AvainsanaInspiraatio

Kävin siskon kanssa eilen viimeinkin tsekkaamassa Nina’sin pop up -liikkeen Linnankadulla sijaitsevassa Sisustuksen Koodissa. En ole koskaan vieraillut Nina’silla Helsingissä enkä jostain syystä myöskään Sisustuksen Koodissa, vaikka muuten on Turussa tullut hypittyä sisustuskaupoissa. Eihän mulla tietenkään ollut varaa Nina’sista mitään ostaa, lähinnä mielenkiinnosta halusin nähdä kalliimman hintaluokan tuotteita ihan livenä. Vaatepuolella mikään ei sykähdyttänyt erityisesti, mutta kengissä ja laukuissa – oi Miu Miu!

Sitten joskus kun elämän- ja ennen kaikkea rahatilanne on sopiva, hankin ihan varmasti jonkun ihanan laukun Miu Miulta. Bow Bag on ollut haaveissa jo vuosia, kyseinen laukku näyttää upealta jopa haaleanroosana. Myös Miu Miun kengät ovat ihania, varsinkin tämän kevään lintu- ja kissakuoseissa. Lintukorot näyttivät luonnossa ehkä vieläkin hienommilta kuin kuvissa! Olivat muuten mun kokoa, en tosin uskaltanut lähteä kokeilemaan jos olisinkin rakastunut palavasti…

Merkkikenkiä ostaessani päätyisin todennäköisesti käytännöllisempään pariin, jotta hintavia popoja ihan oikeasti tulisi käytettyä. Kaikista eniten olen ihastellut näitä järjettömän ihania kenkiä, jotka taitavat olla Chloén A/W 2006 mallistosta. Uutena ei siis ainakaan enää saa, mutta ehkä joskus vielä löydän kyseiset kengät jostain vähän käytettyinä. Se vasta olisi rakkautta!

Mun Miu Miu -läähätysten jälkeen kierrettiin toki itse Sisustuksen Koodi myös, kun en tosiaan siellä ollut aikaisemmin käynyt. Kaikenlaista ihanaa sisustustavaraa, joista kelpuuttaisin monet kotiin sitten kun on isompi ja enemmän meidän näköisemme asunto. Block-valaisimen ainakin hommaan vielä joskus, ja jos oikein rikastutaan niin Yrjö Kukkapuron Karuselli olisi se kaikista mieluisin nojatuoli mun laiskanlinnaksi.

Kotiin päästyäni vaihdoin vain vaatteet (perhanan toista kertaa jalassa olevat GT:n raitasukkahousut hajosivat lähestulkoon atomeiksi!) ja lähdin Sansun luokse kyläilemään, nopeasti hujahtikin muutama tunti hyvässä seurassa. On se hyvä, että ystävätkin ovat yhtä puheliaita kuin itse olen – juttua riittää vaikka miten! Kotiin palasin vasta auringonlaskun aikaan, oli muuten uskomattoman upea auringonlasku. Taivas oli kuin tulessa ja palavaa taivasta vasten leijui silminnähtävästi alempana olevia pilvenhattaroita.

Kamera ei ihan osannut tallentaa taivasta niin kuin silmät näkivät, mutta aika mahtavasti kuitenkin. Oonko muistanut tarpeeksi hehkuttaa, että rakastan uutta Nikoniani? ;)

The xx – xx [2009]

Työkiireet sen kun jatkuvat ja koko ajan väsyttää. Huomisen sentään pidän vapaata varastolta, sen sijaan teen nettisivuhommia kotosalla. Seuraava varastovuoro tosin alkaa jo huomenna illalla, kun menen kymmeneksi yövuoroon. Viikonlopun pidän vapaata, sillä lempiserkkuni Kouvolasta tulee tänne pääsiäisen merkeissä. Edellisen kerran nähtiin viime syksynä, joten ihan mahtava päästä jälleen viettämään viikonloppua hyvässä seurassa.

Keväisen aurinkoisesta kelistä ei ole viime aikoina ollut tietoakaan, harmaus jatkuu ties kuinka monennetta päivää peräkkäin. Jokohan huomenna aurinko uskaltaisi kurkata pilviverhon takaa? Muutenkin vetämätön olo, tuntuu vain pahemmalta ilman auringonvaloa. Positiivista tosin on se, että sade on saanut lähes kaiken lumen sulamaan!

Tämän postauksen kuvat otin lauantaina, kun oltiin lähisukulaisten joukossa äidin serkun perheen luona kahvittelemassa. Pöytä oli katettu koreaksi taloremontin kunniaksi, oli kyllä sekä herkullista naposteltavaa että upea talo. Mulla on parhaillaan sellainen sisustuskuume, että oksat pois… Voi kunpa saisi pian hommattua isomman asunnon ja laitettua sitä sellaiseksi kuin tahtoo! Alkaa hiljalleen hahmottua minkä näköinen koti olisi sellainen, jossa me kumpikin kullan kanssa viihdyttäisiin.

