AvainsanaYstävät

Ei oikeesti, vuorokauden tunnit ei meinaa millään riittää! Koko ajan hullu hässäkkä päällä ja kymmenen rautaa yhtä aikaa tulessa. Jonkun verran sentään olen ehtinyt nukkua öisin, mutta syöminen on jäänyt vähemmälle – tajusin tänään ettei me olla käyty koko viikkona kunnolla kaupassa ja nyt on jo torstai. Jääkaapissa ei kyllä paljon muuta olekaan kuin valo, leipää onneksi on pakastimessa ja jotain pussipastojakin pari kaapissa. Jos vaikka tänään saisi aikaiseksi kokata jotain pientä iltapurtavaa?

Palataanpa viikonloppuun, jolloin tuli syötyä vaikka mitä. Lauantaina ajeltiin siis alkuillasta Saloon siskon luokse, jossa illan ohjelmassa oli tupaantuliaiset eli toisin sanoen vaihtelevan kokoinen lössi ahtautuneena runsaan 30 neliön yksiöön. :) Pöytä notkui naposteltavaa, olipa sisko väsännyt kylmäsavulohirulliakin. Mulla on aina ollut epäilys kylmää kalaa kohtaan, mutta noita rullia popsin pari – vaikka en kyllä osaa sanoa tykkäänkö vai inhoanko. Hyvin tekivät rullat vieraiden kesken kauppansa joka tapauksessa. Snapsiakin otettiin hieman, kuvan violetin liköörin sisko sai lahjaksi ja sitä piti heti testata. Aika makeaa eikä mulla kyllä mennyt koko snapsilasillinen alas, mutta kolan kanssa miksattuna toimi paremmin kuin hyvin.

Ohjelma koostui boolin ja napostelun lisäksi iloisesta puheensorinasta (Nokia-jutuista förstås) ja muutamista Guitar Hero -matseista. Kuviakin räpsittiin innokkaasti, mm. mun kamera oli yhdessä vaiheessa varmaan tunnin erään pojan käsissä kun tämä ihastuneena testaili eri toimintoja. Kaupungilla muistin nakittaa kultsin kameran taakse nappaamaan kuvan mun asusta, nimeltään päälläni nähty kokonaisuus oli blogioksennus. Arvaako joku mistä tällainen nimi?

Iltaa jatkettiin “Pulpukassa” (en muista mikä sen mestan nimi oikeasti on), jossa heti alkuun törmäsin yläasteajoilta tuttuun poikaan. Ei olla varmaan viimeiseen viiteen vuoteen osuttu missään kohdakkain, ihan hullua miten pieni maailma taas onkaan. Baarissa oli porukkaa ihan mukavasti, saatiin onneksi vallattua porukallemme loosi ettei tarvinnut koko iltaa seisoskella. Musiikki oli just niin huonoa, että se oli hyvää – ja erittäin tanssittavaa siis. Tyttöjen kanssa kulutettiin tanssilattiaa ahkerasti, paljon ihania 90-luvun hittejä ja vähän jotain uudempiakin. Niin ja pääsinpä kerrankin tanssimaan hitaan biisin kullan kanssa! Hitaat tuovat mulle aina mieleen ala-asteen hipat, joissa viidennellä ja kuudennella luokalla kohokohta oli se jos pääsee tanssimaan hitaita jonkun kivan pojan kanssa. Pikkuisena kolmas- ja neljäsluokkalaisenahan hippojen päätarkoitus oli tietysti buffetin tarjonta. ;)

Nukkumaan selvittiin mutkien kautta joskus viiden jälkeen aamuyöstä, onneksi yö oli lämmin eikä tullut kylmä uinuvassa kaupungissa pyörien. Puoliltapäivin oltiin jo hereillä, ja yhden maissa pöydälle illan jäljiltä jääneet kalja- ym. pullot olivat vaihtuneet herkulliseen brunssiin. Ehdottomasti paljon parempi vaihtoehto kuin mättää heti herättyään naamaansa jotain rasvaista hesepullaa! Nyt kyllä alkaa maha kurnia, kun katsoo tuota kuvaa… Univelkaa viikonlopulta jäi aika reippaasti, sunnuntai-illalla olikin sitten parin tunnin päiväunien jälkeen ihan katujyrän alle jäänyt olo. Seuraavana yönä uni tuli nopeasti enkä edes heräillyt yöllä, kuten mulla usein on tapana.

