AvainsanaGeokätköily

Löysin luonnoksista tällaisen suht järkevässä muodossa olevan postauksen, joka on unohtunut julkaista. Ohopsan. Koneella istuminen on taas jäänyt vähemmälle niskaongelmien takia, joten blogissakin on ollut hivenen hiljaista. Ei siis ehkä mikään ihme, että tällaisia unohduksia sattuu. Ja ehtiihän sitä, kun kuitenkin vasta vuoden kaksi ekaa kuukautta on kulunut. Eikö maaliskuun alku ole vallan mainio ajankohta pohtia vielä kerran mennyttä vuotta..? No, tuleepa vähän mietittyä tätä parhaillaan eteenpäin rullaavaakin vuotta ja odotuksia sille.

Vuosi sitten tammikuussa kokosin tekstimuotoon odotuksiani alkaneelle vuodelle. Olisi ehkä ollut hyödyllistä palata niihin esim. puolivälissä vuotta, mutta se sitten unohtui. Päätin listata samaan tyyliin ajatuksia tällekin vuodelle, jospa muistaisin näitä vilkaista joskus kesällä niin homma olisi vielä mahdollisesti pelastettavissa.

Miten vuoden 2013 odotukset toteutuivat?

• Remontti tulee ainakin pääpiirteittäin valmiiksi. (Piste!)
  Täysin valmista ei tullut, joskin joulun jälkimainingeissa pääsin vihdoin purkamaan kahden vuoden takaiset muuttolaatikot ja tavarat alkoivat löytää paikkansa. 2013 taisi kuitenkin olla se vuosi, jolloin suurin osa “pikku” projektistamme valmistui: makuu- ja työhuoneiden välinen seinä kaappeineen, uusi lattia em. huoneisiin sekä olohuoneeseen, listat melkein koko asuntoon.
• Harkitsen joka ikisen ostoksen tarkkaan.
  Ruokakaupassa joskus pääsi lipsahtamaan, mutta noin muuten harkitsen joskus liikaakin. Vatvon ja vatvon enkä ehkä pääse lopputulokseen lainkaan, mutta eipähän tule viime vuodelta mieleen mitään minkä ostaminen tai ostamatta jättäminen harmittaisi.
• Koitan päästä pahimmasta sokerikoukusta irti.
  Välillä menee sen suhteen hyvin, sitten taas tulee huonompia jaksoja. Joulua edeltävän 75 päivän karkkilakon jälkeen suunnittelin jopa ryhtyväni vuoden lakkoon, mutta en sitten kuitenkaan tohtinut. Monet herkut tosin ällöttävät mua nykyään, joten siinä mielessä työsarkaa on ehkä vähemmän nyt.
• Juhlin avioitumista kaikki rakkaat ihmiset ympärillä.
  Toteutui suurelta osin. Ihan kaikki rakkaat eivät valitettavasti päässeet paikalle juhliin, mutta heidän kanssaan juhlistettiin myöhemmin.
• Treenaan plösövartaloni hääjuhlakuosiin (ja muutan elintapojani pysyvästi terveellisempään suuntaan).
  Alkuvuosi meni loistavasti, PT:n kanssa toteutettu Fustra-setti sai pidettyä mut liikkeellä ja olokin helpottui niska/hartia-akselilla. Sitten tuli kesä; Fustra-paketti loppui ja salikäynnit vähenivät, kun en enää ollut kenellekään tilivelvollinen. Dieettimäinen ruokavalio meni puihin heti alkuunsa, mutta ehkä mä jossain määrin onnistuin järkeistämään syömisiäni. Syksyllä sekin tosin vähän karkasi käsistä ja nyt olo on vielä enemmän plösö kuin vuosi sitten.
• Polkupyöräilen 1000 km.
  Onnistui; laskujeni mukaan kilometrejä kertyi fillarin selässä himpun vajaa 1020. Kävin vielä marras-joulukuussakin pyörällä töissä!
• Istun vähemmän koneella. Valokuvaan enemmän. Elän enemmän.
  Koneella istuin liikaa, siinä on siis tavoitetta jatkossakin. Valokuvaamisen suhteen löysin uusia polkuja, mutta vuoden jälkimmäisellä puoliskolla kamera joutui lepäämään turhan paljon. Elämisestä en osaa sanoa, mutta ainakin matkustin muuallekin kuin Helsinkiin tai Tampereelle.

