AvainsanaOpiskelijatouhua

Palataanpa jälleen ajassa taaksepäin pari viikkoa. Eräänä torstai-iltana soluttauduin aloittavien ja aloittavan mielisten tekniikan opiskelijoiden sekaan Silja Europalle – kysehän oli tietystikin jokasyksyisestä tapahtumasta nimeltä ASTin. Olin toki kuullut risteilystä jo silloin kun itse opiskelin, mutta en kuitenkaan insinööriopiskelijuudestani huolimatta ollut koskaan tapahtumaan osallistunut. Nyt oli sen aika – parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Viime kevään GOOMilla hyväksi havaittu risteilyporukka – Feline, Sintsu ja allekirjoittanut – jälleen koossa, Noora tosin tältä reissulta valitettavasti puuttui. Huomaa hyttiläisten yhtenäinen hattutyyli! (Ja taisi olla mukien sisältökin tässä kohtaa vielä samanlainen.)

Hylkäsin hatun aika pian naulakkoon ja vaihdoin Dressing Mimiasta ostetun hiuskoristeen päätä koristamaan. Kuvaa ottaessa mulla oli näköjään vielä irtoripsetkin naamassa, ne oli kuitenkin pakko ottaa muutaman tunnin jälkeen pois kun silmät tuntuivat kuivuvan päähän. Tekoripset + laivan ilmastointi ei ole kovin hyvä yhdistelmä.

Joskus yöllä poikettiin kannella vähän haukkaamassa happea. Pimeää ja tuulista, taisi olla himpun verran vilpoistakin. Joku random insinööritypy tarjoutui ottamaan meistä yhteiskuvan, niitä kuvia sitten löytyikin muistikortilta yllä olevan lisäksi useamman ruudun verran (tässä oli parhaat hiukset!).

Viiden pintaan kaaduimme väsyneinä petiin, vaikka meitä kovasti yritettiin saada vielä johonkin hillumaan. Vedeltiin unta palloon melkein puolillepäivin, kunnes suurin väsymys oli selätetty ja hytin ikkunasta (jee taas ikkunallinen hytti!) näkyvä aurinkokin paistoi houkuttelevasti. Nälkä kurisi vatsassa odottavasti, joten suunta oli suoraan keularavintolan salaattibaariin. Vajaalla kymmenellä eurolla sai lapata lautasen täyteen fetaa, kanaa, aurinkokuivattua tomaattia, paprikaa, krutonkeja, siemeniä, uusia jänniä makuelämyksiä… Nälkäisenä kokosin annokseni muistuttamaan lähinnä salaattivuorta, mutta kyllä mä kaiken jaksoin ahtaa napaani.

Iltapäivällä kävimme tekemässä ulkoilukierroksen kannella. Oli muuten aikamoinen tuuli! Aurinko paistoi niin mukavasti, että suojaisissa kohdissa kantta istui porukkaa ilman paitaa arskaa ottamassa. Ja perän kansibaarissa oli tietysti täysi meno päällä, vaikkei tainnut baari edes olla auki (vai olikohan, en nyt muista kun en itse juotavia kaivannut).

Asuvalinta laivalle oli helppoakin helpompaa, itse tuunattu haalarimekko pääsi oikeutetusti päälle. Merkkien ompeleminen tosin jäi lähtöä edeltävään iltaan, vaikka GOOMista nyt on jo reippaasti yli puoli vuotta aikaa eh heh. Enkä edes saanut kaikkia merkkejä kiinni, sillä pistin neulalla toiseen olennaiseen sormeen (peukalo ja etusormi ovat ne olennaiset siis) sen verran kipeästi että jäi loput merkit ompelematta. Tarkemmat tiedot asukokonaisuudestani löytyy Flickristä, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.

Kaksi äksää.

Perjantain loppupäivä sujui meidän hyttimme osalta suhteellisen rauhallisissa merkeissä, kunhan hengailtiin ja tehtiin Tax Free -ostoksia ja sen sellaista. Laiva saapui takaisin Turkuun seitsemän jälkeen illalla, aikamoista menoa oli ihmisillä vielä siinäkin kohtaa. Epäilemättä moni jatkoi juhlintaa baarissa tms., me sen sijaan heitettiin Sintsu kotiin ja sen jälkeen suunnattiin Felinen kanssa yöksi maalle kotikotiin. Kaiken kaikkiaan muksakka reissu ja positiivinen eka ASTin-kokemus, kiitosta vaan kanssaristeilijöille!