Kiitokset siskolle hauskoista kekkereistä!

(Baarikuvan taisi nappaista K, muut ovat itse ottamiani.)

Tampereen reissu meni oikein mukavasti, mitä nyt reissussa olisi voinut viipyä pari päivää kauemminkin. Ajettiin ensin Tampereen keskustaan, jossa käytiin parissa kaupassa sekä syömässä Koskikeskuksessa. Osuttiin paikalle just siihen aikaan, että nähtiin Tampereen lukioiden penkkarirekat huristelemassa Hämeenkadulla. Oli ihan järkyttävän kylmä eikä kyllä käynyt kateeksi rekkojen lavalla pomppivia abeja! Aika samanlainen keli silloin vuosia sitten oli, kun itse vietin aikaa penkkarirekan lavalla tiikeriksi pukeutuneena.

Keskustassa sain tehtyä pari hankintaa, jotka ovat olleet mielessä jo jonkin aikaa, mutta niistä mahdollisesti joskus myöhemmin. Tänä viikonloppuna tuli muutenkin vingutettua korttia, kun eilen tuli myyntiin Sonia Rykiel pour H&M -neulemallisto, josta löytyi pari helmeä… Mutta niistä tosiaan joskus toiste. Tampereen keskustasta ajettiin Akkikin luokse, jossa vietettiin loppupäivä. Yksivuotias Onni joutui taas kerran kameranlinssin eteen useaan otteeseen, ja muistikortille tallentui mm. tällaista:

Alkuun vieraat kasvot vähän epäilyttivät poikaa, mutta hetken päästä olikin käynnissä jo kunnon show. :) Ilta meni äkkiä jutustellessa ja Onnin puuhailuja seuratessa, Onnin nukahdettua syötiin Akkikin miehen tekemää herkkuruokaa. Opiskeluaikoina kävin usein kyläilemässä Akkikin ja P:n luona heidän vanhassa kämpässään ja hyvin usein mussutettiin iltapalaksi rasvakeittimessä tehtyä ruokaa: kanaa, mozzarellatikkuja, ranskiksia, jalapenoja jne. Rasvaista mutta ah niin hyvää!

Tällä kertaa illan menu koostui kanasta tulisessa kastikkeessa, ranskalaisista, mozzarellatikuista, porkkanatikuista sekä majoneesista ja aurajuustodipistä, jälkiruuaksi oli mutakakkua jäätelön ja mansikoiden kera. Aivan järjettömän hyvää! Aterian jälkeen maha oli niin pullollaan, että hyvä kun pystyi olemaan. Silloin tuntui ettei tarvitse syödä moneen päivään, mutta yllättäen seuraavana päivänä oli taas nälkä – myöhään illalla tosin vasta.

Perjantaiaamulla lähdettiin ajoissa ajelemaan kohti Alastaron moottorirataa, jossa pidettiin Porin Prikaatin saapumiserän I/10 valatilaisuus. Tuuli puhalsi kylmästi ja teki kelistä todella kirpsakan, mekään ei viitsitty koko valaa seisoa ulkona kuuntelemassa vaan käytiin välillä lämmittelemässä ratakahviossa. Vala oli siitä erikoinen, että alokkailla oli yllään lumipuvut eikä valaa vannoessa otettu lakkia pois päästä vaan huppu pysyi päässä koko ajan. Tilaisuuden jälkeen mentiin vielä Huovinrinteellekin, käytiin moikkaamassa kullan palveluksensa tammikuussa aloittanutta kaveria ja lisäksi vietettiin pari tuntia rakkaassa Viestikomppaniassa. Paikalla oli enemmänkin meitä II/08 reserviläisiä, oli hauska nähdä sakkia pitkästä aikaa! Väliaikaisessa sotkussa ei käyty lainkaan, mutta pihalla olevasta sotkuautosta käytiin hakemassa kahvia ja munkkia. Jossain vaiheessa pitäisi kyllä saada järkättyä jotain häppeningiä, että saisi koottua inttiporukkaa kasaan ja tehtyä yhdessä jotain.

