AvainsanaHöh ja pöh

Olen tämän kevään aikana ehtinyt kehittää pakkomielteen valkoisista perus-Converseista. Aiemmin en ole pahemmin valkoisista perustanut, vaan himoinnut enemmänkin erikoisempia värejä kuten kirkkaankeltaista ja omenanvihreää. Saattoi olla serkkuni K, joka kerran kyseli eBaysta tilaamisesta mainiten samassa yhteydessä valkoiset Converse All Starit, ja sen jälkeen olen huomaamattani alkanut katsella kyseisiä tossuja sillä silmällä. Ruotsalainen Lisa on yhdistellyt samanlaisia popoja eri asuihin varmaan siitä saakka, kun hänen blogiaan aloin vuonna nakki lukea. Muutama tyyliesimerkki Lisalta med valkoiset Converset:

• Joulukuussa 2008 raidallinen paita, nahkatakki ja musta alaosa – toimii.
• Maaliskuussa 2009 yksinkertainen tumma asu sinisillä yksityiskohdilla (siniset WeSCin kuulokkeet = ♥) – toimii erinomaisesti.
• Huhtikuussa 2009 jakku, ketjuröykkiö kaulassa ja iso laukku – todellakin toimii!
• Maaliskuussa 2010 valkoinen paita, armeijahenkinen takki, shortsit ja läpikuultavat sukkikset – toimii, toimii, toimii!

Maaliskuussa inboxiini kolahti alekoodi, jolla sai valitsemasta vaatteesta, asusteesta tai kengistä -10 %. Ei liene vaikea arvata mihin sen käytin? Varsinkin kun kaikki merkkikengät ovat eBayssa huomattavasti Suomen hintoja matalammat.

Brittiläiseltä eBay-kauppiaalta klikkailin itselleni valkoiset All Starit, juurikin siinä samaisessa koossa kuin vanhat tossunikin ovat. Toimitus tuli pääsiäisen pyhistä huolimatta viikossa kotiovelle, suhteellisen nopeaa toimintaa siis. Olivat jopa alkuperäisessä laatikossaan, useimmat myyjät kun laittavat tulemaan ilman laatikkoa postittamisen helpottamiseksi(?). Kengät olivat ulkonäöltään niin ihanat kuin uudet All Starit yleensäkin, saatoin käyttää ensimmäiset minuutit ihan vain niiden ihailemiseen. Sitten kokeilin niitä jalkaani ja hetken teki mieli ruveta itkemään: popot olivat ihan vähän liian pienet! Pohjassa oleva kokonumero oli kyllä oikea, mutta verrattuani näitä uusia muutaman vuoden vanhoihin kenkiini näkyi selvästi, että uudet ovat noin puolikkaan koon verran pienemmät. Avauduin asiasta jossain vaiheessa Facebookissa serkulleni, joka sanoi kuulleensa jotain tämän suuntaista – että ovat Conversella menneet hieman sekoilemaan kokojen kanssa.

Palauttamisrumbaan taitaa olla turha lähteä, joten pitää etsiä uusi omistaja kengille. Sattuuko blogin lukijoissa olemaan ketään, jonka kenkäkokoelma huutaa valkoisia Conversen All Stareja joukkoonsa? Kengät ovat siis käyttämättömät ja laatikossaan, koko on UK5.5 eli 38 Euroopan kokoluokituksessa – jonka sanoisin vastaavan vanhaa UK5-kokoa. 25e + mahdolliset postikulut jos joku maksaisi niin olisin iloinen. Anyone?

Niin kauniit, sydän itkee verta… Ihan varmasti ostan vielä itselleni oikean kokoiset!

Regina – Katso maisemaa [2005]

Dharma on kipeä, tai lähinnä Dharman häntä on kipeä. Neiti oli heti sään lämmettyä viettänyt vuorokauden ulkona ja tullessaan seuraavan kerran sisälle roikottanut häntäänsä kummallisesti. Oli ilmeisesti ottanut yhteen jonkun vieraan kissan kanssa, kun lumihangesta löytyi tappelun jälkiä. Häntä Dharmalla vaikuttaisi olevan kunnossa, mutta ihan se hännän juuri on aika turvonnut. Saa nähdä täytyykö alkuviikosta käydä eläinlääkärillä näyttämässä kissaneitiä, jos sillä vaikka on joku tulehdus hännänjuuressa. Eilisen jälkeen Dharmis on lähinnä vain nukkunut, mitä nyt välillä käväissyt ruokakupilla mutustamassa raksuja. Toisaalta, uni on varmasti paras lääke kissallekin sairastaessa.

Kivat irtokarvat Dharmalla tuossa, varmaan Miskasta peräisin. Karvanlähdön osalta Miska elää täysillä kevättä jo, tai ainakin pitkää vaaleaa karvaa on kaikki paikat täynnä. Ei varmaan tarvitse edes sanoa miten hyvin läppäri vetää puoleensa noita karvoja… Voiskin kerätä talteen kaikki irtokarvat ja tehdä niistä koneen kanteen karvapäällyksen. Tai miten ois vaikka tyyny?

