AvainsanaInspiraatio

Aihe ei ole millään lailla enää ajankohtainen, mutta haluan kuitenkin naputella nämä jutut itselleen muistiin. Toisaalta nythän Vantaan asuntomessuista jaksaa taas lukea, kun niihin liittyviä postauksia ei enää tule vastaan joka toisessa blogissa. ;) Oma visiittini tämän vuoden asuntomessuille oli alkuun epävarmaa, sillä vakiomessuseurani S oli raskaana ja laskettu aika osui juurikin heinäkuulle samoille paikkeille messujen alun kanssa. Avajaisviikonloppuna kuitenkin S tuumasi, että olo on edelleen täysin normaali, joten päätimme suunnata Vantaalle heti viikonlopun jälkeen maanantaina. Mukaan lähti myös äitini sekä tottakai tyttäreni, joka kulki näppärästi Manducassa ja rattaat saivat jäädä kotiin.

Tällaisen pihan ja talon voisin huolia meille.

Aika pitkälti koko päivä Kivistössä tuolloin heinäkuussa meni, mutta ehdimmekin käydä läpi kaikki kohteet. Taukoja tietysti oli pidettävä normaalia enemmän, kun seurueessa oli vauva ja viimeisillään raskaana oleva. Ensimmäistä kertaa oman asuntomessuhistoriani (eli, öö, neljän vuoden) aikana oli niin, etteivät kaikki kohteet olleet vierailtavissa. Noin muuten kohteet oli saatu viimeisteltyä ihan kiitettävästi ja tarjosivat kyllä aimo annoksen inspiraatiota ainakin mulle. Tänä vuonna löysin jopa joukosta selkeän suosikin, mutta siitä teen vielä oman postauksensa – on meinaan tässäkin on näitä kuvia aivan riittämiin…

Keittiöinspiraatiota en tällä kertaa tarvinnut, kun meillä vihdoin on toiveiden mukainen keittiö. Mitään mun makuun ihmeellistä ei tosin edes ollut, tuo keltainen oli ehkä ainut spesiaali. Kakkoskuvan keittiössä tykkään tuosta tehosteseinän tapetista, täydensi kivasti kokonaisuutta. Alimman kuvan keittiön mustavalkoisuus on jees, mutta eniten mua miellyttää kasvit ja niiden ruukut sekä tuo matala Eamesin pöytä.

Muutama kiva makuuhuone, joissa yhdistävänä tekijänä on puun sävyt. Haaveilen matalasta sängystä ja toivon joskus vielä saavani futonin, mutta toistaiseksi korkeampi säilytystilallinen laatikkosänky on meille ehdottomasti toimivin vaihtoehto. Muutenkin kieltämättä noissa mietityttää matalemmissa sängyissä se, miten niistä oikein pääsee ylös..?

Messuolohuoneissa ei ollut mitään ihmeempiä ahaa-elämyksiä, pienempiä yksityiskohtia toki moniakin. Mintunvihreää olisi ihana saada omaankin kotiin, harmi vaan että se sattuu olemaan yksi puoliskon inhokkiväreistä. Jospa saisin tulevaisuudessa hivutettua sitä hieman vaikka lastenhuoneeseen? Se oli mun lempiväri silloin kun olin sellainen alle kouluikäinen. :) Alimman kuvan takkanurkkauksesta tykkään kovasti, jotenkin kaikki natsaa kohdalleen.

Lastenhuoneissa sen sijaan oli vaikka mitä mahtavia oivalluksia! Kahden ekan kuvan mustavalkoisuus höystettynä harkituilla värilisäyksillä toimii musta ihan älyttömän hyvin, nuo olivat kumpikin siis samassa kohteessa. Seuraavissa kuvissa on yhdistetty vihreää ja keltaista, hyvin toimii sekin. Katon maalaaminen värillä valkoisten seinien kanssa on muuten aika kiva! Sitten taas hieman graafisempaa, näissä fanitan raidallista jakkaraa (meillekin, kiitos!) sekä huisaa vihrää robottia. Alimman kuvan majasysteemi on epäilemättä lasten mieleen, eikä tuo hullummalta näytä näin aikuisenkaan silmiin. Kettutyynyistä tykkään, ihanat!