Mummi oli Lanzaroten lomallaan saanut idean vetoketjusta tehdystä korusta ja väkertänyt heti kotiin päästyään oman versionsa. Sisko ilmoitti heti, että hänelle saa myös tehdä vaikkapa synttärilahjaksi jonkun vastaavan korun, ja kyllä mullekin kelpaisi jonkun sortin vetoketjuhässäkkä. Ei ehkä mitään kovin massiivista OutsaPopin tyyliin, mutta jotain pientä kivaa ja mun tyylistä.

Kent – Röd [2009]

Loppuviikon työputkesta selvittiin onnellisesti, lauantaina väsymyksen taso oli sitten sen mukainen. Illaksi tultiin mun kotikotiin saunomaan ym. ja täällä maalla nökötän edelleen, mutkien kautta kylläkin. Eilinen päivä vierähti Naantalissa liikunnallisissa merkeissä, olin nimittäin äitin kanssa Supertreeneissä. Tämä oli toinen kerta kun osallistuin kyseiseen tapahtumaan, ensimmäisen kerran olin 2008 keväällä.

Supertreenit alkoivat mun osalta luennolla, josta sainkin hyviä vinkkejä treenaamiseen. Seuraavana oli vuorossa girya-tunti, ensimmäinen tutustumiseni kahvakuulaan ja aivan perusjuttuja siis. Oli kyllä mielenkiintoinen laji, jota voisin ruveta harrastamaan säännöllisestikin. Evästauon jälkeen siirryin liikuntasaliin, jossa mulla oli päivän viimeiset tunnit. Ensimmäisenä perusjumppaa Body-tunnin muodossa, ihan jees kolmivarttinen. Iltapäivän päätti ainoa äitin ja mun yhteinen tunti Challenge your body, joka oli selvästi Bodya reippaampi tunti.

Mä olen viime elokuisen Elixia-kuukauden jälkeen harrastanut hävettävän vähän liikuntaa, minkä sain karvaasti huomata eilisen liikuntapläjäyksen jälkeen. Ei ehkä ollut maailman paras ajatus vetää kolme erilaista tuntia täysillä yhden päivän aikana, lihakset on tällä hetkellä niin kipeinä etten meinaa liikkumaan päästä. No, ainakin huomaa että eilen tuli treenattua reidet ja pakarat kunnolla! Orastavaa kipua oli jo eilen illalla, ja yön aikana kipu oli muuttunut suorastaan tuskaksi. Tänään onneksi olin vapaalla, mutta saa nähdä miten huomenna sujuu työskentely kun pitäisi 8 h kävellä ympäri varastoa.

Se, mitä uusien lajien lisäksi lähdin Suppareista hakemaan, oli viime syksynä kadonnut innostus aktiivista liikkumista kohtaan – ja sen ainakin luulen löytäneeni. Vietin tänään hyvän tovin tutkaillessa Turun liikuntatarjontaa, joitain ihan varteenotettavia vaihtoehtoja tulikin vastaan. Kunhan vain selviän näistä lihaskivuista niin koitan kyllä vihdoin tehdä asioille jotain ja alan käydä A) lenkillä useammin tai B) jossakin ryhmäliikuntatunnilla. Parantaisi varmasti omaa olotilaa huomattavasti.

Supertreeneistä mulla ei valitettavasti ole minkään sortin kuvamateriaalia, joten tänä viikonloppuna nappaamani kissakuvat saavat toimia tämän postauksen kuvituksena. Meidän katit ovat paitsi täysin sekaisin keväästä, myös älyttömän hellyydenkipeitä. Koko ajan pitäisi olla paijaamassa tai uniseurana, viime yönäkin Miska nukkui meidän kanssa ja aamulla Dharma kömpi mun viereen Miskan tilalle, kun sekä kultsi että Miska olivat lähteneet sängystä pois.

Tarkoitus oli tänään tehdä kaikenlaista, mutta johonkin päivä taas hujahti. Aamupäivä meni mukavasti jutustellessa, kun Sansu oli käymässä. Edellisestä tapaamisesta oli vaihteeksi kulunut ihan liian kauan, vaikka kotiemme välillä on matkaa vaivaiset muutama kilometri. Iltapäivällä jumautin takapuoleni tietokonetuoliin ja väsäsin siskolle uuden blogileiskan. Vähän siinä vielä on fiksattavaa, mutta kaiken kaikkiaan olen aika tyytyväinen lopputulokseen ja ilmeisesti niin on siskokin.

