AvainsanaKesä

Vallitsevat helteet alkavat hiljalleen sulattaa aivoja, ajatus ei kulje suuntaan eikä toiseen. Viime päivinä olen – parin max. kuuden tunnin työpäivän ohella – maannut auringossa, uinut turkoosissa vedessä, juonut litroittain vettä, syönyt jäätelöä ja vain nauttinut kesästä. Lenkille en ole saanut itseäni pakotettua, aamulla herätessä on jo yli +25°C ja illalla on aivan poikki niin kuumuudesta kuin päivän tapahtumistakin. Sen sijaan olen viettänyt pari iltaa uudella & maailman ihanimmalla sohvalla katsoen elokuvia (mm. tämän) ja mutustaen popcornia taikka tummia viinirypäleitä. Leffafiilistä ovat täydentäneet pimenevä mutta samalla kuitenkin niin valoisa ilta, parvekkeelta vienosti käyvä koko asuntoa viilentävä tuulenhenkäys sekä kylmä Coca-Cola Zero.

Ehkä mä joku päivä jaksan taas istua koneellakin pidempään kuin hetken ja saan kirjoiteltua tänne enemmän, kuvien kera tottakai. Eiliseltä uintireissulta muistikortille tallentui paljon kuvamateriaalia, jota laitan taatusti jossain vaiheessa tännekin. Huomenna ehkäpä, jos vaikka tänään jaksaisi vielä valita sopivat otokset. Toisaalta – väsynyttä kesäläistä houkuttaisi kovasti könytä jo sänkyyn ja lukea mielenkiintoista kirjaa, kunnes silmät alkavat lupsahdella niin että kirja on pakko laittaa syrjään.

(Kuva viime perjantain kaupunkireissulta.)

Olen ihan huumassa kesästä! Vaikka on hiostavan kuumaa koko ajan ja koti on kuin huono sauna, tykkään ihan mielettömästi kaikesta juuri nyt. Tämä taitaa olla ainoa viikko sitten toukokuun puolivälin, kun en tee 6-7 työvuoroa – vihdoin mäkin olen ehtinyt vain olla ja nauttia tästä ihanasta vuodenajasta. Keskiviikosta torstaihin olin siskon kanssa kotikotona, mukana myös kamera ja sen kanssa vietinkin jonkun aikaa kierrellen ympäri tiluksia. Tämän postauksen kuvamateriaali on siltä reissulta, olen rakastumassa uudelleen ihanaiseen 35mm objektiiviini. ♥

Täydellinen kesäfiilis syntyy spontaaneista päätöksistä. Sitä ajattelee käyvänsä kavereiden kanssa parilla jokilaivassa, mutta lopulta päätyy jokirannan kautta Edisonin biljardipöydän ääreen ja sieltä edelleen Forteen – astumatta jalallaan yhteenkään jokilaivaan. Hyvä biisi toisensa perään kajahtaa ilmoille, paljon muistoja kesältä ’08 ennen inttiin lähtöä. Tanssitaan pilkkuun asti, jolloin lähdetään kävelemään kohti kotia. Aurinko on nousemassa, on jo suht valoisaa. Vaikka eipä näin kesäisin missään vaiheessa vuorokautta taida kovin pimeää ollakaan.

Kamerasta löytyy kuvia aamuyön kotimatkalta, asetukset ovat olleet ihan keturallaan mutta kuvista välittyy se tunnelma. Väsynyt, iloinen, onnellinen. Ilta oli täynnä naurua, kuulumisia, muistoja – ihania ihmisiä. Voi kunpa vielä joskus saisi kerättyä inttikaverit saman katon alle, voisi viettää edes yhden illan vanhalla tutulla porukalla.

Parhautta on kävellä pitkin kaupungin katuja lämpimänä kesäyönä, jolloin ei tarvitse edes laukkuun varoiksi sujauttanutta pitkähihaista. Päällä alkukesästä Lindexin aletangolta mukaan lähtenyt erilaisista materiaalipaloista kasattu rakkausmekko, jalassa eilen kotiin saapuneet rakkauskengät ja kynsissä uusi rakkauslakka: täydellinen harmaa. Laitoin kerrankin huulipunaa, mikä paransi fiilistä entisestään. Rouge Passion toimii aina, pitäisi vain opetella käyttämään sitä useamminkin.

