AvainsanaItsepaljastuksia

Viime perjantaisten ysäribileiden kuvat ovat edelleen siskon kamerassa, joten täytän tämän blogityhjyyden musiikkiaiheisella meemillä. On taas ollut aika hiljaista viime päivät eikä ole mitään kerrottavaa… Ysärikuvia toivottavasti sitten ensi kerralla. Sen verran sanon jo tässä kohtaa, että aamuvuoro töissä 45 minuutin yöunien jälkeen oli aika mielenkiintoinen. Mutta kun soitettiin niin hyviä biisejä, että yhtäkkiä olikin jo valomerkin aika!

Asiaan. Kuukauden mittaista biisimeemiä on näkynyt ympäri blogimaailmaa, hauska idea mutta mä en pahemmin tykkää lykätä videoita blogiin (itse asiassa ei ole tainnut yhdessäkään mun blogissa olla koskaan ainuttakaan videota). Desthean sovellus oli kuitenkin just sopiva, joten päätin sitten törkeästi napata sen tänne – tosin itsekin hieman soveltaen. Viimeiset, Desthealta puuttuvat kohdat, löytyivät Katarimarian tontilta.

Linkeistä pääsee siis tsekkaamaan YouTube-videon, mikäli kiinnostaa.

1. Lempikappale: Röyksopp – Only This Moment
Olen rakastanut keväästä ’08 asti ja rakkaus roihuaa yhä.

2. Inhokkibiisi: Scissor Sisters – I Don’t Feel Like Dancin’
Inhosin heti ensikuulemalta.

3. Biisi, joka tekee onnelliseksi: Johnny – Ihana aamu
Ei ottanut päähän edes silloin kun oli intissä ja aamuja jäljellä yli 300.

4. Biisi, joka tekee surulliseksi: Sunrise Avenue – Fairytale Gone Bad
Surullinen mutta kuitenkin toinen sellainen, jota olen rakastanut jo vuosia.

5. Biisi, joka muistuttaa jostakusta: Pendulum feat. Fresh, $pyda & Tenor Fly – Tarantula
Kuulen toivottavasti livenä joulukuussa!

6. Biisi, joka muistuttaa jostain paikasta: Róisín Murphy – You Know Me Better
Mieleen muistuu juhannus ’08 ja K-serkun kaverin mökki jossain päin Kymenlaaksoa.

7. Biisi, joka muistuttaa tietystä tapahtumasta: Scars On Broadway – Chemicals
Kuunneltiin matkalla Säkylään erään kerran, kun pummin pojilta kyydin.

8. Biisi, jonka osaat sanasta sanaan ulkoa: Viikate – Tie
Ensimmäinen Viikatteen kappale, jonka kuulin. Paluuta ei ollut.

9. Biisi, jota voit tanssia: Cascada – Dangerous
Cascada on parasta tanssimusiikkia!

10. Biisi, joka saa nukahtamaan: The Sounds – Night After Night
Järjettömän upea myös livenä.

11. Biisi lempibändiltä: Viikate – Kaakko
Soittivat joskus DBTL:ssä, siitä asti viihtynyt tiiviisti omalla soittolistallani.

12. Biisi inhokkiyhtyeeltä/artistilta: Eppu Normaali – Vihreän joen rannalla
Joskus tykkäsin Epuista, enää en.

13. Nolo suosikkibiisi: Tauski – Niin minä sinulle kuulun
Parikymppisenä tuli kuunneltua vähän liikaakin…

14. Biisi, josta kukaan ei uskoisi sinun pitävän: Rammstein – Ohne Dich

15. Biisi, joka kuvaa sinua: Apulanta – Väistö
Tästä tulee myös edellisen blogini nimi, Eilisestä on ikuisuus.

16. Biisi, jota ennen rakastit mutta nyt inhoat: Yö – Joutsenlaulu

17. Biisi, jonka kuulee usein radiosta: Jenni Vartiainen – Missä muruseni on

18. Biisi, jonka toivoisit kuulevasi radiosta useammin: Kat DeLuna feat. Busta Rhymes – Run The Show
Ihana tanssibiisi, josta tulee hyvälle mielelle (ja muistaa kesän ’08).

