AvainsanaVauva talossa

11.4.2015
10:18

Raitajuttuja

Blogi on näköjään viime aikoina kääntynyt varsin vauvapainotteiseksi, mutta toisaalta sitähän tämä mun elämä tällä hetkellä on. Arki pyörii niin tiiviisti vauvan ympärillä, ettei paljon muuta ehdi – en ikinä olisi voinut kuvitella, että äitiyslomalla on vielä kiireisempi kuin työelämässä ollessa! Enkä muuten uskalla (enkä tahdo) kuvitella, mitä se tulee olemaan sitten kun joskus palaan töihin… Aika ei tunnu hidastavan vauhtiaan, päinvastoin. Äitiysvapaani loppui tällä viikolla, nyt ollaan jo vanhempainvapaalla. Hui!

Kummalliset potkuhousut

Äitiyspakkaus on mahtava asia ja mekin sen otimme esikoiselle viime vuonna. Pakkauksessa oli käytännöllisiä ja kivoja juttuja, mutta myös ihmetyksen aiheita. Tykkäsin valkovihreäraidallisten potkarien ulkonäöstä, vaan käytännöllisyys oli noista kaukana. Koon 50 pökät olivat tosi isot ja löröä matskua (sellaista ribbimäistä) sekä lisäksi mallia leveä & lyhyt jokseenkin kummallisella jalkateräosiolla varustettuna. Milläköhän perusteella vaatteet valitaan äitiyspakkaukseen..?

Jos nuo vuoden 2014 raitapotkuhousut olivat hivenen höntit, niin 2011 pakkauksen raidallinen body/potkarikombo sen sijaan on ilostuttanut useasti. Parempi malli ja kangas, joten pääsivät myös käyttöön useammin. Tädin kanssa keksimme kerran pukea serkkupojan ja meidän plikan yhteneväisiin asuihin, kuvasarja on kieltämättä hihityttänyt aina kun olen kuvia katsonut:

Raitakaksoset

Äitiyspakkauksesta vielä sen verran, että voi jumpe miten ihana on tämän vuoden pakkaus! Viime vuoden pakkaus oli tosi kiva sekin, mutta jotenkin tämä uusi iskee muhun ihan kympillä. Ehkä se on värimaailma: harmaata, oranssia, keltaista, turkoosia. Meidän pakkauksessa oli kyllä lemppariani oranssia, mutta turhan monta ruskeaa tai tekstillä varustettua vaatekappaletta, joista en niinkään välittänyt. Aappa-makuupussi päätyi heti alkuunsa Hippo-serkun käyttöön ja meidän bebe nukkui vaunuissa siskon vuoden 1988 mintunvihreässä pussissa, kunnes Tampereen reissulta löytyi 2015 pakkauksen täydellisen ihana makuupussi.

Äitiyspakkaus 2015
Äitiyspakkaus 2015, laatikko

Katsokaa nyt, tuo laatikkokin on pihvelin hieno! En tunnusta olevani vaaleiden sävyjen ystävä, mutta laatikon lisäksi myös haaleasävyinen pussilakana säväytti metsäneläinaiheellaan. 2015 pakkausta ihasteltuani päätin laittaa omasta pakkauksesta eteenpäin ne, jotka todennäköisesti jäisivät käyttämättä, ja koitan bongailla uuden pakkauksen juttuja kirppareilta. Makuupussi meillä tosiaan on jo, vanu- ja toppapuvut kelpaisivat myös ja mikä jottei pussilakanakin. Muita suosikkejani ovat oranssiraidalliset body & housut, pilvipotkupuku, hyljepotkuhousut sekä turkoosit housut harmaalla vyötäröllä.

(Äitiyspakkauskuvat: kela.fi)

9.4.2015
14:43

Vaunupohdintaa: Brio Happy

Viime syksynä alkoi nurkkiin kertyä kaikenmoista tarviketta uutta perheenjäsentä odottamaan. Aiempaa kokemusta meillä ei ollut, joten tehtävien päätösten määrä pääsi hieman yllättämään. Millaiset vaunut ja turvakaukalo, entä kantamisvälineet, miten nukkumisjärjestelyt, hoitopiste kotona… Onneksi kaveripariskunta antoi meille lainaksi vaatteiden lisäksi mm. kaukalon ja lämpöpussin, rintapumpun, pinnasängyn reunapehmusteen sekä paljon muuta, joiden avulla vauva-arjen sai mukavasti käyntiin. Vaunutkin olisimme saaneet lainaan, mutta päädyimme kuitenkin hankkimaan omat.

