AvainsanaKesä

Viime lauantaina oli maalla jälleen aika perinteisten kesämarkkinoiden. Ajattelin ensin, ettei siellä kuitenkaan mitään ihmeellistä ole ja tunnissa ehtii kaiken katsoa läpi. Onneksi mulla ei ollut kiire mihinkään, sillä yllättäen markkinahumussa vierähtikin pari-kolme tuntia. Paljon tosin vaikutti se, että seurassani ollut äiti jumahti suunnilleen jokaiselle kojulle…

Kaikenlaista turhaa markkinoilla kyllä oli myytävänä, mutta sentään jotain hienoa ja mielenkiintoistakin. Suosikkikojuni oli ehdottomasti Mangomaan, joka myy afrikkalaisten tekemiä tuotteita. Äiti osti paperimassasta tehdyt helmet sekä korvakorut, ja saatoinpa itsekin tukea Kenian väkeä parin jutun verran – siitä lisää myöhemmin. Alemmassa kuvassa olevat rannekorut jäivät tosin hankkimatta, vaikka olivatkin mielettömän kauniita.

Syötiin tietysti vähän jotain perusmarkkinasapuskaa, kahvia ja piirakkaa joltain kyläyhdistyksen tai muun myyntipisteeltä, loimulohta ja iso muurinpohjalettukin jaettiin. Päivä oli lämmin, joten loimulohen jälkiruuaksi kelpuutin mitäs muutakaan kuin jäätelötötterön torilla olevasta kioskista. Vanhan ajan salmiakkia ja ikisuosikkiani mangomelonia, en varmaan olisi voinut paremmin valita.

Ilmapalloja ei sentään ostettu, vaikka niitä oli parissakin kohtaa tarjolla.

Torilla oli myös näytillä lähiseutujen vanhoja kulkupelejä, joista osa tosin oli jo viety pois kun me iltapäivällä ehdittiin torille asti. Äiti muisteli Anglian nähdessään vuosikymmenten takaista kesälomamatkaansa Eurooppaan, pienessä autossa matkusti kuulemma kolme aikuista, lapsi sekä kaikkien edellä mainittujen kuukauden matkatavarat. Ja Alpeilta selvittiin, vaikka Anglia oli vähällä hyytyä mäkiseen maastoon.

Sitten ne muutamat ostokset, jotka markkinoilta tein.

Tämä ultimate söpöys on hippokippo. Huomattuani hippokippolauman tiesin, etten voi lähteä kotiin ilman omaa hippokippoa. Värivaihtoehdoista voiton vei turkoosi yksilö, jonka ajattelin olevan raikas ilmestys koruhässäköideni keskellä – ja niin se olikin. Hippokippo saa säilyttää mun lempisormuksiani ja antaa aihetta hymyyn joka kerta kun katse osuu kyseiselle hyllylle. Ei huono vaihtokauppa kahdeksalle eurolle.

Palasin myöhemmin Mangomaan kojulle hakemaan vielä toisenkin jutun, puiset salaattiottimet (10e). Pyörittelin niitä ihastuneesti käsissäni jo silloin ensimmäisellä kierroksella, mutta päätin miettiä vielä. Ei tosin mennyt kauaa, kun olin päätökseni tehnyt. Siskokin sai lopulta samanlaiset, kun äiti päätti yllättää siskon ostamalla ottimet tälle nimipäivälahjaksi.

Kolmas ostos oli jostain random-kojusta – siitä ainoasta, jossa ei myyty vaaleanpunaisia stetsoneja tai fiorellamaisia vaatekappaleita. Harmaa kangaslaukku pääkallo- ja ruusukuviolla on tuotos merkiltä nimeltä Rocktoo, josta en löytänyt googlettamalla muuta kuin tuoteosumia saksalaisiin nettikauppoihin. Tuo laukku muuten maksoi jossain nettipuljussa 16e, itse lunastin omani markkinoilta kympin halvemmalla. Pääkallot ja ruusut saavat toistaiseksi paikata olkalaukun puutetta, kun oikeanlaista nahkalaukkua ei vielä ole tullut vastaan.

