AvainsanaYstävät

Perjantaina meillä oli inttiporukan pikkujoulut täällä meillä. Hyvin näköjään 46-neliön kaksioon mahtuu parisenkymmentä ihmistä, hippasen vaan tuli kuuma vaikka makkarin pikkuikkunakin oli tuuletusasennossa. Joka tapauksessa hauskaa oli, ja ihan älyttömän kiva nähdä tyyppejä joita oli viimeksi nähnyt silloin puolitoista vuotta sitten kun kotiuduttiin. Syksyllä kun läheisin tupakaveri muutti pohjoiseen opiskelemaan, niin en ole tainnut ketään intti-ihmistä nähdä sitten helteisten kesäpäivien. No jossain kaupungilla sattumalta ehkä, mutta sitähän nyt ei voi oikein edes laskea.

Kuvamateriaalia en julkaise blogissa tätä yhtä kuvaa enempää, kun en yleensäkään kavereista laita tänne kuvia. Tuossa näkyy pienimuotoiset tarjoilut, jotka väkersin perjantaina ennen vieraiden tuloa. Juustokinkkupiirakka näytti alkuun epäilyttävältä mutta maku onneksi oli loistava, omenapiirakkakin oli herkkua – erityisesti vaniljakastikkeen kera. Piparit leivoin jo torstai-iltana valmiista tuoretaikinasta, niitä jäi aikamoinen läjä vielä. Naposteltavana lisäksi nachoja, salsaa sekä itse tehtyä guacamolea, josta sain kovasti kehuja että hyvää oli. Ne kaupan valmishässäkät onkin ihan kökköjä.

Meiltä iltaa jatkettiin Forteen, jonne kerrankin suurin osa porukasta jopa päätyi. Hauskaa oli sielläkin, enpä edes muista milloin viimeksi olisin Turussa ollut baarissa pilkkuun asti. Baarista meille tuli vielä pari tyyppiä, itse valvoin lopulta aamukahdeksaan löpisten juttuja taivaan ja maan väliltä yhden kaverin kanssa. Enkä sittenkään ehtinyt nukkua kuin muutaman tunnin kun jo heräsin, ja koska ei väsyttänyt tai ollut mitenkään huono olo niin ilmoitin sitten töihin tulevani iltavuoroon kun siellä oli työntekijöistä vielä pulaa. Sitä päätöstä saatoin hieman katua jossain vaiheessa, mutta kunnialla selvisin työvuoron loppuun – ja tulin onnellisena kotiin nukkumaan.

Perjantaina vietettiin siis iltaa Salossa Halloweenin ja örinäkeikan merkeissä. Kuvamateriaalia riittäisi taas useampaankin postaukseen, kahdella mennään tällä kertaa. Ihan mielenkiintoista, että kameran muistikortilta löytyi perjantain jäljiltä lähemmäs 800 kuvaa…

Etkoilemassa oltiin tosiaan Felinen luona, hyvin näytti viitisentoista ihmistä mahtuvan runsaan kolmenkymmenen neliön yksiöön – olisi mennyt varmasti muutama tyyppi lisääkin. Sisko oli väkertänyt viinahyytelöitä, viime vuodesta oppineena mukana oli myös tarpeeksi holitonta ja makukin niin kohdallaan että löllykät katosivat nopeasti tarjottimelta.

Muutakin tarjoilua oli, kuten kuvasta näkyy. Siniset mokkapalat oli leiponut Moderndayhippie, hyviä olivat vaikkakin hieman tahmeita. Maistoin ekaa kertaa noita pippurilla maustettuja juustonaksuja, aika jänniä olivat. Mukavan vahvasti maistui mausteet, jopa niin vahvasti ettei naksuja tehnyt mieli syödä kourakaupalla niinkuin tavallisia versioita.

Vieraista suurin osa oli jollakin tapaa pukeutunut, mikä teemapirskeissä on aina hieno asia. Naturelleina paikalle saapuneet pojat ehostettiin lähes kaikki, muun muassa tähän tyyliin:

…ja ehostivatpa pojat itse itseäänkin. Välillä oli vessa useamman hetken varattuna, kun pojat maalailivat kajaalilla omia ja toistensa naamoja – hurjia ilmestyksiä sieltä sitten valuikin hiljalleen olohuoneen puolelle. Mukana oli myös ihan “kunnon” asuja, esimerkiksi keltainen ja pehmoinen Pikachu. Oli muuten aika komea tuo häntä!

