AvainsanaMuutto

Siitä on nyt tasan viikko, kun kannoimme tavarat uuteen kotiin. Muutto meni onneksi ihan sukkelasti, vaikka muuttoapua ei paikalle tullut muuta kuin äiti ja iskä enkä itse pystynyt täydellä teholla toimimaan keuhkoputkentulehduksen takia. Iskällä oli mukanaan kahdet nokkakärryt, joilla sai lähes kaiken kärrättyä todella kätevästi ja nopeammin kuin kantamalla. Kuluneen viikon aikana uudessa kodissa osa tavaroista on ehtinyt löytää paikkansa, osa pysyvämmin ja osa väliaikaisesti. Olohuoneesta on puolet edelleen muuttolaatikoiden valtaama, nyt sentään jo pääsee suht kätevästi kulkemaan huoneen poikki makuuhuoneeseen.

Säilytystila on tällä hetkellä pienoinen ongelma, sillä päätimme laittaa kaikki kaapistot uusiksi – vanhat ovat alkuperäiset 50-luvun lopusta, joten kätevyydessä tai ulkonäössä ei ole kehumista. Eteiseen tulee todennäköisesti peililiukuoviversio Keittiöjätistä, makuu- ja työhuoneisiin olemme ajatelleet kasata kumpaankin sopivan kaapiston Ikean Pax-järjestelmän osista. Makuuhuoneen puolelle vähän isompi kaapisto ja työhuoneeseen pienempi.

Ja sitten on tietysti seinäpintojen uusiminen.

Työhuoneen tapetti oli toki ihan söpöä…

…mutta kyllä se sai lähteä! Onneksi tuo sydäntapetti oli laitettu vähän hintelästi kiinni, niin se lähti kivasti kokonaisina paloina irti. Tapettia seiniin ei enää ole tulossa, vaan kaikki seinät saavat maalia pintaansa – maaliksi valikoitui Tikkurilan himmeä Harmony, tarkat sävyt ovat vielä mietinnässä.

Valkoinen on joka tapauksessa pääväri, vaan kun vielä osaisi päättää mitä sävyä ruvetaan seiniin sutimaan. Tällä hetkellä Tunne Väri -kartan sävyt Kinos tai Talvi vaikuttavat parhailta, mutta en ole vielä tutkinut tarkemmin tänään mukaan nappaamiani sävyliuskoja. Olohuoneen yhdestä seinästä tulee harmaa, ja vähän kutkuttelisi maalata myös keittiöön joku ihan mieletön tehosteseinä. Katsotaan mihin päädytään.

Nightwish – Century Child [2002]

Voin nyt jo kertoa, että täällä blogissa seuraa hyvin todennäköisesti aika hiljainen seuraava viikko. Avaimet uuteen kämppään saatiin eilen ja alkuilta vietettiin kaikuvassa asunnossa pohdiskellen, suunnitellen ja siivoillen. Pientä pintaremonttia on tiedossa, työhuoneen vaaleanpunaiset sydäntapetit lähtevät aivan ensimmäisenä ja sen jälkeen olohuoneen kuviotapettiseinä vaihtuu maalattuun pintaan. Myös kaikki valkoiset seinät saavat uuden maalipinnan – vaan kun osaisi päättää millä sävyllä maalaisi. Tikkurilan Lumi houkuttelisi, mutta netistä luin monestakin lähteestä, että se on todellakin valkoista eikä kovin riittoisaa. Ja kun hintaakin Lumi-maalipöntöllä on aika paljon, niin vähän mietityttää lähtisikö kuitenkaan sitä ensimmäisenä kokeilemaan.