The Sounds – Crossing The Rubicon [2009]

Terkut Jyväskylästä! Reissu meni oikein mukavasti, mitä nyt autossa välillä vähän väsytti ja/tai oli levotonta juttua, mutta niinhän meillä kullan kanssa aina. Perjantaina ajettiin Vaajakosken (iskä vannotti tuomaan tuliaisia Pandalta) kautta yöpymispaikkaan eli ystäväni T:n ja tämän tyttöystävän luokse. Tankattuamme itsemme pizzalla lähdettiin kohti keskustaa, alkuillasta oltiin sovittu tapaaminen opiskeluporukalla Hemingway’siin. Siellä istuskeltiin hyvä tovi, muutamat kaljatkin juotiin. Itse tosin tyydyin vain yhteen, joskin pieni pullo hedelmäistä ranskalaista olutta oli juuri passeli juoma syksyiseen perjantai-iltaan. Ennen porukan hajaantumista omiin menoihinsa pelattiin vielä vajaa tunti biljardia, erilaisilla kokoonpanoilla ja erilaisilla säännöillä.

Oltiin takaisin T:n ja K:n luona jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä, hetken aikaa siinä juteltiin kunnes painuttiin kaikki haukotellen unten maille. Lauantaiaamulla heräiltiin ajoissa, T & K olivat lähdössä Kuopioon ja mekin oltiin menossa kaupungille pyörimään ennen kotiin lähtöä. Verrattuna parin vuoden takaiseen Muotipäivät tuntuivat kasvaneen, tai ainakin happeningia näytti riittävän sekä perjantaina että lauantaina. Kulta ei pahemmin muotijutuista ja kaupoissa kiertelystä innostunut – ei mikään yllätys ;) – enkä viitsinyt poikaa loputtomiin rääkätä. Käytiin muutamassa liikkeessä ja katsottiin joku muotinäytös ennen kuin siirryimme Foodiin lounaalle. Kanaleipä oli herkullinen, aivan kuten viime vuonnakin. Mahat täynnä herkullista sapuskaa oli hyvä sanoa heiheit Jyväskylälle ja suunnata auton keula kotimatkalle.

Kuvissa esiintyvä suloinen otus on Batman, T:n ja K:n viiden kuukauden ikäinen pikkukissa. Batman jaksoi olla utelias, seurallinen ja leikkisä koko vierailumme ajan – mm. aikaisin aamulla havahduin siihen kun kisuherra loikkasi vuodesohvan laidalle ja jäi siihen tuijottamaan. Kovin oli kuvauksellinen kissa, välillä näytti oikein poseeraavan kameran räpsyessä.

Tänään vietiin ensimmäinen muuttolasti uuteen kotiin, huonekaluja lähinnä. Makuuhuone on nyt putsattu ja puunattu ikkunaa ja sälekaihtimia myöten, lähipäivinä voidaan varmaan alkaa jo täyttää vaatekaappeja. Huomenna mennään heti aamusta Turkuun, kun kultsilla on C-ajotunti ja mä menen siksi aikaa järjestelemään kotia. Lastasin henkilöauton täyteen keittiötavaraa sisältäviä pahvilaatikoita, joten huominen menee oletettavasti keittiön parissa. Hankittavaa olisi, harmi vain kun rahatilanne on niin kovin nihkeä suurempien hankintojen suhteen. Pari kirjoituspöytää tarvittaisiin ainakin, sellaisia vähän normaalikokoisia pienempiä. Voi kunpa päästäisiin kumpikin töihin, jotta voitaisiin hommata tarpeellisia juttuja uuteen kotiin! Mutta no can do, toistaiseksi on elettävä näillä mitä nyt on.

P.S. Sokerista, kukkasista -blogissa on menossa arvonta.

