AvainsanaKevät

Vähän jälkijunassa tullaan, mutta better late than never! Huhtikuun viimeisenä perjantaina inspiroiduin ensin Fashion Stock Salesissa Hansassa ja sen jälkeen heti perään it’s a SPRING THING -muotinäytöksen jälkimmäisessä vedossa Vimmassa.

Pari vuotta takaperin olin suunnilleen saman porukan Fashion 2010 by 10 -näytöksessä mukana lavalla, tänä vuonna sain nautiskella olostani yleisön joukossa. Se näillä tapahtumilla on yhteistä, että kummankin juliste on omalta koneeltani peräisin. Julisteen ideoin jälleen yhdessä Desthean kanssa ja myös julisteen piirrokset ovat Desthean kynästä. Hahmotelmasta sitten syntyi yhdessä tekstien ja muiden kilkkeiden jälkeen keväisen pirtsakka juliste.

Vaikka graafikon taitoni ovat olemattomat, välillä on ihan hauskaa päästä väkertämään printtipuolen juttujen kanssa. Harmittaa todella, ettei visuaalinen silmäni ole kummoisempi! Kottaraisen työt esimerkiksi ovat niin järjettömän hienoja että kuolisin varmaan onnesta, jos osaisin tuottaa yhtä tasokasta jälkeä. Mutta kun niitä graafikon lahjoja ei ole suotu, parempi keskittyä koodaamiseen.

No niin, takaisin asiaan eli tämän kevään näytöksen antiin:

CHARLie / JannikWear / Tetra Tuulia

Planet Star / Planet Star / iHanna Design

Yono / Cosecha / Cosecha

T:mi Hippapuku / Muusa / Muusa

Anna Lahokoski / Suunnittelijat & mallit

Toivottavasti kaikki asut viittasivat oikeaan suunnittelijaan, mulla tuli pari totaalista blackoutia joten käytin surutta Johannan logiikkaa. ;) Viime keväänä fanitin denimiä farkkujen muodossa, tänä keväänä huomaan lämpeneväni erityisesti mekoille. Parasta tietysti on nuo kaksi yhdistettynä: yksi kesän suosikeistani tulee taatusti olemaan jokin aika sitten hankittu Firetrapin farkkumekko (tuo asu on muuten juurikin näytösillalta). Sydämeni sykkii erityisesti runsaille helmoille ja mittakin saa vähän pidentyä ministä, kuten esim. Cosechan ja Muusan näytösmallistossa oli. Kaapissa olisikin yksi muokkausta kaipaava mekko, josta tulisi varmasti aivan täydellinen kesähame.

Vimmassa bongasin ehkä upeimman Dr. Martens -värin ikinä: kirkkaana hehkuva oranssi. Tänne myös yksi pari, kiitos! Näytöksen jälkeen lähdin Mian ja Aleksin kanssa yksille Kerttuun, joka olikin noin perjantai-iltana aika täynnä. Otettiin kimppaan kannullinen sangriaa, eka tänä keväänä! Pikkupurtavaakin pöytään päätyi, mä otin ranskalaisia ja mozzarellatikkuja. Kertun ranskiksissa on ihan loistava maustesekoitus ja chilimajoneesi kruunasi setin. Namnam!

Amanda Jenssen – Happyland [2009]

Viikonlopun Helsinki-reissun jälkimmäisenä aamuna aurinko paistoi sadesäätiedotuksista huolimatta kirkkaana heti aamusta, joten heitin vaatetta päälle ja lähdin kävelemään kohti Kaapelitehdasta. Lämmin ei toki ollut silloinkaan ja merituuli toi oman osansa viileyteen, hrrr. Mahtaakohan Ruoholahdessa koskaan olla tyyntä? Onneksi aamupäivän aurinko sentään lämmitti eikä ollut ihan niin vilu kuin edellisenä iltana.