Harvoin innostun märkätiloista sen enempää, mutta Kivistössä oli monessa kohteessa omaan makuuni onnistuneita vessoja ja kylpyhuoneita. Seinäratkaisuista pidin erityisesti, esimerkiksi nuo pari normaalista poikkeavalla tavalla laatoitettua seinää. Ihastuin myös kympillä tuohon mustavalkokeltaiseen tapettiin, kyseessä on englantilaisen MissPrintin Mountains Sunrise. Harmaa ja betoni näkyivät myös olevan aika pop – mikäs siinä, sellaista voisin kyllä omaankin kylppäriin kelpuuttaa. Jos joskus pääsen vaikuttamaan oman kodin kylpyhuoneeseen, niin tuollaiset seinän sisällä olevat kolot kyllä tahdon pesuaineille.

Viime keväänä keittiöremontin jälkimainingeissa koin ahdistusta siitä tavaramäärästä, joka meillä on sullottu tähän 66 neliöön. Varsinkin kun suurin osa kamoista on mun, joko ikivanhoja tai uudempia, mutta joka tapauksessa mun hankkimia tai jostain saamia. Olen saanut tavarahamsterimallin kotoa ja usein roipetta jemmataan omissa kaapeissa ennemmin kuin laitetaan kiertoon, vaikka kuinka itsellä ei enää olisi tarvetta.

Erityisesti vaatekaappini on raskauden ja imetyksen myötä muuttunut isoksi kysymysmerkiksi: se tuntuu olevan täynnä vaatteita, jotka eivät sovi keskenään yhteen tai jotka eivät ole just nyt sopivia. Joidenkin vaatteiden kohdalla kyse on istuvuudesta (ne rask… eikun imetyskilot), mutta joidenkin ihan vaan siitä fiiliksestä. Keväällä sain käsiini Rinna Saramäen kirjan Hyvän mielen vaatekaappi, jonka innoittamana kävin koko vaatekaappini läpi oikein ajatuksen kanssa. Otin käyttöön mallin, etteivät kaikki kelvolliset vaatteet ole kaapissa yhtä aikaa, vaan päivitän valikoimaa silloin tällöin esimerkiksi vuodenajan vaihtuessa.

Aiempaan verrattuna malli on ollut toimiva, mutta nyt tartuttuani kyseiseen kirjaan uudestaan sen jäätyä keväällä kesken tunnen kaipaavani jotain enemmän. Kaapissani on edelleen vaatteita tyyliin ihan kiva ja huomaan, että niitä tulee käytettyä kyllä varsin harvoin. Sen sijaan sieltä puuttuu joitakin perusjuttuja, joita kaipaan vähän väliä – esimerkiksi musta sekä harmaa ihan perus t-paita. Niiden kohdalla ongelmaksi muodostuukin, mistä sellaiset löytäisi! Sen olen oppinut, että ketjuliikkeiden tusinapaidat on parempi jättää väliin, kun ei niistä kiertävine saumoineen ja pikanukkaantumisineen tule kuin paha mieli. Tukisin mielelläni vaikkapa kotimaisia vaatemerkkejä, vaan toistaiseksi ei vastaan ole tullut ainuttakaan simppeleitä perusvaatteita tarjoavaa merkkiä. Toki kiinnostavat leikkaukset ym. ovat omiaan joissakin vaatekappaleissa, mutta esim. peruspaidalta en ihan oikeasti kaipaa yhtikäs mitään kikkailua.

Hankalaksi asian tekee myös se, etten oikeastaan tiedä millainen mun tyyli on. Olen pohtinut tätä ennenkin, mutta vastaus on edelleen löytymättä – ja luonnollisesti tämä totaalisen uusi elämäntilanne eli äitiys on muuttanut ajatusmaailmaa siinäkin asiassa. Esimerkkinä: ennen rakastamani minihameet tuntuvat nykyään aivan liian lyhyiltä. Tai matalavyötäröiset housut, ne eivät vain enää tunnu mukavilta päällä eivätkä todellakaan imartele vyötärölle kerääntynyttä rengasta. Toivon kroppani palautuvan edes jossain määrin imetyksen loputtua, mutta ehken mä halua sitä tarpeeksi kun en saa järjestettyä itseäni liikkumaan.

