AvainsanaUusivuosi

Meinasin postata vielä bonuskuvan viikolta 53 viime vuoden viikkokuvien jatkeeksi, mutta enpäs näköjään ollutkaan kuvannut mitään julkaisukelpoista enää vuoden viimeisinä päivinä. Vuodenvaihdekin meni sen verran rauhallisissa merkeissä, että kamera sai olla omassa rauhassaan ja valmistautua uuteen kuvausvuoteen… Onneksi julkaisemattomien kuvien kansiossa on edelleen tavaraa, joten vuorossa tällä kertaa pikakatsaus Barbin loppuvuoteen kuvapläjäyksen kera.

Barbin elo rullaa nykyään verkkaiseen tahtiin, ei tarvitse enää kärvistellä remontin keskellä tai mitään. Vaikuttaa myös siltä, että kissarouva on tottunut vilkkaaseen ja kovaääniseen jälkikasvuumme: ei sujahda maha maata viistäen ohi tai syöksy karkuun heti vauvan äännähtäessä. On tapahtunut jopa sellaista, että Barbi on antanut minin vähän silittää itseään! Tosin tyypin silittäminen on vielä hieman hakusessa ja iloinen kiljahdus pääsee suusta joka kerta pienten sormien koskettaessa pehmeää turkkia… No, mutta pienin askelin eteenpäin kuitenkin.

Aurinkoisesta syksystä Barbi nautiskeli täysin siemauksin ja etsi aina olohuoneesta sopivan spotin, johon auringonsäteet osuivat. Paras tilanne on varmaankin silloin, kun aurinko sattuu paistamaan suoraan pömpelin luukusta sisään niin ettei edes tarvitse liikkua omasta norsunluutornista mihinkään.

Päivänvalon vähentyessä tassukaveri on viettänyt aikaa myös sohvalla. Lapsosen päiväunien aikaan Barbi usein könyää mun syliin heti jos istahdan koneelle, toisinaan se vain hengailee vieressä sohvalla. Kaivettuani vaihteeksi esiin alimmassa kuvassa näkyvän ison pellavapäällysteisen tyynyn tyyppi parkkeerasi itsensä tyynyn päälle ja nukkui siinä pienellä kerällä jopa yöunensakin. Mua vähän aina hihityttää se, miten saman värinen Barbi on tuollaisen peruspellavan kanssa. :D Harmaa tyynyliina on Arte Puran ja ostettu jokunen vuosi sitten Aveliasta, takana oleva ruksityyny (toisella puolella leijona) taas on HK Livingin ja hankittu herttaselta viime syksynä.

Vuoden viimeiset päivät ovat joulun osalta leppoisaa aikaa kissalle, joulukuusta on kiva nuuhkutella ja herkkuja tipahtelee ehkä vähän useammin. Mutta sitten on se pahin, jatkuvan paukkeen täyttämä uudenvuodenaatto! Vuosi sitten emme tajunneet asiaa ja Barbi oli varsin säikky vuoden ensimmäiset päivät, joten tällä kertaa olin ehdoton siinä, ettei sen tarvitse olla vuodenvaihdetta yksin kotona. Siitä huolimatta kissa sätkähteli kaikkia ulkoa kantautuvia pamauksia ja vietti vuorokauden piilossa niin, ettei meinannut uskaltaa kömpiä esiin edes ruokailun ajaksi. :/ Yllättävän paljon paukkujen meteli kantautuu meille sisälle, ja yllättävän paljon niitä näin kaupungissakin pamautellaan. Ehkä jo ensi vuonna asumme maaseudun rauhassa tähän aikaan vuodesta..?

Ps. Muistathan Barbin livekuulumiset Instassa, hashtagilla #barbithecat löytyy.

Kosmetiikan käyttöni on raskausaikana ollut selvästi vähäisempää kuin aiemmin, minkä lisäksi käytän nykyään pääsääntöisesti luonnonkosmetiikkaa. Ainoastaan jotkut hiustuotteet (esim. kuivashampoo, muotovaahto) ja meikit (esim. huulipunat, osa luomiväreistä) ovat edelleen taviskosmetiikkaa, kun ne ovat käytössä vain silloin tällöin enkä viitsi niitä suorilta roskiinkaan heittää. Jotenkin vain silloin alkuraskaudesta tuli sellainen olo, ettei tahtoisi kaikkea mahdollista kemikaalia välittää sikiölle ja kosmetiikkatottumukset muuttuivat kuin itsestään.