Viime viikolla sain vihdoin aikaiseksi käydä siistimässä lettiäni. Hyvästi epämääräinen tylsä hiusmalli, tervetuloa kerroksittain leikattu kevyempi tukka! Feline tuli mukaan ja lähtipä sitten siskonkin päästä haituva jos toinenkin. Jälkeemme jätimme blondipinkkejä hiustukkoja tuolin ympärille – harvoin meidän vakikampaamossa lattia näyttää tuolta. :)

Uusien leikkausten kera siirryimme läheiseen Bossaliinaan kahvittelemaan. Kahvila oli edelleen yhtä sympaattinen ja kotoisa kuin viime visiitilläkin. Jatkossa yritän kyllä käydä siellä useammin, se on sellainen hyvän mielen kahvila. Voisin muutenkin suosia enemmän pikkukahviloita kuin aina jotain S-ryhmän ketjupaikkaa…

Musta on tullut hieman perso kaikelle suklaiselle, joten browniet huomattuani en voinut harkita enää mitään muuta herkkua. Kermavaahto kruunasi suussa sulavan ihanuuden, naminam! Teeksi valitsin tällä kertaa jännää mangopohjaista teetä, jossa oli myös mm. chiliä. Teen nimeä en nyt millään saa päähäni, mutta joku mangoon liittyvä se oli.

Feline, kahvi ja kalkkuna-paprikapiiras.

Bossaliinan katossa roikkuu hauska muovisista lääkemitoista tehty lamppu.

Bossaliinasta mentiin vielä hetkeksi kaupungille pyörimään. KOP-kolmiossa osuttiin todella sopivaan saumaan, kun DinSkossa ja Nilsonilla oli juuri alkamassa kanta-asiakasilta. Koska ovet näyttivät olevan kaikille avoinna, kävimme mekin kenkiä pällistelemässä ja siinä samalla nautittiin lasilliset kuohuvaa sekä pieniä suolapaloja. Vuohenjuusto ja viikunahillo suolakeksin päällä oli sellainen yhdistelmä, että sitä on pakko kokeilla joskus kotonakin!

Nyt laitan maccini pakettiin ja loputkin irtotavarat kasaan, sitten alkaa armoton tavaroiden siirto uuteen kotiin. Iloista alkanutta talviaikaa kaikille pimeydestä huolimatta!

Uusi viikko alkoi väsyneesti; vietin eilisen Salossa siskon muuttoapuna pakkailemassa tavaroita, siivoamassa sekä tietysti kantamassa tavaraa autoon. Kotona olin lähempänä puoltayötä ja sitten oli vielä tehtävä koneella yhtä työhommaa eteenpäin. Yhden paikkeilla kaaduin sänkyyn ja simahdin saman tien, harmi ettei ollut kovin montaa tuntia aikaa nukkua. Onneksi edellisenä yönä olin kerrankin nukkunut lähes kellon ympäri eikä viikonlopulta noin muuten ollut univelkaa. Tänään töissä olo oli kuitenkin hieman väsähtänyt – kumma kyllä inspiraatiota oli vaikka mihin ja työt etenivät toivotulla tavalla.

Siinä työnteon keskellä jäin miettimään erästä kielellistä nykytrendiä, jota tulee vastaan jo lehdissäkin: esimerkkisanoiksi voisi antaa kotoilu, kestovaippailu, tyyleily. Mikä ihmeen buumi on tehdä substantiivista verbi, joka kuulostaa kaikin puolin pöljältä? Nyt kun nuo kirjoitin niin taisi koko ihmettely lähteä juurikin tuosta kestovaippa-aiheesta… Ja hei tyttöily, sille on oikein oma taginsa Blogilistalla! En ehkä kestä.

Toinen jo pidempään mietityttänyt sana on sairausloman ns. lempinimi. Itse olen käyttänyt sanaa saikku about aina kuten täällä päin Suomea yleensäkin, mutta nyt yhtäkkiä fb-seinälläkin hyppelee vähän väliä sana saikke. Missä vaiheessa saikusta on tullut saikke vai onko se vain levinnyt pääkaupunkiseudulta myös tänne “maalle”? (Enhän mä oikeasti edes tiedä missä kyseistä muotoa on käytetty ensin, kuulostaa vaan kovin helsinkiläiseltä väännökseltä.)

Se siitä, nyt suljen suuni ja hipsin kohta tästä koneelta peiton alle vetämään unta palloon. Tälle viikolle on taas suunnitelmissa jos jonkinlaista ohjelmaa, loppuviikosta toivottavasti vähän rauhoittuu ja ehdin mahdollisesti vähän hengähtääkin. Vuorokauden kaksikymmentäneljä tuntia, ei ne vaan mihinkään tahdo riittää.