Tavoitteena ja toiveena siis on rakentaa vaatekaappi, josta voin napata päälleni mitä tahansa joutumatta sen kummemmin pähkäilemään asiaa. Ekaksi täytynee selvittää, millaisena näen itseni ja tyylini; sen jälkeen ehkä miettiä millaisena toivoisin näkeväni ne. Millaisista vaatteista tykkään, millaisista en niinkään? Mikä on oma arkiunivormuni? Missä tunnen oloni kotoisaksi? (Onneksi on ne kuva-arkistot.)

Eeva kirjoitti taannoin osuvasti:

“Lempivaate on sellainen, jonka voi pukea päälle ja sen jälkeen unohtaa.”

Projektista bloggaan varmasti lisääkin, kunhan tässä pääsen kunnolla liikkeelle. Samalla tulee mukavasti kerrattua alkuvuodesta kirjattuja ajatuksia tyyliasioiden suhteen. Eiköhän tämä tästä!

Tässähän on ehtinyt kulua kohta jo kuukauden päivät siitä, kun kävimme siskon kanssa eräänä lauantaina Vimmassa pällistelemässä tämän kevään ja kesän tuulia vaaterintamalla. The Revelation oli kahdeksan suunnittelijan yhteinen muotishow, monet heistä ovat aiemminkin kokoontuneet näin kevätaikaan yhteisnäytöksen merkeissä. Parin vuoden takainen Rock’n Roses säilytti edelleen paikkansa henk. koht. inspiroitumiseni ykkösenä, mutta kiinnostavia paloja toki tämän kevään näytöksessäkin oli. (Kuvat aukeaa klikkaamalla isommaksi.)

Näytöksen avasi Planet Star mallistollaan Lovefool, tekijänsä sanoin “ysäritribuutticocktail, joka sisältää kourallisen sydänmurskaa, lorauksen tuunausta & kierrätystä sekä himpun menneiden muistelua”. Simppeleitä asukokonaisuuksia kesään, sopivasti ysärimeiningillä höystettynä. Ysäri taitaa olla aika kuumaa just nyt, ainakin mitä kaupoissa olen hiljattain nähnyt: spagettiolkaimia, paksupohjaisia kenkiä ynnä muuta mukavaa omalta teiniajalta.

Veea Ingbergin mallisto X sisälsi ihania mekkoja, jotka olivat sinänsä yksinkertaisia mutta aina jollain mielenkiintoisella yksityiskohdalla varustettuja. Mä kelpuuttaisin saman tien omaan garderobiini tuollaisia mekkoja, yksi vähän vastaava tosin mulla onkin jo kaapissa.

Joel Törrönen oli jälleen liikkeellä jännittävillä toteutuksilla: Vie minut stratosfääriin -mallistoa esitelleillä malleilla oli kaikilla päässään erilaisia hässäköitä. Se siinä tosin oli, että katse etsiytyi enemmän päähän kuin varsinaiseen asuun… Haaremihousut olis kyllä kivat, sellaisella sopivan löröllä haaruksella.

Mua on (teko)nahka vaatteiden materiaalina kiehtonut tässä jo hyvän aikaa, joten Ebonya Clothing Designin yksinkertaisen kaunis nahkamekko Bohemica-mallistosta sykähdytti heti. Erityisen kivaksi kokonaisuuden teki nuo sukkahousut! Itse en ehkä nahkaiseen mekkoon taipuisi, mutta haaveissa on joskus vielä löytää rakastettavaksi ainakin se täydellinen nahkatakki sekä mahdollisesti myös housut ja hame samasta materiaalista.