Nyt oltuani äitiysvapaalla kuukauden verran en edes muista milloin viimeksi olen meikannut… Ei kun hei hääpäivänä sudin nassuun vähän jotain, kun toivoin sen vähentävän jälkikäsittelyn tarvetta kuvissa. :D Saa nähdä milloin meikkaustavoille oppii uudestaan, vai jääkö naturellimpi olemus pysyvästi arkeen. Kovin suurta luottoa ei ainakaan sen suhteen ole, että ihon kunto jotenkin mystisesti paranisi synnytyksen jälkeen, kun tosiaan raskauskaan ei sitä tehnyt. Toisaalta se on aika hauskaa meikata harvemmin, virkistävä efekti on taattu ja peilistä katsoo ihan oikeasti toisen näköinen tyyppi.

Uudenvuodenaattona päätin Kaisan Insta-kuvasta inspiroituneena koittaa saada itsestäni edes vähän enemmän freesimmän oloisen. Koska tiedossa oli tutulla porukalla hengailua sekä saunomista, naaman ehostamisen jätin sikseen ja kaivoin sen sijaan pari kynsilakkapulloa esiin. Taisi olla kolmas kerta, kun lakkasin kynnet tässä viimeisen vajaan 9 kk aikana ja voin sanoa, että oli hippasen tuo kynsilakkasiveltimen käyttö hakusessa tauon jälkeen.

Pohjalla vuodenvaihteen kynsissä oli IsaDoran huikea metallivioletti 745 Persian Princess ja päällä Gina Tricotin hileinen 186 Disco Ball. Yhdistelmä osoittautui tosi kivaksi ja yllättäen myös kestäväksi, vaikken edes laittanut erillistä päällyslakkaa. Kahden päivän jälkeen kulumaa ei juurikaan näy ja olen kuitenkin pessyt käsiä joku sata kertaa plus käynyt saunassa. Kynsien lakkaamisesta voisi melkein innostua taas, kunhan olen saanut puserrettua beben maailmaan – tosin voi olla, ettei sellaiseen ainakaan heti alkuun ole aikaa…

Vuosiluku saatiin onnistuneesti päivitettyä seuraavaan enkä päätynyt synnärille vanhan vuoden puolella, peukku sille. Alkuillasta alkoi tosin olla varsin mielenkiintoisia tuntemuksia ja ehdin miettiä tuleeko yöllä lähtö, mutta ei sentään – yhtenä pakettina täällä ollaan edelleen. Olo on tänäänkin kyllä ollut vähän kummallinen, joten saa nähdä kuinka pitkään tässä saadaan vielä odotella ennen kuin aika on kypsä. Ensi viikolla se the päivämääräkin jo koittaa, ettei sen puoleen. Hurjaa ajatella, että tämän kuun aikana meille tulee vauva!

Eilen oli pakko käydä bloggaamisen lomassa ikuistamassa, kun aurinko värjäsi taivaan viimeistä kertaa vuonna 2014. Aikamoinen vuosi se olikin, vaikkei se ehkä blogissa näkynyt. Oikeasti, mua ihan nolottaa miten surkea bloggaaja olin vähän läpi vuoden suunnitelmistani huolimatta. No, jospa asia korjaantuisi tänä vuonna? Palaan viime vuoteen erikseen koontipostauksilla tuttuun tapaan, näin äitiyslomalaisena olen kerrankin jopa ehtinyt aloittaa urakan.