Jospa vihdoin ehtisi naputella kokonaisuudessaan mielessä pyörineen GOOM-postauksen. Kuvat sain jo viikonloppuna, mutta silloin en ehtinyt hetkeä kauemmin koneella istua, ja nyt alkuviikko on mennyt tiiviisti koneen ääressä – töiden parissa. Viime yön olin varastollakin taas pitkästä aikaa, nukkumisesta vaan ei meinannut aamupäivällä tulla oikein mitään ja univelkaa alkaa taas olla turhan paljon. No, tämän kirjoitettuani melkein voinkin sitten painua pehkuihin.

Meillä oli ikkunallinen hytti! Ja siitä näki ihan jopa ulkoilmaa! Se on kuulkaas aikamoista luksusta verrattuna viime vuosien onnettomiin kopperoihin ö-luokassa autokannen alla. GOOMilla ei A-hytit maksa mitenkään enempää, vaan nopeimmat varaajat saavat parhaat hytit. Ihan toimiva käytäntö, sanoisin. Varsinkin kun ottaa huomioon, että jokaiselle tulee maksettavaksi hytin lisäksi ruokaliput (24e per naama) – matkalle tulee hintaa ihan tarpeeksi ilman mitään A-hyttien lisämaksuja.

Laiva irtosi Helsingin satamasta keskiviikkoillalla puoli seitsemän jälkeen. Käytiin vähän kannella pomppimassa, mutta aika nopeasti viima palautti meidät sisälle lämpimään. Viereisessä porukassa oli Teletappeja muutama, joku niistä yritti haliakin kerjätä.

Ensimmäiset tunnit tutustuttiin laivaan sekä käytiin täpötäydellä tanssilattialla jammailemassa mm. Paskanmusiikinfestivaalissa ja Leikkilaulutuokiossa. Ennen ensimmäistä esiintyjää ehdittiin vielä osallistua Yhteishoilausperseilyihin, aika pian sen perään sitten Cheek nousikin jo lavalle. Muut feidasivat tässä kohtaa pöytään tai jonnekin istuskelemaan, mutta me Felinen kanssa hypittiin ja pompittiin koko keikan ajan. Olen kyllä jonkun verran Cheekiä kuunnellut mutta ihan ykkössuosikkeihin se ei kuulu, hyvä keikka ja fiilis oli joka tapauksessa!

Oulu pilaa aina kaiken, näin meille kerrottiin. Pysähdyttiin rupattelemaan kyseisen jampan kanssa, kun huomasin hällä olevan viininpunaiset Jyväskylän haalarit… Raumalta oli kuulemma kotoisin mutta asunut jo pitkään muualla – ja meinasi revetä vähän väliä, kun siskon kanssa hölistiin omalla Turku-Laitila-Rauma-murteellamme. Jatkettiin siitä sitten matkaamme, jotta kaveri ei ihan tukehtuisi nauruunsa. Tällaisen hipräp-tsirbulankin kanssa vaihdettiin muutama sana jossain kohtaa, se ei onneksi nauranut meille tai meidän puheelle. ;)

Lähikuvaa räpsyttimistä. Kunnon vaatetus aka haalarimekko päällä, as you can see.

Kello 2.00 oli aika Kalsariwiuhahduksen, sitä ennen oltiin tietysti pistäydytty hytissä vaihtamassa vähän kevyempää ylle. Oma wiuhahdusasuni koostui leopardikuvioisesta satiini/pitsi-yöpaitulista ja Dr. Martenseista, komeuden kruunasi aiemmin illalla silmiin isketyt jättimäiset tekoripset timanteilla. Tässä vaiheessa laiva oli siis seissyt jo useamman tunnin Tallinnan satamassa, kuten taustalla nököttävästä paatista voi päätellä (tai no oikeastaan siitä voi päätellä pelkästään sen, että ollaan satamassa). Anyhow, kannella loikki lisäksemme ties minkälaista wiuhahtelijaa – uskaliaimmat olivat tietysti täysin vailla rihmankiertämää. Takaisin sisälle päästyämme mentiin vielä hetkeksi tanssahtelemaan, jotta kannella tullut pieni vilu lähtisi lätkimään.