Merikaapelihallista löytyi Kierrätystehdas-tapahtuma, jossa oli ohjelmaa jos jonkinlaista: oli työpajaa ja ilmaistoria ja kauppatoria ja niin edelleen. Viimeisenä mainittu kuvassa yllä, katsottavaa siis riitti! Näytteilleasettajien joukossa oli joitakin ennestään tuttuja toimijoita, mutta kivasti myös monta uutta tuttavuutta. Mielettömän inspiroivia juttuja myyntipisteillä olikin! Mieleen jäi mm. miesten kauluspaidoista tehdyt mekot, mahtavia oivalluksia miten miesten peruspaidasta saa taiottua naisellisen vaatekappaleen.

Kierrätysaihe saa väkisinkin aina miettimään niin omaa kuin muidenkin kulutuskäyttäytymistä. Eniten jaksaa suorastaan järkyttää se määrä mitä ihmiset heittävät ehjää tavaraa roskiin, kun ei jakseta viedä kierrätykseen! Puhumattakaan siitä miten vanhat huonekalut ym. vain dumpataan johonkin, on se sitten roskakatokseen tai jopa metsään – kaatopaikalle vieminen kun on ilmeisesti liian vaikeaa. Meidänkin taloyhtiön roskiksille ilmestyy aina välillä käyttökelpoista tavaraa, joka jätetään vain siihen kun ei mahdu roskikseen. Jokin aika sitten kirosin roskiksille jätettyjä ruokapöytää ja kahta pikkulipastoa, varsinkin kun koko päivän oli satanut. Joku sentään oli käynyt lipastot pelastamassa, kun seuraavan kerran menin ohi.

Pöydällinen Kiss kiss -taidesukkahousuja.

Värikkäät ukkelitekstiilit SOPIVAshopin osastolla.

Tiedän kyllä, etten itsekään ole mikään mallikuluttaja. Ostan vaatteeni pääasiassa uutena halpaketjuista ja osa huonekaluistamme on niin ikään uutena hankittu edulliseen hintaan. Tuntuu vain niin suurelta erolta ostaa esim. Ikean tv-taso alle 200e tai sitten vastaava Muuramelta n. 750e… Mutta on meillä paljon vanhaakin, mm. isovanhempieni vanha sänky ja lipasto sekä kullan kotoa löytynyt keittiön pöytä ja tuolit. Niin ja tulevaisuudessa tietysti itse kunnostetut nojatuolit! Lisäksi olen koko ikäni kierrättänyt jätteet enkä heitä mitään ehjää pois vaan pyrin löytämään sille uuden kodin.

Remake EkoDesignin eko-ompelimosta tullutta. Tykkään raitamekosta!

Vielä kun oppisi hyödyntämään paremmin kierrätysideaa myös vaatteiden osalta. Käyn hävettävän harvoin kirpparilla ja olen huono tuunaamaan vanhoja vaatteita, käsityöt kun ei ole vahvinta osaamistani kouluaikojen tekun tuntien jälkeen. Onneksi on äiti, joka on paitsi hamsteri myös taikuri ompelukoneen kanssa. Ehkä mäkin vielä joskus opin? Onnistuinhan tekemään haalareista mekon täysin omin pikku kätösin. Toivoa siis vielä on.

Kaapelitehtaalta lähdin lähes tyhjin käsin, lähes siksi että ilmaistorilta nappasin mukaan ihan loistavan tietokoneaiheisen lehden 90-luvun lopulta. Voi muistoja, Netscape Navigator ja värikkäät Macit ja muut! Hurjaa ajatella miten paljon tietokoneet ovat 15 vuoden aikana kehittyneet, kännyköistä nyt puhumattakaan. Pää täynnä mietteitä suuntasin askeleeni takaisin Kamppiin, vähän eri reittiä kuin tullessa.

Aurinkoinen Ruoholahti oli armottomasta tuulesta huolimatta erittäin kaunis. Eri tavalla kuin vaikkapa Kamppi, mutta kaunis kuitenkin. Jos mun joskus olisi pakko muuttaa Helsinkiin, tahtoisin ehkä muuttaa Ruoholahteen. Tai sitten johonkin ihanaan vanhaan kerrostaloon, jossa olisi korkeat huoneet ja leveät ikkunalaudat. Onneksi mitään muuttopakkoa ei ole, tykkään liikaa Turusta ja muista “pikkukaupungeista” että voisin tuntea oloni kotoisaksi Helsingin kokoisessa paikassa.