Vuotta vaihdoimme tosiaan maalla ystäväperheen hoteissa. Samalla kaavalla mentiin kuin useampana edellisenä vuotenakin (2013/2012/2011/2010) eli ruokaa, saunaa ja muutama raketti lapsen iloksi. Illan menyy käsitti tällä kertaa nachohässäkkää, jota emme ole tehneet kotona pitkään, pitkään aikaan. Omaan kasvisversiooni heitin nachojen lisäksi papusekoitusta, salsaa, juustokastiketta, creme fraichea, Aura-juustoa sekä tuoretta ananasta; lautaselle toki myös guacamolea kylkeen. Ja hyvää oli! Kuohuvaa emme lopulta korkanneet lainkaan, jouluna saamani Lehtikuohukin jäi juomatta kun ei vain tehnyt mieli. Teimme ehkä myös ennätyksen siinä, että painuimme koko sakki pehkuihin yhteen mennessä – vanhuus ei tule yksin. ;)

Tänään aamupalan jälkeen pyörähdimme vielä meillä kotikotona ennen kuin suuntasimme takaisin kaupunkiin, siskon porukkakin oli selvinnyt aatosta suurin piirtein ehjänä. Vastikään 14 vuotta täyttänyt kissarouvamme Dharma hyöri paikalla myös, ehti hetken koisata mun sylissä sohvalla ja kotvan kuluttua löytyikin jo patsastelemasta terassin pöydällä. Kamera kun sattui olemaan sopivasti hollilla, sain napattua rouvasta vähän kuin synttäripotretin.

Kuningasidea – Nimi on enne [2014]

Vuoden viimeisiä rippeitä viedään, aurinko on laskemassa viimeistä kertaa tänä vuonna ja parin tunnin päästä on aika siirtyä maalle vastaanottamaan seuraavaa vuotta. Toiveeni näyttäisi olevan toteutumassa enkä ole synnyttämässä ennen vuoden vaihtumista, vaikka onhan tässä toki vielä yli kahdeksan tuntia aikaa… Pidetään nyt kuitenkin peukkuja, että selviän yhtenä kappaleena ensi vuoden puolelle ja jälkikasvu olisi mieluummin ikäluokkansa vanhimpia.

Otetaan tähän vuoden loppuun pari kuvaa joululta, on vähän sellainen fiilis ettei tammikuussa jaksa enää joulua muistella. Minikuusi tosin on pöydällä edelleen, mutta pysykööt siinä nyt toistaiseksi. Huomasin jälkikäteen kuvanneeni jouluna vain muutaman hassun ruudun, aatolta esimerkiksi ei kolmen Insta-kuvan lisäksi löytynyt kuin yksi hassu otos kameran muistikortilta. Joulupäivänä sentään räpsin vähän enemmän, iltapäivällä miehen kotikotiin ajellessa oli pakko pysähtyä ikuistamaan huikea valoilmiö pellon laidassa ja perillä linssin eteen pääsi tällainen tapaus:

Viime jouluna kyseisessä huushollissa tassutteli aivan toinen karvaturri, mutta se otti ja katosi tuossa kesällä. Wäinöä etsittiin useaan otteeseen, vaan teille tietämättömille jäi. Syksymmällä taloon muutti bengalipentu Eino, jolla on ehkä silein turkki mitä olen ikinä silittänyt. Aikamoisen leikkisä tapaus myös, joulunakin se rapisteli lahjapapereissa ja hyppelehti ties minkä perässä. Siinä välissä ehti vähän olla linssiluteenakin.

Ja kun vauhtiin kerran päästiin, pläjäytetään samaan syssyyn joulun 2014 lahjakatsaus!

Keittiöön liittyviä juttuja paketeista paljastui eniten, liekö käynnissä olevan remonttirupeaman seurauksena. Uutta keittiötä odottaa nyt Musta 5101 -tiskiaine (merkin bamburätin olin hankkinut itse aiemmin) sekä Dermosilin söpö polkadot-kuosinen saippua ja pyyhe. Possurätin jemmaan odottamaan ensi joulua, mutta herkut ja Forsman Tean Luomu Vihreä Joulutee katoavat suurella todennäköisyydellä parempiin suihin. Jouluinen vihreä tee – joulun mausteilla aateloitu kiinalainen luomuviljelty vihreä lehtitee, jossa lisänä kaneli-omenaöljy ja seljan kukat – oli mahtava yllätys, jouluteet kun tuntuvat useimmiten olevan mustalla tai rooibospohjalla ja mä taas olen nimenomaan vihreän ystävä. Keittiövälineistöön lukeutuu myös punainen, silikonista tehty Lékuén höyrykääre, jolla saa höyrytettyä helposti ja nopeasti vaikka kasviksia tai kalaa.

