AvainsanaSynttärit

Vihdoinkin sain sen levyhyllyyni! Ihan oikeana levynä, käsin kosketeltavana ja konkreettisena. Nimittäin Lykke Lin uusimman albumin Wounded Rhymes. Nyt kelpaa luukuttaa tuota mahtavaa kiekkoa myös autossa, ahh parasta! Olen tosissaan kuunnellut tuota jo koneella varmaan kuukauden enkä vieläkään ole kyllästynyt… Välillä sentään soitan muutakin, kuten esimerkiksi Lyken esikoisalbumia (joka muuten sekin pitäisi hankkia levyhyllyyn jossain vaiheessa).

Tuon levyn olin ajatellut hankkia lähiaikoina ja kun CDON.comin uutiskirje tupsahti inboxiin, päädyin selailemaan aleosastoa ja tilaukseen eksyi vähän muutakin. Viikatteen Kesävainaja-ep ja Kwanin Love Beyond This World (oi opiskeluaikoja!) maksoivat kumpikin vaivaiset neljä euroa eikä Wounded Rhymesistäkään tarvinnut pulittaa paljon yli kymppiä. Lisäksi paketissa oli vielä yksi levy, tuo pinon alta kurkkaava, mutta sitä en paljasta sillä se mun on tarkoitus antaa huomenna reissultansa palaavalle Felinelle. Neiti ehkä arvaa, tai sitten ei – nähtäväksi jää.

Postissa oli tänään tullut muutakin kivaa, mutta niihin palaan myöhemmin (ja yksi paketti pitäisi itse asiassa vielä hakea postista). Seuraava missioni on painua hammaspesun kautta pehkuihin, huomenna on taas aikainen herätys.

Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni

Mä en oikein osaa määritellä varsinaisesti sitä kaikista mieleisintä syntymäpäivää, mutta pari erittäin mieleenpainuvaa kyllä olisi ajatuksissa.

Ensimmäisenä 8-vuotissynttärini, se ainoa jolloin kutsuin about koko luokkani meille synttärikemuille. Kun on syntynyt kesällä niin luokkatovereiden kutsuminen oli hankalampaa, eihän silloin mitään kännyköitä ollut eikä edes nettiä. Taisin lähettää kutsukortit postitse, monta muksua ilmaantui paikallekin ja oli muistaakseni ihan hauskat kekkerit. Toiste en kuitenkaan rumbaan lähtenyt tai edes yrittänyt houkutella äiskää järkkäämään, jatkossa juhlin perheeni ja lähimpien kavereiden kesken.

Toisena tietysti se erikoisin syntymäpäivä eli 25-vuotispäiväni, jonka vietin sateisessa Niinisalossa. Oli loppusodan viimeinen päivä, kaikkia väsytti ja vettä tuli koko päivän kuin siitä kuuluisasta Esterin arsesta. Illaksi onneksi sää kirkastui, mutta vähän harmitti se että me jouduttiin jäämään vielä yhdeksi yöksi maastoon kun taas AUKin porukka painui edeltä takaisin Säkylään.

Kolmantena sitten tuorein synttärini eli kun viime vuonna täytin kaksikymmentäkuusi. Se oli aurinkoinen päivä, muuten ihan perustyöpäivä kotosalla mutta iltapäivällä iskä vei mut synttärikahville. Sen päivän väri oli keltainen sekä fiilis iloinen ja onnellinen. Mulla on elämässä niin monta ihanaa ihmistä, etten voi muuta kuin olla kiitollinen.

Apua, tajusin etten ole lainkaan kertonut mitään Felinen ja H:n yhteissynttäreistä! Viime viikon lauantaina huristelin siis äijelini kanssa Saloon kekkeröimään, illan teemana oli black & white kuten taisin jossain vaiheessa mainitakin. Mulla ei oikeastaan ollut minkäänlaista visiota asusta, joten aloin sitten vain sovittaa vaatekaapin sisältöä päälleni. Lopputuloksena syntyi ihan kelvollinen bileasu:

Vähän ehkä heioonjose14vee, mutta eikös sitä aina välillä saa hyvällä omallatunnolla näyttää runsaat kymmenen vuotta fyysistä ikäänsä nuoremmalta? ;) Päällä oli joululahjaksi saatu pääkallotoppi (2nd hand) sekä tyllihame ja neuletakki H&M Divided. Käsissä nahkaranneke (H&M men) ja ikivanhat muovihelmet kiedottuna rannekoruksi, sormuksina Kalevala Korun Karjaan sormus sekä Glitterin pääkallo. Hiuksissa oleva niittirusetti ja ehkä khuuleimmat sukkikset hetkeen ovat kumpikin Lindexiltä, sukkikset löysin alelaarista 1,5 eurolla. Jalkoihin heitin uudet Converset, kun en ollut yhtään nilkkurituulella. Laukkua tuossa ei pahemmin näy, mutta se oli äipän kätköistä nyysitty pieni musta nahkaveska.