Mulla on ollut joku ihmeen inspiraatiopuuska, pää on koko ajan täynnä erilaisia ideoita eikä aika meinaa millään riittää toteuttamaan niitä. Tällä viikolla työn alla on ollut oma portfolioni, jonka avulla olisi helpompi hakea oman alan töitä – sellaiset houkuttaisivat kovasti nyt pienen tauon jälkeen. Vielä ei ole portfolio ihan julkaisukelpoinen, mutta hyvin lähellä ollaan jo.

Pukeutumisen suhteen olo ei ole ihan niin inspiroitunut, vaikka uusia vaatekappaleita odottaa useampikin kaapissa käyttöön pääsyä. Tällä hetkellä mielessä pyörivät eräs Cheap Mondayn reikäneule sekä JC:n seminahkaleggingsit, joita on hehkuttanut ainakin Piret. Kyseinen Lainahöyhenissä-blogi on muutenkin ihan käsittämättömän inspiroiva!

En ole tainnut koskaan julkaista blogissani minkään sortin muotikuvia, mutta törmätessäni näihin Object Collectors Itemin kuviin merkin Facebook-sivulla mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kuvissa on kerrassaan upea värimaailma! Tuossa ylemmässä kuvassa linnut tekevät kuvasta täydellisen, viimeaikainen innostus lintuihin ei ainakaan helpottanut tämän kuvan jälkeen. Alla olevan kuvan neule taas on aivan ihana, voisin mä tuollaisenkin ottaa sen CM:n reikäpaidan sijasta. Tai miten olisi molemmat? :)

Jospa nyt olisin ylikäyttänyt ihana-sanaa tarpeeksi… Vielä nopea tsekkaus lemppariblogien päivityksiin ja sitten unten maille. Huomisaamuna suunnataan kultsin kanssa auto kohti Tamperetta ja mennään moikkaamaan Akkikia perheineen. Viime kerrasta on jo muutama kuukausi, ihan superia siis nähdä taas pitkästä aikaa! Onni-vauvakin täytti viime viikolla vuoden, hurjaa miten nopeasti aika on mennyt. Nyt adjö!

(Kuvat: Object Collectors Item)

Olin tänään iskän ja äitin kanssa Turun messukeskuksessa Rakentaminen & Sisustaminen -messuilla, porukkaa oli liikenteessä ihan järjettömästi. Mielenkiintoisia osastoja riitti, ja tietyllä tapaa näiltä messuilta tarttui käteen paljon enemmän kuin iskän kutsumilta “feministimessuilta” (mm. Osaava nainen), joissa yleensä tulee käytyä. Oman asunnon hankinta alkaa pikku hiljaa olla ajankohtaista, joten siinä mielessä messut tulivat sopivaan saumaan.

Mä olen ollut kovin vastahakoinen lähtemään mihinkään omakotitalon rakennushullunmyllyyn, mutta tajuttuani tänään talopakettien olemassaolon voisin ehkä jopa harkita omakotitalon rakentamista. Kerrostaloasuntoa me tuskin ostetaan, rivitalokämppä on ihan minimi. Toisaalta, ollaan mietitty muuttoa johonkin Turun naapurikuntaan, joten rakentamisvaihtoehtokaan ei välttämättä olisi järkyttävän kallista. Niin tai näin, rahaa palaa joka tapauksessa. Mitä nyt valmistaloja olen netistä katsellut niin ihan näppäriltä ne vaikuttavat eikä ulkonäkökään ole hullumpi. Persoonallisuudesta joutuisi tietysti tinkimään, mutta ehkäpä sen kestäisi.

Olihan messuilla toki kaikkea muutakin, ihastelin mm. tyylikkäitä keittiöitä, upeita tapettikuoseja sekä ihania tuoksukynttilöitä (kuvassa). Vadelmajogurtti oli ehdottomasti paras, raperperipiirakka mielenkiintoisin. Välipalaksi napattiin kahviosta juotavaa ja yhdeltä messuosastolta herkulliset munkit, hillomunkki sellaisella kivalla höhhöllä oli namia!

Ihastuin täysillä yllä olevaan penkkiin, tuollainen pitäisi ehdottomasti olla tällaisen lehtihamstraajan kotona. En tosin tiedä miten sen liittäisin osaksi sisustusta, keittiöön kun kuitenkin ottaisin mieluiten ruokapöydän ihan perustuoleilla. Onneksi ollaan vasta suunnitteluasteella, joten voidaan vaihtaa mielipidettä uuden kodin suhteen vielä monta kertaa. :) Tästä kuitenkin on hyvä lähteä liikkeelle ja alkaa tutkailla eri vaihtoehtoja. Lopulta löydetään varmasti just sopiva paikka ensimmäiseksi omaksi kodiksi.