AvainsanaVauva talossa

Viikko 37: Kävimme suvun naisporukalla (+ kummipoika Hippo) Habitaressa ihmettelemässä.

Viikko 38: Tyttö on keksinyt, että pitäisi aamuisin päästä samalle ruoka-astialle kissan kanssa.

Vauva 8 kk

• Ei enää vain pällistele kissaa, vaan yrittää päästä lähempään kontaktiin. Esimerkiksi aamuisin Barbin mutustaessa raksujaan voi vähän käydä nykäisemässä selkäkarvoista (nätisti silittäminen on vielä hieman opetteluvaiheessa).
• Vierastaa vaihteeksi vähemmän, joskin neuvolassa paras paikka on edelleen äidin sylissä. Sama juttu väsyneenä ja juuri heränneenä.
• Lelulempparit ovat pysyneet aika lailla samoina, mutta monesti leluja kiinnostavampaa on kaikki muu: kengät eteisessä, iskän tietokone, Barbin lelut, poljinroskis keittiössä, äidin ompelukassi. Ja kiellettäessä sitten kiljahtelee harmistuneena.
• Tykkää paperihommista. Keräykseen menevät paperit, tarpeeksi alhaalla hyllyssä olevat paperit, äidin sisustuslehdet, muut satunnaiset lehdet… Parasta on tietysti repiä paperi pienemmiksi paloiksi ja välissä vähän myös maistella repaleita.
• Hippasen 7 kk-päivän jälkeen keksi miten istutaan ja siitä asti lattialla oleminen onkin pääasiassa ollut konttaamista tai istumista. Toistaiseksi istuma-asento on usein oikea jalka pyllyn alla, mutta perus jalat eteenpäin -asento luonnistuu sekin.
• 7,5 kk iässä nousi yhtäkkiä eräänä iltana isin datauspisteen vieressä seisomaan ja seisoskeli siinä sen näköisenä kuin asiassa ei olisi mitään uutta tai ihmeellistä. Muutaman päivän kuluttua alkoi harjoitella seisomista enemmänkin ja pari kertaa on nyt tapaillut vähän askeleitakin. (Kääk, misonmunvauva??!)
• Nukkuminen on hivenen rauhoittunut, tosin alkuyöstä ja/tai yöllä heräilee usein kerran-pari itkemään. Tahtoisi nukahtaa tissille, mutta sitten taas vaippa täyttyy turhan nopeasti ja aamun viimeiset tunnit täytyy kitistä märkää vaippaa, vaikka selvästi tahtoisi vielä hetken nukkua… Siispä äiti on pyrkinyt unenpöpperöstään huolimatta rauhoittamaan tilanteen ilman tissitainnutusta, vaikka se kestääkin pidempään.
• Rakastaa puuroa! Päivään kuuluu aamu- ja iltapuuro, kokeiltu on niin kaura-, ohra-, ruis-, neljänviljan- kuin tattaripuuroakin. Puuromonsteriin uppoaa helposti kulhollinen viimeistä pisaraa myöten eivätkä vanhemmat voi kuin ihmetellä, mihin se puuro oikein häviää.
• Sairasti ensimmäisen flunssansa ja ilmeisesti tartutti räkätaudin isiinkin. Sairastelu osoitti, että inhoaa keittosuolatippoja sekä nenäimuria – protestointi oli välillä niin kovaa, että olisi tehnyt mieli laittaa korvatulpat omiin korviin… (Ja pyytää naapureilta anteeksi.)
• Osaa päristellä suullaan ja nähtyään tämän videon muutamaan otteeseen prosessoi asiaa pari päivää, kunnes seurasi perässä. Sekös jaksaa vanhempia naurattaa! :D
• Kävi kolmannen (ja tältä erää viimeisen) kerran fysioterapiassa. Tällä kertaa jäi itkut itkemättä, sen sijaan bebe esitteli fyssarille about kaiken mitä osasi ja vähän enemmänkin (otti ekat haparoivat askeleensa siellä). Fyssari katseli käyriään ja tuumasi, että tyttö vastaa liikkumistaidoiltaan 10 kk ikäistä. Aikamoista!
• Hampaita ei ole tullut uusia läpi, mutta säännöllisin väliajoin on suussa tekee selvästi kipeämpää. Kulmahampaat ylhäällä ilmeisesti vaivaavat, saisivat jo vihdoin tulla läpi.
• Hiukset kasvavat kohisten ja päälaelle on muodostunut suloinen töyhtö. ♥
• Kotona kestot ja yöllä + reissussa kertsit (koko 4) -meiningillä jatketaan. Myllymuksujen taskut ovat tosin alkaneet falskata sen verran usein että ihan ärsyttää, täytynee testailla erilaisia imuja tai ehkä jopa ruveta kokeilemaan muita merkkejä. Yksi Bumgenius meillä on, isohko paketti mutta ei ole muistaakseni kertaakaan falskannut.
• Koon 62 vaatteita ei enää montaa ole käytössä, 68 on se sopivin tällä hetkellä. Pienimpiä 74-kokoisia releitä on kaivettu esiin.
• Pituus 68,4 cm (49 cm), paino 7325 g (2930 g).

