AvainsanaSynttärit

Pariisin Kevät – Meteoriitti [2008]

Taas on viikonloppu kadonnut lähes jäljettömiin, kasarmin ulkopuolella aika kulkee aina ihan hurjaa vauhtia. Perjantaina päästiin vapauteen parin viikon kiinniolon jälkeen, kyllä oli hymy korvissa bussin saapuessa Turkuun. Seitsemän viikon AUK1 on vihdoin taaksejäänyttä elämää ja edessä on AUK2, joka onneksi sisältää paljon enemmän viikonloppuvapaita. AUK1 gineksineen oli tietyllä tavalla hemmetin rankka, joten loppumetreillä oli kiva kokea yllätys: ylennys korpraaliksi. Kieltämättä lämmitti mieltä, sillä en ollut uskonut mulle korpin nappuloita tipahtavan.

Tämä viikonloppu oli erittäin odotettu syystäkin, nimittäin perjantaina Viikate heitti keikan Klubilla. Olin liikenteessä siskon kanssa, melkein heti narikan jälkeen bongattiin Kaarle Viikate ja nappasin yhteiskuvan siskosta Kaarlen kanssa. Viikate soitti paljon vanhoja biisejä, joita en niin hyvin tunne (tähän pitää saada muutos), mutta ilokseni setin loppupuolella ilmoille kajahti Tie ja Pohjoista viljaa – peräkkäin vieläpä. Lähdettiin aika pian keikan jälkeen Hesen kautta kotiin, sitä ennen kuitenkin ehdin lunastaa itselleni muutamaa kolikkoa vastaan hienon Viikate-logolla varustetun kassin:

Lauantaina käytiin siskon kanssa pyörimässä kaupungilla, tuntui ihan kummalliselta kierrellä kaupoissa ja olla ns. normaalisti. :) Ei mulla pahemmin ole tarvetta mitään ostella mitä en intissä tarvitse, mutta eilen silmiin osui niin hyvännäköinen Piecesin musta laukku (jollaista olen etsinyt pitemmän aikaa jo), että mukaanhan se oli otettava. Hintaa veskalla oli 19,90 €, kuvaa mulla ei ole näyttää eikä se taida eilisillan asussakaan kovin hyvin näkyä. Joskus toiste ehkä. Päivän ruokailu hoidettiin Arnoldsilla, mexicana-bagel oli juuri sopivan tulinen ja banaanikinuskimuffinssi täydellinen jälkiruoka. Naminam.

Illalla olin – taas vaihteeksi – liikenteessä inttikavereiden pöhkössä seurassa. Alkuilta meni 20-vuotissynttäreillä ja sieltä oli tarkoitus suunnata baariin. Osa sinne kai selvisikin, mutta itse päädyin kotiin keskustelemaan henkeviä yhden ihanan kanssa. Illan pari viinilasillista sekä kipeä polvi saivat kodin tuntumaan mukavammalta vaihtoehdolta kuin baarissa hilluminen eikä seurassakaan ollut valittamista. Näköjään kivoja asioita todella tapahtuu silloin kun niitä vähiten odottaa tapahtuvan.

Käsittämättömintä on se, että nyt jo tuntuu kuin oltaisiin tunnettu aina. Ihanan hullu olotila. Taidan olla aika ihastunut ja onnellinen tällä hetkellä. ♥

Takana kolme päivää reissaamista ja vajaa 650 kilometriä Cebarin selässä. Perjantaina päräytin Akkikin luokse Tampereelle, suurimman osan matkasta jouduin ajamaan sateessa, mutta onneksi illalla ilma siitä selkeni. Syötiin herkullista rasvakeitinruokaa (mm. tulisia kanansiipiä) ja korkattiin kuohuviini erinomaisen päivän kunniaksi. Perjantai 13. ei aina – onneksi! – ole epäonnen päivä.

Lauantaina aamupäivällä matka jatkui kohti Seinäjokea ja Provinssirockia, matkalla treffasin pakettiautolla liikenteessä olevan siskon ja tämän poikaystävän. Yöpymispaikan etsimiseen meni tovi, mutta lopulta sopiva löytyi ja päästiin itse asiaan eli rokkaamiseen.

Siskosten rokkiasut, kuvan otti siskon poikaystävä (klik klik!).

Ensimmäiseksi kävin kuuntelemassa muutaman biisin verran Stellaa, joka ehtikin sinä aikana soittaa kaksi suosikkbiisiäni. Muutenkin keikalla oli aivan ihana tunnelma, pakko joskus päästä kuuntelemaan kyseistä bändiä kokonaisen keikan ajaksi, kun se ei tällä kertaa onnistunut. Stellan jälkeen oli vuorossa Apulanta, joka veti tuttuun tapaan upean keikan. Aurinkokin paistoi siinä vaiheessa lämpimästi, joten mieli oli korkealla.

Mun oli tarkoitus käydä illalla katsomassa pariakin keikkaa, mutta loppujen lopuksi ne jäivät näkemättä. Illan kruunasi Serj Tankian, jota kuuntelin alkuun ihan eturivin tuntumassa. Luovutin muutaman biisin jälkeen suosiolla, kun ihmismassa puristi mut keskelleen eikä keikkanautinnosta ollut tietoakaan. Hyvältä Serj joka tapauksessa näytti ja kuulosti taaempaakin tarkasteltuna.

Stella, festari-Jose sekä Serj (viimeisen kuvan nappasi sisko).

Ennen alueelta lähtöä ehdin vielä jutustella hetken Jyväskylän opiskelukaverini kanssa, kivaa. Nukkumaan päästiin joskus kolmen jälkeen yöllä, ulkona oli jo aika viileää. Yö pakun takaosassa meni hyvin, vaikka pari kertaa havahduinkin unistani ihan ymmällä missä oikein olin. Aamulla sade ropisi iloisesti (tai sitten ei…) auton kattoa vasten, onneksi se loppui ennen kuin piti lähteä ajamaan kotia kohti. Ennen lähtöä mut yllätettiin synttäri”kakulla”:

(Kameran takana sisko tai sen poikaystävä, en muista kumpi.)

Kyseessä siis suklaapatukka, johon oli tökätty kynttilä pystyyn. :) Tänään ei kyllä yhtään ollut synttäriolo, varmaankin siksi kun viime vuonna oli niin erilaista. Silloin olin onnellisempi kuin koskaan, silloin mulla oli tärkeä ihminen vieressä. Onhan mulla edelleen useita tärkeitä ihmisiä ympärillä, mutta se on kuitenkin aivan eri asia kuin se sellainen “yksi ylitse muiden” -tärkeä ihminen.

Tänään oli ehkä vähän ikävä, mutta jospa mä joskus vielä löytäisin vierelleni uuden tärkeän ihmisen. Sellaisen, joka ei siitä katoa mihinkään. Eikä myöskään anna mun kadota.