AvainsanaUusivuosi

Uudenvuodenaattona puolisko lähti heti aamutuimaan töihin, mulla oli onneksi vapaapäivä. Sain joskus kymmenen pintaan itseni vihdoin ylös sängystä, kammattua naamani ja yhdentoista jäljissä olin jo kävellyt (lue: liukastellut) poliisilaitokselle hakemaan uutta ajokorttia. Voi elämä miten paljon onkaan järjestelemistä, kun vaihtaa sukunimensä! Siviilisäädyn vaihtaminen maistraatissa on edullista (arkiaikana maksutonta), mutta nimen vaihtamiseen saa kyllä kulumaan euroja… Ajokorttiepisodille esimerkiksi tuli hintaa 44e + 14e, kun piti vielä uudet passikuvatkin käydä hakemassa. Passia (54e) en taida edes vaihtaa ihan vielä, kunhan sitten matkustaessa muistaa varata vanhalla nimellä.

Vietettyäni lähemmäs tunnin poliisilaitoksella (ihmisiä ei ollut paljonkaan mutta silti sai istuksia kolme varttia odottamassa) suuntasin vihdoin kaupungille ja treffasin Felinen Hansassa. Pyörittiin jonkun aikaa tonkimassa alennusmyyntejä, kunnes alkoi vähän hiukoa. Menimme Coffee Houseen tarkoituksena nauttia hyväksi todetun patonkibuffetin tarjonnasta – vaan ei löytynyt koko patonkitiskiä enää. Sitten tuumimme josko menisimme viereiseen Rossoon pannupitsalle, mutta onneksi vilkaistiin ruokalistaa ensin – eipä näköjään tarjoilla Rossossa pannupitsaa enää.

Siinä vaiheessa paloi käpy ja sanoimme kiitos hei S-ryhmän ruokapaikoille, taidan jatkossa skipata ne (paitsi Sevillan, siitä tykkään) kokonaan. Ulkona huomasimme kadun toisella puolen Hiili-kyltin ja ovella olevaa ruokalistaa tutkittuamme päätimme mennä kokeilemaan. Päädyimme kuitenkin kumpikin lounasburgeriin, joka oli perusburger ranskalaisilla, hinta alle kympin ja sisälsi veden, alkusalaatin sekä kahvin. Burgeri oli älyttömän hyvää, ranskalaiset juuri sopivan rapsakoita ja dippiä oli tarpeeksi – erinomainen hinta/laatu-suhde siis! Hiileen on ehdottomasti mentävä uudestaan, kuolasin jo linkkiä kaivaessani a la carte -listan vegeburgeria eikä lohipurilainenkaan kuulosta hullummalta. Mmmmmmmmm.

Mahat pinkeinä (perinteinen haukataan vähän jotain pientä -tilanne siis) pyörimme meille ja lähdimme siitä kaupan kautta maalle vuotta vaihtamaan. Kissat Minni ja Pate sulautuivat joukkoon milloin torkkuen jossain, milloin hamuten herkkupaloja pöydältä tai jonkun lautaselta. Pikkupaukkuja Pate katseli mielenkiinnolla ikkunasta, mutta luikki kunnon paukkeen alkaessa toiselle puolen taloa.

Ilta meni tuttuun tapaan mukavasti: seura oli erinomaista, saunassa kiuas hönki kunnon löylyt, naposteltavaa ja herkkuja riitti. Puoliltaöin raketit värittivät taivaan (ja yksi pihankin kun se räjähti maassa), sen jälkeen kilistettiin alkaneelle vuodelle ja syötiin vähän lisää. Yllättävän kauan jaksettiin valvoa, viimeiset kaatuivat nukkumaan vasta lähempänä aamuneljää. Sainpa vielä juuri ennen nukkumaanmenoa hirvittävän hepulikohtauksen ja ulvoin naurusta niin että vatsalihaksiin sattui… Se on tuo avioäijelini, jonka jutut ovat toisinaan niin käsittämättömän huonoja että ne saavat mut kierimään naurusta. ♥

Irina – Älä riko kaavaa [2005]

Täällä valmistaudutaan vastaanottamaan uusi vuosi tuttuun tapaan hyvässä seurassa maaseudun rauhassa, tästä on kovaa vauhtia tulossa perinne. Vaan mikäpä siinä, pöytään katetaan just sitä mitä halutaan ja illan ohjelmassa on mitä ikinä keksitään. Saunaa, ruokaa, kuohuvaa ja raketteja nyt ainakin.

Kuvat eivät sentään ole tältä illalta, vaan tapaninpäivän lounaalta sukulaisten kesken. Piti nyt pläjäyttää vielä muutama jouluaiheinen kuva, kun en näitä ehtinyt viime viikolla laittaa. Tämän kummemmin en ajatellut joulusta blogata, tai no aihetta nimeltä joululahjat voisin ehkä sivuta. Olin ilmeisesti ollut tosi kiltti, kun sain monta kivaa juttua. Nyt ei muuta kuin mahtavaa uutta vuotta 2013 kaikille!