Viikko 35: Mini sai ekan räkätautinsa ja onnistui tartuttamaan miehenkin.

Viikko 36: Kavereiden kissa Pate haaveili ulkomaailmasta (tai paljusta).

Keväällä pian ääneen sanottujen vaunupohdintojen jälkeen asia alkoi vaivata ihan tosissaan ja vauvan tankatessa tissillä ahmin netistä vaunuja koskevia keskusteluja. Niin siinä lopulta kävi, että käynti Lapsimessuilla sinetöi päätöksen eikä mennyt viikkoakaan, kun meille jo saapui seuraavat kulkupelit. Olin ennestään varsin nihkeä Emmaljungaa kohtaan, jotenkin kyseinen merkki tuntuu olevan niin överihehkutettu että ihan ärsytti. No, tietäähän sen mikä logo uusien kiesien kylkeä koristaa… Kun kerran kalustoa lähdettiin päivittämään, piti toki löytää the vaunut ettei kohta tarvitsisi taas olla vaihtamassa.

Kävin parissa lastentarvikeliikkeessä tutkailemassa ja kokeilemassa eri vaihtoehtoja, joista hylkäsin suorilta ne jotka eivät tuntuneet ns. käteen sopivilta. Olin edelleen neljän kiinteän pyörän kannalla, mutta kaikki mallit tuntuivat järjettömän isoilta. Sitten satuin pyöräyttämään käsissä jotain aivan muuta kuin mitä ajatuksissa oli: pieni ja niin ketterä Emmaljunga Viking, jonka jälkeen kaikki muut tuntuivat entistä mohlommilta.

Ilmakumirenkaiden ystävälle kuitenkin hassut Ecco-renkaat tökkivät, samoin kuppi-istuin tulevaa ratasvaihetta ajatellen. Messuilla myyjä osasi kertoa, että juu kyllähän Vikingiä saa myös ilmakumiversiona (en tajua miksen saanut samaa tietoa liikkeessä, vaikka pohdin ääneen myyjälle juurikin tuota rengaskysymystä!) ja olipa siellä mallikappalekin sopivasti. Ei varmaan tarvitse sanoa, että rullailtuani päivän messuilla Vikingien rinnalla jättimäisten Happyjen kanssa olin aika innoissani!

Sain messuilta mukaani aleläpyskän, jonka ansiosta intouduin hankkimaan saman tien myös Emmaljungan oman, malliin passelin sadesuojan sekä keltaisen vaihtokuomun. Myöhemmin tosin opin muilta “hulluilta” (= Lastenvaunuhullut-ryhmä fb:ssa), että ihan vaan kysymällä saattaa saada kelpo aleprosentteja varsinkin isompaa settiä ostaessa. Me ei tuossa kohtaa ostettu kuin runko ja koppa, kun en vielä ollut ihan varma siitä kuppi-istuimesta. Silloin ensimmäisiä vaunuja etsiessämme toiveeni oli musta runko ja sama toive toteutui onneksi myös Vikingin kanssa, Air-versiota ei muun värisenä edes saa. Kopan värin suhteen arvoin mustan ja harmaan välillä päätyen sitten mustaan – olihan harmaa ehditty jo testata Happyjen kanssa.

Kirkkaankeltainen kuomu sopii muuten täysin mustien vaunujen kanssa kuin nenä päähän! Muutaman kerran joku vastaantulijakin on huikannut, että onpas ihanat vaunut. Sen sijaan vähän ehkä jopa noloa kevään viimoissa oli se, että mun eniten käyttämä ulkoilutakki mätsää just eikä melkein yhteen kuomun kanssa… :D No, ainakin olin epäilemättä ihan näkyvä tapaus liikkuessani vaunuilla harmaalla sadekelillä.