Brio Happy 2013 mid grey teleskooppiaisalla

Lueskelin jonkun verran aiheesta etukäteen netistä sekä konsultoin kavereita. Brion Happy-yhdistelmävaunut vaikuttivat kiinnostavimmilta sekä myös täyttivät kriteerimme: tukevat eikä mitkään rimpulat, kunnolliset (ilmakumi!)renkaat, ulkonäkökin oli kiva. Kun sitten vihdoin uskaltauduin paikalliseen lastentarvikeliikkeeseen, huomasin heti samantyyppiset Happyt, joita olin ajatellut. Musta runko ja pyörät, check. Harmaat kankaat, jes – olin tosin katsonut vuoden 2014 Black denim -kangasta, mutta nämä v. 2013 perusharmaat olivat oikein kelvolliset nekin. Käyttötuntuma vaunuja testatessa oli sekä omaan että miehen mieleen, joten parin päivän mietinnän jälkeen kävimme lunastamassa ne itsellemme mukavaan muuttomyyntihintaan. Myöhemmin bongasin vielä Kui Designin vaunusuojaproton sekä alesta Tullsan sadesuojan, niin johan oli hyvä paketti kasassa odottamassa käyttäjäänsä.

Brio Happy kovalla kantokassilla

Eri Happy-versiot ovat auenneet mulle vasta näin jälkikäteen, kun vaunutietämys on lisääntynyt ja luonnollisesti myös käytäntö opettanut osansa. Ratasosa + kova kantokassi on osoittautunut käteväksi komboksi ja valitsisin samat uudestaan, mikäli olisin nyt hankkimassa Happyja. Vauva-aikana on koko setti käytössä ja myöhemminkin tarvitsee säilöä ainoastaan suht pieneen tilaan menevä kantokassi erillisen ison kopan sijaan. Kantokassia voi esim. reissussa käyttää vauvan nukkumapaikkana muutenkin kuin rattaissa, kassin kuomua en tosin ole kokenut tarpeelliseksi.

Vajaan kolmen kuukauden käytön jälkeen en silti ole täysin tyytyväinen vaunuvalintaamme ja se mikä eniten hiertää, on teleskooppiaisa. Alimassakin asennossa se tuntuu jotenkin korkealta, vaikka olen naiseksi varsin keskimittainen (166 cm). Vaunujen tämä kombo ei myöskään toimi busseissa: useampien vaunujen/rattaiden ollessa samaan aikaan kyydissä ihmiset eivät meinaa mahtua meidän ohi ja tietysti tönäisevät vaunuja, koska aisaa ei saa yhtään käännettyä pois kulkuväylältä. Happyt tuntuvat muutenkin pitkiltä, niin vähän ihmetyttää miksi ainakin täällä päin tyrkytetään enimmäkseen tuota teleskooppiaisaa.

Brio Happy: esiin käännettävät heijastimet

Alkuun vähän ihmettelin (aivotoiminta taisi jäädä synnärille…) heijastinten puuttumista ylhäältä kuomun tasolta, mutta sitten onneksi huomasin niiden olemassaolon. Sinänsä näppärää että heijastinnauhan voi kääntää esiin tarvittaessa, kun pääasiassa vaunuilla varmastikin liikutaan valoisaan aikaan. Kuomun lisäksi heijastinta löytyy tavarakorin ympäriltä.

Brio Happy: ilmakumirenkaat

Happyjen renkaista tykkään ja olisivat epäilemättä vielä paremmat, kun saisin aikaiseksi tarkistaa rengaspaineet. Jousituksesta ei myöskään ole huonoa sanottavaa, meno on pehmeää maaston pienestä epätasaisuudesta huolimatta. Vaunut pääsivät tositoimiin heti ekoilla käyttökerroilla, tammi-helmikuussa kun ulkona oli pääasiassa lunta, jäätä ja loskaa. Happyt eivät talvikelejä säikkyneet, vaan rullasivat mukavasti myös auraamattomilla jalkakäytävillä eivätkä nikottele sadevesikouruistakaan sen kummemmin. Renkaille plussaa myös pikakiinnityksestä: keskeltä painamalla ne saa naksautettua irti nopeasti ja helposti. Tämä on tarpeen vaunuja autoon pakatessa, sillä vaikka automme ei ole edes pienimmästä päästä niin Happyjen paketti on sen verran iso, että toisen sivun renkaat pitää irrottaa.

