AvainsanaSynttärit

Mihin viikonloput aina oikein katoavat niin vikkelään? Kesällä varsinkin. Perjantaisin sitä huokaisee, että jes nyt on pari päivää aikaa tehdä mitä lystää – ja yhtäkkiä huomaakin kellon raksuttavan jo sunnuntai-iltaa. No okei, kyllä mä aika paljon kaikenlaista sain viime viikonloppuna aikaiseksikin eli ei ne päivät ihan hukkaan mennyt. Sitä paitsi sunnuntain aamuvuoro (klo 6-14) Salossa vei matkoineen sievoisen tuntimäärän mun viikonlopusta, mutta palkkapäivänä tili kiittää.

Perjantai-lauantai oltiin kullan kanssa kotikotona maalla, paljon ehdittiin puuhastella lauantain sadepäivästä huolimatta. Meillä on nyt sänky Turussa! ♥ Desthealta jäi muuton yhteydessä sopivasti 120 cm leveä runkopatja ylimääräiseksi ja nyt vihdoin uskallettiin tuoda se kotiin. Se on ollut pari kuukautta meillä kotikotona, joten varmuudeksi roudattiin se pariksi tunniksi 80-asteiseen saunaan ennen autoon kantamista. Nyt vaan peukut pystyyn, että ludeongelma todellakin on historiaa! Sängyn lisäksi makuuhuoneeseen asettui alkuvuonna jäsenetuna ollut valkoinen pienempi Expedit, joka toimii sekä kenkätelineenä että yöpöytänä ja kirjahyllynä.

Lauantaina äiti päätti kauppareissulla ostaa iltapäivän kahvipöytään myöhäisen synttärikakun, Elosen (sukulaisten tuotteita pitää aina suosia) supersuklaisen sacherkakun. Oli lähes ällömakeata mutta kuitenkin ihan hitsin hyvää! Sain viikonloppuna myös myöhästyneen paketin siskolta:

Vihdoinkin Pasilan ensimmäinen tuotantokausi! Olen nyt parina iltana katsellut noita jaksoja ja parin jälkeen tajusin, etten ole tainnut koskaan noita ensimmäisiä edes nähdä. Kyllä taas on saanut hekottaa Rauno Repomiehen sekaville jutuille ja Kyösti Pöystin loppumattomalle sanailulle. Ihan mahtava sarja, suosittelen!

DVD:n lisäksi paketista paljastui sydänaiheisia koruja, ihanan isot tummahkot korvikset sekä kivasti muunneltava kaulakoru. Siskon itse tekemiä siis, näillä koristeltuna kelpaa ylpeän isosiskon hummailla missä vaan. Kaulakoru pääsikin tänään jo käyttöön, kun pyörähdettiin kultsin kanssa kaupungilla pikaisesti ensimmäiset kesäalet tsekkaamassa.

Lauantai-illalla tultiin maalta takaisin Turkuun ja lähdettiin sitten vielä jokirantaan, jonne oli “muutama” muukin tullut ihailemaan valojen tanssia taivaalla. Kyseessä oli siis jäähyväiset Myllysillalle, aikamoinen valoshow sillan ympärillä nähtiinkin. Ilotulitukset olivat komeampia kuin uudenvuodenaattona ja paukkuja oli paljon. Kovasti yritin saada muistikortille jotain tallennettua, mutta mä en ole vieläkään oikein sisäistänyt sopivia asetuksia ilotulitusten kuvaamisen… Noh, kuvan saa joka tapauksessa klikkaamalla suuremmaksi.

Sunnuntaiaamu meni tosiaan töissä, ja sieltä huristelin suoraan Piikkiöön rippijuhliin. Aika on taas hujahtanut ohi nopeammin kuin on tajunnut, vai missä vaiheessa muka nuoresta serkkupojasta ehti tulla rippikouluikäinen? Ja se taas tarkoittaa sitä, että mä alan olla auttamattomasti vanha… Kivat juhlat oli kyllä ja olin paikalla jopa hyvissä ajoin mitä kahvitteluun tuli, vaikka töiden takia saavuin parisen tuntia muiden jälkeen.

Kotona olin joskus viiden jälkeen, yli kahdentoista tunnin siellä täällä säntäilyn jälkeen väsytti kieltämättä ihan hyvin – eikä runsaan neljän tunnin yöunet ainakaan auttaneet asiaa. Nyt onneksi univelat on kuitattu, vaikkakin näin iltasella alkaa olla jo aika rättipoikki. Kohta voisinkin painua pehkuihin, jotta jaksaa huomenna taas puurtaa erään sivuston parissa. God natt!

Jippu – Kuka teki minusta tän naisen [2008]

Päivälleen kaksikymmentäkuusi vuotta sitten putkahdin – tyylikkäästi takapuoli edellä – tähän maailmaan. Sen jälkeen olen ehtinyt kokea yhtä jos toista, mukaan on mahtunut paljon iloa mutta jonkin verran myös surua.