Oho, tulipa tästä avautuminen. Tai siis, olen viime aikoina kirjoittanut lähinnä liibalaabaa ja nyt pitkästä aikaa pysähtyi miettimään vähän syvemmälle. Etiäpäin, sanoi mummo lumihangessa – siksipä lupaan itselleni jatkossa pohtia joka ainoaa ostostani entistä tarkemmin. Tähtään hyviin materiaaleihin, enemmän toisen käden hankintoihin enkä haali mitään turhaa nurkkiin pyörimään. Ja uudelleenorganisoin jo olemassa olevan omaisuuden.

Röyksopp – The Understanding [2005]

Meinasin aloittaa, että taas on sunnuntai – ja ohikiitävän hetken kauhistuin miten hemmetin nopeasti viikot nykyään meneekään! Kunnes sitten onneksi hiffasin, että eihän tänään olekaan mikään sunnuntai vaan tiistai. Huhhuh, melkein jo pelästyin.

Meillä oli hurjin vappuaatto koskaan. Töiden jälkeen käväisin tsekkaamassa kaverin uuden kämpän, ja fillaroituani kotiin olin sen verran naatti että kaipasin pientä lepohetkeä. Seitsemän maissa havahduin murun kyljestä meikit poskilla, kuinkas muutenkaan. Illalla tehtiin vielä kävelylenkki lähiympäristössä ja lopuksi haettiin Rosso Expressin pitsat kotiin mussutettavaksi (jaksoin syödä puolet jopa). Hurrrrrjaa!

Tänään painelimme salille kun Elixia kymmeneltä aukesi, aika rauhassa sai treenata ainakin siinä alkuun. Kotiin tultuamme uunissa paistui nopsaan pellilliset patonkeja ja croisantteja, minkä jälkeen suuntasimme Mian ja Aleksin kanssa piknik-tarpeet mukana kohti Vartiovuorea. Olipas vaan loistoeväät: leipien lisäksi vähän juustoja, viikunahilloa, lohisalaattia, viinirypäleitä, vesimelonia… Maistui!

Jaoimme puoliskon kanssa puolivuotispäivän (3,5 v seurustelua takana) kunniaksi pullon kuohuvaa, jonka olin bongannut uusimman Koti ja keittiö -lehden suosituksista. Espanjalainen Blossom Brut on Alkon kuvauksen mukaan erittäin kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, kevyen sitruksinen, hennon yrttinen minkä itse ainakin allekirjoitan. Olen enemmän makeiden kuohuviinien ystävä, mutta tykkäsin tästä kyllä ja voisin ostaa uudestaankin.

Ketturepussa oli kiinni pari töistä vappuaattona mukaan nappaamaani merirosvoilmapalloa. Paljon ne kestivät mutta aurinkoisella mäellä tuli loppu, ensin poksahti punainen ja hetkeä myöhemmin tuo musta. Olihan siinä piknikoidessa tosiaan vähän lämmin.

Sen verran lämmin ainakin, että huivi sai siirtyä kaulalta päähän turbaaniksi.

“No niin, ylös sieltä, nyt mennään!”

Vartiovuorelta siirryimme mahat täynnä kaupungille. Ensin käväistiin Aurassa, jossa oli aivan ihanat puiset pöydät ja muutenkin yllättävän kiva sisustus. Taas näkee miten kartalla olen aina eri juottoloista ja kuppiloista… Aurasta jatkoimme torille, jossa mahaan mahtui vielä jätskit + vähän hattaraakin. Mitään muuta kiinnostavaa siellä ei sitten ollutkaan, samaa krääsää ja vaatetta mitä joka vuosi ja metrilakujenkin hinta alkaa jo kauhistuttaa.

