AvainsanaObject Collectors Item

Mulla on lojunut tämä ties miten pitkään luonnoksissa, joten eiköhän olisi jo aika naputella juttu loppuun. Ei mua tähän kukaan haastanut, ei nyt eikä silloin aiemmin, mutta kun sisko teki niin pakko oli isosiskon seurata perässä. Vaikka sitten pari kuukautta jälkikäteen.

Kuvatarjonnasta vastaa yksi suosikkimerkistäni, jonka inspiraatiokuvia en ole sitten kevään postannut vaan ovat jääneet ajatuksen tasolle. Pienet kuvat saa isommaksi klikkaamalla.

Eli tässä tulee tyyliaakkoset á la Jose.

Armeija. Maastokuosi ei vuoden inttivuoden jälkeen innosta, mutta kaikki muu armeijatyylinen kyllä. Tänä syksynä olen syventänyt rakkauttani maastonvihreään, jota himoitsen vielä paidan tai neuleen/neuletakin muodossa. Uusin tulokas vaatekaapissani on vihreät reisitaskulliset pillihousut, jotka tulivat vastaan Lindexin alessa – täydelliset! Samaan kategoriaan menee viime talvena hankittu armeijahenkinen villakangastakki, jota en tainnut koskaan esitellä blogissa. Hups, täytyy ehkä ottaa vahinko takaisin jossain vaiheessa.

Baskeri ja muut päähineet. Villamyssy sekä viime vuonna joululahjaksi saatu paljettiversio pelastavat huonon hiuspäivän ja/tai suojaavat viimalta myös kevyissä pakkaskeleissä. Monkista hankittu musta hattu on edelleen rakkautta ja saatan romahtaa, kun sää kylmenee niin että on pakko turvautua korvat peittäviin pipoihin.

Converset. Ensimmäiset mustat ostin aikoinaan Jyväskylästä, ne on kulutettu jo lähes puhki. Uusimmat muuttivat luokseni keväällä, enää ei muuten ole liiasta valkoisuudesta tietoakaan. Kolmas parini on joskus opiskeluaikoina Tampereen One Wayn aleista löytyneet maastokuvioiset Conssit.

Dr. Martensit. Omat Rose Skull -maiharini ostin viime syksynä eBaysta, nauhat olen sittemmin vaihtanut mustiin. Näyttävät nykyään vieläkin paremmalta!

Ehostus. Olen hieman laiskistunut meikkaamisen suhteen enkä todellakaan jaksa plaastata naamaa joka kerta kun astun ovesta ulos. Onnistunut ehostus saa kuitenkin fiiliksen korkealle, varsinkin jos vielä vaateparsi on juuri olotilaan passeli.

Fake leather. Takki on aitoa nahkaa, mutta esim. shortsit ja nahkapalaleggingsit saavat olla lompakolle ystävällisempää tekonahkaa. Mikäli totean vaatekappaleen sopivan tyyliini pysyvästi, muoviversioiden hajotessa hankin kyllä aitonahkaiset.

Gsus. Ihania ja ennen kaikkea mielenkiintoisia vaatteita, vähän niinkuin Objectillakin. Pikkasen arvokkaampia vain ja valikoimaa vähemmän, minkä seurauksena ainoa kyseiseltä merkiltä omistamani asia on turkoosi pipo.

Huivit. Rakastan hukuttaa kaulani isoon huiviin, ehdottomasti yksi parhaista asioista kuuman kesän muuttuessa kirpeisiin syyspäiviin. Viileinä päivinä en lähde mihinkään ilman kaulahuivia, käytännössä katsoen kuljen siis huiveissa elokuusta toukokuuhun.

Iloisuus. Värikkyys tekee asusta usein iloisen ja saa hymyn huulille. Sopii joihinkin päiviin niin paljon paremmin kuin tylsä musta/harmaa/valkoinen tai niiden sekoitus.

Joka päivä eri tyyli. Todella harvoin kuljen kahta päivää peräkkäin samoissa vaatteissa, nykyään se sentään on mahdollista jopa t-paidan muodossa. Nuorempana olin hyvin tarkka siitä, ettei mulla ollut edes samoja housuja peräkkäisinä päivinä.

Korut. Ilman koruja on alaston olo, ainakin korvikset ja/tai kaulakoru on oltava kun poistuu ihmisten ilmoille. Lisäksi suosin isoja sormuksia sekä nahka- ym. rannekkeita.

