AvainsanaMyyjäiset

Jahas, kuka taas on pöllinyt multa kokonaisen viikon?! Päivät tietysti ovat menneet töiden parissa, mutta illat ovat vaan kadonneet johonkin – kai mä sitten viipotin menemään siellä sun täällä. Vaan onpa hieno fiilis, kun on lauantai-ilta eikä tarvitse lähteä yhtään mihinkään! Hyvä väli siis vaikka naputella rästissä olevia postauksia tänne blogiin. Tällä kertaa vuorossa nyt jo kahden viikon takainen Turku Design Week ja tapahtuman lauantaipäivä.

Inokindesignin supersuloisia koruja.

Tuona kyseisenä lauantaina selviydyttiin Felinen kanssa kotikotoa kaupunkiin asti sopivasti tovi ennen Turku design talents -muotinäytöksen toista kierrosta ja ehdittiin ennen sen alkua käydä Hansassa moikkaamassa myyntipöytänsä takana istuskelevaa Santtua kera assistenttinsa sekä treffata Desthea vähän ennen näytöstä. Päivä oli sateinen ja kävelykadulla pidetty muotinäytöskin meni sateenvarjon alla nököttäen, tai no mä pompin enimmäkseen lavan reunalla kameran kanssa. Kuviakin siis olisi näytöksestä, kunhan vain saisin niitäkin vähän käytyä läpi…

Ulkona ei muuten ollut mikään lämmin, joten korvisostoksen tehtyäni siirryimme sisätiloihin ja lämpimän juoman ääreen Cafe Braheen. Kaakaosta tykkään mutta siitä en että kermavaahto maksaa ekstraa. Hei haloo, kahvilakaakaoon kuuluu kermavaahto!

Kahvittelun jälkeen seuraamme liittyi vielä neljäskin neito ja tällä pienellä bloggaajapoppoolla kierreltiin Thaliatorin Designmyyjäiset, joissa siis Mielikuvituskirahvikin oli mukana yhtenä myyjänä. Kuvassa yllä Muusan myyntipöytä Thalian kakkoskerroksessa.

Piti ihan napata kuva, kun sisko näytti niin kivalta lainaksi antamissani “nahka”pökissä – Lindexin tekonahkaiset hyvin housumaiset leggingsit (tai leggingsimäiset housut) siis kyseessä. Punosvyö (äipän kätköistä vissiin?) kruunasi kokonaisuuden. Hassua muuten kun tuollaisia vöitä tuntuu nyt olevan vähän jokaisessa ketjuliikkeessä ja just kevättalvella pihistin äitin vyölaatikosta pari omaan vaatekaappiini, vaikken edes tiennyt vastaavien olevan mitenkään muodissa. Taas huomaa hyvin, miten muodissa vanhat jutut kiertävät ympyrää.

np. Feline – En vaan osaa

Sanottuamme Felinen kanssa heipat seuralaisille suunnattiin askeleet päättäväisesti kohti Red Hot Chilisiä, heheh mikä yllätys. Maha oli jo ehtinyt aloittaa murinansa, joten tilattiin puoliksi sama jättimäinen Chili’s Platter kuin vappunakin. Ruuan jälkeen teki kerrankin mieli herkutella, joten siskon tyytyessä kahviin mä valitsin listalta S-korttitarjouksessa ollleen The Caken:

Ja oli aivan järkyttävän herkullista ja ihanaa! Lämmintä talon omaa pähkinäistä kahden suklaan kakkua, vanhanajan vaniljajäätelöä ja suklaakastiketta – siinä resepti täydellisen pähkinäiselle suklaakakulle, joka ei yllättäen ollut överimakea suklaakastikkeestaan huolimatta. Tuota on syötävä ehdottomasti uudelleenkin. Joskus vois kyllä muutenkin käydä tuollaisessa raflassa ihan vaan jälkkärillä, yleensä kun ruokailun jälkeen ei enää mikään makea maistu.