Suunnitelmia ja ajatuksia vuodelle 2014

• Opettelen syömään säännöllisesti (ja kunnolla). Teen enemmän kotona ruokaa enkä mussuta herkkuja päivittäin. Miten jokin niin normaali asia voikin olla niin vaikeaa?
• Nautin suht valmiista kodista. Välillä ehkä vähän sisustan, useimmiten ihan vaan olen. Niin ja vihdoinkin naputtelen jonkun sortin raporttia meidän remontista tänne blogiin.
• Käyn mahdollisimman usein Tampereella, sillä kummitytön ensimmäinen vuosi on hujauksessa ohi. Syyskuussa juhlitaankin sitten jo ekaa syntymäpäivää!
• Ikuistan enemmän päivän asujani muistoksi. Viime vuonna julkaisukelpoisia asukuvia tuli vaivaiset 74, kun yleensä ollaan huideltu yli sadassa. Blogiin sen sijaan postasin niitä enemmän kuin ennen.
• Ryhdistäydyn bloggaamisen suhteen ja pyrin kirjoittamaan hieman lyhyemmällä viiveellä. Jos en ehdi sopivassa ajassa blogata niin jätän aiheen väliin kokonaan.
• Teen pitkään suunnittelemani valokuvausportfolion nettiin.
• Saan täyteen 500 löydettyä geokätköä, mahdollisesti enemmänkin. Ekan puolen vuoden aikana löytöjä kertyi 300 ja rapiat, joten tuon puolikkaan tonnin ylittäminen ei liene hankalaa.
• Piilotan ainakin yhden oman kätkön. Tiedän jo minkälaisen ja mihin (itse asiassa ideoita on ties miten monta mielessä), mutta vielä pitäisi saada aikaiseksi.

Alkuvuosi on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin. Olen jaksanut käydä joka viikko Elixiassa (joskus jopa kahdesti!) ja herkuttelu on alkanut pysyä paremmin aisoissa. Ensi viikolla aloitan jälleen Fustran, tällä kertaa kimppatunteja työkaverini J:n kanssa (joka mut Fustra-maailmaan alun perin johdatti). Pyöräilykauden korkkasin tänään, aamulla oli vähän pakkasta mutta iltapäivällä kyllä kelpasi fillaroida kotiin päin viidessä plusasteessa ja auringon paistaessa. Harvoin on tällaista herkkua maaliskuun alussa. Myös listan kohta kolme on alkanut hyvin; tämän postauksen kuvat ovat edelliseltä Tampereen visiitiltäni kolmisen viikkoa sitten ja ylihuomenna lähdetään taas sinne suunnalle viikonloppua viettämään. ♥

(Kuvat omasta kamerasta, eka itse kuvattu ja loput Akkikin ottamia.)

Ennen ristiäisviikonloppua kävimme lokakuun puolessa välissä ekaa kertaa tekemässä tuttavuutta tulevaan kummityttöömme. Voi miten pieni tuollainen vajaa viisiviikkoinen voikaan olla! Ja aivan uskomattoman rauhallinen, neiti ei hätkähtänyt vaikka ympärillä olisi ollut minkälaista hälinää tahansa. Tuhisi vaan tyytyväisenä.

Matkasimme Tampereelle perjantai-iltana ja lauantaina aamupalan jälkeen piipahdimme äijelin kanssa kaupungilla. Sää oli ihan kummallinen: aurinko paistoi mutta samaan aikaan taivaalta tuli rakeita alas! Onneksi ehdin pari geokätköä etsiä ennen sääilmiötä eikä sen jälkeen tarvinnut enää kovin kauaa vaeltaa, kun jo poikkesimme ensimmäisessä kaupassa.

Iltapäivän kahvihetken vietimme Kuninkaankadulla Café Gopalissa. Ajattelemattomuuttani vetäisin (taas kerran – miten mä en ikinä opi?!) kevyet suklaaöverit, tilasin kaakaon ja hetken mielijohteesta myös minttusuklaaruudun. Erinomaisia kummatkin, mutta vähän turhan paljon suklaata mulle noin kaiken kaikkiaan. Ihana paikka tuo Gopal kyllä, joskus täytyy ehdottomasti mennä testaamaan paikan kasvisruokaa.

