AvainsanaÄrsyttää!

18.1.2010
16:11

Cimex lectularius

Alkaa pikku hiljaa pinna todella olla katkeamispisteessä, mitä tulee meidän “ihanaan” ötökkäongelmaamme. Lude-esiintymä löytyi tosiaan jo joulukuun alussa ja asiasta informoitiin saman tien sekä huoltomiestä että isännöitsijää, mutta mitään ei ole vieläkään tapahtunut. Vuodenvaihteen jälkeen isännöitsijä käänsi yhtäkkiä kelkkansa ja totesi ongelman olevan yksin meidän: koska kukaan muu ei ole vastaavaa valittanut, muilla ongelmaa ei siis ole.

Mä en halua pysyä hiljaa tästä asiasta, mieluummin jaan kokemukseni – ehkä siitä saattaa olla apua jollekin. Valitettavasti osa ihmisistä (erityisesti iäkkäämpi väestö) mieltää lutikat jotenkin häpeälliseksi aiheeksi, joka kielii epäsiististä huushollista. Näinhän asia ei kuitenkaan ole, kuten aiemminkin totesin, vaan luteiden pesiytyminen asuntoon on enimmäkseen ehkä huonosta tuurista kiinni. Ei olisi mikään ongelma mennä rinkuttamaan naapurin ovikelloa ja kysyä suoraan onko ötököitä siellä, jos kysymykseen saisi todenmukaisen vastauksen. Olen yrittänyt miettiä keinoja, joilla ihmiset saisi ymmärtämään minkä tason ongelmasta oikeasti on kyse ja miten tärkeää kaikkien olisi olla rehellisiä asian suhteen.

Ollaan nyt oltu yhteydessä huoltomiehen ja isännöitsijän lisäksi taloyhtiön hallitukseen, kaupungin terveystarkastajaan sekä yhteen myrkytysfirmaan. Kaikki ovat sitä mieltä, että luteista tulisi päästä eroon, mutta ketään ei kiinnosta tehdä asian eteen mitään. Myrkytysfirman varmasti saisi hoitamaan ongelman sen omilla keinoilla, mutta valitettavasti meillä ei tässä kohtaa ole muutamaa satalappusta lyödä tiskiin vastineeksi kemiallisesta avusta. Ja mitä sitten jos örkit tulevatkin jostain toisesta asunnosta? Muutama kuukausi kalliin myrkytysrumban jälkeen luteet tulisivat todennäköisesti takaisin. Ymmärrän kyllä, että rahastahan tässä on kyse – niin kuin aina kaikessa on. Ihmettelen kuitenkin sitä, ettei kukaan tahdo selvittää onko ylimääräisiä kämppiksiä muissakin asunnoissa – kai se vaan on helpompi syyttää meitä, kun olemme kerran asian tuoneet esiin.

Tällä hetkellä en toivo mitään muuta yhtä paljon kuin sitä, että joskus vielä pystyisi elämään normaalia elämää. Sitä, että kotona olisi lattialla olevan patjan sijasta kunnon sänky, jossa nukkua. Sitä, ettei heräilisi öisin ja kuvittelisi näkevänsä luteita kipittämässä seinillä. Sitä, että kotiin tuleminen ja kotona oleminen olisi ihanaa.

14.1.2010
22:52

Mieletön päivä flunssasta huolimatta

Taisin sitten saada sen flunssan, kurkku alkoi eilen illalla tuntua karhealta ja tänään on vähän joka paikkaa särkenyt. Lämmönkin voisi ehkä mitata, vaikka kuumeiselta olo ei tunnu lainkaan. Töitä olen tällä viikolla tehnyt ainoastaan kaksi vuoroa, siinä mielessä ihan hyvä sauma sairastella kun ei hommiakaan ole pahemmin tarjolla. Joitain vireillä olevia nettisivujuttuja voin onneksi tehdä kipeänäkin, kun en niihin tarvitse muuta kuin tietokoneen ja nettiyhteyden.

Päivällä kävin Askelklinikalla alaraajatutkimuksessa, mullahan oli jaloissa ties mitä vaivaa silloin armeijasyksynä ja ne palaavat aina silloin tällöin, kun esimerkiksi enemmän teen varastohommia ja seison/kävelen paljon. Olin iloinen kuullessani, että askellusvirheeni on hyvin pieni, mutta vastapainoksi fysioterapeutti pudotti pommin toteamalla kengistäni niiden olevan vähän liian korkeakorkoiset pidempiaikaseen käyttöön. Eikä Muscateissa edes ole korkoa kuin muutama hassu sentti! Korkeita korkoja mun ei jatkossa kannata käyttää kuin joitakin lyhyitä aikoja silloin tällöin. Yhyy, kaikki mun lempikengät ovat korollisia! Ei taida auttaa muuta kuin ottaa maiharit tehokäyttöön.