Tänään iltapäivällä oli tarkoitus mennä jonnekin ulos istuskelemaan, mutta päädyttiin sittenkin kiertelemään ruuhkattomaan Skanssiin. Illan ohjelmasta ei vielä ole tietoa, mutta seuraavaksi ainakin menen suihkuun virkistäytymään ja sitten vaihdan päälle jotain kotivaatekertaa kivempaa. Varmaan jonnekin kaupungille suunnataan – minne ja millä porukalla, se on toistaiseksi arvoitus. Toivottavasti tulee yhtä hyvä, ellei parempikin, reissu kuin eilen.

Mitäköhän kehittelisin tänään asukseni? Luottomekon statuksen ansainnut palamekko jouti eilisen seurauksena pyykkikoriin, se on siis poissa laskuista. Ehkä tuolta kaapista jotain kelvollista löytyy, ainakin niin voisi kuvitella siellä majailevan vaatemäärän huomioon ottaen.

Chisu – Vapaa ja yksin [2009]

Vaihteeksi muutama kissakuva jälleen, tällä kertaa mukana myös maalla asuvat omat kissat. Ensimmäisenä kuitenkin mustavalkoinen, niin ikään maaseudun kissaherra Pate, joka on esiintynyt blogissa aiemminkin. Aikamoinen linssilude, kunhan vain malttaa välillä pysähtyä niin että kamera ehtii tallentaa kuvaan muutakin kuin liikkuvan kasan karvaa.

Kohta kymmenestä ikävuodestaan huolimatta meidän omat kissat ovat toisinaan kuin mitäkin pentuja, etenkin Dharma saa ihan ihme lapsellisuuskohtauksia suunnilleen päivittäin. Viime viikolla neiti tassutteli päättäväisin askelin sohvapöydän alla olevaan tomaattilaatikkoon, joka oikeasti yrittää ajaa paperinkeräyslootan virkaa. Siellä se kieriskeli ja pyöriskeli ties miten kauan ennen kuin kyllästyi, hyvin ehti nappasta läjän kuviakin. Tahtoi varmaan vaan olla seurallinen, sillä me siskon ja siskon kaverin kanssa oltiin kaikki jossain siinä pöydän lähistöllä.

Porukat kotiutuivat perjantaina prätkäreissultaan ja koska ei aiemmin ehditty, mentiin eilen illalla kullan kanssa kotikotiin saunomaan ja jäätiin yöksikin. Aamulla kaikki muut lähtivät kukin omiin töihinsä, itse heräilin joskus ennen kymmentä ja aloin myös tehdä töitä (etätyön ihanuus!). Heti avattuani ulko-oven kuului naukaisu ja kummatkin kissat tepsuttivat sisälle syömään. Miska tahtoi melkein saman tien takaisin pihalle, mutta Dharmaa taisi väsyttää kun se asettautui nätisti sohvalle nukkumaan.

Siinä koneella näpytellessäni satuin jossain vaiheessa vilkaisemaan sohvalle, kerällä nukkuvasta kissasta ei enää ollut tietoakaan vaan neiti uinui umpiunessa pitkin pituuttaan. Eikä muuten reagoinut mun lähestymiseen ja kameran räps-ääneen muuten kuin venyttelemällä makeasti ja kääntämällä päätä vielä vähän oudompaan asentoon. Siinä se lötkötti pitkälle iltapäivään, taisi olla vähän univelkoja kissalla.

Pakko muuten kehaista tähän loppuun vielä sellaista ihmevempelettä kuin FURminator, josta luin Nelliinalta aiemmin keväällä. Aitoa ja alkuperäistä furminaattoria en minäkään hankkinut, mutta paikallisesta lemmikkikaupasta runsaalla kahdellakympillä löytynyt vastaava laite toimii aivan loistavasti meidän kissoilla. Aiemmin kammatessa piti melkeinpä pitää hanskoja kädessä, kun Miska tykkäsi aina hetkittäin käydä käteen kiinni ja purra sekä potkia sitä. Furminaattorikopiosta kummatkin kissat tuntuvat todella tykkäävän, ainakin kehräys on kova! Ja harjatessa vääntyillään ja kääntyillään niin, että varmasti saa harjattua joka paikasta.