P.S. Kyseisillä kesämarkkinoilla olen käynyt (ja aiheesta blogannut) kahdesti aikaisemminkin blogin olemassaolon aikana, sekä viime vuonna 2009 että kaksi vuotta takaperin 2008.

Jenni Vartiainen – Seili [2010]

Tulikin lyhyt blogipaussi, kun loppuviikko hujahti ensin ke-to aamuvuorossa töissä ja sitten pe-su tien päällä. Kulta lainasi iskältä prätkää, jotta päästiin lähtemään kahdella pyörällä reissuun. Suuntana oli siis Kouvolan maisemat, mun viimeisimmästä visiitistä serkkulaan on ehtinyt kulua jo pari vuotta ja kulta ei ollut siellä suunnalla käynyt kai koskaan.

Sää oli todella helteinen ja hikinen, reippaasti kolmenkymmenen lämpöasteen paremmalla puolella mentiin joka päivä. Tuntui käsittämättömältä, kun edes ajoviima prätkän päällä ei helpottanut tukalaa oloa yhtään – paitsi kotimatkalla hieman, kun tajuttiin irroittaa nahkapuvun osia yhdessä pitävä vetoketju niin että tuulenvire pääsi vähän viilentämään selkää. Sadettakin tosin saatiin niskaan sen verran, että kymmenen kilometriä ennen Turkua tiputteli muutama pisara ja saatuamme kotona pyörät parkkiin alkoi ripsottaa reippaammin.

Kauaa en ehtinyt kotona levähtää, kun painelin jo yövuoroon töihin. Aamulla taas piti käydä tyhjentämässä kirpparipöytä enkä sen jälkeenkään oikein saanut nukuttua, joten hippasen taitaa univelkaa tässä vaiheessa olla. Kamerassa odottaa edelleen yli 500 kuvaa purkamista ja läpikäymistä, ehkä huomenna saisin hoidettua ne alta pois. Palaan tarkempaan reissuraporttiin paremman ajan ja kuvamateriaalin kera myöhemmin, nyt unta palloon.

Ollaan tunnettu ystäväni Akkikin kanssa nyt hippasen vajaa kuusi vuotta ja suunnilleen yhtä pitkään on Akkikin ollut tarkoitus tulla käymään mun kotikotona maalla. Se päivä koitti vihdoinkin eilen! Eräs pitkäaikainen suunnitelma toteutui, kun Akkiki perheensä kanssa hurautti iltapäivällä pihaamme. Nyt seuraa turinointia sekä kuvaspämmi, kun en osannut päättää mitä kuvia laittaisin.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, kuten kesäsäällä on ollut tapana viime aikoina tarjoilla. Loppupäivä vietettiin siis enimmäkseen ulkosalla, jossa oli tietystikin puolitoistavuotiaan Onnin mielestä kaikenmoista jännää juttua. Traktoreita ja moottoripyöriä piti päästä moikkaamaan useaan otteeseen, pakettiautokin oli aika kova sana. Eräästä jännittävästä ulkorakennuksesta ei poika olisi tahtonut lähteä millään pois, mutta paikka unohtui lopulta uusien mielenkiintoisten asioiden tullessa vastaan.

Uima-altaalla tuli myös hengailtua laittoman paljon, aurinko lämmitti mukavasti ja tuuli osui sopivasti niin ettei ihan läkähtynyt. Vesipeto-Onnille riitti puuhasteltavaa, kun äiti kaivoi jostain kätköistään pari meidän lapsena rakastamaamme lelua ja omiakin leluja oli toki mukana. Traktori päätyi pari kertaa altaan pohjalle, mutta onneksi isä sukelsi lelun takaisin pojalleen – joka sitten vippasi sen takaisin altaaseen. :)

Illalla lämmitettiin sauna ja päästiin koko lössi saunomaan sekä uiskentelemaan. Vesi oli 22-asteista eli lämmintä mutta kuitenkin sopivan virkistävää vastineeksi saunan kuumuudelle. Hyvä tovi siinä polskittiin, kunnes kurnivat mahat pakottivat sisälle ruokapöydän ääreen. Pojat olivat grillanneet sekalaisen seurakunnan lihaa ja kasviksia – sekä omaa suosikkiani, halloumia. Grillattu kana, vihersalaatti ja halloumi muodostavat tämän kesän ehdottomasti lemppareimman ruokani, lisäksi ateriaa on täydentänyt vaihtelevasti grillattu maissi tai pekonisiivuun käärityt herkkusienet. Namnamnam!