19. Kappale lempialbumilta: Viikate – Eräs kaunis päivä
Noi rummut, oivoijoi!!

20. Biisi, jota kuuntelet vihaisena: System of a Down – Sad Statue
Toimii erinomaisesti myös lenkkimusiikkina.

21. Biisi, jota kuuntelet onnellisena: Pariisin Kevät – Meteoriitti

22. Biisi, jota kuuntelet surullisena: Yann Tiersen – Comptine d’un autre été : L’après midi

23. Biisi, jonka haluaisit soivan häissäsi: U2 – One

24. Kappale, jonka haluaisit soivan hautajaisissasi: Viikate – Avoimen maan äärellä
Ei lisättävää.

25. Biisi, joka naurattaa: Hanson – MMMBop

26. Kappale, jonka osaat soittaa jollakin instrumentilla: Katri Helena – Joulumaa
Oon loistopianisti. ;)

27. Kappale, jonka haluaisit osata soittaa: Jenni Vartiainen – Eikö kukaan voi meitä pelastaa

28. Kappale, joka saa sinut tuntemaan syyllisyyttä: Jack Johnson – Dreams Be Dreams

29. Kappale lapsuudestasi: Metallica – Mama Said
Tätä kuunneltiin paaaaljon joskus ala-asteen lopussa.

30. Biisi, joka oli suosikkisi viime vuonna tähän aikaan: Viikate – Kuu Kaakon yllä
Edelleen yksi lemppareistani.

+ Bonus: Viikate – Ajastaika
Tämän blogin nimikkokappale.

Nyt suunta Saloon ja yöksi töihin, adios.

Mulla on lojunut tämä ties miten pitkään luonnoksissa, joten eiköhän olisi jo aika naputella juttu loppuun. Ei mua tähän kukaan haastanut, ei nyt eikä silloin aiemmin, mutta kun sisko teki niin pakko oli isosiskon seurata perässä. Vaikka sitten pari kuukautta jälkikäteen.

Kuvatarjonnasta vastaa yksi suosikkimerkistäni, jonka inspiraatiokuvia en ole sitten kevään postannut vaan ovat jääneet ajatuksen tasolle. Pienet kuvat saa isommaksi klikkaamalla.

Eli tässä tulee tyyliaakkoset á la Jose.

Armeija. Maastokuosi ei vuoden inttivuoden jälkeen innosta, mutta kaikki muu armeijatyylinen kyllä. Tänä syksynä olen syventänyt rakkauttani maastonvihreään, jota himoitsen vielä paidan tai neuleen/neuletakin muodossa. Uusin tulokas vaatekaapissani on vihreät reisitaskulliset pillihousut, jotka tulivat vastaan Lindexin alessa – täydelliset! Samaan kategoriaan menee viime talvena hankittu armeijahenkinen villakangastakki, jota en tainnut koskaan esitellä blogissa. Hups, täytyy ehkä ottaa vahinko takaisin jossain vaiheessa.

Baskeri ja muut päähineet. Villamyssy sekä viime vuonna joululahjaksi saatu paljettiversio pelastavat huonon hiuspäivän ja/tai suojaavat viimalta myös kevyissä pakkaskeleissä. Monkista hankittu musta hattu on edelleen rakkautta ja saatan romahtaa, kun sää kylmenee niin että on pakko turvautua korvat peittäviin pipoihin.

Converset. Ensimmäiset mustat ostin aikoinaan Jyväskylästä, ne on kulutettu jo lähes puhki. Uusimmat muuttivat luokseni keväällä, enää ei muuten ole liiasta valkoisuudesta tietoakaan. Kolmas parini on joskus opiskeluaikoina Tampereen One Wayn aleista löytyneet maastokuvioiset Conssit.

Dr. Martensit. Omat Rose Skull -maiharini ostin viime syksynä eBaysta, nauhat olen sittemmin vaihtanut mustiin. Näyttävät nykyään vieläkin paremmalta!

