoloajasta kuluu kuitenkin näissä merkeissä:

Miskalla taisi olla kylmä, kun piti oikein peittoihin hautautua. Siellä poika köllötteli onnellisena koko päivän, olisi tuhissut kissanuntaan varmaan pitempäänkin ellei mun olisi lähtiessäni tarvinnut siirtää sitä toiseen huoneeseen. Ihan käsittämätöntä muuten, että nuo meidän katit täyttävät ensi viikolla kymmenen! Nuorilta ne edelleen näyttävät ja useimmiten käyttäytyvätkin kuin pahaiset pennut. Kotikotona vallitsee selvästi joku ikuisen nuoruuden ilmapiiri – nimimerkillä 26-vuotias, jota aina luullaan monta vuotta nuoremmaksi. :)

Samalla visiitillä kaivoin esille myös muutaman kenkäparin vuosien takaa, esimerkiksi nuo yllä olevassa kuvassa näkyvät karvasaappaat. Tuollaisia käytettiin paljon joskus vuoden 2005 paikkeilla, muistaako joku vielä? Taisi olla suunnilleen samoihin aikoihin, kun lopullisesti hurahdin pillifarkkuihin. Mäkin tallustelin noilla töppösilläni Jyväskylän pakkasissa, menivät niin kivasti sekä kapeiden housujen että hameiden kanssa. Baarissakin taisin kylmimpinä aikoina käydä nuo jalassa, heh. Mutta ainakaan ei jalkoja palele, kun on tuollaiset monsterit jalassa!

Lumimyrskyistä, pimeydestä ja kylmästä autosta en tykkää, mutta muuten talvi on aika rakkautta. ♥ Tänä vuonna on kyllä ollut ihanaa, kun maa on ollut koko joulukuun valkoisena – toivottavasti jatkuu samaan malliin alkuvuodestakin. Kohtuus tietysti kaikessa ja niin myös lumen määrässä, toivottavasti ei enää kovin hurjia lumisateita osu kohdalle. Ei tämän Etelä-Suomen kuitenkaan ole mikään Lappi tarkoitus olla…

Ashlee Simpson – I Am Me [2005]

Viikonloppuna kotikotona tyhjensimme edesmenneille isovanhemmilleni kuuluneen mökin vintin pienimuotoisen remontin tieltä. Pääasiassa vintillä oli ollut kaikenlaista roinaa, joiden säilyttämisen tarkoitusta ei tiedä kukaan, mutta eräästä muovipussista löytyi oikea aarre. Pieni pinkka nyt jo hieman kellastuneita kirjeitä, päivätty vuosina 1938-39. Kaikissa leima “kenttäpostia“.

Isäni puolen vanhemmat olivat sitä ikäluokkaa, että olivat kumpikin sotaveteraaneja. Mamma (synt. 1919) palveli rintamalla lottana, muutaman vuoden nuorempi pappa joutui palvelukseen vasta Lapin sodan aikaan. Lapsena olemme tietystikin kuulleet yhden jos toisenkin tarinan sota-ajasta, monet useampaan kertaan. Mamman lottamerkkikin on edelleen tallella.

Löytyneitä kirjeitä ja kortteja kukaan meistä, ei edes iskä, ollut nähnyt aiemmin. Tuntui käsittämättömältä pitää käsissään paperia, johon itselleni tuntemattomaksi jäänyt sukulainen on raapustanut kuulumisiaan rintamalta – enimmäkseen kirjeet olivat parilta kuukaudelta ennen sodan syttymistä mutta muutama myös sodan jo alettua. Ne käsittelivät kuulumisia yleisesti, esimerkiksi mitä ja miten paljon sotilaat olivat saaneet syödäkseen ja millaisissa oloissa sillä hetkellä majoittuivat. Posti kulki ilmeisesti kumpaankin suuntaan, sillä useassa tekstissä oli kiittelyä kotipuolesta saadusta paketista.

28. marraskuuta vuonna 1939 pikkuveljelleen (eli pappalleni) osoitetussa postikortissa, samana syksynä vasta aliupseerikurssin suorittanut 23-vuotias Viljo kirjoitti näin:

Terveiset täältä jostain. Suuret kiitokset siitä paketista jonka sain tänä aamuna. Minä voin täällä hyvin, toivon myös hyvää vointia teille sinne.