P.S. Täytyyköhän mun kohta jo tehdä tänne Red Hot Chilis -tagi..? :D

Tänään on ollut jotenkin outo päivä. Aivan kuin ei edes olisi ollut tässä maailmassa. Työpäivä hujahti ohi ihan huomaamatta, varsinkin kun erään tapaamisen johdosta lähdin töistä puolituntia etuajassa. Kun kerran satuin keskikaupungille eksymään, pyörähdin myös torilla ja lähdin kotia kohti kilo mansikoita mukanani. Ulkomaalaisia tietystikin eikä yhtään niin hyviä kuin kotimaiset, mutta eipä taida suomalaista mansikkaa saada mistään vielä pariin kuukauteen. Joku jaksoi edelleen ajella torin kulmilla tämä biisi (jota soitettiin jo radiossakin!) raikuen. Hymyilytti.

Asiasta kukkaruukkuun, tai no tarkemmin ottaen lauantaina Turku Design Festivalilla tekemiini hankintoihin. Varsinaisiin tapahtumiin palaan myöhemmin, mutta aloitetaan nyt näillä.

Kilpparikorvikset löytyivät kävelykadun Muoti ja Design Promenadilta, tekijä niiden takana on sellainen nimi kuin Inokindesign. Ihastuin noihin saman tien, Gnam Gnam oli pienenä lempparini noista Kinderistä tulleista kilpikonnista! Pitäisi joskus kaivaa jostain kotikodon kätköistä oma kilpparikokoelmani esiin, siitä Gnam Gnamistahan voisin vaikka väkertää kaulakorun kaveriksi noille korviksille.

Green Papayan supersuloinen hiuspampula lähti mukaan Jeti Shopin myyntipöydästä Designmyyjäisistä, linnun ja koivun yhdistelmä hurmasi alta aikayksikön. Varsinkin kun bongasin Marimekon Kaiku-mukin jostain lehdestä enkä ole saanut sitä sen jälkeen mielestäni… Ja näin offtopicina, ei muuten olisi tuo suihkuverhokaan yhtään hullumpi!

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Mielikuvituskirahvin pöydästä napatut tummansiniset nappikorvikset. Kokeilen noilla mitä mun korvat tykkää noista muovisista tapeista ja jos ei ongelmia tule niin sitten haen Santulta läjän samanlaisia kaikissa sateenkaaren väreissä. :)

Ai niin, yksi juttu vielä. Sellainen mistä olen haaveillut jo pitkään. Kaitaliina Klo Designin Hyrrä-kuosilla! Tuo viininpunainen väri on poistumassa tuotannosta, joten kyseisen värin tuotteita sai Turku Design Now! Kevätmyyjäisistä mukavalla alennuksella. Aivan mielettömän kaunis lintukuosin ja punaisen sävyn yhdistelmä! Pitänee harkita, josko lähiaikoina hankkisi vielä jotain muutakin samassa värissä…

Ja loppuun vielä siskolta saadut tuliaiset Kreikasta:

Viiksikoru pääsi kaulaan heti kun sen sain, kynnetkin lakkasin viikonloppuna tuolla vihreällä. Kynsilakka on about samaa sävyä kuin Havusemme! Vesimelonia sain sekä tikkarin että purkan muodossa, kumpaakaan en ole vielä maistanut mutta epäilemättä ovat herkullisia. Vesimelonifani kiittää.

Päivä 22 – Tämä järkyttää minua

Yleisesti ottaen: ihmisten välinpitämättömyys. Usein tuntuu, että kaikki tuijottavat vain omaa napaansa – viis kanssaihmisistä, ympäristöstä tai mistään muustakaan. Kunhan vain itsellä on hyvä olla.

Jaksan joka ikinen päivä järkyttyä siitä, etteivät ihmiset osaa kierrättää. Ei ole hei niin vaikeeta! Se ei yhden ihmisen teoilla ole väliä -mutina on aivan turhaa, tottakai sillä on merkitystä. Mitä useampi on hommassa mukana, sitä laajemmat ovat vaikutukset. Tiedän etten itsekään ole täydellinen, kaukana siitä, mutta tietyillä valinnoilla annan oman panokseni elämän ja maapallomme jatkumiseen. Ja pyrin jatkuvasti kehittymään tekemällä entistä parempia valintoja (ja vetämällä kanssa-asukin mukaan).