Ehostus. Olen hieman laiskistunut meikkaamisen suhteen enkä todellakaan jaksa plaastata naamaa joka kerta kun astun ovesta ulos. Onnistunut ehostus saa kuitenkin fiiliksen korkealle, varsinkin jos vielä vaateparsi on juuri olotilaan passeli.

Fake leather. Takki on aitoa nahkaa, mutta esim. shortsit ja nahkapalaleggingsit saavat olla lompakolle ystävällisempää tekonahkaa. Mikäli totean vaatekappaleen sopivan tyyliini pysyvästi, muoviversioiden hajotessa hankin kyllä aitonahkaiset.

Gsus. Ihania ja ennen kaikkea mielenkiintoisia vaatteita, vähän niinkuin Objectillakin. Pikkasen arvokkaampia vain ja valikoimaa vähemmän, minkä seurauksena ainoa kyseiseltä merkiltä omistamani asia on turkoosi pipo.

Huivit. Rakastan hukuttaa kaulani isoon huiviin, ehdottomasti yksi parhaista asioista kuuman kesän muuttuessa kirpeisiin syyspäiviin. Viileinä päivinä en lähde mihinkään ilman kaulahuivia, käytännössä katsoen kuljen siis huiveissa elokuusta toukokuuhun.

Iloisuus. Värikkyys tekee asusta usein iloisen ja saa hymyn huulille. Sopii joihinkin päiviin niin paljon paremmin kuin tylsä musta/harmaa/valkoinen tai niiden sekoitus.

Joka päivä eri tyyli. Todella harvoin kuljen kahta päivää peräkkäin samoissa vaatteissa, nykyään se sentään on mahdollista jopa t-paidan muodossa. Nuorempana olin hyvin tarkka siitä, ettei mulla ollut edes samoja housuja peräkkäisinä päivinä.

Korut. Ilman koruja on alaston olo, ainakin korvikset ja/tai kaulakoru on oltava kun poistuu ihmisten ilmoille. Lisäksi suosin isoja sormuksia sekä nahka- ym. rannekkeita.

Linnut. Koristavat mm. yhtä tämän hetken suosikkitoppiani ja kiehtovat muutenkin kovasti. Miu Miun lintukorkkarit olisivat ihan unelmat!

Minimitta. Yläasteella hurahdin lyhyisiin hameisiin enkä ole siltä tieltä poikennut sen koommin. Polvimittaisia hameita/mekkoja mulla ei pahemmin ole ja niitä harvoja käytän yleensä vain tilanteissa, joissa minimitta on auttamattomasti liian lyhyt.

Niitit. Alkuvuodesta ’05 jotain napsahti ja aloin tykätä niittijutuista, vaikkei ne aiemmin hetkauttaneet mitenkään. Jossain vaiheessa käytin niittivyötä suunnilleen päivittäin, nykyinen garderoobini sisältää niittiä vöiden ohella mm. korvisten ja rannekkeiden muodossa.

Omaperäisyys. En voi käsittää ihmisten tarvetta näyttää toistensa klooneilta! Nuorempana pukeutumiseni pääpointti oli siinä, etten näyttänyt samalta kuin muut. Iän karttuessa olen rauhoittunut sen suhteen, mutta persoonallisuus on silti mielestäni tyylin kulmakivi. Eikä omaperäisyys ole yhtä kuin mahdollisimman erilainen.

Pääkallot. Tulivat mukaan kuvioihin opiskeluaikoina ja ovat edelleen olennainen osa mun tyyliä mm. korvisten, sormusten sekä erinäisten vaatekappaleiden muodossa.

Qumisaappaat. Tajusin vihdoin viime keväänä hankkia kumpparit myös omaan kotiin, vanhat kun ovat mun ja äipän yhteiset ja sijaitsevat siksi kotikotona maalla. Nyt pärjää kaupungissakin, vaikka tulisi millainen loskakeli!