Tutkimuksen jälkeen saatoin eksyä Felinen kanssa kaupungille ja siinä sivussa saatoin myös hurahtaa muutamaan alehankintaan… Tyllihameita löytyy kaapista nyt viidessä eri värissä, joista kaksi olen hankkinut tämän talven aleista. Vanhat olenkin kyllä käyttänyt lähes puhki, joten eiköhän uusillekin tulokkaille löydy käyttöä aivan tarpeeksi. Voisin joku päivä esitellä viime aikoina tehtyjä hankintoja täällä blogissa, kunhan vain saisin siedettävät kuvat napattua vaatteista. Turussa ei ole taas hetkeen näkynyt vilaustakaan auringosta, koko ajan vain on pimeää tai muuten vain hämärää.

Illalla oltiin koko perhe Linnateatterissa katsomassa Mieletön Turun lähihistoria. Hulvaton kolmen miehen esitys, jossa ei pystynyt olemaan nauramatta – ihan parasta! Jostain syystä mä aina menen tavallaan vähän vastahakoisena teatteriin, vaikka kuitenkin aina totean myöhemmin että onneksi menin. Kummallista.

Jack Johnson – Sleep Through The Static [2008]

9.12.2009
20:27

Jotain kivaa ja jotain vähemmän kivaa

Eilen sain puhelun liittyen työpaikkaan, johon olin jossain vaiheessa hakenut. Olen aina välillä täytellyt useampia hakemuksia, lähinnä silloin kun Salossa on ollut hintelästi vuoroja tarjolla. Mietin ensin mistäköhän paikasta nyt mahtaa olla kyse, mutta visiitti vuokrafirmaan selvitti kaiken ja tunti puhelun jälkeen mulla oli työsopimus allekirjoitettuna. Nopeaa toimintaa, sanoisinko! Osa-aikaista työtä tämäkin on, mutta tuli juuri sopivaan saumaan, sillä Salon suunnalla on ollut kovin hiljaista viime päivinä ja todennäköisesti vilkastuu vasta ensi vuoden puolella.

Tänään oli ensimmäinen työpäivä, seonneen päivärytmin takia nukuin yöllä vähän ja huonosti. Oli kuitenkin niiiiiin mahtava herätä vasta vähän ennen viittä kuudelta alkavaa työvuoroa varten, aikaisemmin olen siihen aikaan melkeinpä jo lähtenyt kotoa kohti Saloa. Noin 10 km työmatka on yhtä juhlaa verrattuna 50+ km työmatkaan! Päivä meni väsymyksestä huolimatta mukavasti ja uudet työkaverit vaikuttivat todella mukavilta. Toivottavasti tätä työtä nyt riittäisi jonkun aikaa, huomenna ainakin menen taas.

*************

Iloisista uutisista siirrytään sujuvasti vähemmän mukaviin juttuihin, joista sunnuntaina olikin ohimennen puhetta. Muuton jälkeen alettiin toisinaan kullan kanssa vuorotellen raapia itseämme kamalasti nukkumaan mennessä ja välillä käsiin ym. ilmestyi pieniä punaisia paukamia. Googlesta katsottiin vinkkejä kotiörkkeihin, mutta mitään merkkejä ei kotona huomattu eikä minkään sortin ylimääräisiä asukkeja näkynyt. Viime viikolla tilanne kuitenkin räjähti käsiin ja eräänä aamuna sänky näytti siltä kuin sen yläpuolella olisi heiluteltu öljyistä pensseliä. Mulla ei ollut pitkään aikaan ollut minkäänlaisia näppylöitä, mutta seuraavana yönä yhtäkkiä toista olkapäätä oli nakerrettu useammasta kohtaa. Perjantaina käännettiin sitten sänky ympäri ja pohjasta löytyi kuin löytyikin merkkejä noista vihoviimeisistä kämppiksistä eli luteista. Sänky siirrettiin parvekkeelle pakkaseen saman tien ja tarkempi tutkimus osoitti lutikoiden perustaneen yhteisön runkopatjan sisuksiin. Pääpuolen päädyssä näkyi selvästi ruskeita ötököitä, eivät onneksi olleet viimeisessä kehitysvaiheessa (= aikuisia) vielä. Myös makuuhuoneessa sängyn paikalla lattialistoissa oli selviä merkkejä luteiden läsnäolosta.