Linnut. Koristavat mm. yhtä tämän hetken suosikkitoppiani ja kiehtovat muutenkin kovasti. Miu Miun lintukorkkarit olisivat ihan unelmat!

Minimitta. Yläasteella hurahdin lyhyisiin hameisiin enkä ole siltä tieltä poikennut sen koommin. Polvimittaisia hameita/mekkoja mulla ei pahemmin ole ja niitä harvoja käytän yleensä vain tilanteissa, joissa minimitta on auttamattomasti liian lyhyt.

Niitit. Alkuvuodesta ’05 jotain napsahti ja aloin tykätä niittijutuista, vaikkei ne aiemmin hetkauttaneet mitenkään. Jossain vaiheessa käytin niittivyötä suunnilleen päivittäin, nykyinen garderoobini sisältää niittiä vöiden ohella mm. korvisten ja rannekkeiden muodossa.

Omaperäisyys. En voi käsittää ihmisten tarvetta näyttää toistensa klooneilta! Nuorempana pukeutumiseni pääpointti oli siinä, etten näyttänyt samalta kuin muut. Iän karttuessa olen rauhoittunut sen suhteen, mutta persoonallisuus on silti mielestäni tyylin kulmakivi. Eikä omaperäisyys ole yhtä kuin mahdollisimman erilainen.

Pääkallot. Tulivat mukaan kuvioihin opiskeluaikoina ja ovat edelleen olennainen osa mun tyyliä mm. korvisten, sormusten sekä erinäisten vaatekappaleiden muodossa.

Qumisaappaat. Tajusin vihdoin viime keväänä hankkia kumpparit myös omaan kotiin, vanhat kun ovat mun ja äipän yhteiset ja sijaitsevat siksi kotikotona maalla. Nyt pärjää kaupungissakin, vaikka tulisi millainen loskakeli!

Raidat. Nekin ovat kulkeneet mukana jo vuosia, joskin olen vasta viime aikoina menettänyt sydämeni mustavalkoiselle raidoitukselle. Ihanin raitapaitani on ehdottomasti GT:n yksilö, vastaavan kun jostain löytäisi vaikka parissakin eri värissä. Myös mustavalkoraidallinen neule(takki) on haaveissa.

Sukkahousut. Sukkiksia kaapissani on iso laatikollinen, jonka kansi ei enää mahdu kiinni. Perusmustia on ehkä yksi pari ehjänä, mutta muissa väreissä löytyy kyllä! On pilkkua ja raitaa ja leopardia ja koukeroa ja…

Tyllihameet. Juurikin ne ruotsalaispuljun kympin-kahden hintaiset hamoset, joita olen haalinut alennuksista useammassa värissä. Sopii niin arkeen kuin juhlaan yläosan ja sukkisten kanssa kikkailemalla.

U-selkä. Se alkoi GT:n bodysta ja ihastutti niin, että vaatekaappiin muutti neulemekko, vähän pitempi trikoopaita sekä em. body parissa muussa värissä. Seuraavan tatuointini aion ottaa selkään, silleen että näkyy jotenkin kivasti u-selkäisten yläosien kanssa.

Vagabond. Parhaat kengät, piste.

WeSCin kuulokkeet. Omani ovat punaiset ja puhelimeeni mätsäävät.

XD LOL. Aina ei elämää kannata ottaa niin vakavasti, sen sijaan voi vaikka leikitellä tyyleillä – ja saada niin hyvät naurut itselleen kuin hymyn suupieliin vastaantulijoillekin.

Yksityiskohdat. Yksinkertainen on kaunista, ja jonkun jännän yksityiskohdan kera vielä kauniimpaa.

Zebra. Seeprajalat ovat hauska lisä muuten simppeliin asuun. Sama homma leopardikuvion kanssa. Vaatteissa en varsinaisesti em. kuoseista pidä, mutta esim. huiveina toimivat loistavasti.

Åbo. Rakas kotikaupunkini, jossa teen useimmat tyyliin liittyvät hankintani. Turusta löytyy kyllä myös useita mielenkiintoisia merkkejä, kuten esimerkiksi viimekeväisen Fashion 2010 by 10 -näytöksen nuoret suunnittelijat.

Äiti osaa. Milloin äippä löytää jostain jotain kivasti mun tyyliin sopivaa, milloin neuloo mulle pipon, milloin jelppaa mua tekemään jotain ihan ite. Viimeisin tuotos on sininen supermuhkea ympyrähuivi alkusyksystä.

Överi. Rakastan tilanteita, jolloin voi vetää asun överiksi. Toisinaan ne tilanteet ovat olotiloja ihan normaalina arkipäivänä.