Postauksen kuvat eivät liity aiheeseen mitenkään, kunhan olivat tietokoneen uumenissa odottamassa blogiin pääsyä. Ruutuihin tallentui luonnon taidonnäytteitä kuun puolivälistä, kun kävin Salossa palauttamassa vihdoin tavarat edelliseen työpaikkaani. Välillä paistoi aurinko, välillä taas tuli vettä kuin siitä kuuluisasta ahterista. Pilvet näyttivät epätodellisilta, aivan kuin niitä olisi läiskitty säännöllisinä möykkyinä sinne tänne. Kaunista.

Savage Garden – Affirmation [1999]

Oho, viikko taas hujahti ohi enkä edes muistanut/ehtinyt kirjoitella tänne maanantain jälkeen. Viikon parhaimman uutisen sain tiistaina, jolloin mulle soitettiin että pääsisin töihin! Torstaiaamulla olinkin kahdeksalta valmiina perehdytyspäivään, ihan mielenkiintoiselta tuleva duuni vaikuttaa. Kyseessä on siis osa-aikatyö ja työvuorojen määrä riippuu paljolti eräästä isosta puljusta, välillä voi hyvinkin olla ihan normaaleja 40-tuntisia työviikkoja. Vielä ei ole tietoa lähiaikojen vuoroista, mutta toivotaan että ensi viikolla pääsisi edes päiväksi tai pariksi töihin.

Tällä viikolla ollaan ahkerasti järkkäilty uutta kotia asumiskuntoon, ja tänään mennään sinne ensimmäistä kertaa yöksi. Tavarat on siis suurimmaksi osaksi jo siellä, porukoiden luokse jää toistaiseksi vielä mm. laatikollinen kirjoja, pari lamppua sekä kasvit (joiden määrää ajattelin edellisen kämpän kahden lisäksi kasvattaa ehkä jopa kolmella turnipsilla). Eilen haettiin Ikeasta kullalle halpa tietokonepöytä (kaikki vanhat olivat liian isoja, höh) ja mulle Expedit-hylly, jollaista olen himoinnut siitä saakka kun kuulin Ikean olemassaolosta. Olen viime kuukaudet tsekkaillut säännöllisesti Huuto.netiä käytetyn Expeditin toivossa, mutta niistä kaikki ovat olleet pääkaupunkiseudulla tai jossain vielä kauempana. Kauempaa hakeminen maksaisi enemmän kuin uuden ostaminen täältä, joten ei auttanut muuta kuin mennä ensimmäisen kerran elämässäni pööpöilemään Ikean varaston hyllyväleihin. Mutta on se hylly vaan niin hieno!

Suunnittelin, että oltaisiin tänään päästy ajoissa lähtemään Turkuun, mutta iltaanhan se näköjään meni. Nukuttiin tosin kahteentoista saakka ja sen jälkeen mä vielä jumahdin useammaksi tunniksi koneelle, joten ei kai mikään ihme. Onneksi elämän ei tarvitse olla liian aikataulutettua, vaan suunnitelmat muuttuu sen mukaan kuin viisarit kulkee kellossa eteenpäin. :) Ihanaa huomenna alkavaa uutta syysviikkoa kaikille!

Aamupäivän vietin tulevassa kodissa, tyhjensin lähes kaikki keittiötavarat muuttolaatikoista. Laitettiin myös huopatassuja huonekalujen jalkoihin kullan kanssa, kun poika oli tullut ajotunniltaan kämpälle. Paljon on vielä tehtävää ennen kuin koti on asumiskunnossa (tai edes muuttokunnossa), mutta hiljalleen alkaa näyttää paremmalta.

