AvainsanaGeokätköily

Montaa päivää emme äijelin kanssa ehtineet Lapin reissun jälkeen nököttää kotosalla, sillä torstaina oltiin taas menossa tukka putkella. Karautimme mutkien (= geokätköjen) kautta Helsinkiin, jossa vietimme iltapäivän kierrellen ja katsellen. Vatsat täytimme Vapianossa, ostokset teimme Kiseleffin talossa Samujin uudessa liikkeessä ja Coston pop up -kaupassa. Nautimme aurinkoisesta kesäpäivästä, merituulesta hiuksissa (lähinnä omissani) ja siitä, ettei ollut kiire mihinkään. Muutama kätkökin toki haettiin, kun osui sopivasti matkan varrelle.

Yövyimme K-serkun luona ja perjantaiaamuna heräsimme melkein yhtä aikaa auringon kanssa. Unisin silmin ajoimme auton satamaan ja seilasimme Suomenlahden yli etelänaapuriin. Matkan pääasiallisena tarkoituksena oli hankkia juomapuoli syksyllä pidettävään hääjuhlaamme, mutta olin varannut matkat niin että ehdimme kuutisen tuntia viettää maissa. Tässä siis päivämme Tallinnassa viidellätoista kuvalla kerrottuna (ja on siellä lopussa vähän tarinointiakin).

Seikkailimme pitkin Vanhankaupungin katuja vailla sen kummempaa päämäärää kuin pari geokätköä. Alkuun ripsotti vähän vettä, mutta onneksi aurinko sitten taas palasi lämmittämään matkalaisia. Kahville ja jätskille istahdimme Kehrwieder-kahvilaan, jonka kotitekoinen jäätelö oli erinomaista. Ennen satamaan lähtöä kävimme syömässä, paikaksi valikoitui puolivahingossa Cafe och Bar Popular, joka ilmeisesti on tunnetumpi vesipiipuistaan kuin ruuistaan. Piipuista en osaa sanoa, mutta paikan sapuska oli kerrassaan herkullista! Omassa vuohenjuustosalaatissani oli vaikka mitä, ei todellakaan mikään tylsä 3/4 lautasta salaattia ja pari hassua tomaatin- tai kurkunsiivua niin kuin Suomessa vaan pinjansiemeniä, kirsikoita, TUORETTA persikkaa jne., ja äijelikin tuumasi pitsansa olleen yksi parhaista mitä on syönyt. Eikä varmaan tarvitse sanoa, että kahden hengen ruokailu (sis. normikokoinen olut) maksoi vähemmän kuin yksi ABC:n puolipakasteannos.

Paluumatka meni suht nopsaan ja lähdimme laivasta kahdeksan Somersby-laatikon kanssa, joita joku porukka katselikin kateellisena. No, eivät tienneet sitä että satamassa meitä odotti vielä aikamoinen läjä kaljaa, lonkeroa sekä viiniä. ;) Viime vuoden tapaan tein pääosan tilauksesta Tallinkin preorderilla, jolloin meidän ei tarvinnut ottaa autoa mukaan Tallinnaan lainkaan. Preorderiin oli tullut kylkeen käsittelymaksu 20e, mutta se oli pientä siihen verrattuna, miten paljon oikeasti säästimme hakemalla juomat Virosta! Kotimaassa olisi saanut pulittaa vähintään tuplat – ja ihmettelevät vielä Arkadianmäellä miksi porukka hakee juomat muualta… No nii-i! Preorder-tilausten noudon pelotellaan kestävän jopa pari tuntia, mutta meillä kävi onneksi säkä ja saimme tilauksemme tyyliin toisena. Sitten vain äkkiä tavarat autoon ja kotimatkalle, siinä vaiheessa kyllä väsytti jo aika hyvin.

Hääjutuista voisin ehkä kirjoitella jossain kohtaa enemmänkin, mikäli jotakuta kiinnostaa? Meillä on aika pienen budjetin häät eikä minkään suhteen oteta stressiä, vähän erilainen meininki siis kuin hääblogeissa yleensä. Tänään laitoin tilaukseen häämekon ja toivon, että se a) saapuu ensi viikolla sekä b) on mulle sopiva. Jos ei niin täytynee keksiä joku tuunaus siihen.

Nyt viedään kesälomamatkapostaussarjan viimeistä osaa, mikä lienee ihan hyvä asia – tulihan niitä lopulta yhdeksän kappaletta naputeltua. Niin siinä väkisin käy, kun ei halua lykätä miljoonaa kuvaa yhteen postaukseen. Itselleni nämä kirjoitukset toimivat sellaisena kuvitettuna matkapäiväkirjana, joita varmasti palaan ikävöimään myöhemmin, mutta toivottavasti Lappi-viikon esittelystä oli jotain iloa muillekin.