Periaatteessa Happyt ovat siis oikein mainiot pelit, mutta mua vaivaa vähän liikaa se pihvelin aisa sekä vaunujen jykevähkö olomuoto plus autoon pakkaamisen hankaluus. Kiitos Jennin vinkkauksen löysin fb:n Lastenvaunuhullut-ryhmän, josta olen imenyt lisää tietoa vaunuista, rattaista ja kaikesta niihin liittyvästä. Taitaa tämä “hulluus” olla tarttuvaa sorttia, sillä olen viettänyt monta imetyshetkeä selaillen iPadilla vaunuihin liittyviä juttuja ja välillä ne ovat tulleet yöuniinkin… Parissa liikkeessä olen ehtinyt pyörähtää testailemassa vaunuja, mutta varsinaista ratkaisua ei dilemmaan ole syntynyt. On tämä kyllä taas todellinen first world’s problem, mutta kun ei vaan voi olla tyytyväinen siihen mitä on. Koska jossain on joku parempi vaihtoehto, vaan mikä ja missä? Harmi kun mistään ei saa vaunuja testiin vaikka viikoksi, jotta voisi ilman suurta rahallista panostusta löytää ne omaan tarpeeseen oikeat.

(Kuvat helmikuulta; ei Turussa ole lumesta ollut tietoa enää pitkään aikaan.)

4.4.2015
15:14

Kahden kuukauden iässä

Tytär 2 kk

Vauva 2 kk
  • Vatsavaivat ovat helpottaneet, tai vaihtoehtoisesti olemme oppineet lukemaan bebeä paremmin. Joka tapauksessa elo on jo huomattavasti valoisampaa!
  • Väläytti ekan hymynsä 5,5-viikkoisena ja aika pian sen jälkeen alkoi myös jokeltelu. Juttua riittää erityisesti a) aamupäivällä b) hoitopöydällä.
  • Äitiyspakkauslaatikko on vaihtunut pinnasänkyyn, sillä tyttö vehtasi itsensä usein kiinni laatikon seinään. Toisinaan heräsi itkien, kun oli otsa vasten pahvia… :D
  • Vuorokauden unimäärä keskittyy edelleen yöhön, 5-8 h kerrallaan. Aamuisin unta riittää, päivisin sitten miten sattuu malttamaan.
  • Täysimetyksellä edelleen, välillä syö samaa tavaraa pullosta mikäli äiti huitelee jossain.
  • Käyttää koon 2 vaippoja, Natya ja Muumia enimmäkseen. Myös kestovaippoja on nyt käytetty enemmän, lähinnä kotosalla.
  • Kastettiin Kalevalanpäivänä. Etunimeksi valikoitui lopulta yksi niistä ihan ekoista vaihtoehdoista ja toinen nimi tulee suvusta, sama kuin mun isän äidillä oli.
  • On ollut ekaa kertaa päivän hoidossa mammalla (eli mun kotikotona). Lisäksi kummitäti on ollut pari kertaa lapsenvahtina meillä kotona joitakin tunteja.
  • On pantannut kakkaa pisimmillään 16(!!) päivää. Kävimme kolmesti vyöhyketerapiassa, minkä jälkeen suoli on toiminut hieman useammin, mutta edelleenkään kakkavaippoja ei tarvitse läheskään päivittäin vaihdella.
  • On tehnyt ekan pidemmän matkansa, Tampereelle aivan 2 kk -päivän tienoilla.
  • Sai ihkaoman makuupussin, kun uuden äitiyspakkauksen pussi löytyi mukavaan hintaan Finlaysonin poistopäiviltä.
  • 56 kokoiset vaatteet ovat vihdoin sopivan kokoisia ja pienimmistä oli jo luovuttava.
  • Pituus 56 cm (49 cm), paino 3990 g (2930 g).
3.4.2015
18:10

Mitä kissa tuumasi, kun vauva tuli taloon

Viime elokuussahan meistä tuli kissatalous, kun hassu ryijyturkkinen Barbi asettautui taloksi. Kissarouva tarvitsi ensisijaisesti väliaikaisen majapaikan kasvattajan uusien pentueiden tieltä, mutta optiona oli ettei Barbin tarvitsisi enää muuttaa pois. Tämä siksi, ettei etukäteen voinut tietää miten a) kissoille normaalisti yliherkkä puolisko reagoisi ja b) 7-vuotias lapsiin tottumaton kissa suhtautuisi tulevaan perheenlisäykseen.