Ruoka oli herkullista, seura mitä parhainta ja juttua riitti. Vielä kun olisi muistanut avata sen kuoharipullon… No, seuraavalla kerralla sitten. Puolenyön jälkeen alkoi haukotuttaa sen verran paljon, että kaikki vetäytyivät pikkuhiljaa yöpuulle. Nukuttiin kullan kanssa ekaa kertaa ulkona saunakamarissa, hippasen kuuma siellä oli alkuun mutta onneksi oven raottaminen toi raitista ilmaa sisään ja uni maistui.

Aamulla mua väsytti kunnon yöunista huolimatta, itse asiassa oli jotenkin tosi väsähtänyt olo koko päivän. Iltapäivällä syötiin vielä kevyt salaattilounas, minkä jälkeen tamperelaiset lähtivät ajelemaan kohti kotia. Pidempäänkin olisi mieluusti vieraat pidetty kylässä, mutta vapaapäivät tunnetusti tuntuvat lyhyiltä ja katoavat nopeasti johonkin. Loppukesästä toivottavasti vielä nähdään, meillä on suunnitelmissa lähteä jossain vaiheessa Tampereelle huvipuistoilemaan kuten viime vuonnakin.

Ihanaa Akkiki kun kävitte! ♥

Röyksopp – Junior [2009]

Sunnuntaiaamupäivä vietettiin siskon kanssa Länsikeskuksessa kirppistelemässä. Aamulla kotoa lähtiessä oli +15°C ja pilvistä, ensimmäiset tunnit oli yllättävän vilpoinen istuskella myyntipöydän takana. Taivas kuitenkin alkoi selkeentyä ja puoliltapäivin lämpötila lähentelikin sitten taas kolmeakymmentä, aika hullua. Ja taas ei meinaa öisin saada nukuttua, kun on niin älyttömän kuuma ja kostea ilma.

Anyhow, myyntisaldo oli keskitasoa – pöytävuokra saatiin kuitattua ja edes jotain tavaraa onneksi muutti uusiin koteihinsa. Myytävää jäi silti yllinkyllin, joten kamat pakattuamme kipitettiin Kirppis-Centeriin ja varattiin loosi kahdeksi viikoksi. Kaikki kynnelle kykenevät siis nyt suunta Länkkärin Kirppis-Centerille ja ostamaan paikka 98 tyhjäksi! Tarjolla on pääasiassa naisten vaatteita (XS-M) sekä joitakin kenkäpareja (37-39).

Illalla lähdettiin äiti mukanamme kesäteatteriin, jossa vierähti parituntinen Johan Gadolinin seurassa. Näytelmä oli ihan hauskaa katseltavaa, tosin edellisyön vähät unet vaikuttivat välillä keskittymiskykyyn ja lisäksi ilma oli hiostavan kuuma. Unirytmiä ei näköjään saakaan ihan helposti kuntoon, kun on ollut kolme yötä putkeen töissä… No, ainakin sunnuntai-illalla tuli uni silmään melkein saman tien kun pään painoi tyynyyn.

Väliajalla piipahdettiin pullapuodissa ostoksilla ja nautittiin hieman virvokkeita. Kahvittelukuvassa sisko, joka parhaillaan puhuu äiskän kanssa – ilmeisesti kahdesta jotain. ;) Aika hellyyttävä kuosi muuten tuossa vahakangaspöytäliinassa, retroa ja nykyaikaa yhdistettynä.