Eikä tämä välinpitämättömyys rajoitu pelkästään ympäristöasioihin, vaan moneen muuhunkin. En tajua ihmisiä, jotka polttavat tupakkaa. En niitä, jotka ajavat humalassa. En pyöräilijöitä, jotka viilettävät salaman lailla kaupungissa ilman pyöräilykypärää. En varkaita, huumeveikkoja, raiskaajia, ilkivallantekijöitä jne. – listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ei välitetä toisista muttei aina myöskään itsestä. Se on aika surullista.

The Sounds – Something To Die For [2011]

Kirjoittelin taannoin Turku-blogiin ensimmäistä kertaa täällä suunnalla järjestetystä Fashion Stock Sales -tapahtumasta, mutta täällä en tainnut asiasta missään vaiheessa sanoa mitään. Kävin pyörähtämässä Hansassa heti perjantaina töiden jälkeen, mua kiinnosti erityisesti Lumin ja My o My:n myyntipöytien tarjonta. Ja tällainen mukanani sitten poistuin kotimatkalle:

Upea nahkalaukku löytyi Lumilta, kyseessä on miesten Mhann-malliston olkalaukku nimeltä Tomi. Hauska sattuma sinänsä, sillä opiskeluaikojen poikabestikseni oli juurikin samanniminen. :) Olen haikaillut sen täydellisen olkalaukun perään jo hyvän tovin ja nyt vihdoin tärppäsi! Alun perinhän ajatuksissani oli etsiä musta tai tummanharmaa laukku, mutta ihastuin tuohon ruskean veskan malliin ja värin sävyyn niin että muut värit unohtuivat saman tien.

Laukku ei ole liian iso muttei mikään pikkuruinenkaan ja tarvittaessa tuota taitettavaa osaa voi pitää myös suorana, jolloin laukkuun mahtuu esimerkiksi aikakauslehti. Kääntelin käsissäni tuon laukun lisäksi erikokoisia Supermarket Bageja, mutta jotenkin ne eivät tuntuneet istuvan omaan tyyliini. Toisaalta Mhannin laukut ovat aina kiehtoneet Lumin laukkuja enemmän, joten ehkä tämä valinta oli odotettavissakin. On tuo vaan niin kaunis! Huokailen edelleen onnesta joka kerta, kun katson uusinta elämänkumppaniani. ♥

Hankittuani oman Tomini samanlaisia on tullut vastaan parissakin blogissa. Jennin poikaystävä paljastui laukkusamikseksi, ja laukkua googlaillessani päädyin Myy Maarian blogiin. En ollut edes tajunnut nuoren tyylitaiturin omistavan tuota laukkua, vaikka se oli useaan otteeseen vilahdellut postauksissa – ehkä olin aina keskittynyt ihastelemaan punaista Swedish Hasbeensin veskaa enkä nähnyt muuta.

Käytiin silloin illalla kotikotona, jossa yllä olevat kuvatkin on otettu. Dharma oli pihalla pyörimässä ja tunki mukaan suunnilleen joka toiseen kuvaan, olisi neiti vissiin kaivannut paljon lisää huomiota ja silittelyä. Tuo kokokuva oli pakko laittaa tähän mukaan ihan vain Dharman venyttelyn takia. :)

Luokseni on muuttanut toinenkin nahkalaukku, joka oli löytynyt edesmenneen isotädin jäämistöstä ja päätyi lopulta mulle. Mummi osasi kertoa, että nahkapalalaukku on hänen siskonsa naapurin tekemä – aitoa turkulaista käsityötä siis. Hihnan saa irti, joten laukkua voi käyttää kätevästi myös isona kirjekuorilaukkuna. Vielä en ole ehtinyt tuota missään käyttää (ihan kuin olisin paljon muualla kuin töissä edes käynyt), mutta eiköhän sille sopivia asuja muodostu ajan myötä monia.

(Alin kuva © minä, muut Feline.)