Neidit olivat kivasti saaneet tarjoilutkin mustavalkoiseksi, ja kun kinkkufetapiirakka ei väriskaalaan istunut niin sille oli sitten laitettu nenäliinasta naamiaisasu. :) Kakkua oli kahta erilaista, suhteellisen tujakkaa turkinpippurista lakritsikakkua ja lempeämpää kiivisalmiakkitäytekakkua. Herkullisia olivat kummatkin, naminam! Illan ohjelmaan kuului toki myös alkoholipitoisten juomien nautiskelu, juomat tosin eivät oikein tuohon väriteemaan menneet. Juotiin siis äkkiä pois. ;D

Näin ne viimeiset boolinlirut saa kaikista kätevimmin!

Väki vähenee ja pidot paranee, kuohuvaa kehiin siis. Gancia Asti ♥

Synttärisankareista toinen puoliskonsa halauksessa.

Tätäkin karkkijuomaa maisteltiin – ja mulle kettuiltiin taas
kun join yhdestä pienestä shottilasista n. 10 kertaa…

Puoliltaöin tarkistettiin kasvot ynnä muut kuntoon ja suunnattiin kaupungin yöhön. Taksin olisi saanut joskus sadan vuoden päästä, joten ei muuta kuin askeleet kohti keskustaa. Onneksi matka ei ollut mitenkään liian pitkä, vaan ennemminkin pieni kävelyreissu oli aika virkistävää. Baarissa jaksettiin olla ehkä parisen tuntia, kunnes aurajuustoinen yösapuska ja kyytimahdollisuus Felinen luokse voittivat.

Aamulla mä heräilin joskus puoli yhdentoista jälkeen, jaksoin sentään niin pitkään nukkua – säännölliset työajat ovat muuttaneet päivärytmini sellaiseksi että herään vapaapäivinäkin ekan kerran puoli kahdeksalta, tänäänkin nousin yhdeksältä kun en enää saanut unta. Päivän ohjelmassa oli löhöilyä ja superhuonoa leffaa, kunnes iltapäivällä lähdettiin hakemaan Salon parasta kebabia. Tarkoitus oli mennä jokirantaan syömään, mutta sinne päästyämme huomattiin ettei rasioissa ollutkaan haarukoita!

Lopputulos oli se, että mies haki autosta jätskilusikan ja me tytöt koitettiin syödä annoksiamme sormin. Aika nopeasti luovutettiin ja mentiin takaisin Felinelle syömään – haarukoilla. Oli aivan järkyttävän hyvää settiä kyllä tuo Airinin kebab ranskalaisilla ja aurajuustokastikkeella! Tosin siitä haarukoiden puuttumisesta antaisin kyllä pienen miinuksen, jos annoksen ottaa mukaan niin saattaa hyvinkin olla ettei syömäpaikassa välttämättä ole haarukoita lähellä… Kysyisivät edes laitetaanko haarukka mukaan vaiko ei.

Siinäpä se. Nyt nostan takamukseni tästä koneen äärestä ja menen pakkailemaan, lähdetään viettämään pääsiäistä muille maille. Aivan ihanaa kyllä kun on tällainen neljän päivän vapaa, tässähän ehtii jo tehdä vaikka mitä. Aurinkoista ja tipunkeltaista pääsiäistä kaikille!

P.S. Tsekkaa myös Felinen sepustus aiheesta!

Apulanta – Eikä vielä ole edes ilta [2007]

Keskiviikkona rakas pikkusiskoni täytti vuosia, joten hurautettiin loppuperhe avopuoliskolla ja sedällä vahvistettuna Saloon synttärikahville. Sisko oli juhlan kunniaksi pyöräyttänyt herkullisen valkosuklaa-daim-kakun, joka nimestään huolimatta ei ollut yhtään niin överimakeaa kuin voisi kuvitella. Synttärilahjaksi vietiin puoliskon kanssa pienoinen paketti, joka sisälsi tällaista:

Viikatteen vanhemman tuotannon Kaajärven rannat nappasin mukaani Äxästä viime viikonloppuna, piti vähän kikkailla ettei liikkeessä yhtä aikaa ollut sisko olisi huomannut ostostani. Mission accomplished, ei tiennyt synttärisankari lahjaansa etukäteen. :) Lahjan toinen osa on Visuaalisesti vaativan kottaraisen käsialaa, ihana puhekuplakoru tuli samassa paketissa oman lennokkikoruni kanssa. Teksti sopi täydellisesti tähän kohtaan: kotikotona ollessamme aina jos äiti kysyy tarvitaanko kaupasta jotain niin sisko vastaa “joo mä tahdon ponin!“.