Jokeri The Dark Knight -hengessä oli mielettömän upeasti toteutettu kokonaisuus kasvoja myöten. Maski oli tehty jauhoista, liimasta sekä vedestä ja puuttuvat vaatekappaleet kuulemma surautettu äkkiä omassa kotiompelimossa ennen bileiltaa. Ei voi muuta sanoa kuin että huh huh joidenkin kekseliäisyyttä ja jaksamista, täydet propsit M:lle.

Hulvattomien juttujen päätähti oli ehdottomasti PipoHippo, joka päätyi erään päättömyyksiä ihan randomisti suoltavan pojan käsiin. Vaaleanpunainen otus mm. joi rommia, haastoi riitaa, yritti itsemurhaa ja lopulta sammui kaljatölkin viereen. Tarkempia yksityiskohtia en tänne edes viitsi kirjoittaa… :D

Joskus puolenyön pintaan jätettiin pikkuyksiö ja suunnistettiin Hoodiin odottelemaan keikan alkua. Halloween-asussa pääsi ilmaiseksi sisään (tai ainakin me Felinen kanssa päästiin) ja paikka oli koristeltu teeman mukaisesti. Mahtava tuo kultainen peili, muutenkin kuin mustilla seiteillä päällystettynä.

Itsehän olin siis pukeutunut kissaksi, vihdoinkin tuli sopiva tilaisuus käyttää joskus viime vuonna Punanaamiosta haalittua kissanaamaria. Lyhyen pvc-hameen lainasin siskon vaatekaapista, muuten asu koostui omista hepeneistä. Alkuillasta lainassa oli myös pitkät satiinihanskat, mutta unohdin ne Felinelle ja baarissa jouduin olemaan ilman. Noh, onneksi olin lakannut kynnet aiemmin mustaksi. Kokonaisuudessaan asu näytti siis tältä.

Tämä saa riittää tältä erää, seuraavalla kerralla sitten niitä keikkakuvia.

System of a Down – System of a Down [1998]

Ollaan tunnettu ystäväni Akkikin kanssa nyt hippasen vajaa kuusi vuotta ja suunnilleen yhtä pitkään on Akkikin ollut tarkoitus tulla käymään mun kotikotona maalla. Se päivä koitti vihdoinkin eilen! Eräs pitkäaikainen suunnitelma toteutui, kun Akkiki perheensä kanssa hurautti iltapäivällä pihaamme. Nyt seuraa turinointia sekä kuvaspämmi, kun en osannut päättää mitä kuvia laittaisin.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, kuten kesäsäällä on ollut tapana viime aikoina tarjoilla. Loppupäivä vietettiin siis enimmäkseen ulkosalla, jossa oli tietystikin puolitoistavuotiaan Onnin mielestä kaikenmoista jännää juttua. Traktoreita ja moottoripyöriä piti päästä moikkaamaan useaan otteeseen, pakettiautokin oli aika kova sana. Eräästä jännittävästä ulkorakennuksesta ei poika olisi tahtonut lähteä millään pois, mutta paikka unohtui lopulta uusien mielenkiintoisten asioiden tullessa vastaan.

Uima-altaalla tuli myös hengailtua laittoman paljon, aurinko lämmitti mukavasti ja tuuli osui sopivasti niin ettei ihan läkähtynyt. Vesipeto-Onnille riitti puuhasteltavaa, kun äiti kaivoi jostain kätköistään pari meidän lapsena rakastamaamme lelua ja omiakin leluja oli toki mukana. Traktori päätyi pari kertaa altaan pohjalle, mutta onneksi isä sukelsi lelun takaisin pojalleen – joka sitten vippasi sen takaisin altaaseen. :)

Illalla lämmitettiin sauna ja päästiin koko lössi saunomaan sekä uiskentelemaan. Vesi oli 22-asteista eli lämmintä mutta kuitenkin sopivan virkistävää vastineeksi saunan kuumuudelle. Hyvä tovi siinä polskittiin, kunnes kurnivat mahat pakottivat sisälle ruokapöydän ääreen. Pojat olivat grillanneet sekalaisen seurakunnan lihaa ja kasviksia – sekä omaa suosikkiani, halloumia. Grillattu kana, vihersalaatti ja halloumi muodostavat tämän kesän ehdottomasti lemppareimman ruokani, lisäksi ateriaa on täydentänyt vaihtelevasti grillattu maissi tai pekonisiivuun käärityt herkkusienet. Namnamnam!