Joulu lähestyy vauhdilla, joulukuun puolella ollaan jo – ja perinteinen 50 päivän karkkilakkokin on siis yli puolenvälin! Palataanpa tämän postauksen verran kuitenkin vielä marraskuuhun ja viime viikonloppuun lähinnä.

(1.) Perjantaina oltiin Felinen kanssa erään kaverin synttäreillä. Tutustuin mm. koiraan nimeltä Koira ja maistoin elämäni ensimmäisen amaretto-shotin, kermavaahdolla. Oli kiva nähdä tyyppejä, joiden näkemisestä oli aivan liian kauan. Mihin ne päivät/viikot/kuukaudet aina oikein katoavat??!

(2.) Lauantaina iltapäivällä kun heräiltiin niin lähdettiin Felinen kanssa Turun taidemuseolle, jossa oli viikonlopun ajan Aura Street Marketin Nykyaikaiset joulumarkkinat. Himoitsin vaikka mitä juttuja, mutta mitään en kuitenkaan ostanut. Klo Designin Hyrrää aion kyllä jossain vaiheessa hakea kotiin ja surauttaa (äidin avustuksella) täydelliset verhot, sitä saa nykyään myös todella kauniin viininpunaisen sävyisenä.

Joulun koristuksia by Muusa.

Taidemuseonmäen kuusessa oli komeita joulukoristeita!

(2b.) Käytiin samalla reissulla myös torin laidalla olevassa Coffee Housessa ja syötiin järjettömän hyvät leivät. Siellä oli sellainen “leipäbaari”, että valittiin leipä (vaihtoehtoina mm. täysjyväsämpylä, parmesanpatonki ja ruispanini), täytteet ja kasvikset oman maun mukaan. Salaatit taisi saada samaan tapaan kasattua mieleisekseen. Leipien hinnat liikkuivat suunnilleen kuudessa eurossa, salaatit oli muistaakseni pari euroa enemmän. Nuo leivät ainakin olivat hintansa väärti, hurjan kokoisia ja ennen kaikkea todella herkullisia! Maistoin myös ekaa kertaa chai lattea myyjän suosituksesta – ja ihan varmasti juon uudestaankin.

(3.) Lauantai-illasta sunnuntaihin vierähti rattoisasti kotikotona maalla. Äippä oli pikkujouluilemassa työporukan kanssa, joten vietin lauantai-iltaa rattoisasti kultsin ja iskän kanssa saunoen, Madeiran tuliaisviiniä maistellen ja otettiinpa erä Suomi Tietopeliäkin (lienee turha sanoa, että isukki rökitti meidät aika 6-0). Sunnuntaina taas oli ihanan aurinkoinen talvipäivä – ja taivaan upeasti värittänyt auringonlasku.

(3b.) Sunnuntaina ennen lähtöä takaisin kaupunkiin pyörähdin Felinen mukanani paikallisissa joulukauden avajaisissa. Oltiin paikalla sen verran jämptisti, että glögit jäi saamatta, mutta onneksi ilotulitus oli hieno. Oli muuten hullun kylmä! Pankin katolla oleva mittari näytti -18°C, kun talsittiin takaisin autolle. Hurjia lukemia marraskuulle.

(4.) Veikon Koneen kanta-asiakaspäiviltä kävin hakemassa paitsi erittäin tarpeellisen ulkoisen kovalevyn, myös uuden pikkukameran. Kauniin metallioranssinen Canon Ixus 130 toimii tästä eteenpäin jokapaikanhöylänä, inttiaikana ostamani Pentax on jo lähtenyt eteenpäin.

Alkuviikosta meille tuli muutakin uutta tekniikkaa, kun saatiin etukäteisjoululahjaksi (ts. piti ostaa marraskuun puolella jotta sai S-bonukset tuplana) kiiltävänmusta Nintendo Wii. Paketissa oli mukana myös tasapainolauta, mustana sekin. Sports Resort -peli jäi vielä uupumaan, mutta se hankittaneen myöhempänä ajankohtana. Toisen mustan kapulan ja nunchukin laitoin jo tilaukseen netistä, kiskovat meinaan aikamoisia hintoja kaupoissa noista.

