AvainsanaElämän pienet ilot

1) Viimeinen kaapin perukoilta löytynyt vaaleanpunainen kynttilä (joka oli alkuperäismuodossaan aivan liian mohlo alaosasta kaikkiin kynttilänjalkoihin) paloi jostain syystä hurjaa vauhtia ja sotki niin kynttilänjalan kuin hyllynpäällisen taliin. Aika kauniin muodon se kuitenkin sai.

2) Jyväskylän keikkapostauksen yhteydessä mainitsin hankkineeni erään pitkään mielessä pyörineen jutun bändikojulta, nimittäin mustan V-aiheisen hupparin. Selkää koristaa jäinen Viikate-logo, etupuolella taas on noin kämmenenkokoinen Pakkasen palvoja -lumihiutale. On muuten aivan järjettömän lämmin, ei mikään sellainen halpisliru vaan ihan kunnon collegea tuo materiaali. Keikan jälkeisen viikon olen suorastaan asunut hupparissa, hyvä kun yöksi viitsii ottaa pois. (Ja on itse asiassa nytkin kyseinen vaatekappale päällä.)

3) Eräänä iltana olin reipas ja uskaltauduin tallustelemaan pienen lenkin kirpakassa pakkassäässä, flunssaisena kun ei kauheasti houkutellut astua ulos ovesta. Toppapuku on ystävä, tuolla reissulla seuranani oli myös kamera. Aurinko oli juuri laskemassa ja sävyt kauniita. Raikas ulkoilma tuoksui niin hyvältä sisällä vietettyjen päivien jälkeen.

4) Kävelyltä tullessani olin nälkäinen ja päätin pyöräyttää kerrankin jotain vähän erilaista sapuskaa (meillä perus on yleensä jotain jauhelihasta; pizzaa, kastiketta tai muuta sellaista). Nauhapastaa juustolla ja öljyisellä kastikkeella, jossa oli oliiviöljyn lisäksi valkosipulia sekä aurinkokuivattua tomaattia. Päälle vähän tuoretta basilikaa, kylkiäiseksi halloumia ja yrttivoipatonkia. Ei taatusti ollut terveellistä mutta aivan järjettömän herkullista kylläkin! Ja mieskin tykkäsi.

Hyvä havahtua näin 26-vuotiaana siihen, että ruoka voi olla ihan yksinkertaistakin ja silti hyvää. :) Pitäisi vissiin enemmän surffata ruokasivuistoilla, jotta voisi kokea valaistumista ruuanlaiton suhteen hieman useammin. Seuraavaksi suunnitelmissani on joku päivä tehdä lihapullia ihan omin pikku kätösin, ovat varmasti niiiiin paljon parempia kuin valmisversiot (joita en enää edes halua ostaa). Olen ehkä maailman laiskin ruuanlaittaja, mutta siihen tulee vielä muutos!

(Hupparikuvat otti kanssa-asuja.)

Viime viikolla sisko oli Turussa käymässä ja piipahdettiin kaupungilla Envian kanssa kahvittelun sekä New Rock -sovituksen (Felinelle, ei mulle) merkeissä. Suunnitellut tehtävät suoritettuamme poikettiin parissa muussakin kaupassa, ja matkalla Anttilaan halusin katsoa pikaisesti miltä JC:n tarjonta tällä hetkellä näyttää. Ei sillä että mitään varsinaisesti olisin ollut vailla, kunhan kiinnosti nähdä kevätvalikoimaa kun mulla ei siitä mitään hajua vielä ollut (olen laiska selaamaan mitään tuollaisia netissä). Liikkeessä sattui olemaan vielä viimeiset talven aletuotteet esillä, hintalaput tietysti näyttivät jo aivan naurettavan edullisia lukuja.