Raidat. Nekin ovat kulkeneet mukana jo vuosia, joskin olen vasta viime aikoina menettänyt sydämeni mustavalkoiselle raidoitukselle. Ihanin raitapaitani on ehdottomasti GT:n yksilö, vastaavan kun jostain löytäisi vaikka parissakin eri värissä. Myös mustavalkoraidallinen neule(takki) on haaveissa.

Sukkahousut. Sukkiksia kaapissani on iso laatikollinen, jonka kansi ei enää mahdu kiinni. Perusmustia on ehkä yksi pari ehjänä, mutta muissa väreissä löytyy kyllä! On pilkkua ja raitaa ja leopardia ja koukeroa ja…

Tyllihameet. Juurikin ne ruotsalaispuljun kympin-kahden hintaiset hamoset, joita olen haalinut alennuksista useammassa värissä. Sopii niin arkeen kuin juhlaan yläosan ja sukkisten kanssa kikkailemalla.

U-selkä. Se alkoi GT:n bodysta ja ihastutti niin, että vaatekaappiin muutti neulemekko, vähän pitempi trikoopaita sekä em. body parissa muussa värissä. Seuraavan tatuointini aion ottaa selkään, silleen että näkyy jotenkin kivasti u-selkäisten yläosien kanssa.

Vagabond. Parhaat kengät, piste.

WeSCin kuulokkeet. Omani ovat punaiset ja puhelimeeni mätsäävät.

XD LOL. Aina ei elämää kannata ottaa niin vakavasti, sen sijaan voi vaikka leikitellä tyyleillä – ja saada niin hyvät naurut itselleen kuin hymyn suupieliin vastaantulijoillekin.

Yksityiskohdat. Yksinkertainen on kaunista, ja jonkun jännän yksityiskohdan kera vielä kauniimpaa.

Zebra. Seeprajalat ovat hauska lisä muuten simppeliin asuun. Sama homma leopardikuvion kanssa. Vaatteissa en varsinaisesti em. kuoseista pidä, mutta esim. huiveina toimivat loistavasti.

Åbo. Rakas kotikaupunkini, jossa teen useimmat tyyliin liittyvät hankintani. Turusta löytyy kyllä myös useita mielenkiintoisia merkkejä, kuten esimerkiksi viimekeväisen Fashion 2010 by 10 -näytöksen nuoret suunnittelijat.

Äiti osaa. Milloin äippä löytää jostain jotain kivasti mun tyyliin sopivaa, milloin neuloo mulle pipon, milloin jelppaa mua tekemään jotain ihan ite. Viimeisin tuotos on sininen supermuhkea ympyrähuivi alkusyksystä.

Överi. Rakastan tilanteita, jolloin voi vetää asun överiksi. Toisinaan ne tilanteet ovat olotiloja ihan normaalina arkipäivänä.

(Kuvat: Object Collectors Item)

Bat For Lashes – Two Suns [2009]

Osallistuin eilen illalla lukion luokkakokoukseen.

Kävin lukion naapurikunnassa enkä oikein tuntenut kuuluvani joukkoon missään vaiheessa, ehkä siksi että seurustelin toisaalla ja vapaa-ajan vietin mieluummin silloisen poikaystävän kanssa kuin lukioihmisten seurassa. Vanhojen tansseihin en osallistunut, penkkareiden jälkeen sentään lähdin abiristeilylle. Laivalla kaikki olivat ympäripäissään, minä kiertelin laivaa ja kuuntelin bändiä yksikseni ja join illan aikana alkoholia jopa yhden kuoharilasillisen verran. Ja olin onnellinen, kun laiva vihdoin oli takaisin Turun satamassa.

En tiedä miksi olin niin epäsosiaalinen lukiossa, ei se kaikki voinut silloisesta parisuhteesta johtua. Ehkä viihdyin niin hyvin itsekseni, etten kokenut tarpeelliseksi olla väkisin sosiaalinen opiskelutovereiden kanssa. (Onneksi em. suhde lopulta päättyi ja Jyväskylän vuosina sain sosialisoitua juuri sen verran kuin huvitti.) Lukioaikaisista ihmisistä olen pitänyt yhteyttä kahden kanssa, heistä kumpikaan ei ollut eilen paikalla.