Huomenna olisi sitten tiedossa vähän synttärijuhlintaa, siskolla on yhteiskemut yhden kaverinsa kanssa. Teemana on black & white ja pähkäilen edelleen asuni kanssa. Alkuperäinen suunnitelmani laittaa muutama vuosi sitten hankittu mustavalkokuvioinen Vero Modan mekko meni mönkään, kun mekko onkin yläosastaan aivan liian iso. Se olisi ollut kaikista helpoin vaihtoehto, nyt mun tarttee ihan oikeasti kehitellä jotain. Eiköhän asia ratkea kunhan ehdin tänään työviikon jälkeen tarkemmin paneutua vaatekaappini sisältöön, asusteen sentään olen jo suunnilleen päättänyt.

Tänään juhlittiin Miron 4-vuotissyntymäpäivää. Oikeasti nuori herra on syntynyt 24. joulukuuta, mutta silloin on aina toisenlaista aktiviteettia – heh heh – joten synttäreitä on aina juhlistettu vasta uuden vuoden puolella. Lahjaksi veimme puoliskon kanssa Uppo-Nallen kootut runot, joka oli omassa lapsuudessani yksi ehdottomia suosikkejani. Sain kirjan 2-vuotislahjaksi ja sitä luettiin monen monta vuotta! Sen on kyllä näköinenkin, kirjan kulmat ovat ihan kärsineet ja pikku-Jose on nerokkaasti piirrellyt kuulakärkikynällä vähän lisätaidetta sivuille…

Synttärisankari oli selvästi odottanut kekkereitään. Heti ovesta astuessamme ensimmäiseksi tuli toiveikas utelu oliko meillä jotain lahjaa mukana, ja hetken kuluttua pohdiskeltiin jo milloin oikein saa leikata kakkua. :) Neljä kynttilää sammuivat helposti puhalluksella, kakun aloittaminenkin sujui mallikkaasti äidin avustuksella. Ja oli muuten herkullista täyskäriä!

Lastenkekkerit kun olivat, paikalla oli toki myös näitä nuoremman sukupolven vieraita. Välillä leikittiin paketeista paljastuneilla uutuusleluilla, välillä taas eteinen sai pikkutuoleista kasattuine laitureineen(?) toimia uimapaikkana. Tavallaan aika käsittämätöntä mistä kaikesta lapset ideoita leikkeihinsä oikein keksii! Sellainen mielikuvitus kun jäisi myöhemmällekin iälle käytettäväksi.

Kuvailin ensimmäistä kertaa myös tällaista suloista (eikä tarvitse kenenkään tutun turhaan pyörtyä tässä kohtaa, että mä käytin jostain lapsesta adjektiivia suloinen… :P) poikaa:

Miron serkku Eino (viittä vaille 9 kk) vähän hämmästeli Nikonin tarkennuksen apuvaloa ja tykkäsi kääntää katseensa pois aina juuri sillä hetkellä kun suljin räpsähti. Yleisesti ottaen Eino vaikuttaa niin rauhalliselta, että sellaisen kanssa ehkä jopa minä voisin tulla toimeen. Harmi kun lapsia hankkiessa ei voi tehdä tilausta minkälaisen yksilön sieltä ottaa vastaan. ;) Lisäksi mitä tuohon asiaan ylipäänsä tulee, voisin itse tahtoa skipata myös raskaanaolon, synnyttämisen, imettämisen, vaipanvaihdon… Ja niin edelleen ja niin edelleen. (Juu ei ole vauva-/lapsijutut mua varten ei.)

Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa.
Elämä kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia.
Onneen ei tarvita edes pankkia.
Elina Karjalainen: Uppo-Nallen kootut runot

Chisu – Vapaa ja yksin [2009]

Seuraavasta viikonlopusta tulee taatusti rauhallinen kiitos joulunpyhien, mutta viime viikonloppuna oli aktiviteettia senkin edestä. Perjantai-illalla nappasin risteilemässä olleen Felinen satamasta mukaani ja karautettiin Saloon, jossa illan ohjelmassa oli Moderndayhippien synttäripirskeet. Tultiin tosin paikalle sen verran myöhässä, että ehdittiin olla jopa tunti ennen kuin jo painuttiin baariin, ennen yhtätoista kun pääsi ilmaiseksi sisään. Mä päätin pitäytyä kuskin roolissa ja koko muun seurueen ottaessa tequilat…

…mä nautiskelin alkoholittoman glögin kera piparin. Hyvä veto muuten Tivolilta, kun autonavaimia ja kyytiläisiä vastaan saa pyydettäessä kuskirannekkeen, joka oikeuttaa ilmaisiin limppareihin ja mehuihin koko illan. Yllättävän hyvin viihdyin selvinpäin tuollaisessa paikassa, vaikka ympärillä oli pilvin pimein kännääviä teinejä. Tanssilattialle en sentään siskon mukana lähtenyt, sitäkin on toki tullut alkoholittomana joskus tehtyä mutta nyt ei vaan ollut sellainen fiilis (ja soitetut biisitkin sitä paitsi oli aika blaah).

