AvainsanaMyyjäiset

Tänä vuonna Taiteiden yö täällä Turussa osui heti ekalle työviikolle lomani jälkeen, nuutuneesta lomanjälkeisolotilasta huolimatta jaksoin lähteä kaupungille katselemaan meininkejä. S poimi mut kyytiin käytyäni kotona vaihtamassa freesimpää vaatetta päälle, rykäisimme auton Läntiselle Pitkäkadulle parkkiin ja kiipesimme sieltä Puolalanmäen yli keskustaan.

Taivas oli uhkaavan tumma, mutta ei sylkenyt vettä kidastaan.

Ensimmäinen etappi oli Hansatori ja Designmyyjäiset, jossa pyörähdimme moikkaamassa Destheaa sekä Santtua myyntipöytiensä takana. Ainoa myyjäisostokseni oli Joutomaan hellyyttävä printti, joka sika-aiheellaan sopii meidän talouteemme kuin nenä päähän. Koitan muistaa ottaa kuvan, kunhan joskus saan printin seinälle saakka… Joulu 2013 tuntuu aika realistiselta tavoitteelta tällä hetkellä.

Seuraavaksi suuntasimme Kultataloon kuuntelemaan hittikappaleita Turun seudun musiikkiopiston tulkitsemana, Rihannat ja Nightwishit kuulostivat kieltämättä hienolta viuluilla ym. soitettuna. Äiskäkin siinä saapui paikalle ja siirryimme kolmestaan Thalian torin puolelle katsomaan steppiesityksiä. Kun vielä iskä pääsi töiltään liittymään seuraan, palasimme steppailun jälkeen Kultataloon ja kävimme kahvittelemassa ylimmän kerroksen Café BrownZissa. Itse testasin paikan chai latten, joka oli ihan ok.

Kirjakauppakierroksen jälkeen menimme syömään suosikkiravintolaani Fontanaan, jossa oli illan häppengeistä huolimatta hyvin tilaa neljän hengen seurueellemme ja ruuatkin tulivat suht nopeasti. Kokeilin tällä kertaa Mozzarella Sandwichia kasvisversiona (bufala mozzarella ♥) ja huh heijaa, miten jättimäinen tämä kymmenen euron annos olikaan! Ja ah niin herkullinen, kuola vaan valuu suupielestä kun mietinkin tuota annosta.

Aurinko laskee Puolalanpuistossa.

Syöminkien jälkeen kello olikin jo sen verran että oli aika hilpaista kotiin, jotta jaksaisi seuraavana aamuna taas nousta töihin. Ensi vuonna ehkä taas vähän suuremmalla innolla? Vaikka ihan kiva se on myös näin pienimuotoisesti fiilistellä taidetta ja kirjoja, jos ei ole enempään rahkeita.

Kävin viikko sitten perjantaina töiden jälkeen äipän kanssa tutkailemassa Fashion Stock Sales -häppeningin tarjontaa Hansassa. Myyjiä oli ihan kiitettävästi ja pöydillä ja rekeillä kaikenlaista ihanaa ja inspiroivaa! Ihastuin kovasti mm. Jenni Alavan valkoiseen pellavamekkoon mustilla kauluksilla, sellaista on ihan pakko päästä joskus vielä sovittamaan.

Vuosi sitten tapahtumasta matkaani lähti komea Tomi Mhannin mallistosta, tänä vuonna tein jälleen ainoan ostokseni Lumin pisteellä. Kauniin violetti nahkalompakko löytyi kolmellakympillä alekorista ja viimeinen laatuaan blingbling-hopeiden kavereidensa keskellä. Vuori on kirkkaanpinkkiä satiinia, sopii tosi kivasti violetin pariksi.

Lompakko on kutakuinkin täydellinen: miellyttävän väriparin lisäksi nahka on ihanan pehmeää ja korttipaikkoja sekä lokeroita on kerrankin tarpeeksi. Ainut probleema tulee eteen, kun ne korttipaikat oikeasti täyttyy! Ihan nätisti laitoin kortti per paikka, mutta silti lompakko näyttää siltä että se pingahtaa auki hetkenä minä hyvänsä. Onko mun viimein pakko uskoa, että lompakossani yksinkertaisesti on liian monta plussaetukantisleimakorttia?!

Perjantaina ennen Tampereelle lähtöä käväistiin suunnitelman mukaan äijelin kanssa Turku Design Now! -joulumyyjäisissä Tonfisk Designin tehtaalla Ketarantiellä. Glögi- ja piparitarjoilu jouduttiin valitettavasti skippaamaan miehen hermostuttua mun jahkailuihin ostosten suhteen, mutta ei se haittaa – tein nimittäin löytöjen löydön!