Tänään minut teki iloiseksi herääminen oman rakkaan vierestä, iltapäivän kahvihetki kanacaesarpatongin kera iskän seurassa Naantalin aurinkoisessa (jossa myös näin vanhan työkaverin!), liikuttava e-kortti äipältä, ihanat onnitteluviestit tärkeiltä ihmisiltä (esim. siskolta!) sekä pikavisiitti Ikeaan keittiövalikoima katsastamaan – näin muutaman mainitakseni.

Ylitse pyyhkäisi myös surun, tai ehkä ennemmin haikeuden ja ikävän, aalto aamupäivällä kun posti kolahti luukusta. Ensimmäinen syntymäpäivä, jolloin postinkantaja ei tuonut onnittelukorttia kummitädin siistillä käsialalla kirjoitettuna. Ehkä viesti kummitädiltä tuli tällä kertaa alitajuisesti, jostain tuolta ikuisuuden takaa.

Viime vuonna täyttäessäni 25 vuotta olin Niinisalossa, se oli loppusodan viimeinen päivä ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Kaksi vuotta takaperin täytin 24 ja vietin syntymäpäiväni Provinssirockin jälkimainingeissa, mm. ajoin prätkällä Seinäjoelta kotiin sadesäässä. Tänä vuonna aamu valkeni aurinkoisena, mutta iltapäivällä tuli lyhyitä sadekuuroja. Kuten juuri silloin kun tulimme kullan kanssa Ikeasta uuden perheenjäsenenen, bonsain (Carmona Macrophylla, kanssa kotiin. Onneksi suurimman osan päivästä paistoi aurinko.

Tehdäkseni spesiaalipäivästäni varmasti aurinkoisen pukeuduin keltaiseen. Leggingsien (Saturn Return) ja flamingo-kuosisen laukun (Pieces) lisäksi korvissani roikkui keltaiset muovirenkaat (Anttila), jotka kuvassa jäivät hiusten piiloon. Trikoomekko (Object Collectors Item) on pari vuotta sitten ostamani ikisuosikki, raitajakku (H&M Divided) on samoilta ajoilta ja edelleen suuri rakkaus. Hopeisen J-kaulakorun sain joskus lahjaksi, niittikuvioiset kolinarannekorut ovat tämän kesän Hooetämmää ja kiilakorot alkuvuodesta hankitut Vagabondin Thelmat. Olemukseeni mätsäävän keltaraidallisen seinän tarjosi Ikea.

Näissä tunnelmissa on hyvä aloittaa kahdeskymmeneskuudes vuosi elämässäni.

Näin huhtikuun puolivälin lähestyessä tuntuu, ettei tässä kuussa muuta tehdä kuin vietetä syntymäpäiviä. Tähän saakka huhtikuussa on ollut jo serkun, kullan, siskon, toisen serkun (itse asiassa vasta huomenna mutta kahvittelut olivat jo viime viikonloppuna) sekä lukemattomien Facebook-kavereiden merkkipäivä. Lisää on vielä tulossa mm. vaarin, mummin siskon, kolmannen serkun ja Jyväskylän kaverin syntymäpäivän muodossa, olisipa edesmenneellä isoäidilläkin 91-vuotispäivä ensi viikolla. Onneksi kaikkia ei tarvitse juhlistaa kakkukahvien merkeissä, muutenhan sitä olisi ihan ähky kuun lopussa. ;) Vaikka onhan sitä kakkua saatu tarpeeksi nytkin, kaikki sentään hieman erilaisia. Kuvassa oikealla porukoiden ostama prinsessakakku, jota viime viikolla mussutettiin kullan ikääntymisen – hurjat 23 vuotta – kunniaksi. Eilen tein porukoiden, iskän veljen ja äidin vanhempien kanssa roadtripin Saloon siskon luokse, jossa oli tarjolla siskon tekemään ihan mielettömän hyvää limejuustobanaanikakkua (kuva lopussa).

Tänään menen “pitkästä aikaa” töihin iltavuoroon, olen koko alkuviikon ollut kotosalla tekemässä erinäisiä hommia. Enemmänkin olisi, mutta parempi välillä tehdä jotain josta ihan varmasti saa rahaa tiettynä päivänä. Huomenna olisi tarkoitus mennä käymään Hulluilla Päivillä, kuvaston mukaan silloin on sopivimmat tarjoukset. En mä kyllä itselleni bongannut mitään muuta kuin Niken joogamaton, joku jumppamatto olisi joka tapauksessa hankittava jossain kohtaa. Muutamaa muuta juttua pitäisi äiskälle metsästää, toivottavasti onnistaa edes joidenkin asioiden suhteen.

Seuraavaksi lähden ulos nauttimaan kevätauringosta lenkille. Olen nyt koittanut lenkkeillä säännöllisen epäsäännöllisesti, jotta tulisi liikuntaa harrastettua edes jossain muodossa. Vielä lenkkipolut kutsuvat liian harvoin, mutta ehkä se vielä tästä muuttuu parempaan suuntaan kevään edetessä. Ensimmäisillä kerroilla kengät kastuivat ensimmäisen sadan metrin aikana, lenkkaritkin ovat sen näköiset että huh huh. Pitäisi muutenkin hankkia uudet juoksupopot, vanhat ovat jo muutaman vuoden olleet käytössä eivätkä enää parhaat mahdolliset jalassa – varsinkaan kun nykyään mun jalat kipeytyvät suht helposti.