Hyvin toimii homma ikivanhan 28-tuumaisen kuvaputkitelkkarin kanssa, vaikka olisihan se tietysti aivan erilainen kokemus pelailla lättänästä 40-tuumaisesta töllöstä katsellen. ;)

System of a Down – Hypnotize [2005]

En näytä koskaan ehtivän kirjoitella mistään jutusta tänne vuorokauden sisään, miten ihmeessä muut bloggaajat ehtivät?! Loppuviikko meni jälleen tiiviisti töiden parissa ja kotikotonakin tuli pariin otteeseen käytyä kissoja palluttamassa, enkä lopulta istunut paljonkaan koneen ääressä. Noh, raportoidaan vähän näin jälkikäteen keskiviikkoillan tapahtumista.

Selviydyttiin siskon kanssa pelipaikalle Turun VPK-talolle joskus vähän ennen seitsemään, koitettiin siinä vielä ennen sisälle astumista saada jollekin annettua ylimääräiseksi jäänyttä lippu mutta kaikki olivat hankkineet lippunsa jo etukäteen. Onneksi ei ollut mikään kallis lippu niin ei haitannut, vaikka se jäikin käyttämättä.

Sisällä ei muuta kuin kuohuvaa kätösiin ja paikkoja kiertelemään. Lava catwalkeineen sijaitsi keskikerroksessa, kuten myös Dressing Mimian oma infopiste sekä juomia ja ruokia tarjoilevat pöydät. Yläkerrassa sitten oli kaikki Ofelia Marketin myyntipöydät, mukana niin vanhoja tuttuja kuin uusia ihastuksia (ainakin mulle uusi siis).

Tamperelainen Forget-Me-Not tarjosi kaikkea ihanaa ja pöydän ääressä kuluikin hyvä tovi, kun yritti käsittää mitä kaikkea siinä olikaan. Ja saatiinpahan yksi joululahja ostettua! Herkullisimpia olivat ehdottomasti Virpi Vainion Karkkilakko-korut, jotka näyttivät niin ihanilta että niitä olisi tehnyt mieli maistaa. Nallekarkki- tai englanninlakukorvikset olisivat ihan pop – tosin en voisi mitenkään taata ettenkö joskus puraisisi, ihan pikkiriikkisen vain…

I. “Rosette Robber” by Anniina Kuula
II. “Nosta minut pilviin” by iHanna Design

Kahdeksan pintaan alkoi varsinainen show, joka oli mukavasti jaoteltu erilaisiin osiin. Välillä seurattiin varsinaista muotinäytöstä, sitten taas välissä oli jokin muu ohjelmanumero. Pääasiassa kaksituntinen show oli monipuolinen ja mielenkiintoinen, mutta pari laulu- ja tanssiesitystä olivat ehkä hieman tylsistyttävänkin pitkiä.

Parhaat naurut kirvoitti taatusti Sir Willy Waterlilyn boylesque-esitykset, kuvassa menossa jälkimmäinen setti Dressage on Manege. Alkuun ällistytti ja sitten lähinnä hihitytti, aikamoisen älytöntä juttua (sekä paljasta pyllyä).

Boylesquen jälkeen jatkettiin taas muotinäytöksellä, kaikki nuo näytöskuvat muuten saa klikkaamalla hippasen suuremmaksi.

“Sick Bubblegum” by Tetra Tuulia

I. “Melkei Rock” by Melkei
II. “Status Furious” by Planet Star

“Status Furious” by Planet Star

Sirkusunionin (jonka kotisivuilla on Comic Sansia, hyi yäk köh!) pariakrobatia näytti todella hurjalta, käsittämätöntä miten jotkut pystyvät kaikkiin tuollaisiin temppuihin. Sirkustelijoiden upeat karkkimaiset puvut olivat Saija Vainion käsialaa.

I. “Aprés-Ski” by Hippapuku
II. “Yono” by Yono

Tanssiryhmä Elysium oli kerrassaan loistava valinta burleskiteeman sekaan. En ole aiemmin oikein hiffannut vatsatanssin hienoutta, vaikka tämänkin ryhmän olin aiemmin nähnyt jossain esiintymässä, mutta nyt jollain tapaa kolahti. Varsinkin tuon miekan kanssa tanssiminen, huhheijaa miten mahtavalta se näytti!