Klo Designin puukahvalaukku Hyrrä-kuosilla on ollut haaveissani siitä asti kun sen ensimmäisen kerran näin, ja nyt vihdoinkin toteutin haaveeni. Asiaa edesauttoi mukava myyjäistarjous ja vielä mukavampi TDN-postituslistalaisten extra-ale, kuutisenkymppiä tiskiin ja veska oli siirtynyt hellään huomaani. Värin suhteen arvoin jonkun (= miehen mielestä liian pitkän) aikaa, päädyin lopulta tuohon limenvihreään vaaleanharmaan sijaan. Ihana väripilkku pimeän talven keskellä.

Tampereelle tuliaisiksi valikoitui KUI Designin kauniin harmaa pupukuosinen keittiöpyyhe. Turkulaisilla merkeillä on kaikkea ihanaa sisustustavaraa, jotain on ehdottomasti hankittava omaankin kotiin sitten kun remonttikuviot ja sisustusajatukset tästä selkiytyvät.

(Kuvasta kiitos Akkikille!)

Taiteiden yötä vietettiin Turussa tänä vuonna 18. elokuuta. Sää oli sateinen ja ehkä jopa hieman viileä, vaihtelua hellekeleihin siis. Kyseinen torstai oli mukavasti oman viikkoni viimeinen työpäivä ennen hurjaa neljän päivän kesälomaa, joten työasiat sai työntää luvan kanssa mielestä ja keskittyä illan taidetarjontaan. Lähdin liikenteeseen meiltä siskon ja äiskän kanssa, aloitettiin Hansatorilta katsastamalla Designmyyjäiset.

Myyntipöydillä oli jälleen kerran kaikkea ihanaa: koruja, vaatteita, sisustusjuttuja. Kuvasarjan ylimpänä Omstartin herttaisia klipsuja, keskimmäisenä Koruharakan mahtava korukehys (tuon tapaista olen itsekin suunnitellut koruilleni – kun vain löytäisi jostain sopivat kehykset) ja alimpana kiinnostava mulle uusi tuttavuus Running Koala. Tällä kertaa en tehnyt hankintoja, vaikka kaikkea houkuttelevaa olikin tarjolla.

Turun Sarjakuvakaupalla pyörähdimme katsomassa ullakon näyttely eli Mummo-sarjiksen originaaleja. Mikäli joku on elänyt pussissa eikä ole kuullut tästä Anni Nykäsen luomasta teräksisestä hahmosta, nyt ehdottomasti klikkaamaan tuota linkkiä ja tutustumaan! Kaupan ovella vartioi mummoksi naamioitunut viittasankari, joka sekin oli saanut hieman vettä niskaansa.

Äiti lähti etsimään töistään kaupunkiin ehtinyttä iskää, mä houkutt huijasin Felinen mukaani hylkeitä bongaamaan. Kolme kappaletta löytyi Koulun pihalta, hienoissa puitteissa saivat siellä möllöttää – ja suojassa ilkivallalta öisin Koulun porttien suojissa.

Tajusimme onneksi katsoa kelloa ja ehdimme ajoissa takaisin Hansaan pyytämään Jubalta signeerausta. Taiteiden yön kirjahankintoihin kuului uusin Viivi ja Wagner, jonka signeeraus omistettiin tällä kertaa kullalle (meiltä löytyy siis sarjakuvakirjoja vähän jokaiselle vuorotellen signeerattuna). Kansilehdeltä löytyi Wagner käsi ojossa ja toivotuksena Sikaa A:lle.

Treffattiin sekä porukat että Desthea kävelykadulla ja siirryttiin taltuttamaan nälkää Red Hot Chilisiin. Sapuskaa odotellessa Feline ja iskä kävivät hakemassa signeerauksen Pertti Jarlalta, kuvaan pääsi yksi loistavimmista Fingerpori-vitseistä: emokarhu.

Valitsin listalta “vähän jotain pientä”, kanafileitä ja ristikkoperunoita, mutta totuus oli että olin jokseenkin ähky jo noiden jälkeen. Jälkiruuaksi oli silti otettava se alkujaan himoittu The Cake, onneksi oli useampi suu syömässä kun myös M ja A liittyivät seuraamme. Oli kyllä hauska istuskella isommalla porukalla!