Teatteripaikalla näkyi paljon mielenkiintoista kuvattavaa, alla joitakin yksityiskohtia sieltä täältä. Olen paikassa käynyt kyllä useasti ennenkin, mutta katsonut ehkä eri tavalla silloin kun nyt tuntui huomaavaan kaikenlaista.

Tämä ilta on mennyt mukavasti vasta siivotussa kodissa, leffaa (huonoa sellaista) katsellen ja punaviiniä uusista ihanista viinilaseista (saatu Veikon Koneen kanta-asiakaspisteillä) nauttien. Huomenna painelen aikaisin kotikotiin järkkäilemään, sillä iltapäivällä odotellaan saapuvaksi vieraita Tampereelta. Akkiki tulee vihdoin meillä maalla käymään!

Kat DeLuna – 9 Lives [2007]

Ja helle senkun jatkuu, en enää edes muista millaista on elää lämpötilan ollessa alle +25°C. Öisin ulkona viilenee noin kahteenkymmeneen, mutta meillä kämpässä lämpötila pysyy useaa astetta lämpimämpänä läpi yön huolimatta siitä, miten monta räppänää täällä on auki. Päivällä sentään tilanne kääntyy toisin päin eikä sisällä usein yli kolmeakymmentä ole, onneksi. Avoimesta parvekkeenovesta puhaltava tuulenhenkäys saa tämän luukun pysymään sellaisena semi-viileähkönä, paitsi iltapäivästä ja alkuillasta kun aurinko on tällä puolella taloa.

Niin paljon kuin kesästä pidänkin, kaipaisin kyllä sellaista raikastavaa sadetta ja ehkä joitakin asteita matalamman lämpötilan. Noh, näitä hellepäiviä on hyvä muistella sitten syksyllä päivien lyhentyessä ja sateen ropistessa ikkunoihin. Jollain kierolla tavalla alan hiljalleen jo kaivata kirpeitä syyskelejä…

Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen edellispäivänä, tarkoitus oli jaaritella postaus valmiiksi samana iltana mutta enpä ole pahemmin koneella ehtinyt istua. Oman alan hommista olen tällä hetkellä vähän niin kuin lomalla, joten on hyvää aikaa – ei lomailla vaan tehdä enemmän vuoroja varastolla. Nyt loppuviikosta tein pari vuoroa ja voi että, miten jalat huutavat hoosiannaa siitä kahdeksan tunnin kävelystä! Taidankin illalla laittaa taas jalkapöytiin jotain viilentävää tököttiä, jospa vaikka olisivat huomenna paremmat. Vuorot ovat myös olleet aika hikisiä, varastossa kun on lämpötila keikkunut yli +28 asteessa ja hikikarpalot putoilleet poskille jo pelkästä paikallaan seisomisesta.

Eilen jäin iltavuoron jälkeen Saloon, kävin vain nopeasti siskon luona suihkussa sekä laittamassa itseni kuntoon ja suuntasin tyttöjen kanssa viihteelle. Tiemme vei Apinaan, jossa puolenyön jälkeen lauteille nousi Chorale (ja joku Dcx, josta en niinkään innostunut). Palaan keikkafiiliksiin kuvien kera tuonnempana.

Huomiseksi ei ole mitään suunnitelmia, kerrankin näin. Vähän houkuttaisi hilpaista kotikotiin, äiti on lomalla ja voisi auttaa mua muutamassa ompeluprojektissa. Sitä paitsi siellä pääsee uimaan, mikä on näin kesällä pelkkää plussaa.

Kuvituksena tällä(kin) kertaa perheemme karvaisempi naukuva jäsen männä viikolta. Eräänä helteisenä kesäiltana Miska oli nukahtanut pihalla olevien kottikärryjen alle, ilmeisesti se oli sopivan varjoisa paikka alkuillan unihetkeen. Ja voi millaisia haukotuksia sekä venytyksiä tulikaan, kun hiivin lähistölle kameran kanssa ja kissa heräsi siihen. Ylemmässä kuvassa on selvästi kotikulmien kunkku, pelottava leijona!

Viikate – Kuu Kaakon Yllä [2009]