Jahas, mun nettiyhteys näköjään katkaistiin justiinsa kun oli tarkoitus päivittää blogi. Tiesin kyllä, että sen oli tarkoituskin katketa tänään, mutta oletin sen tapahtuvan puoliltaöin enkä jo yhdentoista jälkeen. No can do, kirjoitetaan tämä siis offline ja lisätään blogiin heti linjoille päästyä. Onneksi menen huomenna kotikotona käymään.

Piti jo viikonloppuna päivitellä, mutta aika näköjään katosi johonkin. Tehdään siis jälleen aikamatka pari päivää taaksepäin viime perjantaille, jolloin reissattiin porukalla Tampereelle hurvittelemaan. Perille päästiin joskus puoli yhden maissa, saatiin auto ja Cebari parkkiin – sitten ei muuta kuin huvipuiston puolelle.

Siskon jengi (= siskon poikaystävä H ja kaveri S) oli lähtenyt vähän edeltä sisälle ja tytöt kieputtelivat jo jossain laitteessa, joten me samoiltiin hetki kullan kanssa edestakaisin kunnes päädyttiin kevyeen aloitukseen (mun toiveesta): Kantti x Kantti -autot sekä Orlochlessin torni, tuttavallisemmin kummitusjuna. Troika tuntui alkuun niin oudolta, että hetken mietin kykenenkö menemään mihinkään sen hurjempaan laitteeseen. :) Keräsin kuitenkin itseni ja heti perään tuli testattua Aikamatto, Jet Star (= vuoristorata) sekä TakeOff, jonka vemputus aiheutti hetkellisen pahan olon.

Ennen kunnollista vauhtiin pääsyäni treffattiin sisko & co, ensin käytiin kullan kanssa keinukarusellissa (miksi ihmeessä sen nimi on Wave Swinger?!) ja sitten mentiin koko lössi Metkulaan nauramaan. Jotenkin sitä vain itsekin taantui 10-vuotiaan tasolle ja juoksi innoissaan huoneesta toiseen, eksyi labyrinttiin ja siirtyi yläkerrasta alas liukumäen kautta.

Mä en ole koskaan ollut kovin kummoinen hurjapää ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun uskaltauduin ihan oikeasti jokaiseen laitteeseen. Tornado oli ehkä se suurin jännitys, mutta sen verran hauskaa oli, että ensimmäisen kierroksen jälkeen ajettiin saman tien toinen perään, kun ei jonoa ollut. Ehkä vähän samaan kategoriaan kuuluivat Trombi ja Half Pipe, jossain määrin myös tämän kesän uutuuslaite Tyrsky.

Edellä mainittujen laitteiden lisäksi tuli vielä Korkkiruuvi, Hurricane, Viikinkilaiva, Tukkijoki ja Vauhtimato (mun suosikki pienenä!) testattua, muissa paitsi Hurricanessa olin ollut aikaisemminkin. Tukkijoessa sai “pikkasen” vettä päälle, viimeisen laskun jälkeen oli kyllä märkä fiilis. Otsatukkakin sai pesun, kuten yllä olevasta kuvasta näkee. Onneksi kesä kuivaa minkä kastelee ja vaatteet olivat kuivat ennen kuin edes tajusi. Ai niin, kävinhän mä kultsin kanssa venelenkillä Taikajoellakin.

Komea letti kaverilla!

Jossain vaiheessa taas erkaannuttiin kahteen porukkaan, heiluttuamme kullan kanssa Half Pipessa kahdesti peräkkäin päätettiin ottaa hetki rauhallisesti ja otettiin (mun pyynnöstä) suunnaksi Lasten Eläintarha. Kierrettyämme kaikki elukat oli kello sopivasti sen verran, että ehdittiin päivän viimeiseen esitykseen Delfinaarioon. Matkalla tuli vastaan H, joka ei ollut niin innostunut kieputuksesta kuin tytöt, ja lähti meidän mukana delfiinejä moikkaamaan. Ihan uskomattomia ne delfiinit kyllä ja aika hurjan kokoisia!