Vaan ei kaikki ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen: Happyjen jättimäiseen tavarakoriin tottuneena Viikkarien tavarakori tuntui suorastaan pieneltä. Yllättävän kivasti se kuitenkin imaisee tavaraa sisäänsä eikä asia ole vaivannut enää alun hämmennyksen jälkeen. Myös jarruun totuttelemisessa oli opettelunsa, muovinen läpyskä vaikutti hivenen heppoiselta Happyjen “kokopitkään tikkuun” verrattuna.

Rungossa on kiinni muovilipare, jonka avulla paketti pysyy varmemmin kasassa esim. autossa. Sinänsä kätevää – paitsi varsin hölmöä on se, että lipareen liikuttaminen aiheuttaa runkoon epämääräistä jälkeä. Jotkut kuulemma irroittavat sen kokonaan, mutta mä olen toistaiseksi antanut olla paikallaan ja jättänyt vain käyttämättä.

Emmaljungan sadesuojan hinta vähän kirpaisi ottaen huomioon, että Happyissa meillä oli alelaarista löytynyt kympin suoja. Käytettävyydeltään Ej:n oma suoja on kuitenkin osoittautunut nappiostokseksi: istuu täydellisesti ja läpinäkyvä ns. myrskyikkuna on todella kätevä vaikkapa sateesta kauppaan mentäessä. Vaunukoppa on pysynyt kuivana kovassakin sadekuurossa, tosin ikkunaa räpeltäessä välistä saattaa tipahtaa pisara tai pari sisäpuolelle.

Alkuun en käyttänyt vaunuverhoa lainkaan, kun jotenkin se ei tuntunut asettuvan nätisti. Kopan reunassa ei kuitenkaan ole minkään sortin lippaa, joka suojaisi auringolta, niin piti sitten änkeä verho paikoilleen. Happyihin se sopi mainiosti, mutta Vikingin kopassa on paksuhko reuna, jonka yli verhorenkaita joutuu vähän venyttämään. Toki näin myös renkaiden aukko venyy verhon ollessa pitkään paikallaan, mä en ainakaan jaksanut joka kerta räpeltää sitä uusiksi vaan siinä se useimmiten olla möllötti. Poikkeuksena ylhäällä keskellä oleva, siihen kohtaan kun ei kopan kahvan takia saa rengasta edes kikkailtua mitenkään kovin tukevasti.

Kopan mukana tullut musta kuomu on pääasiassa saanut levätä paketissa, mutta jonkun aikaa alkukesästä se oli kyllä käytössä. Auringonvalo oli silloin jotenkin niin kirkas, että ulos lähtiessä pirpana siristeli silmiään vaunukopassa, joten siinä oli hyvä sauma testata mustakin kuomu. Hauskaa oli se, miten yhtäkkiä tuntui kuin olisi saanut kokonaan uudet vaunut! Sama efekti voisi tietysti olla myös vaunuverholla, helposti siis saa vähän piristystä vaunuarkeen.

Mietin keväällä olenko ihan hölmö, kun en jaksanut kitkutella Happyjen kanssa siihen saakka, että vauva osaisi istua ja yhdistelmät voisi vaihtaa esimerkiksi kuomurattaisiin. Turhaan, sillä olen sittemmin huokaissut useaan otteeseen puoliskolle, että ihanaa kun vaihdettiin näihin. Vikingeillä on todella kätevä liikkua melkeinpä missä tahansa: kaupassa kääntyvät pienessäkin välissä, bussissa eivät vie tolkuttomasti tilaa, hisseihin mahtuvat helposti sisään. Meidän auton takakonttiin paketti kopalla on juuri tarpeeksi pieni, ettei mitään tarvitse irrottaa. Kaikin puolin erinomaiset citykärryt siis!

Muutama risu on toki myös annettava. Viikkarit kulkevat mielestäni hivenen töksähtelevästi eikä Happyjen pehmeästä menosta ole tietoakaan. Kuomun tykkään olevan Happyissa parempi, joskin se on kooltaan massiivisempi ja mallikin aivan erilainen kuin Vikingin kopan kuomu. Maaseudun epätasaisilla teillä tai lenkkivaunuina Vikingit eivät ehkä ole parhaimmillaan, mutta sellaiseen käyttöön voisi tietysti ollakin sitten toisenlaiset kulkupelit… ;)

Viikko 33: Jälkikasvun ensikosketus huvipuistoon Särkänniemessä.

Viikko 34: Pupun paijausta Turun Messuilla.