Harjan idea on siis napata pois kaikki irtokarvat sekä pohjavillaa niin, ettei turkki kuitenkaan vahingoitu millään tavalla. Tämä taas vähentää niin karvojen irtoamista ja pöllyämistä kaikkialle kuin myös irtokarvojen joutumista eläimen suuhun. Koska meillä kissat ovat paljon ulkona, harjaan niitä useimmiten pihalla – harjatessa meinaan sitä karvaa lähtee aivan tuhottomasti. Tähän asti kissat ovat saaneet furminaattorikäsittelyn suunnilleen kerran viikossa-parissa, aina karvaa irtoaa kyllä ihan tarpeeksi mutta mun mielestä ainakin kissojen turkit ovat selvästi aiempaa kauniimmassa kunnossa.

Hyvin sijoitettu parikymppiä, tosiaan.

Keane – Perfect Symmetry [2008]

Tällainen meille kotiin? ;)

Lähdin eilen alkuillasta Uuteenkaupunkiin inttikaverini luokse, siellä kun oli tänä viikonloppuna kesänaloitustapahtuma Merefesti. En ole aiemmin kyseisillä markkinoilla käynyt, vaikka Ugissa on tullut joskus kesäisin poikettua mm. prätkäajeluiden merkeissä. Varsinainen ohjelma jätettiin suosiolla väliin, mutta pyörittiin muuten rannassa sekä eilen illalla että tänään päivällä.

Valmistauduttiin iltaan niin huolella – tai hitaasti – että kaupungille lähteminen hieman venähti. Ehdittiin sentään jonkun aikaa istuskella Kahvelin terassikatoksessa ennen kuin suunnattiin Aquariuksen yökerhoon tanssahtelemaan. Porukkaa oli liikenteessä ihan pipona, jonotettiin varmaan vartti tihkusateessa ulkona ja sisällä sai jonottaa pienen ikuisuuden saadakseen juotavaa. Tanssilattialla oli koko ajan tungosta ja suosituimpien biisien soidessa tanssiminen oli lähinnä pientä hytkymistä juuri siinä kohtaa missä sattui olemaan.

Ihan hauskaa kuitenkin oli, ja nukkumaan päästiin erinäisten kommellusten jälkeen joskus viiden jälkeen aamuyöstä. Tänään heräiltiin puolenpäivän maissa, syötiin vähän aamupalaa ja mentiin jälleen rantaan. Kierreltiin markkinakojut, joista suurin osa oli sitä samaa mitä Suomen kesässä kaikilla markkinoilla ja festareilla on. Jaksoin ihmetellä kaikkia tuotteita, jotka olivat niin selkeitä kopioita kalliimmilta merkeiltä – mm. Nominationin rannekorut ja Guessin lompakot oli kopioitu näyttämään todella samanlaisilta. Onko tällainen ideoiden varastaminen ihan oikeasti sallittua?

Kojut eivät tarjonneet mitään mielenkiintoista, joten jatkoimme toiselle rannalle etsimään ruokapaikkaa. Matkan varrelta bongattiin vanhan tavaran kauppa, jossa oli myynnissä hullun paljon ties mitä ihania juttuja. Himoitsin tuota alemmassa kuvassa näkyvää valkoista valaisinta, josta tuli etäisesti Yki Nummen Lokki mieleen. Paremminhan tuo Henrikillä myytävä valaisin sopisi meidän budjettiin, lokki kun ei useamman sadan euron hinnastaan johtuen ole ihan heti hankintalistalla, mutta jäipä valonlähde tällä kertaa ostamatta.

Syömäpuoli hoidettiin Captain’s Makasiinissa, valitsin viime kesänä hyväksi havaitun talon burgerin ja hyvin maistui tälläkin kertaa. Ehkä seuraavaksi voisin kokeilla pizzaa? Näyttivät nimittäin todella herkullisilta, kun pöytäseurani sellaiset tilasi. Vaikkapa aurajuustoa ja kinkkua, mmm… Taidankin ylipuhua kultsin, että huomenna tehdään ruuaksi pizzaa.