Kuvassa ainoa Jyväskylän ostokseni, Dependin shokkipinkin kynsilakan mulle tarjosi Kicks vajaan kolmen euron hintaan. Testasin Dependin lakkaa ensimmäisen kerran heinäkuussa ja pakko oli todeta, että mulla ainakin toimii loistavasti. Helppo lakata, suti on ehkä vähän pieni mutta sillä saa joka tapauksessa kohtuu hyvää jälkeä aikaan. Lakka pysyy kynsissä useamman päivän eikä mene kamalaksi kuten esimerkiksi Mavalan lakat tuppaavat tehdä. Sivuhuomautuksena: mä en ole koskaan tajunnut miksi Mavalan lakkoja hehkutetaan kaikkialla? Mun kynnet ainakin vaativat kaksi kerrosta Mavalaa ja siltikin lakka alkaa lohkeilla alta aikayksikön. Ainoa toimiva testaamani Mavala on Super Base -aluslakka… Ja takaisin Dependiin. Dependillä on mahtava valikoima kynsilakkasävyjä, putelit ovat sopivan pieniä (5 ml) eikä niillä näin ollen ole niin suurta vaaraa jäädä vuosikausiksi laatikon pohjalle pyörimään. 2,90 euron hinta päälle on pelkkää plussaa.

Seuraavaksi suuntaan tietokoneen ääreltä sohvalle ja napsautan telkkarin päälle, Gossip Girlin loputtua America’s Next Top Model on ainoa sarja viikossa, joka ei saa jäädä näkemättä. Multa jäi armeijan takia edellinen tuotantokausi näkemättä ja nyt pyörivää kautta katsellessa pelottaa koko ajan, että sieltä paljastuu edellisen kauden voittaja. ;) Pitäisi kyllä hoitaa tuo(kin) “epäkohta” joku päivä pois alta. Loppuun vielä erään viime viikon päivän piristys, joka tupsahti sähköpostiini kiitos teetä juovan tätini.

Hengen heikkoudesta kärsivien reppanoiden keskuudessa on yleistynyt raivostuttava taipumus teen juontiin. Siinä missä reipas ja kovaa tulostatekevä sankari nappaa vauhdista mukillisen kahvia, hintelät ja vähäveriset teenjuojat pilkkivät sen helvetin liptoninsa kanssa harras ilme kasvoillaan ja tuijottavat mukissa lilluvan haalean nesteen värinvaihtoa kuin mykkä pillua. Väistäisivät edes, mutta ei kun sitä on sitten ihan pakkojäädä pipertämään siihen automaatille kehityksen jarruksi. Ja sitten se arpominen erilaisten teelaatujen välillä, voi että kun ottaisko nyt tänään tota mustaherukka-vadelmaa vai kenties ruusunmarja-neilikkaa, tai josko heittäytyisi oikein hurjaksi ja joisi kupillisen raparperimansikkaa. “Ihan mustaa liptonia mä en saa millään alas,” Irma kertoo vaikka kukaan ei kysynyt.

Ju-ma-lau-ta ahrgh.

Ja sitten on vielä näitä kaikkein vastenmielisimpiä elitistejä, haudutetun teen kanssa läträäjiä, jotka katsovat nenänvarttaan pitkin rahvasta, joka juo pussiteetä. Pussiteehän on siis ihan hirveetä, koska siinä teenlehdet ovat suodatinpaperin sisällä, eivätkä sellaisessa elegantissa siivilässä vai mikä verkko se nyt sitten on. Kerrassaan barbaarista.

Teenjuoja on muuten suurella todennäköisyydellä myös se sama saatanan hermosaha, jota varten pitää aina firman saunailtoihin varata neljä päärynä-ananas-kirsikka-siideriä, koska sille ei kalja kelpaa ja joka tilaa jonkun perkeleen sinisen enkelin tai muun mytologisen hahmon mukaan nimetyn paukun, jossa on sateenvarjo, sitrushedelmäviipale ja tähtisadetikku, kun kaikki muut ottavat yhden ison.

EDIT 22.13: Lukiessani tuota teejuttua ääneen mieleen tuli ihan Eniten vituttaa kaikki, mutta blogin arkistoista juttua ei ainakaan löytynyt. Pasa & Atpo tosin kirjoittavat City-lehteen ja pari kirjaakin ovat julkaisseet, ehkäpä tuo on jostain niistä peräisin? Jos siis edes on kyseisten herrojen ajatuksista lähtöisin.