Kotiin päästyäni pyörin tovin ulkona kamera seuranani ja nautin vappuauringosta. Note to self: muista lakata varpaankynnet. Kyllä se vaan on nyt kuulkaas kevät täydessä vauhdissa! ♥

Ps. Jos nynnyvappu ei iskenyt, voi ajankulukseen lukaista bloggaukset aiemmilta vapuilta: 2011, 2010, 2009 ja 2008. Vaikka noiden perusteella kyllä olen selkeästi hyvin rauhallinen vapunviettäjä…

Olen taas ollut (mukamas?) niin kiireinen etten ole aikaisemmin ehtinyt tehdä tätä postausta… En oikein kyllä ehdi nykyään tehdä mitään muutakaan, paitsi tietysti nököttämään töissä. Huoh. Kuka tunnustaa pihistävänsä jatkuvasti tunteja mun vuorokaudesta?? :O Kuten arvata saattaa, nyt ei siis käsitellä tätä sunnuntaita vaan viime sunnuntaita. Laahaan näköjään viikon myöhässä, onneksi joka päivä ei läheskään tapahdu mitään bloggaamisen arvoista.

Käytiin viikko sitten vihdoin ja viimein testaamassa Retrotori & brunssi vanhan Leafin tehtaan tiloissa olevassa lounasravintola KahviTellassa. Mentiin paikalle puolenpäivän kieppeillä, meidän lisäksi ei ollut montaakaan asiakasta. Vajaan kympin (per naama) maksanut brunssi sisälsi mm. munakasta, pekonia, paria erilaista salaattia, kurkkua, tomaattia sekä croisantteja. Juomaksi oli muutamaa eri mehua, jälkiruuaksi pannaria, kermavaahtoa ja hilloa. Itse vedin tietysti överit viimeistään jälkkärin kohdalla: kermavaahtoa ja hilloa pannukakulla. ;)

Lopuksi vielä kierrettiin ähkien yläkerran retrotori, jossa Desthea istui myyntipöytänsä takana. Mitään ostettavaa ei sillä kertaa löytynyt, vaikka montaa juttua hipelöin kaihoisasti. Retrotori & brunssi järjestetään vielä kahtena sunnuntaina 6.5. ja 20.5., joten kannattaa ehdottomasti käynnistää sunnuntai siellä! Lisätietoa löytyypi tapahtuman fb-sivulta.

Kärsämäestä ajeltiin Bilteman kautta maalle, päivä oli ihanan aurinkoinen ja ennen kaikkea lämmin. Kotikotona otin furminaattorin kauniiseen käteen ja riensin ulos keritsemään kissoista turhat karvat veks. Aikamoinen läjä sitä irtosikin ja karvaa leijaili pitkin pihamaata, kissat ne vaan kiehnäsi ja kehräsi. Kurr-purr-hurr.

Polttopuuta saunan lämmitykseen.

Siniset vuokot kukkapenkissä.

Puolisko avasi ajokauden nappaamalla tallista iskän jokin aika sitten ostaman Yamaha R6:n – sen jälkeen äijää ei olekaan meinannut saada prätkästä irti, satoi tai paistoi. Isukki hommasi tuon lähinnä ratapyöräkseen, joten se saa olla meidän käytössä muina aikoina. Sirompihan R6 on huomattavasti verrattuna valtamerilaiva-Cebariin, tosin sukupolven verran niillä onkin iässä eroa. Keltainen vanhus täytti pari viikkoa sitten 25 vuotta! Hmmm, jokohan Sebbostiinan ottaisi ensi viikolla ajoon?

Stella – Jokin on muuttumassa [2011]

Oli jo aikakin päivittää blogin ulkoasu meneillään olevaan vuodenaikaan paremmin sopivaksi, alkoi vähän jo huurteiset lehdet ahdistaa. Kesähän sieltä on tulossa eikä mikään talvi, ei siis muuta kuin omenankukkia kehiin! Vuoden takaa tosin nuo kukat – tämän vuoden kukkaloistoa odotellessa. Uusi leiska on kevyesti Viikatteen tuoreehkosta Sysiässä-rallista inspiroitunut, mustavalkoisuudesta ajatus lähti ja tähän se päätyi.

Noin, menneen leiskan muistelua vielä yhden kuvan verran. Tuo oli sinänsä aika onnistunut tekele, joten lämmöllä muistelen. Vaan nyt oli saatava jo vaaleampia sävyjä kehiin.

Ja sitten unten maille, öitä!

Rammstein – Liebe ist für alle da [2009]