Istuttuani ensimmäisen 45 minuuttia hiljaa ympärillä sorisevia keskusteluja kuunnellen tajusin typeryyteni. Ei mulla ollut niiden ihmisten kanssa mitään yhteistä silloin lukioaikanakaan, miksi olisi siis nyt ollut. Ne ihmiset, joiden kuulumiset mua kiinnostaa, ovat vähintäänkin naamakirjakavereita. Kuvastaa varmaan hyvin eilistä se, etten muistanut edes kaikkien nimiä… Ei sillä etteikö ollut mukava kuulla mihin ihmiset ovat lukion jälkeen päätyneet, mutta olisin pystynyt elämään ilmankin.

Jatkossa aion keskittyä niiden ihmisten tapaamiseen, joita todella tahdon tavata ja jotka ovat mulle tärkeitä. Jotenkin kummasti rakkaitakin ystäviä tulee nähtyä aivan liian harvoin, vaikka asuisivat miten lähellä. Viikko sitten lauantaina esimerkiksi oli aivan mahtava ilta maalla, kun kaveripariskunta oli kutsunut porukkaa luokseen istumaan iltaa. Menossa mukana aiemminkin blogissa esiintynyt Pate:

…ja unileluhiiri. Hiiriä oli toinenkin, mutta sitä Pate hautoi allaan nukkuessaan. Aika kauan jaksoi karvatassu uinua nojatuolissa, taisi lähteä sitten vasta kun ruvettiin ihan todenteolla pelaamaan Wiitä ja äänentaso nousi ihan huomaamatta.

Illan ohjelmaan kuului siis tasokkaiden juttujen, herkullisen naposteltavan sekä saunomisen lisäksi olennaisena osana Wii Sports-, Sports Resort- ja Fit-pelit. Eikä muuten ole naurattanut hetkeen niin järjettömästi!

Naposteltavana porkkana- ja kurkkudipattavien ohella oli kaikenlaista ihanaa, oli paria erilaista salaattia ja coctailtikkuja ja tuoreita hedelmiä. Saunan jälkeen talon emäntä kaivoi vielä jostain esiin itseleivotun omenapiirakan ja vaniljakastiketta, naminaiskis! Kerrassaan täydellinen menyy, kun ei ollut mitään sipsiä tai muuta epäterveellistä – ei siis tarvinnut tuntea huonoa omatuntoa (ainakaan kovin paljon) kaikesta siitä mussuttamisesta. ;)

Pate tarkkailee silmä kovana menoa.

Wiin seurassa ajantaju katosi täysin ja jossain vaiheessa huomattiin kellon lähestyvän jo aamuneljää. Fillaroitiin lopulta joskus puoli viiden maissa kullan kanssa kotikotiin, jossa kömmittiin yöpuulle iloisin mielin onnistuneen lauantai-illan jälkeen. Lisää tällaisia iltoja, kiitos!

Nyt ymmärrän miksi nuoret ihmiset päätyvät ostamaan omakotitalon. Siksi, että voi kutsua kaverit kylään ja pelata Wiitä aamuyöhön asti ja nauraa räkättää vailla huolta naapureiden kauneusunien keskeytymisestä.

Olisikohan missään lähiseudulla tarjolla mitään meidän budjettiin sopivaa taloa..? Wiitä olen jo katsellut sillä silmällä niin huuto.netissä kuin kaupoissakin.

Milow – Milow [2009]

Joitakin viikkoja takaperin Feline haastoi mut aiheesta ruoka, ja siitä asti meemi on roikkunut luonnoksissa. Nyt on vihdoin aika ottaa se käsittelyyn ja vihdoin vastata kysymyksiin.

Kuvituksena muutama random-otos eilisillalta, joka vietettiin kullan kanssa mun kotikotona mm. ulkosaunaa maalaten. Alun perin suunnittelin kaivavani tätä postausta varten äipän kätköistä joitakin vanhempia valokuvia, mutta se sitten jäi. Ehkäpä niitä tulee joskus toiste.

Miten haluat munasi?
Mieluiten munakkaan muodossa, seassa sopii olla esim. herkkusieniä ja aurajuustoa.