Lauantaina koko meidän porukka (= kulta, Feline, S sekä allekirjoittanut) selviytyi mutkien kautta – esimerkiksi S oli vielä lauantaiaamupäivällä jumissa Pariisin lentokentällä – lopulta Helsinkiin ja majapaikkaamme, jossa vietettiin tovi illan häppeningiin valmistautuessa. Ihan suunnitellussa aikataulussa ei pysytty, mutta löydettiin itsemme Kaapelitehtaalta kuitenkin ennen keikan alkua, joka sekin oli onneksi puolisen tuntia ainakin myöhässä.

Tapahtuman oli alun perin tarkoitus olla aamuneljään kestävät Suomen suurimmat reivit, mutta jostain syystä se oli supistettu käsittämään pelkästään Pendulumin keikka. Vaikka eipä sillä mulle ollut niin väliä, Pendulumiahan me sinne mentiin katsomaan ja se me myös nähtiin. Oma keikkahabitukseni koostui mustan, violetin ja punaisen yhdistelmästä: pohjavärinä musta, violetteja yksityiskohtia irtoripsien, sukkisten ja karvasäärystimien muodossa sekä ripaus punaista paidan kuviossa ja käsilaukussa.

Selkeämmän kuvan koko asusta näkee tästä. Violettien sukkahousujen päällä oli siis vielä mustat kuviosukkikset, piti vähän yrittää hämätä kun pökät olivat eri sävyä säärystimien kanssa. Eipä muuten näkynyt muita karva-asuja, vaikka tuollaisessa tapahtumassa sitä ehkä olisi odottanut – keikan jälkeen tuli kaveriltakin kommentti “illan ekat kiksukarvat“. No, olinpahan ainakin erilainen nuori karvajalkoineni. Ja olivat muuten mukavan lämpöiset ulkona tuiskussa tarpoessa!

Itse keikastakin voisin ehkä satuilla muutaman sanan. Pendulumia olen kuunnellut jonkun verran, vanhempaa tuotantoa enemmän ja uutta vähemmän. Tarantula oli mahtava kuulla livevetona eikä kyllä viimeisenä hallin täyttänyt Watercolours jäänyt paljonkaan huonommaksi.

Pendulum oli ehdottomasti tanssikeikka, toisin sanoen about koko setti meni jammatessa. Sakkia Kaapelitehtaalla oli paljon eikä tilaa tietystikään ollut paljoa, vaikka mekin oltiin vain muutama metri anniskelualueen aidasta lavalle päin eli suht kaukana lavasta siis. Tanssahtelu kyllä onnistui, niin ahdasta ei sentään ollut – harmi vain, kun kaikki eivät tajunneet sitä ettei itselleen voi ottaa tilaa kaksi metriä joka suuntaan. Koko ajan lähistöllä oli joku, joka hyppi ja pomppi ihan hulluna ja törmäili muihin eikä välittänyt lainkaan muusta kuin omasta fiiliksestään. Näinpä keikan loppupuolella tilanteen, että eräs juurikin tällainen “riehuva” tyttö hyppäsi vieressä seisovan likan jalan päälle. Riehuja ei edes huomannut mitään, mutta tämä toinen tyttö seisoi loppuajan pitäen jalkaansa ilmassa. Mahtoi sattua!

Aikomuksemme hypätä ratikkaan/bussiin kariutui siihen, että ulos kadulle selvittyämme nähtiin sen verta iso lauma ihmisiä bussia odottamassa, että aika nopeasti lähdettiin talsimaan kohti Kamppia. Matkalla poikettiin K-serkun luona lämmittelemässä, ja puoli kahden aikaan yöllä lähtiessämme ei sitten suunnattukaan enää mihinkään keskustan juottolaan vaan suoraan hotelliin unten maille. Eikä ollut yhtään hullumpi vaihtoehto, sillä itse olin jo ihan kuukahtamassa huonojen yöunien ja koko päivän sinne tänne haahuilun jälkeen… Ainakin jaksoi huomattavasti paremmin sunnuntaina.

(Keikkakuvat, tequila ja ripsikuva © minä, glögikuvan otti Feline ja keikkalippukuvan kulta.)

Viikate – Vuoden synkin juhla [2001]