En pystynyt vastustamaan leopardin kutsuhuutoa! Olin näitä Crockerin pökiä joskus aiemminkin katsellut, kuosi oli leopardiksi mielestäni yllättävän kiva mutta epäilin mahtaisiko se näyttää ihan naurettavalta muissa kuin tikkulaihoissa jaloissa. Kun kasassa oli jopa sopivaa kokoa jäljellä, ei auttanut muuta kuin testata – ja näytti se sen verran kivalta, että leot muuttivat vaatekaappiini huimalla seitsemän ja puolen euron hinnalla. Housut ovat sellaista ohuehkoa farkkukangasta ja siis Crockerin Pep!-mallistoa. Felinekin ryhtyi eläimelliseksi, mutta eri kuosilla. (Ja välihuomautus linkin sisältöön: no ei tasan sisko osta jotain aina kun raahaan sen JC:hen!)

Tulipa jälleen kerran todettua, että JC:ssä on aivan loistavaa palvelua! Sen lisäksi että myyjä oli ystävällinen ja ihanan puhelias, noinkin edulliset farkut lyhennettiin veloituksetta sopivaan mittaan (kapeat lahkeet ei parane olla yhtään liian pitkät). Mikäli metsästäisin jotain tietynlaista farkkua jalkaan niin tuonne astelisin ensimmäiseksi – ja todennäköisesti muualle ei tarvitsisi mennäkään. Tällä hetkellä farkkutilanteeni on suhteellisen kattava enkä tarvitse yksiäkään lisää, tosin Levi’s Curve ID olisi mielenkiintoinen testata… Kävin kerran niitä jo hypistelemässä, mutta ehkä on parempi etten koskaan kokeile niitä. Täydellisesti istuvia farkkuja kun on vaikea jättää kauppaan. ;)

Muutakin eläinaiheista lähti mukaan, nimittäin söpöt lintusukat. Hyödynnettiin “4 sukkaparia 9,90e” -tarjous Felinen kanssa kimppaan, mulle yhdet ja hälle kolmet. Mulla on ihan liian vähän vaaleita sukkia, joten olen nyt viime aikoina koittanut korvata vanhoja rikkinäisiä tummia sukkapareja vaaleammilla pareilla. Enkä enää ostele kaiken maailman räikeäkuosisia, jotka hyppäävät silmille asusta kuin asusta mikäli jossain täytyy ilman kenkiä olla. Aikuistumista ehkä?

Paras aika vuodesta: Valentine’s 2011 [soittolista]

Tämän vuoden GOOMista selvitty hengissä, joskin univelka on edelleen aikamoinen. Laivalla ei pahemmin tullut nukuttua, joten eilen illalla kotiin tullessa väsytti kiitettävästi – eikä melkein kellon ympäri nukkuminen edes auttanut kuin ensihätään. Parempi mennä tänään ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa aamulla herätä ajoissa… Menin sitten lupautumaan äiskän seuraksi verhoilukurssille ja ensimmäiset kerrat ovat tänä viikonloppuna, aamuyhdeksästä pitkälle iltapäivään sekä lauantaina että sunnuntaina. Huh.

Iso osa risteilykuvista on toisessa kamerassa ja kamera siskolla Salossa, joten tarkempi selostus siirtyy myöhempään ajankohtaan. Esimakua kuitenkin näin yhden kuvan verran, tuossa kaikki erilaisista tapahtumista keräämäni haalarimerkit. Kolmen vuoden takaiselta GOOMilta merkkejä ei sen kaikille annettavan tapahtumamerkin (jonka nyt siis ompelin haalarimekkooni heti laivalla eikä se siksi ole kuvassa) lisäksi kertynyt ainuttakaan, tänä vuonna ravasin sitten kaiken maailman häppeningeissä senkin edestä.