Delfinaarion jälkeen H liittyi taas tyttöjen seuraan ja me vaihdettiin rakennusta aukion toiselle puolelle. Mua on aina tähdet ja avaruus kiehtonut, pakkohan Planetaarion ohjelma Tähdet oli mennä katsastamaan. Ihan mielenkiintoinen puolituntinen, vaikkakin loppupuolella päähän alkoi vähän sattua se kattoshow’n tiiraileminen. Planetaarion alakerrassa oleva Akvaario oltiin kierretty läpi jo aikaisemmin, joten tähtien jälkeen paineltiin taas huvipuiston puolelle. Viimeiset hurvittelut Tornadossa ja Tyrskyssä, minkä jälkeen mentiin vielä porukalla Näsinneulaan katselemaan maisemia.

Sisko, H ja S lähtivät ajelemaan kohti kotia, me kultsin kanssa hypättiin prätkän selkään ja otettiin suunta kohti Tampereen reunamia. Huvipuistoilu oli kieltämättä mitä onnistunein: elokuinen aurinko paistoi mukavan lämpimästi eikä ihmisiä ollut nimeksikään, laitteisiin ei siis tarvinnut jonottaa oikeastaan yhtään. Aika lailla täydellistä! Ilta meni Akkikin kanssa jutellessa ja perheen puuhia seuratessa, Onni oli kasvanut ja oppinut heiluttelemaan itseään, pehmoinen vauvatukkakin oli vaalentunut viime näkemästä. Pitkän päivän jälkeen oli ihana kellahtaa vieraspetiin, uni tuli kyllä todella nopeasti.

Lauantaiaamulla ei pidetty kiirettä heräämisen kanssa, vaan nukuttiin melkein yhteentoista saakka. Muutama tunti vietettiin Akkikin ja Onnin seurassa (Akkikin mies P oli lähtenyt jo aamulla töihin), kunnes lähdettiin syömään American Dineriin. Kulta tahtoi ehdottomasti jättimäisen Original Giant Burgerin, mulle riitti Crispy Chicken Sandwich (ristikkoperunoilla) – sekin tosin oli aivan valtava. Mussutettiin annoksiamme pieni ikuisuus, rasvaista oli mutta aivan järjettömän hyvää. Mä jouduin luovuttamaan ennen lautasen tyhjentymistä, onneksi kullan mahaan mahtui vielä vähän munkin annoksesta. On se kyllä niin epäreilua, että toinen voi vetää ihan mitä tahansa safkaa ihan miten paljon vain eikä liho mihinkään! :P

Ruuan jälkeen hurautettiin mahat piukassa takaisin Akkikille, jossa oli pakko ottaa vähän ruokalepoa. Tarkoitus oli lähteä ajoissa ajamaan kotia kohti, mutta mun maha alkoi sattua niin ettei lähtemisestä meinannut tulla mitään. Seitsemän jälkeen päästiin lopulta liikenteeseen ja mun kotikotona taidettiin olla kymmenen pintaan. Jottei ajaminen olisi ollut liian helppoa pelkän pimeyden kanssa, viimeiset 20 km köröteltiin vesisateessa. Ai että miten ihanan paljon näki tietä, Cebarin valot on ihan varmasti tarkoitettu justiinsa pimeäajoon – NOT! Onnellisesti kuitenkin päästiin perille, vaikka välillä vähän pelottikin miten tässä käy.

Huh, tulipahan selostus. Nyt laitan koneen yöpuulle ja painun itsekin peiton alle. Huomiseksi on taas kaikenlaista ohjelmaa ja pakatakin pitäisi, kun eivät ne muuttolaatikot näköjään itsestään täyty. Tämä viikko menee aika tiiviisti muuttopuuhissa ja seuraavat pari viikkoa punkkaan siellä täällä, kun uuteen kämppään päästään vasta syyskuun puolivälissä. Onneksi kotikotona on tilaa kamojen väliaikaissäilytykseen, joten onnistuu nykyisen kämpän jättäminen jo nyt eikä tarvitse maksella mitään vuokria turhaan.