Reissuviikon torstai ja perjantai olivat tosiaan aika harmaita ja sateisiakin, joten keskityimme pyörimään “kotinurkilla” ja ottamaan rennosti. Torstaina kävelimme Äkäslompolon keskustaan, kävimme ostamassa tuliaisia sekä syömässä Towerissa, joka osoittautui oikein kivaksi paikaksi. Perjantaina hurautettiin Ylläs Saagaan, ensin pojat kävivät salilla ja me teimme V rattaissa kävelylenkin yhdelle geokätkölle. Sen jälkeen vaihdettiin lennossa V:n seuralaiset, äijälauma lähti mökille ja me tytöt pääsimme lillumaan Saagan kylpylään. Ei se mikään ihmeellinen kylpylä ollut, mutta ihan riittävä tuollaiseen parin tunnin rentoutumiseen. Alkuillasta menimme vielä porukalla keskustaan syömään, tällä kertaa vuorossa oli burgerit Selvä Pyyssä.

Lauantaina sitten herättiin ajoissa, pakattiin tavarat autoon ja siivottiin kämppä. Kun kaikki oli kunnossa, pakkauduimme itsekin autoon ja otimme suunnan etelään. Matkalla toki teimme muutaman pysähdyksen kätköilyn merkeissä, jotta S:n kanssa saimme uusia kuntia kartalle. Nuo kuvat yllä ovat juurikin tällaisilta geopysähdyksiltä napattuja.

Puoli kolmen maissa olimme perillä ensimmäisessä etapissamme, Oulussa. Verrattuna aamuiseen Äkäslompolossa keli oli paahtavan kuuma, tosin tuolla viikollahan oli tainnut koko eteläinen Suomi kylpeä helteissä. Suuntasin murun kanssa moikkaamaan Enviaa, kun taas toinen poppoo lähti Nallikariin tapaamaan tuttujaan. Olipa kiva nähdä Enviaa pitkästä aikaa! Myöhemmin treffasimme sitten taas matkaporukkamme ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Ajatuksena oli testata kehuttu Kauppuri 5, mutta valitettavasti siellä oli jonoa pihalle asti ja jouduimme tyytymään helpompaan & tylsempään vaihtoehtoon. Oulu kuitenkin oli noin muuten vallan hurmaava kaupunki, jonne täytyy kyllä päästä joskus uudestaan oikein ajan kanssa.

Oulusta jatkoimme vielä illalla 8-tietä seuraavaan majapaikkaan asti. Olimme pari päivää aiemmin varanneet pienen mökin Kalajoelta, joka tosin osoittautui täysin edullisen hintansa tasoiseksi. Illalla kävimme vielä ihastelemassa hiekkasärkkiä, merivesi tuntui varpaissa yllättävän lämpimältä. Harmi kun sää oli jo viilentynyt eikä tarjennut lähteä iltauinnille.

Sunnuntaiaamulla sitten jatkoimme taas matkaa, edessä oli vihoviimeinen pätkä ennen kotia. Oli tietysti ihanaa päästä kotiin, mutta samalla aika haikeaa. Rakastuin kesäiseen Lappiin aivan kympillä ja olen siitä asti potenut ikävää sinne. Taidan olla enemmän kotimaan matkailija kuin ulkomaille lähtijä. Rivien välistä lienee tuleen jo selväksi, että suosittelen oikein lämpimästi Lappia kesämatkakohteena – jos teillä joskus on mahdollisuus, tarttukaa siihen! Olen jo alkanut haaveilla seuraavasta reissusta pohjoiseen, toiveissa olisi päästä esim. Karhunkierrokselle ja myös ruska-ajan kokeminen olisi varmasti mahtavaa.

Kotieläinpihalta jatkoimme matkaa Muonioon, jossa kävimme syömässä pitsat ja etsimme pari geokätköä. Yhtä mysteeriä koitimme haeskella, mutta kun se ei millään löytynyt (= oli ongelmia koordinaattien syöttämiseen kätköilysoftaan) luovutimme ja auton keula käännettiin takaisin Äkäslompolon suuntaan. Meillä oli kuitenkin pari pysäkkiä ennen mökille paluuta, ensimmäinen niistä oli Olostunturi. Olimme jo alkulomasta suunnitelleet, että jonkin tunturin laelle olisi kiivettävä ja kohteeksi valikoitui Olostunturi, 524 metriä merenpinnasta (ja jossa oli ihan sattumalta myös geokätkö).

Ylös mennessämme reitti ei ollut kaikista parhaiten valittu, mutta pääasia että ylös päästiin. Maisemat olivat upeat jo matkan varrella, tunturin laelle päästyä ei typerä virne poistunut kasvoilta enää lainkaan. Kuvat kertovat juu enemmän kuin tuhat sanaa, mutta ne näkymät mitä Olostunturin laelta katsoin – ne olivat jotain vielä kauniimpaa kuin mitä nämä kuvat pystyvät välittämään. Rakkauteni kesäistä Lappia kohtaan sen kuin syveni entisestään.