(Kuvat: Object Collectors Item)

Bat For Lashes – Two Suns [2009]

Sain viikonloppuna vihdoin kuvattua alelöytöjä, joita olen nyt viime aikoina tehnyt. Toisinaan aleista ei tunnut löytyvän yhtikäs mitään mielenkiintoista, joskus taas kaappi täydentyy vaikka millä ihanalla jutulla. Ja uusien artikkeleiden hankkiminen tietää luonnollisesti sitä, että vanhemmat ja vähemmälle käytölle jääneet on aika viedä kirpputorille – kunhan vain osaisin luopua niistä… On käsittämättömän vaikeaa laittaa eteenpäin sellaisia vaatteita, jotka joskus ovat olleet niin kovin rakkaita mutta joita ei enää tule syystä tai toisesta käytettyä. Eikä asiasta tee yhtään helpompaa edes ajatus, että joku toinen saattaisi käyttää niitä ihan yhtä suurella rakkaudella kuin itse silloin joskus.

Pyrin edelleen päivittämään vaatekaappiani sellaisilla artikkeleilla, joita voi helposti yhdistellä eri tilanteiden vaatimalla tavalla jo omistamiini vaatekappaleisiin. Oikeanlaiset materiaalivalinnat, sopiva koko ja yhdisteltävyys ovat ne määreet, joilla vaatteeni nykyään valitsen – moni ihana vaate on jäänyt kauppaan huonon materiaalin taikka vaikean yhdisteltävyyden takia. Kerrataanpa nyt mitä kriteerit täyttäviä juttuja tämän kesän aleista on löytynyt.

Beiget perushousut (tai opettajahousut, kuten kulta niitä kutsuu) tarttuivat mukaan Myllyn Lindexiltä, -70% alelapulla varustettuna maksoivat noin 12e. Malli pikkasen leventää mun jo valmiiksi kurvikasta perää, mutta ainakin pökät ovat ihan unelmat jalassa. Mitään tällaisia housuja mulla ei ennestään ole, joten hankinta mietitytti hieman, mutta tuumailin että jos ei pitkinä versioina tule käyttöä niin sitten pätkäistään shortseiksi (shortsit = ♥!). Turhaan ehkä pelkäsin, ovat meinaan päätyneet useasti jo jalkaan viileämpinä hetkinä.

H&M:ltä kaappiini päätyivät mustat normaalihintaiset shortsit (hurjat 10e maksoivat) sekä alerekiltä vitosella Dividedin siniset polvimittaiset lököhousut, jotka malliltaan ovat ehkäpä haaremihousujen serkut. Jälkimmäiset pääsivät lähinnä kesäkotihousuiksi, kun helteiden alkuvaiheessa tuskailin pitkien fleece- ym. kotihousujen kanssa ja shortsit taas ovat liian lyhyet tietokoneella ollessa (tuoli raapii paljasta ihoa ikävästi).

Paitaosastoa kasvatin parilla raitapaidalla. Skanssin Vilasta löytyneessä Objectin paidassa (n. 10e) on hauskasti erilaisia raitoja eri osissa paitaa sekä lisäksi jännät hihat ja takana pieni rypytys. Hansan Onlysta taas nappasin about kuudella eurolla peruspaidan, jossa on yksityiskohtina pieni tasku edessä ja nappirivi selkäpuolen alareunassa.

Asustepuoli täydentyi lähinnä Lindexin valikoimasta. Isohko organic cotton -pääkallokassi kustansi kolmisen euroa ja oli normaalihintainen, solmuvärjätty huivi -70% alennuksella 4,50e ja niittirusetti taisi olla suunnilleen 1,50e. Olen joskus siskolta lainannut tuollaista hiusrusettia ja se oli niin kiva, että nyt oli ostettava itsellekin. Niittimäinen muovirannekoru on Seppälästä (2e), myöhemmin tosin alkoi epäilyttää olikohan tuo nyt ihan tarpeellinen hankinta… Päätyy lähiaikoina toteutettavaan kirppisreissuun mukaan, mikäli emme löydä yhteistä säveltä.

The Body Shopista olisin voinut kahmia vaikka mitä ihania voiteita sun muita, mutta pidin järjen mukana ja ostin ainoastaan papaija-huulivoin vitosella. On muuten mahtava tuote! Ja tuoksuu aivan taivaalliselta. Kynsilakat ovat kummatkin Sokokselta, Lumenen Kevätkepponen 3,90e ja Mavalan New York 3,50e. Olen ihan rakastunut noihin sävyihin, tälläkin hetkellä mulla on ensin mainittua varpaissa ja jälkimmäistä sormissa.