Kuinka nautit kahvisi/teesi?
Kahvia en juo, teetä juon yleensä ihan sellaisenaan taikka hippasella hunajaa.

Suosikkiaamiaisruokasi?
Neljänviljanpuuroa voisilmällä, sämpylä (tai croissant) juustolla, leikkeleellä ja kurkulla sekä lasillinen tuoremehua.

Maapähkinävoi?
En harrasta.

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?
Yleensä pelkkä öljy riittää, mutta myös valkosipulinen kastike käy.

Colaa vai Pepsiä?
Colaa, joko light- tai zero-versiona.

Laiskottaa, mitä teet?
Lykkään jotakin uuniin, yleensä pakastepitsaa tai sitten nacho-hässäkkää.

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?
Jotain missä on aurajuustoa.

Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?
Hyvin todennäköisesti jotain kanasta.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?
Voi kyllä! Mm. veriletuista ja munakastikkeesta, rosollista, kalakeitosta sekä karjalanpiirakoista munavoilla. Piirakoista tykkään nykyään, mutta munavoin suhteen olen todella tarkka millaista sen tulee olla eikä sitä todellakaan saa olla paljoa.

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?
Öljypohjaisesta feta-kana-salaatista tulee sisko mieleen, uusista perunoista ja sillistä omat vanhemmat, lohikeitosta pappa ja perunamuusista sekä lihamakaronilaatikosta mamma.

Onko olemassa ruokaa, josta kieltäytyisit?
Esimerkiksi kaikki sisäelimistä tai jostain ötököistä koostuvat sapuskat.

Mikä oli lapsena lempiruokasi?
Varmaankin muusi ja kalapuikot tai ranskalaiset ja lihapullat.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?
Aurajuusto, sipuli.

Lempihedelmäsi ja -vihanneksesi?
Omena, ananas, avokado, kurkku.

Lempiroskaruokasi?
Eiköhän se pitsa ole, mieluiten kylläkin itse tehtynä.

Lempivälipalasi?
Ruisleipä vaihtelevilla päällisillä.

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?
Lautasella olevien erilaisten ruuan “osien” pitää aina mennä tasan. :)

Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?
Hedelmillä, salaateilla, maustamattomalla broilerfileellä sekä kalalla.

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?
Dieetti olisi toivottavasti opettanut mut syömään hieman terveellisemmin enkä enää palaisi takaisin samaan moskaan, jota ennen söin.

Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?
Yleensä mietona, jos en tiedä kuinka tulisesta on kyse.

Saako olla jotain juotavaa?
Rasvatonta maitoa kiitos.

Punaista vai valkoista?
Kumpikin käy, riippuu ihan mielialasta.

Lempijälkiruokasi?
Valkosuklaajuustokakku, jota en onneksi jaksa tehdä kuin ehkä kerran vuodessa.

Täydellinen yömyssy?
Lasi punaviiniä.

Mikä on ensimmäinen leipomis- tai kokkailumuistosi?
Vampyyri-innostuksen aikaan ala-asteella leivottiin pikkuserkun kanssa halloweenina Suuri noitatieto -kirjan (kirj. Malcolm Bird, julk. 1984) ohjeen mukaan pikkuleipiä tms. – jotka eivät tosin ihan täydellisesti onnistuneet, vaikka äiti olikin pikkukokkien apuna.

Kuka on vaikuttanut ruoanlaittoosi eniten?
Omat vanhemmat, opiskeluaikojeni kämppis Akkiki. Niin ja K-serkku opetti syömään avokadoa!

Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?
Jossain porukoilla saattaa olla.

Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan?
Raakaa lihaa en tykkää käsitellä, siis esim. leikata filettä pienempiin palasiin.

Mikä on käytetyin tai eniten arvostamasi keittiövälineesi ja/tai suurin pettymyksesi mitä keittiövälineisiisi tulee?
Vaalituimpia aarteitani ovat ehdottomasti isovanhempien häälahjaksi vuonna 1950 saamat Arabian jauho- ja maustepurkit sekä Pomona-luumukulho.