Ei muuta kuin vaatteet vaihtoon ja suunta kohti yökerhoa, sillä kolmelta aloitti seuraava esiintyjä. Porukkaa näkyi jo selvästi vähemmän, ilmeisesti uni vienyt osan GOOMailijoista lataamaan vähän akkuja siinä vaiheessa. Pakko myöntää, että puolivälissä keikkaa alkoi vähän uni omiakin silmiä painaa, mutta loppuun asti vedettiin. Ja lavallahan yöseuraa piti…

…Happoradio! En ole aiemmin yhtyeen keikalla ollut, vaikka noin muuten olen paljon bändin tuotantoa kuunnellut, joten tätä keikkaa odotin kaikista eniten. Uusia kappaleita en niinkään tiennyt kun en ole Puolimieli-albumia kuunnellut (kunnes tänään tajusin kuunnella sitä Spotifyn kautta…), mutta GOOMilla herrat onneksi soittivat ihanan paljon kaikkia vanhoja hyviä biisejä. Tunnin aikana ilmoille kajahti mm. Hirsipuu, Che Guevara, Linnusta sammakoksi ja jopa Leevi-cover (hyi Comic Sans videossa!) Unelmia ja toimistohommia. Niin ja loppupuolella soittivat myös yhden suosikkini Puhu äänellä jonka kuulen, voi ihanuus! ♥

Montaa tuntia ei ehditty vetää unta palloon hytissä, kun jo herättiin ja painuttiin (tanssilattian ja Hopeinenkuuolavielujen kautta, köh) aamupalalle. Yleensä rakastan aamiaisia laivalla, mutta Baltic Princessin versiota kuvaa parhaiten sana säälittävä. Jotenkin tosi kökköä kaikki. Tomaatit näyttivät siltä kuin joku olisi yrittänyt tappaa ne, appelsiinimehu veti kirpeydellään naaman irvistykseen (eikä siinä edes ollut yhtään hedelmälihaa!), leipävalikoima oli onneton, samoin leikkeleet… Ei siellä aamupalalla kyllä paljoa ollut porukkaa, ehkä eivät sitten olleet viitsineet panostaa tarjoiluun. Tämän perusteella en kyllä ehkä koskaan enää uskalla mennä Tallinkin laivojen aamiaiselle, Siljan paateilla sentään vielä siedettävää on kaikki paitsi hinta (ainakin Serenadella yli kymppi!).

Noh, nälkä ei kuitenkaan jäänyt ja se lienee pääasia. Aamupalan jälkeen löydettiin itsemme jälleen tanssilattialta, tällä kertaa Aamupepeiltiin erään ihanan kappaleen (linkki pöllitty Felineltä) tahtiin. Ei saa tätä tunnelmaa kun vain aamuisin, näin aloittaa mä päiväni tahdonkin… Alun perin ajattelin tässä välissä ottaa pienet torkut, mutta se sitten vähän jäi. Sen sijaan kultasimppailtiin hyvä tovi, loistavia biisejä tuli jatkuvalla syötöllä niin ettei lattialta meinannut päästä pois.

Puolenpäivän maissa käytiin syömässä, ruoka oli hyvää mutta palvelu jokseenkin kyseenalaista. Sen jälkeen kuunneltiin parin biisin verran Kymppilinjaa, itse lähinnä mielenkiinnosta – ja totesin aika nopeasti ettei ole mun makuun se musiikki. Mä taidan olla ainoa ihminen muutenkin, joka ei voi sietää sitä ärsyttävää hauki-renkutusta… TaxFree-visiitin jälkeen oli sopiva väli mennä hyttiin nukkumaan hetkeksi, itse asiassa siihen loppuaika aika lailla menikin. Ja silti väsymys oli suuri.