Alaspäin tullessamme onnistuimme valikoimaan jokseenkin helpomman reitin eikä mennyt kauaa, kun olimme taas hiihtokeskuksen nurkilla. Raksatyypit olivat lopettaneet työpäivänsä ja sen sijaan rakennusten nurkilla pyöri porotokka, josta sain napattua pienen videopätkänkin Instagramiin. Tuolta mun Ig-profiilista muuten löytyy myös muita kuvia Olostunturilta, aika samanlaisia toki kuin nämä postauksen kuvat.

Lappi-viikon sunnuntai-illalla alkanut auringonpaiste helli meitä seuraavinakin päivinä, joten kiertelimme aika ahkeraan Ylläksen lähiseutuja. Maanantaina lähdimme käymään Muonion puolella huokailemassa Pakasaivon kauneutta. Pakasaivo on noin kilometrin pituinen rotkojärvi, jolla on myös lisänimi Lapin Helvetti. Syvimmillään järvessä on vettä 60 m ja kun lasketaan mukaan 30-40 m korkuiset kallioseinämät, tulee rotkolle syvyyttä yhteensä siis 100 m. Aikamoisen komeat oli maisemat!

Pakasaivolla ohjelmaan kuului toki myös paikan geokätkön etsiminen, sen jälkeen suuntasimme seuraavan kätkön perässä Äkäslompolon lintutornille. Kuten todettua kätköillessä näkee paikkoja, joissa muuten ei välttämättä tulisi edes käytyä. Lintuja emme siis bongailleet, vaan ensin etsimme kätkön logattavaksi ja sitten kiipesimme lintutorniin pällistelemään maisemia. Torni oli järven kyljessä ja ylhäältä näki viisi järveä ympäröivää tunturia: Ylläksen, Kuerin, Kukaksen, Lainion ja Kesängin.

Koska Äkäslompolon keskusta oli alkuviikosta hyvin hiljainen, päätimme lintutornilla vierailun jälkeen lähteä ajelemaan jonnekin mistä löytyisi auki oleva ruokapaikka. Päädyimme sitten Leville, jossa hetken pyörimisen jälkeen löysimme itsemme istumasta Rock Café Wanha Hullu Poron penkeiltä.

Mulla oli hienoinen epäilys, sillä paikka oli enemmänkin tanssipaikka kuin ravintola, mutta onneksi luulot osoittautuivat vääriksi. Ruokalista oli oikein bueno ja hinnatkin siedettävät, ei sen suhteen mitään valittamista siis. Omalla lautasellani oli kasvisburgeri nimeltä Hippihampurilainen, joka oli kyllä tosi herkullinen. Suosittelen, mikäli liikutte Levin suunnalla.

Juhannusviikonlopun sunnuntai valkeni Äkäslompolossa pilvisenä. Päivällä jäin lapsenvahdiksi (ts. datasin kun V oli päiväunilla) mökille muiden lähtiessä hakemaan jääkaapin täytettä Jounin Kaupasta, ja ruuan jälkeen päätimme lähteä hieman tutkimaan lähipolkuja. Hyttyset korvien ympärillä inisten otimme suunnaksi muutaman kilometrin patikointireitin, joka vei meidät Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon ja Kesänkijärven rantaan.

Aivan älyttömät maisemat, ei voinut muuta kuin huokailla!

Metsät olivat joka paikassa täynnä kirkasvetisiä puroja.

Vihreitä yksityiskohtia maan tasolla.

Kesänkijärvi oli kaunis luonnontilainen järvi kahden tunturin välissä. Tuossa alemmassa kuvassa möllöttää toisella puolella ollut Kellostapuli, toisella puolella kohosi postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyvä Kesänki. Pyörimme hetken järven rannalla ja kävimme myös laavulla, sattuipa siellä sopivasti olemaan geokätkökin, jonka tietysti S:n kanssa etsimme käsiimme. Muita ihmisiä ei tällä reissulla nähty, sen sijaan porotokka ilmaantui paikalle kuin tyhjästä.

Sunnuntain päätteeksi sää selkeni ja aurinko tuli esiin pilviverhon takaa. Puolen yön jälkeen nukkumaan mennessä pääsimme ekaa kertaa ihastelemaan kunnolla Lapin yötöntä yötä, oli pakko vielä lähteä käymään pihalla kameran kanssa kun öinen valoisuus tuntui niin kovin ihmeelliseltä. Kyllä nyt täällä etelässä ollessa on niin ikävä sitä loppumatonta valoa!