Peiton alla on hyvä olla

Miehellä ei edelleenkään ole ilmaantunut minkään sortin allergisia oireita, ilmeisesti devonien karva ja/tai hilse on jotenkin erilaista ja vähemmän allergisoivaa. Näin kissaihmisenä huokaisin helpotuksesta, sillä nyt tiedän ettei meidän (ainakaan toistaiseksi) tarvitse olla ja elää ilman karvatassua kotona. Barbi on tosiaan aika herkkä persoona ja lokakuussa se oli hetken selvästi stressaantunut, kun samaan syssyyn osui mun babyshowereiden hälinä sekä keittiöremontin aloitus. Onneksi sain vinkin Feliway-feromonituotteista ja pistorasiaan hankittu haihdutin auttoi nopeasti, Barbi rauhottui silminnähden eikä saanut mitään kummempia sätkyjä edes remontoinnista lähtevistä äänistä.

Loppuraskaudesta Barbi nukkui suunnilleen kaikki yöt mun kyljessä kiinni, sänky tuntui välillä varsin ahtaalta kun en yöllisen vessareissun jälkeen raaskinut siirtää uinuvaa kissaa vaan koitin jotenkin pujotella itseni sinne miehen ja kissan väliin. Ei niin helppoa loppuraskauden valasta muistuttavan olemuksen kanssa… Viimeisenä yönä ennen synnytyksen käynnistystä Barbi ei enää tullut viereen ja sairaalasta vauvan kanssa kotiuduttuani sitä ei ole öisin makuuhuoneessa näkynyt. Vauva on siis saanut nukkua rauhassa eikä meidän ole tarvinnut pelätä, ettäkö kissa tunkisi vauvan viereen nukkumaan tai mitään sellaista.

Kurkottaa, kurkottaa

Vauvaa kohtaan kissa ei näytä tuntevan sen enempää kiinnostusta, toki välillä käy nuuhkimassa mutta siirtyy äkkiä kauemmas mikäli beben raaja vähänkään heilahtaa. Ensimmäisten viikkojen aikana kun istuin keskellä yötä sohvalla vatsavaivojaan itkevää vauvaa rauhoitellen, Barbi nökötti lähistöllä ja katseli myötätuntoisen oloisena kuin sanoen että kyllä se siitä. Missään vaiheessa kissa ei ole itkuista tai huudoista ollut moksiskaan, ennemminkin saattanut tulla viereen ihmettelemään onko pienellä kaikki hyvin. Vähän niin kuin isosisko. ;)

Kissan ja vauvan yhteiselossa ei siis ole ollut ongelmia eikä näin ollen Barbin palauttamista edelliseen kotiinsa ole ollut tarpeen edes harkita. Barbi käyttäytyy pääsääntöisesti todella nätisi, ei ole hyppinyt vaunuihin tai hoitopöydälle eikä edes turvakaukaloon, vaikka se on aina lattian tasossa. Aikamoinen ahmatti kooltaan pienestä (n. 3 kg) katista on kyllä tullut, ruokaa uppoisi loputtomasti ja lattioita pitää aina nuohota pudonneen ruuanmurun toivossa.

Aamuisin on välillä kevyt korvia hajottava konsertti, kun sekä bebe että kissa vaatii ruokaa kovaan ääneen. Kumpikin onneksi rauhoittuu saatuaan murua rinnan alle. :D Joskus Barbi tulee syliin vauvasta huolimatta, mutta useimmiten odottaa että vauva on unilla omassa sängyssään – tai kaivautuu puoliskon hupparin sisään, mikäli siihen on mahdollisuus.

Barbin seikkailuja lisää Instagramissa hashtagilla #barbithecat.

3.4.2015
13:51

Nimijuhlat meidän malliin

Tyttäremme ristiäisiä vietettiin helmikuun lopussa, Kalevalanpäivänä. Päivä valikoitui ihan sillä, että toiveissa oli lauantaipäivä sekä kaste Mikaelinkirkossa, ja asiaa tiedustellessani kuukautta aiemmin oli kolmena tytön kaksikuukautispäivää edeltävänä viikonloppuna ainoa jäljellä oleva lauantaiaika tuolloin. Helppo päätös siis.

Keittiöremonttihan meillä oli kirkkoa varatessa vielä vähän vaiheessa, mutta mies lupasi että keittiö on helmikuun loppuun mennessä valmis ja kahvittelut voitaisiin pitää kotona. Hyvä hyvä, myhäilin tyytyväisenä. Ei varmaan tarvitse sanoa, että varsin tiukille meni? Mutkia tuli tottakai matkaan ja viimeistelyt jäi tekemättä, viimeiset remppatarvikkeet kannettiin varastoon juhlapäivän aamuna. Koko ristiäisviikko oli muutenkin aikamoista hulabaloota, miehelle osui iltavuoroviikko ja itse vietin kaiken vauvalta liikenevän vapaa-ajan siivoten ja järjestellen. Yllättävän aikaa vievää muuten, kun tilaa ei ylenmäärin ole ja halusin löytää kamoille oikean paikan heti enkä vain tunkea jotain sinne ja jotain tuonne.