Yöllä käytiin koko meidän hyttiporukan (ja 698 muun GOOMailijan) voimin Kalsariwiuhahduksella, ei onneksi ihan hirveän kylmä ollut. Varsinkaan kun laiva seisoi Tallinnan satamassa, merituuli olisi taatusti ollut miljoona kertaa pahempi. Seuraavan aamupäivän pyöreät merkit tarttuivat matkaan tanssilattialla muutamien minuuttien spesiaalibiiseistä, jotka oli nimetty mielenkiintoisesti tyyliin Hopeinenkuuolavielut, Aamupepeilyt sekä Pornolaulusimoilut. Myös Poingirwineilut tuli kokeiltua, mutta siitä ei merkkiä irronnut. Suurin yllätys oli kyllä kultasimppa, jonka sain Irinan Pokka-biisin jälkeen – se lämmitti mieltä kovasti.

Nyt iltapalaa ja sitten unten maille.

Taas alkaa olla yksi viikonloppu takanapäin, hujahtavat kyllä ohi aina sellaisella vauhdilla että huh huh. Lauantain vastaisen yön olin pitkästä aikaa töissä enkä malttanut koko lauantaita käyttää nukkumiseen, mikä “kostautui” viime yönä ja vetelin onnellisena unta palloon kevyet kaksitoista tuntia. Hullua kyllä, tälläkin hetkellä mua ihan oikeasti väsyttää. No, jospa tänään pääsisi ajoissa untenmaille ja saisi päivärytmiä edes vähän paremmaksi.

Eilen ajeltiin alkuillasta kullan kanssa kotikotiin maalle. Aurinko paistoi pitkästä aikaa, mutta lisäksi oli ihan mieletön sumu! Kasitiellä ajellessakin välillä tuntui kuin olisi ollut jossain toisessa ulottuvuudessa, kun ympärille ei nähnyt mihinkään suuntaan pariakymmentä metriä edemmäs. Jännä fiilis, sanoisinko. On kyllä aika ikävä aurinkoisia päiviä, jotenkin tänä vuonna tammikuu on ollut päivä toisensa jälkeen täynnä harmautta. Ehkä helmikuussa helpottaa jo?

Maalla ohjelmaani (kulta ei suostunut lähtemään mukaan…) kuului mm. hiihtämistä, sinivalkoiset Peltoset sain 11-vuotiaana ja hyvin palvelevat edelleen satunnaisilla hiihtolenkeillä lähipeltojen ympäri. Ehdin eilen vielä sivakoida parinkymmenen minuutin lenkin ennen kuin pimeä laskeutui, ja samalla sain testattua yhden tämän talven alennusmyyntien parhaista ostoksista, Boy-cotin mustaturkoosin toppapuvun.

Aivan loisto-ostos kyllä, ei voi muuta sanoa! Puku tuntuu kevyeltä mutta on todella lämmin, taskuja tarpeeksi (ja saa kunnolla kiinni), takissa korkea kaulus + huppu, housujen lahkeissa lumilukot – ja mikä parasta, hinta ei saanut pyörtymään kuten tuollaisten kunnon talvivaatteiden kohdalla yleensä (esim. Haltin kiva mintunvihreä takki oli 349e alennuksessa).

Illalla saunottiin, syötiin ja makoiltiin sohvalla. Miska änki hellyydenkipeänä syliin saman tien kun takapuoli kosketti sohvaa ja olisi tahtonut viettää siinä koko illan. Mennessämme nukkumaan oravanhäntä keikkui määrätietoisesti kohti sänkyä ja yöseura oli taattu. Muuten tuon karvapallon kanssa uinumisessa ei ole ongelmaa, mutta kun aamuyöstä on pakko aina tulla tunkemaan nenää jommankumman naamaan…

Neitikin oli paikalla, kuinkas muuten. Illan ja yön Dharma nukkui ylhäisessä yksinäisyydessään, mutta tänään piti saada seuraa. Dharma innostui kullan heiluttamasta laserista, jonka pistemäisen valon perässä kissa juoksi vartin verran ihan into piukassa. Leikin loputtua ihmetys oli suuri, ei vissiin neiti oikein hiffannut mihinkä se piste yhtäkkiä vain katosi – seurasi pari surkeaa maukaisua ja nurkkien koluamista josko “leikkikaveri” olisi vielä jostain löytynyt.

Serj Tankian – Elect The Dead [2007]