Mahat täynnä jatkoimme sitten kukin minnekin, porukat lähtivät kotiin, Desthea tapaamaan kaveria ja me muut suuntasimme Klubille – vaan se onkin sitten oma tarinansa.

(Kuvat © Jose ja Feline.)

Madonna – Hard Candy [2008]

Vietin tosiaan toissaviikonlopun Helsingissä, kuten taisin ohimennen mainita. Perjantaina ajeltiin Felinen kanssa K-serkun luokse, lauantaina huinittiin kaupungilla ainakin miljoonan askeleen verran ja suununtaina harrastettiin kylttyyriä sekä pyörittiin vielä muutamassa kaupassa. Siinä sivussa syötiin mahat täyteen useampaan otteeseen eikä tarvinnut kyllä joutua pettymään minkään safkojen kanssa.

Helsinki oli kyseisenä viikonloppuna pullollaan mielenkiintoisia tapahtumia – kerrankin olin oikeassa kaupungissa oikeaan aikaan! Lauantain kaupunkikierros aloitettiin Skannosta, joka oli Ellen tapahtumien pääpaikka. Elle Caféa emme testanneet, mutta paljon kaikkea muuta ihanaa Skannosta löytyi: ihastuin mm. aivan mielettömiin ruokapöydän tuoleihin. Lottovoittoa tai tuntuvaa palkankorotusta odotellessa, maksoivat meinaan parikymppiä vajaa 800e kipale… Ei sillä että olisi edes koti, johon 6+ hengen ruokapöytä mahtuisi – mutta ehkä sitten joskus.

Skannosta suunnattiin vanhalle YO-talolle, joka oli täynnä pinkkejä ilmapalloja sekä muotikansaa. Fashion Stock Sales siis kyseessä, piti nyt käväistä tsekkaamassa vaikka vastaavassa Turun tapahtumassa aiemmin keväällä kävinkin (ja tuhlasin sijoitin Lumin myyntipisteellä täydelliseen laukkuun). Selkeästi suurempi tapahtuma tuo Helsingin, enemmän myyjiä ja rutkasti enemmän vierailijoita.

Vähänkö banaanihuivi olis ihana! ♥

Nälän kasvettua sietämättömäksi paineltiin Rossoon, kaikkia taisi houkutella kunnon pizzat. En edes muista milloin viimeksi olin syönyt kyseisen puljun pizzaa, ai että oli hyvää! Varsinkin kun sain vihdoin ja viimein aikaiseksi testata ruispohjan, joka oli suhteellisen loistava valinta enkä taida jatkossa enää tavallisella pohjalla pizzaa ottaakaan.

Otettiin jokainen fantasiapizza, itse valitsin rukiisen pohjan päälle ilmakuivattua kinkkua, sinihomejuustoa, rucolaa sekä basilikaa. Koskaan en ole mitään vastaavaa pizzaa syönyt, mutta aivan taatusti syön uudestaankin! Ihan mielettömän hyvää, ei voi muuta sanoa. Maistoin myös Felineltä niinkin erikoista täytevalintaa kuin bearnaisekastiketta, oli yllättävän hyvää. Jopa niin hyvää että taidan itse seuraavalla kerralla valita pizzani päälle sitä. :)

Ostettiin ennustetun maailmanlopun kunniaksi pari pulloa kuohuvaa, jotka lipitettiin vaikkei loppua sitten tullutkaan. Illalla lähdettiin vielä käymään Bar Bäkkärissä, joskaan ei siellä lopulta kovin pitkään viihdytty. No, tulipahan paikka ainakin nähtyä. Reissasin mahdollisimman vähin varustein, joten illan asu koostui aika samoista elementeistä kuin päivälläkin mutta jalkaani heitin vähän leopardia. K:n kaapista löytyi lainaan kimalteleva paljetticlutch leokuosilla, nauroin yhdistelmälle niin että se oli ikuistettava myös blogia varten.

Sunnuntaina nukuttiin hieman pidempään ja puoliltapäivin lähdettiin Felinen kanssa kävelemään kohti Designmuseota. Matkan varrella oli hieno kirkko ja kiva leikkipuisto, onneksi ei ollut kiire niin ehti hetken keinua. Aurinko paistoi ihanasti mutta tuuli teki ilmasta kylmemmän kuin olisi toivonut, takki ja huivi olivat siis todellakin tarpeen. Tuntui kyllä aika hurjalta, kun kaupungilla näkyi porukkaa t-paidassa, shortseissa ja sandaaleissa! Varjossa ainakin oli sen verran viileä, että mieluummin meni aurinkoiselle puolelle katua kävelemään.