Muotinäytöksen päätti Eszter Szabo Albatraoz-nimisellä mallistollaan. Kuvassa näkyvä asu oli koko shown viimeinen eikä olisi varmasti näyttävämpää lopetusta voinut olla. :)

Jaetaanpa tähän väliin muutama helmikuussa nappaamani kuva Rakenna & Sisusta -messuilta, taisivat loppujen lopuksi olla ainoat mitä muistikortille tallentui suht pikaisen visiitin aikana. Siitä jännä päivä, että olin tuolloin ensimmäistä kertaa kunnolla liikenteessä vauvan kanssa! Hyvin se kuitenkin meni eikä bebe edes herännyt sen muutaman tunnin aikana, mitä äiskän kanssa Turun messukeskuksessa kiertelimme. Kunhan posotti unta palloon vaunuissa ja antoi mun tutkailla rauhassa messutarjontaa.

Ikean osaston keittiö näytti varsin mukavalta, onneksi meillä oli keittiöprojekti meneillään kun muuten olisi voinut vaikka remppakuume iskeä. :) Suuntasin siis keskittymiseni sisustuspuoleen ja bongasin mm. Botkyrka metalliset seinähyllyt sekä yllä olevissa kuvissa näkyvät Bittergurka ruukut ja roikkuvat amppelit. Amppelia ei ehkä meidän keittiöön saa sovitettua ainakaan tuossa mittakaavassa, mutta tuollainen valkoinen ruukku voisi olla kivan näköinen mustalla tasolla. Tai miksei ikkunalaudallakin.

Yksi messujen inspiroivimmista jutuista oli epäilemättä Danske Bankin messuosasto, jonka oli suunnitellut sisustusblogien maailmasta tuttu Projekti Verkarannan Jutta. Lähiseutujen design oli näyttävästi esillä, mukana mm. noustelainen upea kube-betonivalaisin, jollaiselle löytyisi koti meiltä milloin tahansa. Muutenkin tykkäsin mustan ja puunvärin (+ betonin) yhdistelmästä, voi että kun osaisi itsekin saada sisustusjutut näyttämään noin kivoilta yhdessä! Vaan toisilla on taito ja toisilta se puuttuu… Harmikseni mä kuulun jälkimmäisiin.

Toisen mieleen erityisesti jääneen inspiraation tarjosi Turun Tapetti ja Matto, jonka osastolla silmäni hakeutuivat Pihlgren ja Ritolan ihaniin tapetteihin. Keittiön yksi seinä saattaa kaivata tapettia pintaansa ja jäin pohtimaan, voisiko ehkä Kiurujen yö punamustana olla siihen sopiva. Täytynee joku kerta käydä lainaamassa vuota kotiin mallailtavaksi.

Siitä on ehtinyt hujahtaa jo vuoden päivät, kun viimeksi tein isomman muutoksen blogin ulkoasuun. Päivittäminen on ollut ajatuksissa ainakin kesästä saakka, mutta nyt vasta äitiysvapaan alkamisen kunniaksi sain puristettua uuden leiskan kasaan. Ainekset ovat olleet kasassa pidempäänkin, mutta päädyin rakentamaan templaten alusta asti uusiksi ja siksi projekti vaati enemmän aikaa kuin yleensä. Vaan onpahan kätevämpää päivittää jatkossa esim. sivupalkin kilkkeitä ja varmasti myös ulkoasua, kun vauva kuitenkin nappaa tulevaisuudessa oman osansa tietokoneajastani. Postaustahti toivottavasti tästä vilkastuu ainakin hetkeksi, sillä leiskan muotoutumisen ohella olen naputellut luonnoksiin useamman postauksen. Vanha ulkoasu ei selkeästi inspiroinut tarpeeksi, pikemminkin ehkä päinvastoin.

Siinä vielä muistijälki edellisestä ulkoasusta, loppupeleissä muutos on oikeastaan aika pieni (mutta omaan silmään vaikuttava silti). Vaalea meininki jatkuu edelleen, valokuvien kanssa kun vaaleus toimii mielestäni parhaiten. On myös ihana saada uudenlaista typografiaa kehiin, onnistuin kerrankin valitsemaan ihan kivan setin fontteja – se on usein mulle kompastuskivi, kun ei tuota graafista silmää ole niin paljoa kuin ehkä toivoisi. Mobiilioptimointi on vielä suht vaiheessa (pahoitteluni tästä), mutta koitan tsekata nekin kuntoon lähipäivinä. Mahdollisista bugeista ja muista ajatuksista saa mieluusti raportoida kommenttiosaston puolella!