Ennen rannasta lähtöä käytiin vielä makeiskojussa ostamassa metrilakua, sitten jatkettiin matkaa ihan muihin juttuihin. Tähän palaamme seuraavalla kerralla, jolloin luvassa on todennäköisesti myös kiva pieni (karvainen) kuvapläjäys. Arvaako kukaan mistä on kyse?

P.S. Olin sitten epähuomiossa käyttänyt täsmälleen samaa otsikkoa kuin sisko, hups. Ilmeisesti alitajuntani piti otsikkoa niin hyvänä, että se piti omaankin blogiin saada. :P Tuli kyllä vähän n00b-olo, kun mulle tästä yhtäläisyydestä huomautettiin… Noh, aina ei voi olla ihan kaikki valot päällä ja aistit terävimmillään.

Se on sitten kesäkuu – ja kesä ihan virallisesti – alkanut! Viime viikon kalseat kelit ovat onneksi vaihtuneet hieman aurinkoisempiin ilmoihin ja lämpöasteitakin oli ainakin tänään ihan mukavasti. Ei sillä että olisin mitenkään erityisesti ehtinyt viettää aikaa ulkosalla, mutta piristäähän se vähän duuni-intoa kun ulkona paistaa aurinko. Toivottavasti sää on tämän suuntaista myös loppuviikosta kun lähdetään tyttöjen kanssa Ruotsiin, reissaaminen nyt vaan on miljoonasti kivempaa auringonpaisteessa.

Tein tänään ihan kunnon työpäivän verran työtunteja kotona – yleensä siis teen 5 h/päivä – ja lopeteltuani fiilis oli sekä nälkäinen että väsähtänyt. Herkkusalaattiin löytyi ainekset jääkaapista, popsittiinkin sitä kullan kanssa iso kulhollinen puokkiin. Ruuan jälkeen päätettiin lähteä metsästämään tämän kesän ensimmäisiä irtojäätelöitä, jotka otettiin loppujen lopuksi Tuomiokirkon lähistöllä olevasta jäätelökojusta. Ihailtiin jätskinsyönnin lomassa hetki Tuomiokirkkoa, kunnes suunnattiin seikkailemaan ennestään tuntemattomien katujen ja kortteleiden kautta kohti kotia. Tuomaansillalla piti pysähtyä katselemaan jokimaisemaa, ei kovin värikästä mutta silti kaunista.

Koska tänään oli Wear a Dress Day ja joku kaveri mut siihen Facebookissa kutsui osallistumaan, tarjolla kerrankin päivän asua myös täällä blogin puolella. Teeman mukaisesti päälläni oli mekko, aikoinaan Gina Tricotin alerekistä edullisesti lähtenyt kaksiosainen yksilö. Mekon yläosan punaisuus houkutti yhdistämään asun punaista lisäksi nappikorvisten ja laukun (H&M Divided) sekä sukkisten (Lindex) muodossa. Wayfarer-kopiot tarjosi ASOS, kyseiset kakkulat ovat muuten todellakin maksaneet runsaan euron hintansa takaisin! Levi’s-farkkupaidan voitin blogiristeilyarvonnasta ja kengät ovat juurikin ne täydelliset tennarirakkaudet eli Converse All Starit. Kaulassa keikkuu hopeinen moottoripyöräkoru, jonka olen joskus saanut lahjaksi.

Reittimme vei siilojen ohi, joten nappasin jälleen pari kuvaa purkutilanteesta. Olihan sieltä jonkun verran kadonnut tavaraa, kun vertaa muutaman viikon takaiseen, ja juhannukseen mennessä muistaakseni siilojen pitäisikin jo olla maan tasalla. Täytyykin muistaa käydä parin viikon päästä vielä katsomassa ja kuvaamassa tilanne, vaikka silloin ei ehkä ole enää yhtään siiloa kurottamassa kohti sinistä taivasta.

Ihan käsittämätöntä muuten, että ulkona on edelleen valoisaa ja kello lähentelee jo yhtätoista illalla! Suomen kesä. ♥ Taidan vielä hetkeksi tarttua projekti hääkuviin, sitten voisikin painua pehkuihin odottamaan huomista ja Sex and the City 2 -leffan ensi-iltaa.

Hanson – The Walk [2007]