Mähän hajosin tietysti aivan täysin, tämäkö on kiitos siisteysintoilusta ja viikottain siivoamisesta?! Google onneksi osasi kertoa, etteivät kyseiset örkit ole likaisuuden merkki – niitä esiintyy jopa viiden tähden hotelleissa. Netistä löytyi myös uutisartikkeleita tämän vuoden alkupuolelta, joissa käsiteltiin ludeongelmaa Turussa ja ovat kuulemma jälleen yleistymään päin. Lutikoista eroon pääseminen ei ole mitenkään helppoa hommaa eikä onnistuneesta tuhoamisesta voi olla varma kuin vasta kuukausien kuluttua. Soitettiin tietysti huoltoyhtiöön saman tien, neuvoivat siellä yrittämään hävittämistä kotikonstein ja jos tulevat takaisin tai niitä löytyy toisestakin asunnosta niin sitten hommataan paikalle ammattilaiset.

Sänky muovitettiin ja vietiin mun kotikotiin poltettavaksi, sohva sai toistaiseksi jäädä kun siitä ei mitään löytynyt. Lakanat pesin 95 asteessa, vierastyynyt ja -peitot kaapista sekä yksi patja viettivät parituntisen 80-asteisessa saunassa. Jossain vaiheessa pitäisi vielä roudata kaikkien makkarin kaappien sisällöt joko saunaan tai pakkaseen (niitä -15° pakkasia vain jos olisi…) pariksi tunniksi. Lattialistan ja pistorasioiden takaa on jo tsekattu, ne olivat kaikki puhtaita mutta saivat myrkytyksen osakseen joka tapauksessa. Toistaiseksi uusia esiintymiä tai edes yksittäisiä öttiäisiä ei ole tullut vastaan, mutta uutta sänkyä ei kuitenkaan viitsi tänne vielä tuoda.

Mistä luteet meille päätyivät, siitä meillä ei ole mitään käsitystä. Ulkomaanreissuilta sellaisia joskus tulee salamatkustajina mukana, mutta me ei olla Suomen rajojen ulkopuolelle poistuttu aikoihin. Vastaavaa ongelmaa tässä talossa ei huoltoyhtiön mukaan ole ollut aiemmin, tämähän on vasta 2003 valmistunutkin. On mahdollisuus, että ötökät tulivat meille jostain toisesta kämpästä – ehkä joku ei vain ole katsonut asiakseen ilmoittaa huoltofirmaan/taloyhtiölle epämiellyttävistä kanssa-asujistaan. Saattaa myös olla, että lutikat olivat jo valmiiksi sängyssä, mikä kuitenkin olisi outoa, sillä sama sänky oli mulla käytössä viime jouluun saakka eikä silloin mitään örkkiongelmaa ollut. Seuraavat kuukaudet ovat meillä siis tilanteen seuraamista ja tutkailua, löytyykö ongelman alkulähde jostain.

Syy miksi ylipäänsä päätin kirjoittaa aiheesta blogissa on se, että luteiden yleistyessä tulisi mahdollisimman monen olla tietoinen mahdollisesta ongelmasta. Jos siis huomaat ihollesi ilmestyvän öisin kutisevia punaisia näppyjä kolmen tai useamman ryppäässä, kannattaa mahdollisimman pian tsekata makuuhuone läpi. Sängyssä pääty ja pohja ovat ensimmäiset tarkastettavat, sillä lutikat elävät mahdollisimman lähellä (nukkuvaa) ihmistä. Itse ötökät ovat vaaleita tai punaruskeita, mutta niitä ei välttämättä heti missään näe. Lutikat paljastavat kuitenkin itse itsensä, kuinkas muutenkaan kuin kakalla: pienet mustat pisteet seinässä, lattialistassa tai sängyn puuosissa kielivät näiden örkkien olemassaolosta. Mitä aiemmin ongelman huomaa, sitä mahdollisempaa on päästä siitä eroon. Ja kerrostaloasujat, löydettyänne luteita muistakaa aina ilmoittaa huoltomiehelle ja/tai taloyhtiöön!