Kaiken kaikkiaan siis aivan loistoreissu, ja oli myös ihan loistonelikko meidän hytissä! Feline ja Sintsu (lempinimi lainattu ensin mainitun blogista) jäivät vielä toiselle kierrokselle, meille Nooran kanssa riitti yksi risteily – tällä kertaa. Kotimatkalla oli jo puhetta, että ensi kerralla vedetään kyllä tuplana. :) Tämä tosin edellyttää sitä, että GOOM palautuu aiemmilta vuosilta tutulle reitilleen Turku-Tukholma-Turku, tuo viidentoista tunnin seisoskelu Tallinnan satamassa oli kyllä ehkä typerintä ikinä. Pidetään peukkuja.

Vinkki: samanlaisen/erilaisen (valitse mieluisa vaihtoehto) sepustuksen GOOMailustamme toisen kierroksen lisähöysteillä voit lukea täällä.

Toim. huom. Mä olen nykyään ihan normaalistikin niin sekaisin, ettei mun tarvitse enää edes humaltua hilluakseni ihan kympillä. :D Tosiaankin ajoin Helsingistä kotiin torstai-illalla eikä ajokuntoa painanut taatusti mikään muu kuin väsymys (ja sekin oli taltutettavissa energiajuomalla). Ei muuten mennyt pahemmin rahaa reissussa!

Petri Nygård feat. Lord Est – Selvä päivä (…ja tätä tanssittiin MONTA kertaa!)

Tämän vuoden GOOMista selvitty hengissä, joskin univelka on edelleen aikamoinen. Laivalla ei pahemmin tullut nukuttua, joten eilen illalla kotiin tullessa väsytti kiitettävästi – eikä melkein kellon ympäri nukkuminen edes auttanut kuin ensihätään. Parempi mennä tänään ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa aamulla herätä ajoissa… Menin sitten lupautumaan äiskän seuraksi verhoilukurssille ja ensimmäiset kerrat ovat tänä viikonloppuna, aamuyhdeksästä pitkälle iltapäivään sekä lauantaina että sunnuntaina. Huh.

Iso osa risteilykuvista on toisessa kamerassa ja kamera siskolla Salossa, joten tarkempi selostus siirtyy myöhempään ajankohtaan. Esimakua kuitenkin näin yhden kuvan verran, tuossa kaikki erilaisista tapahtumista keräämäni haalarimerkit. Kolmen vuoden takaiselta GOOMilta merkkejä ei sen kaikille annettavan tapahtumamerkin (jonka nyt siis ompelin haalarimekkooni heti laivalla eikä se siksi ole kuvassa) lisäksi kertynyt ainuttakaan, tänä vuonna ravasin sitten kaiken maailman häppeningeissä senkin edestä.

Yöllä käytiin koko meidän hyttiporukan (ja 698 muun GOOMailijan) voimin Kalsariwiuhahduksella, ei onneksi ihan hirveän kylmä ollut. Varsinkaan kun laiva seisoi Tallinnan satamassa, merituuli olisi taatusti ollut miljoona kertaa pahempi. Seuraavan aamupäivän pyöreät merkit tarttuivat matkaan tanssilattialla muutamien minuuttien spesiaalibiiseistä, jotka oli nimetty mielenkiintoisesti tyyliin Hopeinenkuuolavielut, Aamupepeilyt sekä Pornolaulusimoilut. Myös Poingirwineilut tuli kokeiltua, mutta siitä ei merkkiä irronnut. Suurin yllätys oli kyllä kultasimppa, jonka sain Irinan Pokka-biisin jälkeen – se lämmitti mieltä kovasti.

Nyt iltapalaa ja sitten unten maille.

Kuka arvaa mikä tämä vaatekappale on?