Tarkoitus oli julkaista nämä kuvat jo aiemmin tällä viikolla, mutta hups vain päivät katosivat johonkin. Kuten tavallista. Vaikka ei sillä, nelipäiväinen työviikko oli oikein bueno normaaliin viisipäiväiseen verrattuna. Sen pitemmittä puheitta, tässä vielä pieni kuvapläjäys vuoden ensimmäiseltä päivältä! Oltiin tosiaan pienellä porukalla maalla vuotta vaihtamassa kaveripariskunnan luona ja uuteen vuoteen herättyämme päivä kului pitkälti syömisen, pelaamisen ja laiskottelun merkeissä.

Yöllä oli tullut pieni pakkanen ja päivällä aurinkokin näyttäytyi kevyesti, kerrankin tuntui edes vähän talvelta. Rakastan talvea ja pakkasia, mutta tällä kertaa koko vuodenaika on tuntunut niin epätalvimaiselta, etten oikein tiedä miten suhtautuisin. Väsyttää se ainainen pimeys ja sade ja monet plussa-asteet! Päivät lipuvat ohi eikä niistä muista oikein mitään jälkeenpäin, aivan kuin ei edes eläisi. Tänään oli ihana herätä ja huomata, että maa oli yön aikana peittynyt valkeaan puuteriin! Mittari näyttää parhaillaan viittä miinusastetta, toivottavasti ei enää hetkeen nollan yläpuolelle nousekaan. Ja paljon aurinkoisia talviviikonloppuja tänne, kiitos! (Päivisin kun pitää nököttää toimistossa niin ei valoa näy muuta kuin ikkunasta.)

…ja lämpimästi tervetuloa uusi vuosi 2012! Oma vuodenvaihteeni sujui rauhallisissa oloissa maalla, oli ystäviä ja kissoja ja saunaa ja ruokaa ja juomaa ja vähän rakettejakin. Lokaatio oli täsmälleen sama kuin vuosi takaperin, illan kaavakin täsmäsi suuremmilta osin. Ensin saunottiin, sitten syötiin, ja hieman ennen puoltayötä myös iskä ja äiti saapuivat paikalle kävelymatkan päästä. Miesten ostamat paukut taivaalle, minkä jälkeen juotiin kahvit ja sitten porukat suuntasivat takaisin kotiin meidän jäädessä Wiin seuraan.

Kolmen jälkeen yöllä alkoi torkahtelu, kuka sohvalle ja kuka nojatuoliin – kissat tietysti siihen väliin mihin sopii. Vaan ei Feline ja Sintsu! Neidit hakkasivat Wii Partya noin aamukuuteen, kunnes A tuli töistä ja tovin kuluttua siirryimme kaikki omiin nukkumapaikkoihimme. Vajaa kuusi tuntia unta palloon, jo oli jälleen virkeämpi fiilis. Vuoden ensimmäinen aamupala oli makoisa brunssi ja uudenvuodenpäivä ylipäänsä kului mukavan letkeissä merkeissä. Ei huono aloitus uudelle vuodelle, sanoisin.

Onnea, iloa ja monta ihanaa hetkeä kaikille lukijoille vuonna 2012!

Apulanta – Hiekka [2002]

Uusi vuosi ja uudet kujeet, as they say. Ainakaan parina viimeisenä vuotena en ole mitään sen kummempia lupauksia tehnyt, enkä tänäkään vuonna ajatellut tehdä varsinaisesti lupauksia. Kutsuisin niitä ennemminkin tavoitteiksi tai ehkä alkaneen vuoden pääasiallisiksi linjanvedoiksi. Eeva kiteytti loistavasti jokaisen uuden vuoden käynnistymiseen liittyvän hienouden:

Uudenvuodenlupausten idea ei ole se, että ne pidetään. Niiden idea on edes kerran vuodessa uskoa, että minusta on tähän ja että kaikki voi olla paremmin, ihmeellisempää ja hienompaa.

Vuonna 2011 omana tavoitteenani on…

• löytää taas liikunnan ilo ja hyödyntää Elixian tuntitarjontaa ahkerasti. Kelien salliessa tarkoitus olisi myös liikkua enemmän ulkoilmassa esim. pyöräillen.
• opetella herkuttelemaan kohtuudella.
• tehdä edes yksi reissu jonnekin kauemmas kullan kanssa. Tällä hetkellä eniten houkuttelisi Berliini, Pariisi, Budapest, Istanbul tai joku Puolan kaupunki…
• jatkaa hiusten kasvatusta, jotta ne joskus olisivat ihan oikeasti pitkät.
• syödä vähemmän ulkona. Heseilyt jätän kokonaan, ainoastaan pehmistä tai pirtelöä sallin itseni käydä joskus hakemassa.
• täydentää vaatekaappia järkevillä ja laadukkailla vaatekappaleilla. Loputkin turhat, pari kuukautta miellyttävät ostokset saisivat jäädä tekemättä.
• ennen kaikkea: viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa.

Onnea, iloa, ihania hetkiä ja omanlaisia tavotteita myös muille tähän uuteen vuoteen!

Madonna – Hard Candy [2008]