Kastemalja

Kiitos lähipiirin avun onnistuimme saamaan kämpän jotakuinkin kuosiin ja ehdimme kirkkoon vain hieman myöhässä. Seisoimme kaikki kirkon etuosassa kastemaljan ympärillä kaaressa, me vanhemmat maljan toisella puolen ja kummit toisella puolen. Tilaisuus oli ihan perus: alkuun yhteislauluna Suojelusenkeli, sitten pappi puhui ja lapsi sai kasteen, lopuksi vielä virsikirjasta Ystävä sä lapsien. Sinänsä kaikki meni ihan ok, mutta vähän mua huvitti mm. papin pienoinen takeltelu puheissaan sekä yhteislaulun epävireisyys. :)

Vasta kastettu

Neiti sai kasteensa mekossa, jossa on parikymmentä vuotta sitten kastettu miehen kumpikin sisko. Mekossa oli onneksi valkoinen rusetti-/nauhahässäkkä valmiina niin ei tarvinnut ruveta vaihtopuuhiin, lasten värikoodaus ärsyttää edelleen suuresti (sanoo hän, jonka lapsella oli juuri eilen pinkkipohjainen body ja pinkit sukat… Mut hei, pinkki on ihan eri asia kuin vaaleanpunainen!) ja jos nauha olisi vaihdettu, se olisi ollut kirkkaankeltainen, oranssi tai muu ns. neutraali väri. Päivänsankari ei paljoa tapahtumasta perustanut, alkuun pälyili hivenen epäluuloisena ja todettuaan tilanteen turvalliseksi simahti kummitädin käsivarsille. Itse juhlista hän ei välittänyt senkään vertaa, vaan tuhisi täydessä unessa läpi kemujen.

Kirkosta siirryimme meille kotiin ristiäisvirvokkeille. Vieraita oli paikalla noin kaksikymmentä, mikä osoittautui aika maksimiksi meidän 66 neliööön ainakin näin, kun pääasiassa hengaillaan akselilla keittiö-olohuone. Tavallaan siis hyväkin, etteivät kaikki kutsutut päässeet tulemaan… Harmittelin etukäteen kun ei tilan puutteen takia voinut kutsua kaikkia keitä olisi halunnut (eikä esim. seurakuntakoti houkutellut juhlapaikkana), mutta loppupeleissä ristiäispäivän härdelli oli sellaista, että kivempi varmasti kutsua porukkaa kylään myöhemmin ihan muuten vaan.

Kahvipöydän antimia

Ei liene yllätys sekään, että tarjoilujen kanssa tuli järjetön kiire. Alkuperäinen suunnitelmani tarjoilujen sijoittamisesta piti hylätä, joten pikaratkaisuna kupit katettiin ruokapöydälle ja syömiset haettiin keittiön väliaikaiselta sivupöydältä. Olin myös ajatellut ottaa kuvia kaikesta omiin arkistoihin, mutta eihän siinä hässäkässä mikään sellainen onnistunut. Yllä olevan kuvan nappasin, kun monet olivat jo hakeneet purtavaa ja nyt huomasin, että tuostahan puuttuu kokonaan siskon tekemät Hopeatoffee-tikkarit. Aiemmassa viikkokuvassa ne sentään vilahtavat.

Kakun sijaan oli mustavalkoisissa (Miss Etoile) ja keltavalkoisissa (House Doctor) pahvikupeissa omenamuffinsseja, joiden päällä oli supermakea kuorrutus plus strösseleitä. Kakkuset jäivät turhan mataliksi, kun en ehtinyt etukäteen testata miten paljon ne nousevat… Kehuja ne kyllä keräsivät, että eivät kai sitten hullumpia olleet. Makeaa oli vielä kirjainpikkuleipien muodossa, prosessiin tarvittiin parit kirosanat mutta äiti sai kuin saikin leipaistua sopivan määrän kirjaimia pöytään (koska itse en ehtinyt sitäkään). Suolaista puolta edusti cocktailpiirakat (pakasteesta) ja munavoi sekä siskon puoliskon viime hetkellä kasaan kääräisemä kasvispiirakka, jota olisi epäilemättä mennyt paljon enemmänkin.

Hässäkkää siis riitti eikä kaikki todellakaan mennyt kuin Strömsössä. Pääasia kuitenkin, että kemut tuli pidettyä ja jälkikasvumme sai virallisesti nimen + kolme mahtavaa kummia. :)

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Hääpäiväkuva Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Nosh Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma
Scroll Up