I. “France & Serge” by Viita-takki
II. “You See Me” by Minna Leinonen

“Lady Day” by Anni Hauninen

Viimeisenä lavalle mallistonsa esitellyt Anni Hauninen voitti suunnittelukilpailun, jossa kaikki vieraat saivat äänestää illan suosikkiaan. Palkinnoksi voittanut suunnittelija saa oman näytöksen Dressing Mimian tuella, ei mikään hullumpi palkinto siis.

Muotinäytöksen viimeisen osan jälkeen oli vielä parikin esitystä. Ensimmäisenä lavalla viihtyi useamman kappaleen verran tanssiryhmä, joka ei ilmeisesti ollut treenannut tanssejaan esiintymisvaatteissa – esityksissä vilahti niin rintsikoita kuin kanafileitäkin. Tuollainen tahaton vilauttelu ei mielestäni ole kovin burleskimaista, saati sitten millään lailla asiallista…

Sirkustaiteilija Janna Haaviston esitys Klovni Britta goes Burleski sen sijaan oli onnistunut, pitkähkö tosin sekin. Todistettavasti burleski sujuu myös klovnilta, aina ei ehkä kuten elokuvissa mutta jotenkin kuitenkin. :)

Juontajana tapahtumassa oli Miss Divet, joka oli lavalla sekä alussa että lopussa. En ollut aiemmin nähnyt kyseisen taiteilijan esiintymistaitoja, kyllä sai siinäkin kohtaa nauraa moneen otteeseen. Olisi joskus hauska nähdä kokonainen show, ei varmasti olisi tylsää katsottavaa.

Kymmeneltä illan show päättyi ja yläkerran myyntipöydät sekä muut tapahtumapisteet avattiin jälleen. Suurin osa porukasta alkoi jo siinä kohtaa valua kohti narikkaa ja pois paikalta, monet Ofelia Marketin myyjätkin pakkasivat tavaransa joskus yhdentoista jälkeen kun vieraita oli paikalla enää ehkä kourallinen (ja niistäkin monet alakerrassa baarin puolella). Kierreltiin Felinen kanssa vielä kertaalleen pöydät läpi…

…ja tuollainen hiuskoriste ostettiin mukaamme Tiisin’ Designilta. Paikan päällä se oli mielestäni ihan jees, kotona tarkemman tarkastelun tuloksena mielettömän ihana. Onneksi houkuttelin Felinen hankkimaan sen maksamalla osan – nyt voin hyvällä omallatunnolla lainata sitä. Varsinkin kun siinä on samat värit kuin juuri ennen illan tapahtumaa hankkimassani mekossa:

Mekko Hell Bunny; rannekoru made by Feline; korkkarit Skopunkten;
kuvassa piiloon jäänyt pääkallohärpäkekaulakoru Felineltä lainattu.

Mekon tarina lyhyesti: päätin tarvitsevani jonkun todella ihanan mekon iltaa varten (ja ihan muutenkin). Keskiviikkona saatuani iltapäivän työt pulkkaan hurautin fillarilla Undergroundiin, otin läjän mekkoja sovitukseen – ja vajaan puolen tunnin kuluttua poistuin juuri sopivan hieno mutta kuitenkin omalla tavallaan ärtsy Hell Bunnyn mustapinkki Butterfly Skull Dress mukanani. Ja nyt rakastan tuota mekkoa koko ajan vain enemmän. ♥

Pari muutakin onnistunutta hankintaa olen kuluneella viikolla tehnyt, mutta niihin palaan myöhemmin. Seuraavaksi alan tehdä kaikkia rästissä olevia pikkuhommia ja iloitsen siitä, ettei ensi yönä tarvitse olla töissä vaan saa nukkua kotona omassa sängyssä.

(Kuvat © Jose, viimeisen nappasi Feline.)

The Living End – State Of Emergency [2006]