Kaksi päivää myöhemmin, päivälleen 71 vuotta sitten, syttyi talvisota. Se on myös päivä, joka on kaiverrettu Viljon muistolaattaan sankarihaudalla. Nuori alikersantti antoi henkensä isänmaan puolesta jo heti alkuvaiheessa. Toinenkin tarina olisi, vanhemmasta veljestä, mutta siitä lisää toiste. Kiinnostaako ketään muuten edes tällaiset jutut? Muuta kuin itseäni, siis.

Agnes Pihlava – Redemption [2009]

Vastaani tuli jossain tällainen kysely, jonka muistan täyttäneeni joskus kolmisen vuotta sitten. Piti ihan kaivaa se esiin ja lukea millaisia juttuja olin silloin kirjoittanut, toisinaan tekee hyvää muistella menneitä. Tämän blogin puolella en tätä ole tehnyt, joten täältä pesee.

Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2000:

1. Olin 16-vuotias, keväällä päässyt yläasteelta ja kesällä saanut prätkäkortin (+ kevarin).
2. Vietin kesän lopulla kaksi ja puoli viikkoa Rotarien leirillä etelä-Turkissa.
3. Aloitin lukion koulussa, josta en tuntenut ennestään ketään.

Viisi vuotta sitten, 2005:

1. Opiskelin Jyväskylässä toista vuotta ja asuin Akkikin kanssa kivassa kämpässä.
2. Kirjoitin ekaa vuotta ensimmäistä ns. kunnollista blogiani, Aamun kuiskausta.
3. Rakastuin Nightwishiin ja näin sen kahdesti kesän festareilla sekä vielä syksyllä Hartwallilla juuri ennen Tarja Turusen potkuja bändistä.

Kolme vuotta sitten, 2007:

1. Asuin Jyväskylän maalaiskunnassa avoliitossa ja ikävöin Turkua.
2. Kirjoitin opinnäytetyötä, joka eteni yhtä nopeasti kuin mummo lumihangessa.
3. Löysin liikunnan ilon, kun alkusyksystä liityin Elixiaan.

Vuosi sitten, 2009:

1. Kotiuduin armeijasta ja olin pari kuukautta täysin ilman töitä.
2. Aloitin osa-aikaiset hommat varastolla ja yllätyin, miten paljon siitä pidin.
3. Muutin rakkaani kanssa samaan osoitteeseen. ♥

Tähän asti tänä vuonna olen:

1. Tehnyt periaatteessa neljää eri työtä.
2. Vaihtanut tietokoneeni Maciin ekän vieläkään osaa sanoa oliko se hyvä veto vai ei.
3. Innostunut sisustamisesta ja haaveillut ekaa kertaa elämässäni omistusasunnosta.

Eilen:

1. En tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin töitä.
2. Luin uusimman Trendin kannesta kanteen.
3. Mietin miten onnellinen olen, kun en enää tarvitse silmälaseja.

Tänään:

1. Nukuin pitkälle iltapäivään, sillä olin yön töissä.
2. Tein perusteellisen viikkosiivouksen.
3. Ajattelin vielä hakea iltapalaksi subit – onnea on Subway lähes naapurissa!

Huomenna:

1. Käyn tsekkaamassa Veikon Koneen kantispäivät ja hankin ehkä ulkoisen kiintolevyn.
2. Teen töitä kotosalla, ei vaan jaksanut mennä enää seuraavaksi yöksi varastolle.
3. Menen illalla synttärihippaloihin ja pukeuduin todennäköisesti perhospääkallomekkoon.

Ensi vuonna, 2011:

1. Löydetään toivottavasti kumpikin kullan kanssa vakituinen työpaikka.
2. Hankitaan ehkä se ensimmäinen oma koti.
3. Olen oppinut jälleen harrastamaan liikuntaa säännöllisesti.

Nyt nostan kyllä äässini tästä koneelta, kaappaan tuon yhden ihanan mukaani ja tallustelen sinne Subiin. Mitähän patonkia sitä tänään ottaisi, hmmmmm.