Keittiöjuttujen lisäksi tuli mm. Hipsutin (ah rakastan sitä!), Oriflamen jalkavoide sekä kuvasta puuttuvat kotitekoiset herkut (syöty jo – olivat hullun hyviä), holiton kuohujuoma täksi vuoden viimeiseksi illaksi ja S-ryhmän lahjakortti.

Myös tämä lähiviikkoina avautuva uusi maailma kirvoitti läheisiltä pari lahjaa. Äitiltä sain kirjan Äitiyden ihme ja sisko oli kääräissyt pakettiin bebeä odottamaan pääkallovermeitä: kahdet housut, paidan sekä bodyn. Ei kyllä löydy mitään vastaavia kaupoista, mahtia saada jälkikasvulle muutakin puettavaa kuin peruspastelleja. Hetkittäin tulee sellainen olo, että syntyisi jo..! Ei malttaisi odottaa, että tapaisi minkälainen tyyppi siellä mahassa oikein on majaillut nämä kohta yhdeksän kuukautta.

Nyt menen pakkaamaan kamppeet kasaan ja taidan käväistä vielä vähän asioilla ennen maalle lähtöä. Ei muuta kuin huikeaa uutta vuotta kaikille, nähdään taas 2015!

Elokuu – Hääväki saapuu [2012]

Kah, sehän on uuden vuoden ensimmäinen postaus! Töihin on palattu joululusmuilun jälkeen, työviikko onneksi oli niinkin rankka kuin kaksi päivää. :) Nyt onkin taas kolmen päivän vapaat menossa, kiitos loppiaisen. Aika kivaa tämä vuodenvaihteen aika, kun on ylimääräisiä vapaita – tänä vuonna varsinkin, kun osuivat kaikki mukavasti arkipäiville. Taas on selätetty yksi pitkä ja pimeä syksy, ou jee. Vielä kun saataisiin edes hippasen lunta ja pakkasta ennen kevättä…

Uuden vuoden otimme puoliskoni kanssa vastaan maalla ystävien luona, kuten muutamana edellisenä vuonnakin. Mietin päivällä, että hui kauhee jos tarvitsisi illalla lähteä johonkin ihmisten ilmoille – ei ei ei. Paljon mieluummin olen ihan rauhassa ilman sen kummempaa äksöniä: kunhan syödään, saunotaan, käydään puoliltaöin pihalla tsekkaamassa väriloisto taivaalla sekä korkataan pullo kuohuvaa uuden vuoden kunniaksi. Tällä kertaa kuohujuomaksi valikoitui KWV Sparkling Rosé, joka oli ihan kelpo juotava muttei mitenkään erikoinen. Olen ilmeisesti päässyt teinivuosien roseeviinitraumastani jotakuinkin eroon, ainakin kuplivassa muodossa toimii erinomaisesti.

Ekat raketit meiltä ammuttiin kahdeksan jäljissä, jotta perheen 1-vee pääsi myös näkemään parit. Toinen olikin ihan innoissaan paukuista, tähyili taivaalle ja nauroi jokaista pamahdusta vihreät kuulosuojaimet vaan täristen. Puoliltaöin poitsun ollessa jo unten mailla lähtivät sitten loput raketit taivaalle – tai no eivät ihan kaikki, yksi taisi olla lentotaidoton kun ei lähtenytkään ylöspäin vaan räjähti maassa. Ei muuten mennyt montaa sekuntia, kun suojalasipäiset ukkomme hyppäsivät kauemmas ja maastoutuivat kanveesiin! Tuossa kuvassakaan ei herroja enää näy missään. Rakettien jälkeen pelasimme vielä pari tuntia Aliasta, ensin tytöt vs. pojat ja toisella kierroksella pariskunnittain. Kyllä siinä oli maha naurusta kipeänä, erityisesti oman äijelini selityksistä.

Lehtivihreät – Unta ja nälkää [2000]