Ruoka oli herkullista, seura mitä parhainta ja juttua riitti. Vielä kun olisi muistanut avata sen kuoharipullon… No, seuraavalla kerralla sitten. Puolenyön jälkeen alkoi haukotuttaa sen verran paljon, että kaikki vetäytyivät pikkuhiljaa yöpuulle. Nukuttiin kullan kanssa ekaa kertaa ulkona saunakamarissa, hippasen kuuma siellä oli alkuun mutta onneksi oven raottaminen toi raitista ilmaa sisään ja uni maistui.

Aamulla mua väsytti kunnon yöunista huolimatta, itse asiassa oli jotenkin tosi väsähtänyt olo koko päivän. Iltapäivällä syötiin vielä kevyt salaattilounas, minkä jälkeen tamperelaiset lähtivät ajelemaan kohti kotia. Pidempäänkin olisi mieluusti vieraat pidetty kylässä, mutta vapaapäivät tunnetusti tuntuvat lyhyiltä ja katoavat nopeasti johonkin. Loppukesästä toivottavasti vielä nähdään, meillä on suunnitelmissa lähteä jossain vaiheessa Tampereelle huvipuistoilemaan kuten viime vuonnakin.

Ihanaa Akkiki kun kävitte! ♥

Röyksopp – Junior [2009]

Olen ihan huumassa kesästä! Vaikka on hiostavan kuumaa koko ajan ja koti on kuin huono sauna, tykkään ihan mielettömästi kaikesta juuri nyt. Tämä taitaa olla ainoa viikko sitten toukokuun puolivälin, kun en tee 6-7 työvuoroa – vihdoin mäkin olen ehtinyt vain olla ja nauttia tästä ihanasta vuodenajasta. Keskiviikosta torstaihin olin siskon kanssa kotikotona, mukana myös kamera ja sen kanssa vietinkin jonkun aikaa kierrellen ympäri tiluksia. Tämän postauksen kuvamateriaali on siltä reissulta, olen rakastumassa uudelleen ihanaiseen 35mm objektiiviini. ♥

Täydellinen kesäfiilis syntyy spontaaneista päätöksistä. Sitä ajattelee käyvänsä kavereiden kanssa parilla jokilaivassa, mutta lopulta päätyy jokirannan kautta Edisonin biljardipöydän ääreen ja sieltä edelleen Forteen – astumatta jalallaan yhteenkään jokilaivaan. Hyvä biisi toisensa perään kajahtaa ilmoille, paljon muistoja kesältä ’08 ennen inttiin lähtöä. Tanssitaan pilkkuun asti, jolloin lähdetään kävelemään kohti kotia. Aurinko on nousemassa, on jo suht valoisaa. Vaikka eipä näin kesäisin missään vaiheessa vuorokautta taida kovin pimeää ollakaan.

Kamerasta löytyy kuvia aamuyön kotimatkalta, asetukset ovat olleet ihan keturallaan mutta kuvista välittyy se tunnelma. Väsynyt, iloinen, onnellinen. Ilta oli täynnä naurua, kuulumisia, muistoja – ihania ihmisiä. Voi kunpa vielä joskus saisi kerättyä inttikaverit saman katon alle, voisi viettää edes yhden illan vanhalla tutulla porukalla.

Parhautta on kävellä pitkin kaupungin katuja lämpimänä kesäyönä, jolloin ei tarvitse edes laukkuun varoiksi sujauttanutta pitkähihaista. Päällä alkukesästä Lindexin aletangolta mukaan lähtenyt erilaisista materiaalipaloista kasattu rakkausmekko, jalassa eilen kotiin saapuneet rakkauskengät ja kynsissä uusi rakkauslakka: täydellinen harmaa. Laitoin kerrankin huulipunaa, mikä paransi fiilistä entisestään. Rouge Passion toimii aina, pitäisi vain opetella käyttämään sitä useamminkin.

Tänään iltapäivällä oli tarkoitus mennä jonnekin ulos istuskelemaan, mutta päädyttiin sittenkin kiertelemään ruuhkattomaan Skanssiin. Illan ohjelmasta ei vielä ole tietoa, mutta seuraavaksi ainakin menen suihkuun virkistäytymään ja sitten vaihdan päälle jotain kotivaatekertaa kivempaa. Varmaan jonnekin kaupungille suunnataan – minne ja millä porukalla, se on toistaiseksi arvoitus. Toivottavasti tulee yhtä hyvä, ellei parempikin, reissu kuin eilen.

Mitäköhän kehittelisin tänään asukseni? Luottomekon statuksen ansainnut palamekko jouti eilisen seurauksena pyykkikoriin, se on siis poissa laskuista. Ehkä tuolta kaapista jotain kelvollista löytyy, ainakin niin voisi kuvitella siellä majailevan vaatemäärän huomioon ottaen.