Milow – Milow [2009]

21.10.2009
17:30

Seitsemän

Viime yönä tuli vaihteeksi nukuttua sellaiset 10 tuntia, mikä on ihan liikaa mulle. Päätä on särkenyt heräämisestä asti eikä kipu tunnu lähtevän vedenjuonnin eikä edes ibuprofeiinin voimalla. Seuraava vaihtoehto taitaa olla raitis ulkoilma, jospa sitä saisi illalla käytyä vaikka vähän kävelemässä. Hartiat ovat vähän jumissa tietokoneella istumisesta, tiedä sitten johtuuko päänsärky (joka tuntuu eniten vasemman silmän “takana”) siitä vai jostain muusta. Mä en kyllä pysty ymmärtämään, miksi aamuisin väsyttää 8 h unienkin jälkeen niin paljon, etten kertakaikkiaan saa revittyä itseäni ylös sängystä. Enkä mä ole ainoa laiskimus tässä huushollissa, mies nukkuisi varmaan joka yö kellon ympäri ellen pakottaisi sitäkin heräämään silloin kun itse nousen…

Blogeissa on jaeltu viime aikoina tunnustusta, johon liittyy seitsemän asian kertominen itsestä. Kukaan ei mulle tällaista tunnustusta antanut (byääh nyyhkis), joten paljastan seitsemän faktaa ihan pyytämättä. Just because I’m worth it, eiku… Kaikki paljastukset (paitsi paljaan pinnan) nyt vaan on mun mielestä hauskoja. Siispä seitsemän ennen täällä kertomatonta asiaa minusta:

  1. Siivoamisen lisäksi pidän tiskaamisesta. Nykyisen kotimme varustukseen kuuluu astianpesukone, mutta silti välillä tiskaan käsin ihan vain ja ainoastaan siksi, että se on kivaa.
  2. Pyrin välttelemään tiettyjä merkkejä, liikkeitä ym. ja kerron myös muille kannastani. Joskus taisin messuilla vai missä se nyt oli jollekin Sonera-myyjälle tokaista, etten vaihtaisi kyseiseen operaattoriin, vaikka maksettaisiin… Sopii arvata, miten kiristelin hampaita joutuessani nyt hankkimaan Soneran laajakaistan, kun tänne ei muuta saa.
  3. Tykkään puhua ja puhun paljon, oikeastaan kenelle tahansa. Voin helposti löpistä vartin kaupassa myyjän kanssa, puhelimessa lehtimyyjän kanssa jne. Tämä on sinänsä kummallista, että vielä yläasteellakin olin todella ujo, enkä esim. tunneilla viitannut ellen ollut satavarma vastauksestani. Ja tästä ominaisuudesta johtuu todennäköisesti se, että kultani on oppinut suodattamaan suurimman osan kälätyksestäni suoraan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
  4. Musta on mukavaa katsoa kuvia muiden asunnoista ja tavaroista. Blogeissa esimerkiksi suosikkipostauksiani ovat ne, joissa esitellään kirjoittajan a) huonetta/asuntoa, b) kaikki kengät, c) koruvarastoa, d) kauneudenhoitotuotteita ja niin edelleen. Suurin syy tähän mieltymykseen on varmastikin kuvista syntyvä inspiraatio, inspiroituminenhan on mitä parhain olotila.
  5. Kaikki luulevat aina mun olevan kahtakymmentäviittä ikävuottani nuorempi, yleensä iäkseni arvioidaan 20 tai 21. Jostain kumman syystä myös ihmiset ovat usein sitä mieltä, että mä olen meistä siskoksista se nuorempi, vaikka todellisuudessa sisko on mua neljä vuotta nuorempi.
  6. Odotan ensi lauantaita hieman ahdistuneena, sillä silloin on aika jättää viimeiset jäähyväiset rakkaalle kummitädilleni. ♥ Kotikotona naapurissa asuva, keväällä 70 vuotta täyttänyt kummitäti vaipui täysin arvaamatta ikiuneen kotonaan pari viikkoa sitten enkä pysty oikein vieläkään käsittämään asiaa.
  7. En ole koskaan lukenut yhtään Harry Potteria enkä kaikkien hehkuttamaa Taru sormusten herrasta -opusta. Myös teosten pohjalta tehdyt elokuvat ovat edelleen katsomatta, ja näin asia tulee todennäköisesti olemaan jatkossakin.