Myös kenkäuutuudet – Vagabondin, kuinkas muutenkaan – ovat täyttä rakkautta! Ruskeasävyiset Elise-kangaskengät ostin Skanssin K-kengästä, olivat -15% eli kolmekymppiä ja rapiat jäi maksettavaksi. Ramona-solkinilkkureita olin kuolannut useamman kuukauden jo merkin nettikaupassa odotellen niitä aleosastolle, mutta kun alehinnat julkaistiin ja Ramonat katosivat kaupasta pariksi päiväksi kokonaan, päätin että tilaisin ne joka tapauksessa jos ne vielä jossain tulevat vastaan. Ilmestyiväthän ne sinne sitten takaisin, joten tilaus lähti menemään vaikka yli satasen hinta pikkasen kirpaisikin. Lohduttauduin ajatuksella, että parempi yhdet arvokkaammat mutta hyvät kengät kuin useammat edullisemmat ja jalat hajottavat popot.

Kenkäpakettia odottaessani hieman huolestutti, jos olinkin kuvitellut nilkkureiden upeuden ja joutuisin pettymään saatuani sellaiset vihdoin jalkaani. Toisin kuitenkin kävi ja rakastuin kenkiin saman tien, kun sain ensimmäisen kaivettua ulos laatikosta. Jalassa t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-t, tuoksuvat huumaavasti nahalta ja kilisevät ihanasti kävellessä – mitä muuta voisi edes toivoa?! Havaitsin kenkien passaavan hyvin myös kesään, ainakin perjantaisella baarireissulla toimivat loistavasti eivätkä jalat väsyneet yhtään. Vähän tietysti pelotti tanssilattialla, että joku hyppäisi kengille tai ne kolhiintuisivat muuten mutta onneksi mitään ei käynyt.

Vielä hieman lähempää kuvaa solkiyksityiskohdista. Ovat ne vaan niin ihanat, huokailuttaa ihan kun näitä kuvia katselee! Tässähän melkein alkaa jo odottaa loppukesää ja alkusyksyä, jolloin kelit viilenevät ja Ramonat pääsevät paremmin käyttöön. Mun syyskenkävalikoima on aika täydellinen: Ramonat, Muscatit, Thelmat ja Dr. Martensit.

Nyt kuitenkin on vielä kesä ja helteet – ja Vagabondin Saphiret, nuo täydelliset kesäsandaalit. Seuraavaksi siirryn ulkosalle ja unohdan tietokoneiden olemassaolon, adios!

Huolimatta flunssaisesta olosta siivosin tänään “pitkästä” aikaa, puolentoista viikon aikana oli ehtinyt jo kerääntyä aika tavalla pölyä hyllyjen päälle ja nurkkiin. En osaa sanoa, onko normaalia siivota koko kämppä kerran viikossa – itse olen niin tehnyt varmaan siitä asti kun muutin 19-vuotiaana pois kotoa. Jollain kierolla tavalla pidän siitä tunteesta, kun heiluttaa imuria antaen pölypapanoille kyytiä. Sen näkee niin selvästi, kun pölyinen pinta muuttuu puhtaaksi. Ja voi sitä tunnetta, kun siivousurakka on valmis ja koti hohkaa puhtauttaan! Neljäkymmentäkuusi neliötä on juuri sopiva määrä siivouksen kannalta, tiedä sitten jaksanko siivota yhtä innolla sitten joskus kun meillä on vaikkapa se haaveiltu ~80 neliön rivitalokolmio.

Vaihdoin myös lakanat, aiemmin keväällä saamamme Marimekon ruskea Kaivo pääsee ensimmäistä kertaa käyttöön. Jossain ruokakaupassa oli kampanja, jossa ostoksista leimoja keräämällä sai lakanasettejä hieman edullisemmin, äiti oli ihana ja osti meille em. settiä kaksin kappalein. Nukutaan tosin yleensä yhdellä peitolla, mutta ainakin molemmat saavat nyt samanlaiset tyynyliinat.

Odotan jo hetkeä, jolloin saan mönkiä kaivon syleilyyn – rakastan puhtaiden lakanoiden tuoksua ja tuntua. Eikä varmaan tarvitse mainita, miten ihanaa on kun on sänky jossa nukkua? Vaikka vielä usein pelottaa luteiden paluu, on se vaan niin järjettömän hieno fiilis mennä nukkumaan sänkyyn eikä patjalle lattialle. Ei auta muu kuin toivoa parasta, ettei ötököistä ole jatkossa enää ongelmia.