Jätettyämme ydinkeskustan kadut taaksemme heitimme vielä pienen lenkin Näsinpuistossa, ei kovin yllättäen kätköpurkin perässä. Matkalla törmäsimme sorsalaumaan, joiden meininkejä pysähdyimme hetkeksi ihmettelemään. Hassuja lintuja.

Tyhjin käsin en kaupunkireissusta selvinnyt, sillä Studio25:n Pop Up Lauantaista löytyi jotain kivaa. Kerrankin oikeassa kaupungissa oikeaan aikaan! Coston pöydästä löysin täydellisen syyslätsän niille päiville, kun konjakkinen nahkaversio ei toimi (esim. sateella). Metsänvihreää ja oranssinpunaista, piristää mukavasti asua kuin asua. Sanoivat vieläpä hatun olevan uniikkikappale eikä toista täysin samanlaista ole tehnyt ja antoivat lisäksi extratupsun (ovat siis irrotettavia) kaupan päälle. Eivät olisi kovin paljon paremmin voineet myydä!

Pariisin Kevät – Jossain on tie ulos [2013]

Nyt kun osa Suomesta on jo saanut ensimmäiset lumihiutaleensa – täällä Turussa senkun sataa vettä – lienee sopiva hetki muistella hetki mennyttä kesää. Mitään koko kesän kattavaa kuvakokoelmaa tästä ei kuitenkaan ole tulossa, vaan huomio on tasan tarkkaan yhdessä päivässä. Elokuisessa lauantaissa, jolloin sain viettää päivän rakkaiden ystävieni keskellä. Polttareista on siis kyse, mikäli joku ei vielä hiffannut.

Päivän olin sopinut kaasoni kanssa etukäteen, mikä oli erittäin hyvä kun kesäisin kuitenkin tuppaa vähän joka viikonlopulle haalimaan jotain ohjelmaa. Mia nouti mut kotoa Turusta, sitten haimme K-serkun asemalta ja suuntasimme kohti ensimmäistä etappia. Päädyimme maalle tutuille lapsuusnurkille, jossa loppuporukka odotti kera kuohujuoman sekä piknik-herkkujen. Ennen syömistä sain tehtäväkseni yhdistää viltillä olevat päähineet oikeaan ihmiseen ja samalla esitellä tyypit toinen toisilleen. Oli muuten yllättävän hankalaa!

Piknikin jälkeen ajoimme kotikotiin, kuten olin toivonutkin. Käteeni lyötiin lista Kersantti Karoliinan (olen toiselta nimeltäni Karoliina ja sotilasarvoni tosiaan kersantti) polttarikätköt, viitaten tietysti tuoreeseen harrastukseeni geokätköilyyn. Juoksentelin vihjeiden ja D/T-arvojen avulla pitkin pihamaata, välillä sain hieman apujakin taustajoukoilta jos en meinannut kätköä löytää. Mainioita kätköpaikkoja näköjään löytyy ihan kodin pihapiiristäkin, propsit Felinelle ja S:lle kierroksen organisoinnista.

Purkkeja oli kaiken kaikkiaan yhtä monta kuin polttareihin osallistujia. Jokaisessa niissä oli sisällä juttu, joka mun piti liittää oikeaan henkilöön ja kertoa sitten mahdollinen asiaan liittyvä tarina. Voi että, mitä kaikkia hauskoja oivalluksia ja muistoja purkeista paljastuikaan! Tuossa kuvassa yllä esimerkiksi on valokuva yläasteen päättäjäispäivää seuraavalta aamulta, kun olimme olleet Sansun kanssa yötä “kämpällä” (= kesähuone Sansun isoäidin piharakennuksessa). Mulla on kaunis kirkkaansininen letti ja Adidas-verkkatakki ikivanhan Nanson trikooyöpaidan päällä – oikea tyylikkyyden multihuipentuma. :)

Viimeisestä purkista löytyi reissaaja, aktivoimaton Travel Bug -lätkä. Avaimenperän possuun S oli värkännyt kiinni hunnun, joten aktivoidessani annoin TB:lle luonnollisesti nimeksi Sian morsian. Seuraavaksi siirryimme sisätiloihin kahvittelemaan, minkä jälkeen oli vuorossa saunomista ja uimista. Saunalla oli paitsi kylmää saunajuomaa, myös päivän hemmotteluhetkeen jos jonkinlaista purkkia ja putelia. Kookosöljyllä sai hierottua hartiajumit pois, kuorinta syntyi hunajasta ja merisuolasta, kasvoille lätkittiin koivunlehtiä virkistämään. Kyllä kelpas saunoa!