Pääsin eilen pitkästä aikaa käymään kunnon saunassa eli siis puulämmitteisessä pihasaunassa uima-altaan vieressä. Ihanat löylyt! Ulkonakin kävin vähän hyppimässä viilentyäkseni, hyiseen uima-altaaseen uskalsin kastaa vain jalan. Harmi vaan, kun silmät eivät leikkauksen jäljiltä oikein tykkää saunomisesta. Varsinainen löylyissä istuminen ei tunnu missään, mutta saunan jälkeen silmät tuntuvat lähes poikkeuksetta kuin niissä olisi roskaa. Kosteutustippojen tehokäyttö auttaa kyllä, aamulla tosin ripsien juuret tuntuvat olevat täynnä kuivunutta töhkää. Toivottavasti tämä ongelma poistuu ajan kanssa, olen kuitenkin suht innokas saunoja eikä roskantunne silmissä ole kovin mukava tunne.

Makuuhuoneen tavarat on pakattu, suurin osa viety jo pois. Keittiön kaapeista puolet on tyhjiä, toinen puolikas vielä pakkaamatta laatikoihin – se tapahtuu todennäköisesti tänään illalla. Kirjoituspöytä tyhjennetty ja pakattu, lehtikasat on vielä olohuoneessa käymättä läpi. Miten sitä raaskisi heittää pois ihania kiiltäviä aikakauslehtiä, täynnä upeita kuvia? Hauskin osa lehtipinossani – joskaan ei edeltävään kuvaukseen täysin soveltuva – on taatusti muutama numero IN-nimistä lehteä, jota julkaistiin joskus 90-luvun lopulla ja/tai 2000-luvun alussa. Niille jaksaa näin kymmenen vuotta myöhemmin hihitellä kerta toisensa jälkeen.

Pitää ehkä ruveta harkitsemaan kattavaa luopumista vaatteista ja tavaroista, uusistakin. Työkkäri päätti evätä multa kaikki työttömyysetuudet, koska mukamas työllistyn kokopäiväisesti toiminimeni kanssa. Mielenkiintoinen näkökanta, ottaen huomioon että esimerkiksi tässä kuussa olen tehnyt toiminimellä töitä muutaman tunnin eikä siitä todellakaan tienaa sellaisia summia, joita nykyään pelkkään normaaliin elämiseen tarvitaan. Puhumattakaan siitä, että olen useaan otteeseen ilmoittanut etsiväni nimenomaan kokopäivätyötä – sehän ei olisi mahdollista, mikäli toiminimeni työllistäsi mut täysin. No, ei kai siinä mitään, jos olisivat työkkärissä osanneet heti alkuun sanoa, ettei kannata edes yrittää saada etuuksia toiminimen ollessa olemassa. Sen sijaan odotin viisi pitkää viikkoa tuota hylkäävää päätöstä, minkä ajan olisi voinut hyödyntää paremminkin.

Työrintamalla ei näy mitään uutta. Hakemuksia olen näpytellyt tasaiseen tahtiin, osaan soitellut perään, yrittänyt saada jalkaa oven väliin. Toistaiseksi ovi on vedetty joka kerta nenän edestä kiinni. On niin vaikea ymmärtää, ettei innokasta korkeakoulutettua nuorta kukaan tahdo palkata eikä edes antaa mahdollisuutta haastattelun muodossa. Valitaanko haastateltavat nykyään arpapelillä? “Tuolla on kiva sukunimi, otetaan se haastatteluun. Joo ja tuo, sillä on hauska puhelinnumero. Tämänkin voisi kutsua, sen nimikirjaimista tulee sana HUI.” Olisi oikeasti mielenkiintoista joskus kuulla, miten työnantajat (tai rekryfirmat) käsittelevät saapuneita hakemuksia.

Näin viime yönä unta, että lähdettiin koko perheen voimin telttailemaan. Jostain syystä kuitenkin päädyttiin Meksikoon. Kauppoihin ei ollut leiripaikaltamme pitkä matka ja eräästä kaupasta löysin täydellisen Meksiko-oppaan, jota kuitenkin joku tyttö yritti multa huijata itselleen. Selvisin kirjataistelusta voittajana, mutta lähtiessäni kaupasta laukustani putosi pari äidin kutomia villasukkia. Pöllijätyttö nauroi ja pilkkasi mua, että olinko mä ihan pipi päästäni kun olin ottanut Meksikoon mukaan villasukat. Tokaisin jotain takaisin ja lähdin kaupasta, ulkona oli jo ihan pimeää. Juostessani takaisin leiripaikkaamme havahduin hereille. Myöhemmin näin jotain muutakin unta, varmaan yhtä kummallista, mutta sitä mä en (onneksi?) muista.

Vielä aivan totaalisen offtopicina: miksi Valiojäätelön litran jäätelöpaketit ovat niin hankalasti avattavia? Muistan vielä elävästi, kun kyseinen pulju vaihtoi toimivan perusavaussysteemin nykyisenlaiseksi. Verrattuna vanhaan se oli käytettävyydeltään todella surkea, ja sitä se on edelleen. Pointsit Ingmanille, joka on säilyttänyt mekanismin samanlaisena vuosikaudet.