Chisu – Vapaa ja yksin [2009]

Viileä sadepäivä ei haitannut mua yhtään, pitkästä aikaa oli siedettävä lämpötila kotona – eikä harmittanut istua sisällä töiden parissa. Aika hurjaa tosin, että viime viikon melkein +30°C helteet vaihtuivat alle +10°C sateiseen harmauteen alta aikayksikön. Eilen iltapäivällä pihahommissa kotikotona vielä tarkeni lyhythihaisessa, mutta tänään heitin kauppareissulle neuleen lisäksi takinkin päälle. Voi kunpa ilmat lämpenisivät edes vähäsen viikonlopuksi, häitä olisi niin paljon mukavampi juhlia aurinkoisessa säässä! Turha kuitenkin kantaa huolta etukäteen, joten palataan vielä kuvien muodossa viikonloppuun ja auringonpaisteeseen.

Lähdettiin kullan kanssa matkaan perjantaina iltapäivällä; nahkapuvut niskaan, Cebarin tankki täyteen ja pyörän keula kohti Pirkanmaata. Ensimmäinen pysähdys oli Säkylässä, käytiin fiilistelemässä sotkussa (joka tosin on nykyään remontissa ja väliaikaissotku on aivan jotain muuta) banaanimunkin ääressä. Matka jatkui Huittisten kautta kohti määränpäätä, Säkylä-Huittinen välillä tie oli jotain aivan järkyttävää tietöistä johtuen ja kyllä pääsi helpotuksen huokaus, kun siltä tieltä selvittiin ehjänä pois. Seuraava etappi oli Kiskokabinetti, joka sattui matkan varrelle sopivasti siinä kohtaa kun takapuoli alkoi huutaa hoosiannaa. Hyvin muuten huomasi, että oli ajokauden eka pidempi reissu vasta menossa, kun persaus puutui jo 50 km jälkeen… Mangojätski paitsi oli katkenneesta tikusta huolimatta oikein sopiva välipala, sointui myös kauniisti prätkän ja mun ajoasun väreihin. :)

Seitsemän maissa vihdoin oltiin perillä, siinä melkein heti laitettiinkin sitten grilli tulille. Onni hieman ujosteli meitä alkuun, mutta eipä kestänyt kuin hetki kunnes pikkuherra nauraa käkätti jo mun leikeille. Ilta oli kesäisen lämmin ja syötiinkin ulkosalla, caesarsalaatti grillatulla kanalla ja perunalohkoilla oli jotain aivan taivaallista. Mahat täynnä siirryttiin hiljalleen sisätiloihin ja Onnin nukahdettua käytiin vielä saunassa. Aika tasan yhdeltä oli kaikki jo silmät lurpallaan, joten ei muuta kuin unta palloon. Kyllä nukutti mainiosti, kun oli hyvä patja alla ja lämpötila selvästi meidän kämpän 25 lämpöastetta viileämpi.

Lauantaipäivä meni hyvin pitkälti auringosta nauttiessa, oli niin ihana pysähtyä hetkeksi ja vain olla. Pojat kehittelivät tiskiaineesta ja sokerista jättimäisiä saippuakuplia, jotka eivät menneet saman tien rikki – ja jotka jättivät mukavan tahmean kohdan siihen mihin lopulta poksahtivat. Myös paperilennokkeja lenteli takapihan ilmatilassa vähän väliä, yksi saatiin tuunattua sellaiseksi että se pysyi ilmassa vaikka kuinka pitkään.

Onni oli tietysti päiväuniaikaa lukuun ottamatta menossa mukana, välillä käytiin prätkän päälläkin istuskelemassa ja pöristelemässä. Iltapäivän jälkiruoka oli liekitettyä ananasta kermajäätelöllä ja kinuskikastikkeella, suussa sulavan herkullista! Päivän kääntyessä iltaan pakattiin kultsin kanssa kimpsumme, vilkutettiin heiheit ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti.

Tarkoituksemme oli alun perin viipyä sunnuntaihin saakka, mutta säätiedotuksen uhkailevan sateella heti sunnuntaiaamusta luovutettiin suosiolla ja palattiin jo lauantaina. Turun suunnalla ei tosin ainakaan satanut ennen kuin myöhään iltapäivällä vasta… Oli kuitenkin hieno minireissu ja tottakai aivan ihana nähdä rakkaita ihmisiä. Kiitos vielä Akkikille ja hänen miehilleen (heh :D), toivottavasti nähdään pian taas uudestaan!

Chisu – Vapaa ja yksin [2009]