Noin. Mikäli joku ei vielä tuota ole omassa blogissaan tehnyt, hus hus tekemään – ja mulle tieto niin tulen lukemaan. :) Lähtisiköhän sitä käymään kaupassa vai pärjäisiköhän tämän illan kaapissa olevalla sapuskalla? Lenkille joka tapauksessa on mentävä, ei auta vaikka miten laiskottaisi. Päänsärky on nyt pikkasen hellittänyt, mutta olisi kiva saada se katoamaan kokonaan.

11.10.2009
23:47

Niin metsä vastaa kun sitä kynnetään

Eilen oli vihdoin se odotettu päivä ja aika suunnata askeleet kohti Klubia. Oltiin siskon kanssa sen verran ajoissa paikalla, että kuultiin about puolet lämmittämässä olleen Monsteriserin keikasta. Ei ihan mun makuun se bändi, mutta onneksi illan pääesiintyjää odotellessa ehti hyvin tutustua fanituotteisiin. Kirjailtulla Viikate-logolla varustettu kravatti houkutti kovasti, mutta tällä kertaa mukaan lähti ainoastaan heijastin (Viikate-logolla totta kai) talven pimeitä iltoja valostuttamaan.

Yhdentoista jälkeen rämähti vihdoin Haaskalinnut saalistaa soimaan ja hetken kuluttua lava täyttyi Viikatteen pojista – vai pitäisiköhän tässä kohtaa puhua jo miehistä? Olin etukäteen tuumaillut, josko nyt uuden levyn myötä keikka alkaisikin Kouvostoliiton laulun säkeillä, mutta ei sentään vaan ihan entiseen malliin mentiin alku. Setti kuitenkin oli aika erilainen kuin kesän festareilla, mutta oli hienoa kuulla kerrankin vähän eri biisejä (mm. Piispa ja minä, Kaunis kotkan käsi) livenä. Ja uuden levyn kipaleet, ne olivat kyllä mahtavia liveversioinakin! Suursuosikkiani Kuu Kaakon Yllä jouduin tosin odottamaan viimeiseen asti – oli nimittäin keikan päätöskappale – eikä toista suosikkiani Äärellä avoimen maan kuultu lainkaan, mutta jälkimmäinen ei nyt ehkä olekaan se kaikista toimivin livebiisi.

Kaiken kaikkiaan oli hieno keikka, vaikka yleisöstä voisi sanoa muutaman negatiivisen sanan. Meidän ympärille sattui osumaan turhan monta liikaa alkoholia nauttinutta kuuntelijaa, mikä hieman vähensi fiilistä. En vain jaksa ymmärtää ihmisiä, jotka tulevat keikoille ympäripäissään (tai juovat paikan päällä itsensä siihen kuntoon) niin että tuskin muistavat seuraavana päivänä kuulleensa livemusiikkia. Varsinkin Viikatteen keikoilla näkyy aina sellaisia yli 40-vuotiaita faneja (99-prosenttisesti miehiä), jotka örveltävät humalaisina yleisön seassa ja aiheuttavat suurta vittuuntumista kanssaihmisissä. Tai no en mä muista voi varmaksi sanoa, mutta itseä ainakin ärsyttää sellainen meininki. Jos on pakko vetää lärvit, niin sopii sitten pysyä jossain taka-alalla eikä huojua ja heilua ihmismassassa toisiin törmäillen.

Viikate @ Klubi

Kulta oli ihana ja haki meidät keskustasta yöllä, ettei tarvinnut viileässä syysyössä talsia kotiin. Tuntui muuten todella kylmältä silloin yöllä! Sisko oli meillä yökylässä ja tänään käytiin juomassa kupposet kuumaa Cup & Pint -nimisessä mestassa samalla reissulla kun oltiin vastassa siskon poikaystävää rautatieasemalla. Vaniljakaakao olisi ollut parempi kermavaahdon kera, mutta hyvältä se maistui ilmankin. Ilta vierähti serkkujen synttäreillä Liedossa, oli kiva nähdä sukulaisia taas. Kultakin kesti urheasti kaiken sen kovaäänisen kälätyksen, mitä meidän suvulla on taipumus harrastaa aina samaan tilaan päätyessämme… Ostettiin muuten serkuilta pois ylimääräiset SingStarin mikrofonit, nyt ei muuta kuin peli tai pari hankintaan ja lauleskelemaan. En mä mitään laulaa osaa, mutta joskus tuli todettua, että SingStar on ihan hauska peli laulutaidottomuudesta huolimatta.

Regina – Puutarhatrilogia [2009]

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Hääpäiväkuva Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Nosh Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma
Scroll Up