Nimeä jokin hauska tai outo ruokakombinaatio josta todella pidät?
Aurajuusto makeiden keksien yms. päällä, avokado about minkä kanssa vain.

Nimeä kolme syötävää tai ruokalajia, joita ilman et vain voi elää?
Kotikeittiön pitsa ja tortillat sekä lakritsi.

Mitä ruoanlaitostasi puuttuu?
Viitseliäisyyttä, luovuutta ja ennakkoluulottomuutta.

Huolimatta flunssaisesta olosta siivosin tänään “pitkästä” aikaa, puolentoista viikon aikana oli ehtinyt jo kerääntyä aika tavalla pölyä hyllyjen päälle ja nurkkiin. En osaa sanoa, onko normaalia siivota koko kämppä kerran viikossa – itse olen niin tehnyt varmaan siitä asti kun muutin 19-vuotiaana pois kotoa. Jollain kierolla tavalla pidän siitä tunteesta, kun heiluttaa imuria antaen pölypapanoille kyytiä. Sen näkee niin selvästi, kun pölyinen pinta muuttuu puhtaaksi. Ja voi sitä tunnetta, kun siivousurakka on valmis ja koti hohkaa puhtauttaan! Neljäkymmentäkuusi neliötä on juuri sopiva määrä siivouksen kannalta, tiedä sitten jaksanko siivota yhtä innolla sitten joskus kun meillä on vaikkapa se haaveiltu ~80 neliön rivitalokolmio.

Vaihdoin myös lakanat, aiemmin keväällä saamamme Marimekon ruskea Kaivo pääsee ensimmäistä kertaa käyttöön. Jossain ruokakaupassa oli kampanja, jossa ostoksista leimoja keräämällä sai lakanasettejä hieman edullisemmin, äiti oli ihana ja osti meille em. settiä kaksin kappalein. Nukutaan tosin yleensä yhdellä peitolla, mutta ainakin molemmat saavat nyt samanlaiset tyynyliinat.

Odotan jo hetkeä, jolloin saan mönkiä kaivon syleilyyn – rakastan puhtaiden lakanoiden tuoksua ja tuntua. Eikä varmaan tarvitse mainita, miten ihanaa on kun on sänky jossa nukkua? Vaikka vielä usein pelottaa luteiden paluu, on se vaan niin järjettömän hieno fiilis mennä nukkumaan sänkyyn eikä patjalle lattialle. Ei auta muu kuin toivoa parasta, ettei ötököistä ole jatkossa enää ongelmia.

Tarkoitukseni oli tänään käyttää ilta rästissä oleviin nettihommiin, esimerkiksi omiin portfolio-tyyppisiin kotisivuihini jotka muuten ovat kunnossa mutta varsinaiset työnäytteet puuttuvat vielä. Sen sijaan jumahdin lukemaan mm. Visuaalisesti vaativaa kottaraista, jonka selaaminen aiheuttaa aina inspiraation orastuksia mielessä. (Mulla on siis tapana lukaista löytämäni uusi blogi kokonaan läpi ennen kuin “hyväksyn” sen blogilistalleni.) Miten joku voi osata sekä kirjoittaa niin hyvin että tuottaa sellaista visuaalista materiaalia, joka hätkähdyttää justtollasestatykkään-tavalla joka kerta? Tämän lisäksi jaamme ilmeisesti myös ihastuksen Objectiin, jonka valikoimaa käyn säännöllisesti plaraamassa Stockan One Wayssa.

Nyt juon oranssista seepratölkistä kaatamani valkoviinin loppuun ja sitten kääriydyn kaivon syleilyyn odottamaan unta. Mikä tuskin on kaukana, sillä tukkoinen olotila saa lähestulkoon nukahtamaan tähän paikkaan. Jos jotain tällä hetkellä toivon niin sitä, että huomisaamuna herätessäni flunssa olisi tiessään ja olo kaikin puolin terve. Tällainen ei terve muttei varsinaisesti kipeäkään -fiilis on aivan hanurista, varsinkin näin kesäaikaan.