Viikate – Surut pois ja kukka rintaan [2003]

Muutama kuva pääsiäisestä. Viikko oli Turussa harmaa ja sateinen, mutta kuin ihmeen kaupalla loppuviikolla aurinkokin löysi tiensä esiin pilvien takaa. Perjantaina heräilin vasta joskus iltapäivällä, kun olin ollut yön töissä ja mennyt nukkumaan aamuseitsemän jälkeen. Kouvolan vieraat nappasivat tullessaan mut Turusta kyytiin ja pitkäperjantain ilta vietettiin kotikotona. Lauantaiaamulla herättiin suht ajoissa ja lähdettiin K-serkun & äipän kanssa Myllyn kautta kaupungille. Iltapäivä hujahti mukavasti kaupoissa kierrellen, siskokin oli ilmestynyt Salosta meidän kanssa samoille huudeille. Löytöjä taisi tehdä jokainen, itse ostin mm. mustat paksut leggingsit sekä mustaharmaaraidallisen rentouspaidan, jollaista olen etsinyt viime keväästä saakka.

Turusta ajettiin Felinen ja K:n kanssa suoraan yhden kaverin yllätyssynttäreille, meni kyllä synttärisankaripoika hiljaiseksi kun olikin läjä ihmisiä juhlistamassa synttäreitä. Hauskaa oli, vaikka parin tunnin päästä pitikin jo lähteä kotikotiin saunomaan. Sunnuntaiksi ei ollut mitään ohjelmaa, joten sai vain ottaa rennosti. Päivällä piti käydä nappaamassa muutama kuva joutsenlaumasta, joka oli laskeutunut läheisille pelloille viettämään taukoa. Ainakin 70 isoa valkoista lintua oli aika näky! Harmittaa, kun ei ollut zoomia mukana – olisi kyllä 70-300mm putkelle ollut käyttöä.

Pääsiäinen on ainakin täällä ollut pitkälti syömistä ja herkuttelemista, nälkää ei tosiaankaan ole joutunut näkemään. Grillikausi on nyt avattu ja grillissä käristyikin viikonlopun aikana ties mitä makkarasta filepihveihin. Eilisen iltapäivän menu koostui lampaasta, joka oli yllättävän hyvää – mä olen ehkä maksimissaan viidesti lammasta maistanut. Tämän pääsiäisen ehdottomaan parhaimmistoon kuitenkin mun kohdalla kuului makeahko saaristolaisleipä sinihomejuustolla sekä Pandan Veera-pallerot (kuvassa yllä) ja Rölli-suklaamunat, jonka mansikkainen versio on myös oikein maistuvaa.

Kissoja ei normaalia suurempi ihmismäärä sen enempää hetkauttanut, vaan karvatassut pyörivät iloisesti joukossa ja vaativat hellyydenosoituksia vuorotellen kaikilta. Dharma on ottanut uudeksi vakiopaikakseen erään ikkunan edessä olevan lipaston, jonka päällä se patsastelee kukkapurkkien jatkona ja katselee takapihalla temmeltäviä pikkulintuja. Välillä voi vähän läimäistä tassulla viereisen kukkapurkin kultaista enkeliä, ettei elämä käy liian yksitoikkoiseksi. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä kissaneidin päässä oikein mahtaa liikkua…

Neljän päivän vapaat tuli käytettyä tehokkaasti – rentoutuen. Tai no kyllähän sitä pikkasen tuli viiletettyä paikasta toiseen, mutta mukavasti sai levättyäkin. Lauantaina kyläilin kaverini M:n luona Laitilassa, kamera oli jälleen mukana ja kissat saivat toimia malleina tälläkin kertaa. Kuvamateriaalia mahdollisesti joskus myöhemmin, ei muistikortilta kyllä mitään todella hyvää otosta löytynyt.

Sunnuntaina oltiin kullan kanssa 3-vuotissyntymäpäivillä, joissa oli mahtava Puuha Pete -kakku. Synttärisankarista en valitettavasti saanut napattua mitään julkaisukelpoista kuvaa, lapset viilettivät minkä ehtivät huoneesta toiseen. Lapsikuvaus ei kuulu mun bravuureihin, pitäisi sitäkin joskus ehkä vähän opiskella… Kotiin lähtiessä oli pakko pysähtyä matkalla parkkipaikalle, kun jollain oli ihanasti pusikossa jouluvalot:

Ihan järjettömän paljon lunta jopa täällä Turussa, en edes muista milloin olisi viimeksi ollut yhtä paljon. Ja aivan käsittämättömän kaunista kaikkialla! On se talvi vaan nätti vuodenaika pimeydestään huolimatta. Hyvä syy polttaa iltaisin kynttilöitä ja valaista pimeää talvi-iltaa jouluvaloin. Huomattavasti parempi näin kuin epämääräistä loskakeliä viikosta toiseen.