Amanda Jenssen – Killing My Darlings [2008]

No niin, nyt vihdoin pienimuotoinen katsaus Ruisrockiin mun osalta. Tarkoitus oli lauantaina lähteä ajoissa Ruissalon suuntaan, mutta edellisen TJ0-illan Klubi-reissun seurauksena oli sen verran heikko olo, että lähtö vähän venähti. Stella valitettavasti missattiin, täytyy mennä katsomaan sitä jonnekin muualle joku kerta siis. Festarivaatetusta koristi tietysti Ohi on -tarrat, mun pikkutarra tosin putosi jo alkumetreillä.

Ennen lähtöä ei pahemmin ehditty mitään syödä, joten matkalla käytiin kaupan kautta hakemassa evästä. Patonki ja kebakot katosivat sitten parempiin suihin Reginan keikkaa kuunnellessa. Lähtiessä vielä keli oli semilämmin, mutta iltapäivällä aurinko joutui väistymään sadepilvien tieltä ja ilma viileni turhan paljon. Enkä mä tietystikään ollut tajunnut ottaa mukaan jotain ihan oikeasti lämmintä vaatetta, nimimerkillä vietin koko illan sukkahousuissa… Shortsien kanssa toki, mutta eivät ne kamalasti lämmitä.

Eppu Normaalia kuunneltiin jonkin aikaa, vaikkei kulta enkä mäkään kyseisestä poppoosta sen kummemmin välitä. Samaan aikaan ei kuitenkaan ollut mitään mielekkäämpää tekemistä, joten nurmikolla rötvääminen sai kelvata. Le Corps Mince de Françoisen ja Egotripin jälkeen jäätiin Rantalavan tienoille, jossa mun mielestä esiintyi lauantain parhaat bändit. Kulta kyllästyi sateiseen meininkiin jo ennen kahdeksaa ja lähti toisen meidän porukan pojan kanssa kotiin, joten Tehosekoittimen keikka jammailtiin naiskersanttien kesken. Ehkä noin puoliväliin keikkaa tuli vettä taivaalta, mutta sitten aurinko yhtäkkiä tuli esiin – ja fiilis senkun nousi.

Maa alkoi rannassa muuttua suhteellisen mutaiseksi, mutta sekös olisi menoa haitannut. Tehosekoitin katsottiin kokonaan, minkä jälkeen käytiin kuuntelemassa In Flamesia muutaman biisin verran. Sen jälkeen jälleen Rantalavan maisemiin, kun esiintymisvuoroon tuli yksi pitkäaikaisista suosikeistani eli The Sounds. Kuuntelin keikasta sekä alkua että loppua, välissä kävin pitämässä kaveria kädestä kiinni nännilävistysoperaation verran. ;) Loppuillasta tuli kuunneltua vielä vähän Kotiteollisuutta ja vähän Mewiä, ennen kuin lähdettiin kävelemään pois Ruissalosta.

Rouvat kersantit Tehiksen keikalla vastaostetut, ihkut niittirannekkeet käsissä.

Sunnuntaiaamulla olo oli huomattavasti parempi kuin edellisenä aamuna, onneksi. Väsymys kuitenkin oli hurja, vaikka nukuttiin puolillepäivin saakka. Iltapäivällä olin Turun kesäteatterissa katsomassa Kolme muskettisoturia, mukana oli meidän perhe siskon poikkiksen kera. Ihan hauska näytelmä oli, kannattaa mennä katsomaan mikäli Turun suunnalla sattuu liikuskelemaan.

Eilen illalla ajettiin kullan kanssa mun kotikotiin, jossa päästiin saunaan ja uimaan. Uima-altaan 19-asteinen vesi tuntui juuri sopivan vilpoiselta väsähtäneeseen oloon. Tänään ei tehty mitään kummempia, kunhan lojuttiin ja vähän auteltiin äitin puutarhahommissa. Huomenna aloitan kiivaan työnhakurumban: alkuun hakemukset kaikkiin mahdollisiin rekryfirmoihin ja muihin mahdollisiin, ehkä myös mahdottomiin. Ja sitten pitämään peukkuja, että jotain duunia löytyisi.

Róisín Murphy – Ruby Blue [2005]