Nokkela päättelee otsikosta, haalarihan se siinä. Tai oikeammin entinen haalari. Kyllä, kyseessä on Jyväskylän vuosieni alkutaipaleella syksyllä ’04 hankittu opiskelijan vakiovaruste. Paitsi että mä olin niin tunnollinen opiskelija, etten koskaan osallistunut yhteenkään haalaririentoon. Lähimmät opiskelutoverit eivät olleet haalari-ihmisiä, joten eipä sitä yksin tullut mihinkään lähdettyä. Ei kyllä harmita, koska a) rahaa riitti muuhun ja b) mulla oli silti maailman ihanimmat opiskelukaverit. ♥

Sinä aikana kun olin Jyväskylän amk:ssa kirjoilla, tarkalleen ottaen elokuusta 2004 huhtikuuhun 2008, käytin haalareitani kerran. Se oli joku vappu, muistaakseni vuonna 2006, ja vietin vappua Turussa – selvinpäin. Olin juuri ollut ensimmäistä kertaa mediatekniikkaristeilyllä eikä alkoholi jostain syystä maistunut, kun olisi heti perään ollut vappu juhlittavana – pyörin siis jokirannassa uudenkarheat haalarit päällä kuskin ominaisuudessa. Siitä vapusta ei edes ole yhtään kuvaa.

Ja tuolta näyttää haalarini nykyään. Olin Felinen mukana viime viikolla tsekkaamassa turkulaiset Tursajaiset, ja siellä satojen haalareiden keskellä ajattelin haikeasti ja ehkä hieman säälienkin omaa, edelleen iskemättömältä näyttävää univormuani. (Käytin haalareitani itse asiassa toisenkin kerran, vappuna ’08 – lähinnä sen kunniaksi että olin valmistunut viikkoa aiemmin.)

Sitten syntyi idea: minäpä tuunaan haalarista itselleni GOOMailuasun! Ajatuksena oli tehdä shortsipuku, mutta vetoketju (siis millaisessa haalarissa ihan oikeasti on vetoketju eikä nappeja!!?) ja jättimäinen koko (ts. haarat roikkuivat polvissa) pakottivat tuunaamaan sittenkin hamemallisen. Hihat irti, hiha-aukkoja pienemmäksi, kavennus kyljistä ja takapuolesta, lahkeet poikki – siinä se noin periaatteessa. Plus vähän mustaa pitsiä hihansuihin. Hauskinta tässä tosiaan on se, että tein tuon about kokonaan itse! Peruskoulussa olin rättikässässä yhteensä puolitoista vuotta ja rapiat, sen jälkeen olen vähän jotain tehnyt äiskän avustuksella, eli kaiken kaikkiaan käsityötaitoni ovat lähellä surkeaa. Siksi olenkin erittäin ylpeä tästä tekeleestäni. Olen rikkonut siinä ehkä kaikkia mahdollisia ompeluun liittyviä sääntöjä, mutta ainakin se näyttää siltä miltä pitää.

Tursajaismerkki pääsi tietysti heti kiinni helmaan, sinne samaan joukkoon muiden haalarimerkkieni kanssa – joista kaikki paitsi GOOM-merkin olen saanut valmistumiseni jälkeen. Ja itse asiassa GOOMillakin olin silloin niin, että mulla oli ainoastaan opinnäytetyö viimeistelyä vaille kesken. Noh, nyt on hyvä käydä tällaisissa kaikenkarvaisissa häppeningeissä, kun ei enää tarvitse huolehtia siitä että selviytyykö seuraavana päivänä kouluun vai ei. ;)

Kangasta haalarista jäi tietystikin hihojen ja lahkeiden verran. Koska ompeleminen olikin yllättävän kivaa eikä äidiltä lainattu vanha ompelukonekaan ryttyillyt sen kummemmin, päätin hyödyntää vielä toisen lahkeen painatuksen ja tekaisin pikkuveskan:

Tuo kainalossa ajattelin huomenna heilua laivalla, sinne mahtuu erinomaisesti kaikki tarvittava lompakosta ja kännykästä kameraan sekä meikkipussukkaan. Mekon aion kursia vyötäröltä vähän tiukemmaksi vyöllä (niitti sellaisella luulisin) ja todennäköisesti lisäilen taskuihin sekä rintamukseen vielä muutaman pinssin tms. Ei näytä sitten ehkä ihan niin tyhjältä tuo etupuoli, takanahan tuolla on koko selkäosan peittävä JAMK/mediatekniikka-logo.

Ei muuta kuin pakkaamaan ja sen jälkeen nukkumaan, mars!