Tarkoitukseni oli tänään käyttää ilta rästissä oleviin nettihommiin, esimerkiksi omiin portfolio-tyyppisiin kotisivuihini jotka muuten ovat kunnossa mutta varsinaiset työnäytteet puuttuvat vielä. Sen sijaan jumahdin lukemaan mm. Visuaalisesti vaativaa kottaraista, jonka selaaminen aiheuttaa aina inspiraation orastuksia mielessä. (Mulla on siis tapana lukaista löytämäni uusi blogi kokonaan läpi ennen kuin “hyväksyn” sen blogilistalleni.) Miten joku voi osata sekä kirjoittaa niin hyvin että tuottaa sellaista visuaalista materiaalia, joka hätkähdyttää justtollasestatykkään-tavalla joka kerta? Tämän lisäksi jaamme ilmeisesti myös ihastuksen Objectiin, jonka valikoimaa käyn säännöllisesti plaraamassa Stockan One Wayssa.

Nyt juon oranssista seepratölkistä kaatamani valkoviinin loppuun ja sitten kääriydyn kaivon syleilyyn odottamaan unta. Mikä tuskin on kaukana, sillä tukkoinen olotila saa lähestulkoon nukahtamaan tähän paikkaan. Jos jotain tällä hetkellä toivon niin sitä, että huomisaamuna herätessäni flunssa olisi tiessään ja olo kaikin puolin terve. Tällainen ei terve muttei varsinaisesti kipeäkään -fiilis on aivan hanurista, varsinkin näin kesäaikaan.

Tarkoitus oli tänään tehdä kaikenlaista, mutta johonkin päivä taas hujahti. Aamupäivä meni mukavasti jutustellessa, kun Sansu oli käymässä. Edellisestä tapaamisesta oli vaihteeksi kulunut ihan liian kauan, vaikka kotiemme välillä on matkaa vaivaiset muutama kilometri. Iltapäivällä jumautin takapuoleni tietokonetuoliin ja väsäsin siskolle uuden blogileiskan. Vähän siinä vielä on fiksattavaa, mutta kaiken kaikkiaan olen aika tyytyväinen lopputulokseen ja ilmeisesti niin on siskokin.

Mulla on ollut joku ihmeen inspiraatiopuuska, pää on koko ajan täynnä erilaisia ideoita eikä aika meinaa millään riittää toteuttamaan niitä. Tällä viikolla työn alla on ollut oma portfolioni, jonka avulla olisi helpompi hakea oman alan töitä – sellaiset houkuttaisivat kovasti nyt pienen tauon jälkeen. Vielä ei ole portfolio ihan julkaisukelpoinen, mutta hyvin lähellä ollaan jo.

Pukeutumisen suhteen olo ei ole ihan niin inspiroitunut, vaikka uusia vaatekappaleita odottaa useampikin kaapissa käyttöön pääsyä. Tällä hetkellä mielessä pyörivät eräs Cheap Mondayn reikäneule sekä JC:n seminahkaleggingsit, joita on hehkuttanut ainakin Piret. Kyseinen Lainahöyhenissä-blogi on muutenkin ihan käsittämättömän inspiroiva!

En ole tainnut koskaan julkaista blogissani minkään sortin muotikuvia, mutta törmätessäni näihin Object Collectors Itemin kuviin merkin Facebook-sivulla mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kuvissa on kerrassaan upea värimaailma! Tuossa ylemmässä kuvassa linnut tekevät kuvasta täydellisen, viimeaikainen innostus lintuihin ei ainakaan helpottanut tämän kuvan jälkeen. Alla olevan kuvan neule taas on aivan ihana, voisin mä tuollaisenkin ottaa sen CM:n reikäpaidan sijasta. Tai miten olisi molemmat? :)

Jospa nyt olisin ylikäyttänyt ihana-sanaa tarpeeksi… Vielä nopea tsekkaus lemppariblogien päivityksiin ja sitten unten maille. Huomisaamuna suunnataan kultsin kanssa auto kohti Tamperetta ja mennään moikkaamaan Akkikia perheineen. Viime kerrasta on jo muutama kuukausi, ihan superia siis nähdä taas pitkästä aikaa! Onni-vauvakin täytti viime viikolla vuoden, hurjaa miten nopeasti aika on mennyt. Nyt adjö!

(Kuvat: Object Collectors Item)