Kuva: JS Disain

Saunan jälkeen oli pöytään katettu herkullisia salaatteja ja vaikka mitä muuta, joilla pulikoimisen aiheuttaman nälän sai taltutettua. Loppuilta vierähti hengaillen ja puhua pulputtaen, hiljalleen siinä alkoi sitten vieraatkin tehdä lähtöä. Kotimatkalla Turkuun piti vielä poiketa yhdellä ihan oikealla geokätköllä, pitkään sitä pimeässä etsittiin mutta lopulta purkki löytyi kuin löytyikin. Kokonaisuudessaan päivä oli mahtava ja oli ihanaa, kun niin moni pystyi osallistumaan! Harmi tietysti, että kaikki eivät päässeet tulemaan. Hääjuhlassa sain vielä porukalta muistoksi kivan kuvakirjan polttaripäivän tapahtumista.

Iso kiitos ja halaus teille, rakkaat ihmiset! ♥

Heinäkuun viimeisenä lauantaina, unikeonpäivänä, ajelimme pitkin maakuntaa. K-serkku oli tullut edellisenä iltana meille ja lauantaina lähdimme liikenteeseen ajoissa, jotta K ehtisi kaverinsa hääseremoniaan Uudessakaupungissa. Sen jälkeen meillä ei äijelin kanssa ollut sen kummempaa agendaa kuin etsiä parit kätköt sekä passeli ruokapaikka.

Sää oli mitä parhain, aurinko paistoi ja lämpöä piisasi. Kätköt löytyivät kerrankin varsin mallikkaasti, minkä jälkeen kävelimme kaupunginlahden rantaa ja päädyimme istumaan Ravintola Kahvelin terassille. Tilasimme kumpikin pizzat, hieman huvittavasti ukko otti äijäpizzan (salamia, kinkkua, pekonia, jauhelihaa, valkosipulia) ja itse valitsin akkapizzan (vuohenjuustoa, punasipulia, paholaisen hilloa, rucolaa, aurinkokuivattua tomaattia; pekonin jätin pois). Hyvää oli joka tapauksessa!

Ugista suuntasimme mökkeilemään Taivassalon merenrantamaisemiin, muu porukka siellä olikin jo mökkimoodissa. Pojat saivat jäädä lämmittämään saunaa, kun me Felinen ja S:n kanssa painelimme metsään mustikoita poimimaan. Litran verran ämpäreihin ilmestyi marjaa, vaikkei loppupeleissä kauaa oltukaan. FiveFingerseillä kelpasi tassutella metsäteillä ja -poluilla.

Illalla saunottiin, uitiin ja grillattiin – mulle jo toinen kerta meressä tänä kesänä, oh hoh (en kamalasti pidä luonnonvesissä uimisesta). Puoliltaöin kävimme noutamassa K-serkun häistä ja hurautimme sitten meille kotikotiin yöksi. Päivä oli pitkä mutta kaikin puolin oikein erinomainen, kesää parhaimmillaan. ♥

Heinäkuussa lomani viimeisenä lauantaina lähdimme pienellä poppoolla Nauvoon kummitätini perheen mökille. En ollut vieraillut siellä koskaan aiemmin, ja oikeastaan Turun saaristo ylipäänsä ei ole mulle kovinkaan tuttua seutua. Menomatkalla pysähdyimme Paraisten keskustassa, sain siinä etsittyä pari kätköä ja näin ollen kaupungin kätkökartalleni. Nauvossa en lopulta ehtinyt geokätköillä yhtään, kun lautat osuivat aina niin sopivasti aikatauluihimme.

Päivä oli mukavan lämmin ja aurinko paistoi, joten ruokapuoli hoidettiin ulkosalla ja saunomisen yhteydessä oli suht helppo pulahtaa mereen. Vaikka kylmää se vesi mun mielestä oli, niin kuin kaikki alle 25-asteiset uimavedet… Kotimatkalle lähdimme auringon jo tervehtiessä horisonttia, alapuolelle se painui siinä vaiheessa kun pääsimme Nauvo-Parainen -lautalle. Kiva päivä kauniissa maisemissa, mikäs sen leppoisampi tapa viettää toiseksi viimeistä lomapäivää!