@junkmail – Karu totuus [2004]

Tämä on ollut tietyllä tavalla aika tehokas sunnuntai. Sain revittyä itseni ylös sängystä puoli yhdentoista maissa ja ehdin mutustella aamupalaa rauhassa, kunnes oli määrä lähteä Elixiaan. Sieltä tultuani valtasin keittiönpöydän ompelutarvikkeilla – ensi viikon GOOM lähestyy ja asu oli vielä aika alkutekijöissään. Siinäpä minä, suurinpiirtein ompelutaidoton ja koko peruskouluajan teknisissä töissä ollut, sitten surruuttelin muutaman tunnin ompelukoneella! Se oli oikeastaan jopa ihan hauskaa, varsinkin kun pystyin unohtamaan sisäisen perfektionistini enkä vaatinut täydellistä tulosta. Ihmeiden aika ei ole ohi.

Palatakseni vielä treeniaiheeseen: olen vihdoin tainnut löytää inspiraation liikkumiselle. Melkein kaksi kuukautta ehti Elixia-jäsenyyttä kulua (onneksi sain nämä ekat 3 kk järjettömän edulliseen hintaan), mutta nyt on todella innostunut fiilis treenaamisen suhteen. Viimeksi olen treenannut säännöllisesti silloin ennen armeijaa ja kieltämättä on kroppa muuttunut niistä ajoista. Elopainoa on juu tullut lisää, vähän liikaakin ehkä, mutta suurin muutos on jaloissa. Jalkapöydät/päkiät eivät enää kestä tietynlaista rasitusta, ja esimerkiksi askelkyykyt painojen kanssa mun on parempi unohtaa jatkossa. Alkukuusta tein sen virheen ja kipu jaloissa oli sietämätön seuraavan viikon.

Enimmäkseen olen käynyt vanhoilla tutuilla tunneilla, VoimaTotalStep on edelleen yksi suurista suosikeistani. Tällä viikolla kävin pitkästä aikaa FitBall-tunnilla ja ainakin sen ohjaajan kanssa oli yllättävän tehokasta, ehdottomasti menen uudestaankin. Tänään testivuorossa oli kaksi mulle täysin uutta tuntia, joista ensimmäinen kuului poikkeuksellisesti Koreografia ja tanssi -ryhmään – näin onnettomalla koordinaatiokyvyllä niillä tunneilla yleensä vain turhautuu. EasyStep kuitenkin oli positiivinen yllätys ja puolituntinen oli ohi jopa liian nopeasti! Välillä tottakai sekosin askeleissani ja jokaiseen liikkeeseen en voinut heti ottaa käsiä mukaan, mutta noin yleisesti ottaen pysyin mukana ällistyttävän hyvin. Heti stepin perään oli puolentunnin Elixia Shape, joka on tämän kevään uutuus ja ilmeisesti Core-tuntien korvaaja. Ilmeisesti lihaskuntoni on todella surkea, koska en pystynyt varmaan yhtään liikettä tekemään ilman muutaman sekunnin taukoja välissä. Vatsalihaksissa esimerkiksi tuntuu kuin lihakset olisivat tulessa ja välillä on pakko rentouttaa vatsa hetkeksi, ettei ihan kramppaa. Noh, harjoittelu auttanee tähän vaivaan.

Ensi viikolla ajattelin uskaltautua uudestaan Poweriin, joka on siis BodyPumpia vastaava tunti. Nyt sentään osaan olla viisaampi enkä tosiaan käytä niitä painoja askelkyykyissä, ainakaan niin paljon kuin viimeksi. Viikko jäänee treenien osalta lyhyeksi, kun kaksi päivää menee GOOMaillessa ja viikonlopuksikin on jo varattu ohjelmaa, mutta toivottavasti ehdin edes pari kertaa käydä. Voi että miten odotankaan maaliskuuta, jolloin Elixia avaa uuden keskuksen Länkkäriin ja mun treenimatka lyhenee kolmannekseen… Plus pääsee kulkemaan helposti fillarillakin. Kevät! ♥

Jeps, takaisin ompelukoneen ääreen ->

Kent – En plats i solen [2010]