Designmuseossa kierrettiin Marimekon 60-vuotisjuhlanäyttely, joka oli ihan okei mutta jotenkin jätti vähän kylmäksi. Näyttelyssä oli ehkä enemmän alkuajan Marimekkoa kuin uudempaa, esim. H&M-yhteistyö oli jätetty kokonaan pois ja Maija Louekaria oli vaivaisen yhden printin verran, vaikka hänen käsistään on lähtöisin mielestäni parhaat Marimekon nykykuosit.

Kaupunkiin päästyämme seuraan liittyi ensin K-serkku ja hetken kuluttua inttikaverini S. Tällä porukalla otettiin sitten suunnaksi Ysibaari, jonka salaatit K kehui maasta taivaisiin. Kieltämättä seuralaisteni caesar-salaatit näyttivät todella herkullisilta ja sellaisen otan ehdottomasti seuraavalla kerralla. Näin ensivisiitilläni olin jo edellisenä iltana päättänyt vetää pastaähkyt Pollo Limonellon muodossa eikä tarvinnut katua valintaa, sitruunainen kanapasta jogurttikastikkeella ja basilikalla oli kerrassaan loistava yhdistelmä. Annos muuten näytti alkuun hämäävän pieneltä, mutta tuntui syödessä siltä ettei vähene lautaselta lainkaan…

Ja rykäistäänpä tähän loppuun saman tien vielä ostoksetkin.

Kaksi Helsinki-ostoslistallani ollutta ostosta tein heti alkuunsa: Sagaformin kaunis valkoinen yrttiruukku ihanasta sisustuskaupasta nimeltä Pino sekä Lushin teepuu- ja sitruunadeodoranttipala. Dödöpala on ollut käytössä nyt runsaan viikon ja omalla kohdallani toimii erinomaisesti. Pala tosin halkesi kahtia heti ensimmäisellä käyttökerralla, mutta toisaalta pienempää palaa on helpompi hieroa kainaloon. Tuoksu on raikas sitruuna ja sen haistaa vielä työpäivän jälkeenkin, ei huono. Olen tosin suht vähän hikoileva, tehokkaamman tuosta saisi hankkimalla pohjadödön laitettavaksi tuon alle.

Raitapaidat lähtivät mukaan Monkista, jossa sai 1-vuotissynttäreiden kunniaksi -20% kaikista tuotteista. Nuo maksoivat yhteensä muistaakseni vähän päälle parikymppiä. Mustavalkoraidallinen toppi pääsikin heti sunnuntaina päälle, kesällä tulee taatusti käytettyä enemmänkin.

Sunnuntain ostokset rajoittuivat Henkkamaukkaan. Ensin Home-osastolla silmäni nauliintuivat oransseihin tyynynpäällisiin, samettimainen materiaali ja väritys muistuttivat niin paljon verhoilemaani nojatuolia että nappasin tyynyliinoja kaksin kappalein. Lisäksi ostin violetin kylppärinmaton, joka makoilee jo paikoillaan eikä joutanut kameran eteen. Asustepuolelta nappasin matkaani Xena-henkiset rannekorut, joita olin aiemmin ihaillut Heijastuspinnassa. Töissä en voi kyllä käyttää kuin yhtä kerrallaan, ei meinaan ole hiiren käyttö kovin ergonomista tuollaisen kilkuttimen kanssa.

Oranssi väri sopii kyllä mahtavasti harmaan sohvan kanssa! Halpistyynyt hain nyt männä viikonloppuna toisesta ruotsalaisesta ketjusta, katsotaan josko myöhemmin sitten panostan laadukkaampiin tyynyihin. Nuo ovat nyt ikäänkuin testissä tuleeko sohvatyynyjä käytettyä ylipäänsä, koristeena ainakin näyttävät hyvältä – joskin tyynyliinoille voisi näyttää vähän silitysrautaa…

Tuossa vielä K-serkun ostos Pinosta, onko hippasen ihana seinätarra! Naamiolinnun löydettyä paikkansa seinällä innostuin jo tutkailemaan eBayn tarjontaa seinätarroista, seuraavaan asuntoon on kyllä ehdottomasti saatava jotain tarraa seinälle. Ehkä joku puuaihe, ehkä kukkia, linnutkin kävis… Katsotaan mitä keksitään, kunhan nyt se seuraava kotikin joskus tästä löytyisi.

(Kameran takana joko minä itse taikka Feline.)

Stalingrad Cowgirls – Kiss Your Heart Goodbye [2010]